Matkustaminen Kurdistanissa

Meillä on tarkoitus mennä Irakin koillisosaan. Lennetään suoraan Tukholmasta. Ensimmänen kerta minullakin on sinne mennä. Hieman sekavin tuntein odottelen matkaa

Heippa!

Itse vietin pari kuukautta kesällä Duhokissa, oli aivan loistava reissu ja kaipaan jo sinne takas! Lennettiin tukholmasta hawleriin ja sieltä autolla Duhokiin, pois tultiin turkin kautta, Zakhossa ylitettiin raja.

Mulla on ainakin vain positiivista kerrottavaa, ei tullut mitään kulttuurishokkeja tms. ja ihmiset oli tosi mukavia ja ystävällisiä ja mut otettiin hyvin vastaan. :) Anoppi on kerran käynyt vierailulla suomessa, mutta toista siskoa (toinen asuu suomessa) ja miehen veljeä en ollut tavannut, ja etenkin tän Irakin siskon kanssa meistä tuli tosi läheisiä, veli ujosteli mua alkuun mut tuli sit vissiin tulokseen et olen ihan "hyvä jätkä" ja pääsin sit tutustumaan myös poikien juttuihin ja näki sitäkin puolta :) Kuumaa oli kun kesä-heinäkuu siellä oltiin, itse kyllä tykkäsin siitä ilmasta mutta paikalliset nautti enempi illoista kun oli viileämpää, ite varmaan totuin siihen lämpöön niin paljon (olen kyllä vilukissa muutenkin) että illalla joutui vetämään pitkähihaista päälle monta kertaa. Mitenkään etukäteen en varautunut tai opetellut juttuja tms. menin ihan omana itsenäni, ensimmäiset päivät jännitti mutta heti ekana päivänä mulle järjestettiin yllätysjuhlat kakkuineen, musiikkeineen tansseineen ja vieraineen, kun oli synttärini, alkuunhan olin ihan kauhuissani sen takia että mitäs nyt teen, mutta toisaalta se myös helpotti ujosteluani. Ruoka oli erinomaista.

Jos nyt miinuksia etsitään niin voisin sanoa hyttyset, niitä siellä oli paljon ennenkuin talo oli myrkytetty hyönteisten varalta ja ennen sitä käytettiin verkkoja, yöllä ne oli siis vauhdissa enimmäkseen. Toinen hieman ärsyttävä asia oli se, että kun käveltiin basaareissa tms. keräsin aika paljon katseita, ja etenkin nuoret naiset oli hyvin mustasukkaisia tms. Mitään hyökkäävää käytöstä tai liian pitkiä katseita tai pahanpuhumisia (paitsi niiltä nuoremmilta naisilta, luulivat vissiin etten osaa kurdia jne. aika yleinen haukkumasana n iiden suusta oli "libanonilaisl*tka", "kuka toi muka on" "mikä se luulee olevansa" jne.) ei kuitenkaan ollut ja sai olla ihan rauhassa, jotkut mummot tosin saattoivat tulla nipistelemään poskesta ja antamaan suukkoja ja kehumaan kuinka nätti on ja utelemaan kenen perheessä on jne. mut ne tekee sitä kyllä paikallisillekin. Kaupoissa ym ei millään joskus uskottu että olen ulkomaalainen tai pidettiin arabina (arabeja on siellä paljon niin turisteina kuin muutenkin), monesti sisään kävellessäni alettiin saman tien puhua arabiaa, sit kun sanoin että en osaa sitä niin hyvin puhukaa kurdia niin sit ne olikin sitä mieltä että olen kurdi ja en millään voi olla euroopasta. Kerran luultiin espanjalaiseksi (hammaslääkärissä) ja kerran venäläiseksi (kahvilassa). Liikuin jonkun verran ulkona yksinkin, esim. kaupassa käydessäni, muuten yleensä miehen siskojen, kavereiden tai perheen kanssa. Duhok on siitä hyvä että siellä on melkein 50% kristittyjä ja aika vapaa kaupunki muutenkin, ne on tottuneet lähes kaikkeen. Ja muutenkin kun on uskonnon/pukeutumisen/jne. vapaus niin ei sillä tavalla tulekaan ongelmia, nyt siellä on tosin vallitsevana muotina että pidetään huivia enemmän päässä, aiemmin vain pieni osa piti. Lyhyemmät hameet on kans ihan normaali juttu katukuvassa. Itse liikuin lähinnä farkut ja joku t-paita tai tunika päällä, samoin kuin täälläkin. Ennen matkaa stressasin pukeutumisesta ja mies vakuutteli monet kerrat että se on ihan turhaa, että mun normaalit vaatteet on ihan hyvät ja kun näen ne naiset huomaan että mun vaatteet on paljon "siveämmät" kuin monien ja se piti paikkaansa.

Odotan milloin pääsee uudestaan! Ja hyvää matkaa muille menijöille :)