Sanokaapa miehet oikein rehellisesti, milloin satunnainen tapailu muuttuu seurusteluksi teidän mielestä?
Ollaan tapailtu äijän kanssa 9 kuukautta ja rupeaa tuntumaan siltä että onkos tämä nyt sitä... Ääneen asiasta en ole puhunut koska itselläni ei ole kiire minnekään ja hiljaa hyvä tulee, mutta tulin miettineeksi että voisikos vastapuolella olla jotain ajatuksia jo suhteen laadusta? Etten sitten tyhmyyksissäni mene ja tallo hänen tunteita tietämättäni.
Ai niin, ei olla vielä yhdessänukkumista kummempaa tehty. Oltais kyllä voitu...
Ollaan tapailtu äijän kanssa 9 kuukautta ja rupeaa tuntumaan siltä että onkos tämä nyt sitä... Ääneen asiasta en ole puhunut koska itselläni ei ole kiire minnekään ja hiljaa hyvä tulee, mutta tulin miettineeksi että voisikos vastapuolella olla jotain ajatuksia jo suhteen laadusta? Etten sitten tyhmyyksissäni mene ja tallo hänen tunteita tietämättäni.
Ai niin, ei olla vielä yhdessänukkumista kummempaa tehty. Oltais kyllä voitu...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun sovittiin että muita ei saa olla. Ei niitä kyllä ollut missään vaiheessa.
Samaa mieltä. Kaikilla on eri käsitykset että millon ei saa katsella edes enää muita ja olla vain yhden kanssa. Joillekin seurustelu alkaa siitä kun kysytään että seurustellaanko ja sitä kautta asettaa rajat itselleen.
Joillakin ennen tätä kysymistä on vielä mielestänsä vapaat kädet tehdä mitä huvittaa, sillä ei silloin olla vielä sitouduttu toiseen. Eikä kait vielä ollakaan, ennen kuin asetetaan rajat.
Toinen osapuoli voi ajatella jo ensimmäisitä treffeistä, että se on nyt tässä: vain tuo eikä kukaan muu. Toinen voi deittailla vapaasti vielä jonkin aikaakin, kunnes hänellä loksahtaa palaset paikoilleen ja tajuaa haluavansa olla vain tuon toisen kanssa. Joillakin se kestää kauemmin toisilla ei. Pääasia on se, että asian huomaa ajoissa, siinä vaiheessa kun on vielä mahdollisuus olla toisen kanssa vakituisesti.
Kai se alkaa olla seurustelua silloin kun tehdään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia paria viikkoa pidemmälle
Voithan sinä kysyä siltä mieheltäsi, että seurusteletteko te. Välillä tuntuu, että ihmiset tekevät ihmissuhteista liian vaikeita arvailemalla toisen tuntoja. Jos olette tapailleet jo 9 kuukautta, voit aivan varmasti kysyä, mitä suunnitelmia miehellä on. Minä varmistin asian nykyiseltä vaimoltani reilun kuukauden tapailun jälkeen. Kun asioista puhuu, niitä ei tarvitse arvailla. Usein arvailut menevät metsään kuitenkin.
ollaan vain niin nuoria vielä (19) että en ole ajatellut vielä ihan vakiintua lopullisesti. Meinaan siis sitä että voimme toki seurustella mutta haluaisin ettei kummaltakaan jää sitten kokematta se nuoruuden vapaus ja huolettomuus.
Kavereiden suhteiden ryppyotsaisuutta seuranneena tuli vain tosiaan mieleen että jos se oma kulta jotenkin salassa kärsii tästä tilanteesta. Ei ole kyllä sanonut vielä mitään.
Mutta ehkäpä asian voisi tässä ottaakin jo puheeksi, niin selkiää nämäkin.
Kiitos kaikille kun vastasitte :-)
Satunainen tapailu loppuu ja seurustelu alkaa kun huomaa viihtyvänsä toisen seurassa ja huomaa tuntevanta muutakin kuin seksuaalista himoa toista kohtaan. (Me miehethän tunnemme himoa naisia kohtaan ja sitä on turha kieltää ;)
Olen nyt viettänyt vajaan viikon uuden "rakkaani" kanssa. Olemme olleet jokaisen liikenevän hetken yhdessä, kirjaimellisesti kietoutuneina toisiimme, ja en ole koskaan tuntenyt vastaavaa tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunnetta. Voisi sanoa että rakkautta ensisilmäyksellä.
Ihmeteltiin kumpikin miten voi näin nopeasti kiintyä toiseen ihmiseen niin pahasti että jos joutuu olemaan erossa päivää pitemään niin tekee jo kipeää.
Ja tapasimme vain pari kertaa "satunaisesti" ennen seurustelun alkua! Ekojen virallisten trefien jälkeen oli ei voinut enää kieltää tunteitaan....
Mutta jos tapailee 9 kuukautta samaa henkilöä satunaisesti niin kyllä on aika hidasta toimintaa jos aikoo kyseiseen henkilöön keskittyä.
On joko miehessä vikaa tai sitten tosta ei tule vain mitään.