parisuhteen päättyminen

Kauan kestänyt parisuhteemme on päättymässä. Muutaman vuoden takaisen välirikon jälkeen emme saaneet suhdettamme kuntoon, mielestämme siinä oli kyllä ihan oikeasti yritystä. Toisen mielestä loppu on nyt edessä, koska ei tunne rakastavansa enää. Kiirettä hänellä ei kuitenkaan mihinkään ole.
Vaikka sydämellä ajatteleekin asioita, niin yritän kuunnella myös järjen ääntä ja kysellä neuvoja ja ohjeita tähän haastavaan ja vaikeaan tilanteeseen.
Itselläni ei ole ystäviä, jotka olisivat eroprosessin käyneet. Niinpä te lukijat, millaisia ajatuksia tarinani herättää. Miten voisimme tästä edetä, millaisia asioita ottaa huomioon. Miten tästä ylipäätänsä selviää...
Kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut niin monta yhteistä hetkeä, toisen on oppinut tuntemaan jne.
Surutyötä olen tehnyt liikkumalla ja esim. musiikkia kuuntelemalla.
"En ilosta itke, en surusta itke, jos itken... "
21105
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ikävä juttu kun noin kauan on ollu yhdessä.Minä olen kokenut saman ed. parisuhteessa ja ny on päättymässä toinen lyhyempi juttu.
Mies nimittäin sanoi minulle sellasia juttui etten tiedä erosinko vai en eli jätti minut vaille vastauksia.
Selviää joskus ja aika parantaa haavat sanotaan.Minulle niistä ei ole ollu hyötyä..Minuakin on musiikki auttanut ja liikunta.Voimia sinulle!

Äänestä
  • Kiitos vastauksestasi. Jo se,että sai pistettyä ajatuksia paperille helpotti. Mutta nyt, kun joku toinen vastaavaa kokenut on ikään kuin "hengessä mukana", se tuntuu hienolta.
    Aika varmaan parantaa haavoja ja uuteen on opittava. Ns. surutyössä harrastukset, ystävät ovat varmaankin apuna.
    Voimia myös sinulle ja hyvää syksyä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


syksyn sävel kirjoitti:

Kauan kestänyt parisuhteemme on päättymässä. Muutaman vuoden takaisen välirikon jälkeen emme saaneet suhdettamme kuntoon, mielestämme siinä oli kyllä ihan oikeasti yritystä. Toisen mielestä loppu on nyt edessä, koska ei tunne rakastavansa enää. Kiirettä hänellä ei kuitenkaan mihinkään ole.
Vaikka sydämellä ajatteleekin asioita, niin yritän kuunnella myös järjen ääntä ja kysellä neuvoja ja ohjeita tähän haastavaan ja vaikeaan tilanteeseen.
Itselläni ei ole ystäviä, jotka olisivat eroprosessin käyneet. Niinpä te lukijat, millaisia ajatuksia tarinani herättää. Miten voisimme tästä edetä, millaisia asioita ottaa huomioon. Miten tästä ylipäätänsä selviää...
Kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut niin monta yhteistä hetkeä, toisen on oppinut tuntemaan jne.
Surutyötä olen tehnyt liikkumalla ja esim. musiikkia kuuntelemalla.
"En ilosta itke, en surusta itke, jos itken... "

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu