Pitkä avioliitto takana (20 v), muuten yhdessä 25 vuotta. Puolison masentuminen, kaiken taaksejättäminen selittämättä mitään (työstä irtisanoutuminen, perheen jättäminen) omalle käytökselleen.
Ystävät olivat ehtineet ns. yhteisiksi, nyt tilanne se, että kukaan ei pidä yhteyttä - vastaukset viesteihin ovat hyvin neutraaleja ja yksipuolisia.
Miksi näin?
Ystävät olivat ehtineet ns. yhteisiksi, nyt tilanne se, että kukaan ei pidä yhteyttä - vastaukset viesteihin ovat hyvin neutraaleja ja yksipuolisia.
Miksi näin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Perheelliset eivät halua yksinäistä piruparkaa nurkkiinsa. Etenkään, jos hänellä ei ole muuta puhumista, kuin valittaa kaikesta, eikä vähiten ex:stä.
Minulle kävi ihan samoin, ystävät kaikkosivat ja sukulaiset käänsivät selkänsä, kun ero oli mukamas niin vaikea asia, ettei sitä oikein voinut puhua..Yksinäisyyteenkin tottuu, vaikka se joskus harmittaa ja itkettääkin..
hakekaa uusia ystäviä, netistä, harrastuksista jne. Yksinäisyys on kamalaa. Mä olen yksin avioliitossa ja takana yhteisiä vuosia 23. En saa voimaa lähteä pois ja pelkään tuota yksinäisyyttä ja olen ajatellut että kun olen valmis, yritän löytöö ystäviä vaikak täältä netistä jos muualle en pysty lähtemään..
Vanhat ystävät sekä sidosryhmät ovat säilyneet molempia sukuja myöten. S
yynä saattoi olla, että järjestelmällisesti kieltäydyin osallistumasta ex-mieheni parjaamiseen
(Miten helppoa se olisi ollutkaan!) hänen vaihdettua minut uuden 25 vuoden liiton jälkeen.
Olin ja olen edelleenkin näet sitä mieltä, itsehän hänen parikseen aikoinaan omasta tahdostani ryhdyin, eikä kamala tilanne olisi siitä parantunut, että olisin lastannut sillä minulle läheisiä ihmisiä. Turvauduin kyllä eron alkuvaiheessa lääkäriapuun.
Se on taas toinen juttu, että vaikka ystäväpiiri on säilynyt (erosta on nyt 5 vuotta) tunnen itseni toisinaan suunnattoman yksinäiseksi (lapsia liitosta ei syntynyt).
Uutta suhdetta tulen tuskin koskaan aloittamaan, sillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen sellainen, joka rakastuu vain kerran elämässä. Lastareista sun muista irtosuhteista en välitä.
esim uuden=uuteen :)
Moni pysyy huonossa suhteessa varmaan juuri tuosta yksinäisyyden pelosta. Oma tarinani on se, että minulla on kaksi pitkää liittoa, välissä sinkkuvuosia ja nyt taas sinkku. Lapsia en saanut, koska exäni ei niitä halunnut ja olisimme todennäköisesti joutuneet hedelmöityshoitoihin. Voin sanoa, että olen välillä lohduttoman yksin - jos vain annan tuolle tunteelle vallan. Joulut yms. juhlapyhät ovat pahimpia, ja olen kuitenkin vasta 40-vuotias.
Kuitenkin ihminen on viime kädessä elämänsä aina yksin. Rinnalla kulkijoita on ja hyviäkin ja pitkään, mutta yksin me synnymme ja kuolemme. Havahduin tähän aikanaan kun leskeksi jäänyt äitini itki niin lohduttomasti meidän lapsien poismuuttoa aikanaan. Tajusin että siinä on fiksu hieno ja itsenäinen ihminen, joka kuitenkin asuu ensimmäistä kertaa elämässään yksin vasta 65-vuotiaana. Itse olin 30-vuotiaana tehnyt sitä jo vuosikausia.
Erottuani surin yksinäisyyttä myös tuon lapsettomuuteni takia. Mielessä välkkyi kuva yksinäisestä mummosta tulevaisuuden kuvana. Minua auttoi lääkäri joka muistutti perheellisistä, joilla on välit lapsiin kokonaan katkenneet, lapset muuttaneet vaikka toiselle puolen maailmaa jne. Tajusin että lapsetkin ovat vain "lainaa".
Yksinäisyys ei tapa, itse jopa kaipaan sitä välillä kun töissä yms. tapaan niin paljon ihmisiä että se välillä jopa rasittaa. Eronneita on nykyään paljon. Suurissa kaupungeissa jo 40 prosenttia on sinkkutalouksia. Tätä ei vain tajuta, koska siitä ei lehdissä yms. kirjoiteta niin paljon kuin perheellisistä. Ydinperhe on pitkään ollut niin vahva perhemalli, että se vaientaa kaikki muut mallit.
Kehotan teitä hankkimaan harrastuksia, etsimään samanhenkistä uutta seuraa. Miettikää niitä asioita, misyä olette aidosti kiinnostuneita. Tai mistä olitte vaikka nuorina, ennen perheen petustamista. Vanhaan on turha takertua, on ihan luonnollista että ihmisiä yhdistää elämäntilanne. Tästä syystä ydinperheellisten on niin vaikea samaistua eronneeseen.
Vaikka netistä, harrastusryhmistä, mistä tahansa. Uusia ystävyyssuhteita on lopulta helppo luoda kun myöntää avoimesti sen oman yksinäisyytensä. Tästä minulla on omaa kokemusta. Sain erottuani ystäviä ihmisistä, joiden kanssa minulla ei vielä pari vuotta sitten ollut juurikaan tekemistä.
Vielä on lisättävä, että viimeisessä parisuhteessa olin yksinäisempi kuin nyt yksin asuvana sinkkuna. Kiitos näiden ystävien, joiden kanssa olen samassa elämäntilanteessa.