Asia on lyhykäisyydessään niin, että naiseni jätti sähköpostinsa auki ja hänen poissaollessaan luin niitä. Tämä oli väärin tehty häntä kohtaan minun osaltani.
Kävi kuitenkin niin, että huomasin hänellä olevan muutaman vuoden takaista kirjeenvaihtoa erään henkilön kanssa - henkilön kenen suhteen "säädöt" tai muut vastaavat hän oli kieltänyt aiemmin. Maileista kävi kiistämättä ilmi, että naiseni oli silloin häneen ihastunut ja he olivat olleet sängyssäkin.
Satumme molemmat tuntemaan kyseisen henkilön, ja "säätöjä" tiedustellessani olimme vasta seurustelleet hetken.
Huomaan, että hänen valehtelunsa asiasta vaivaa minua. Sinänsä muutaman vuoden takaiset sänkypuuhat ko. henkilön kanssa eivät minua uskoakseni vaivaa. Mielessäni pyörii, miksi hän ohitti keskustelun kyseisestä henkilöstä seurustelumme alkuvaiheessa ja vähän myöhemmin kun jostain syystä kysyin oliko heillä ollut kenties jotain joskus, hän vastasi napakasti kieltävästi ja vaihtoi puheenaihetta.
Epäröin ottaa asiaa esille, sillä en halua paljastaa lukeneeni hänen mailejaan - toisaalta päässäni pyörii kolmatta päivää tieto hänen valehtelustaan. Mielipiteitä tai vinkkejä?
Kävi kuitenkin niin, että huomasin hänellä olevan muutaman vuoden takaista kirjeenvaihtoa erään henkilön kanssa - henkilön kenen suhteen "säädöt" tai muut vastaavat hän oli kieltänyt aiemmin. Maileista kävi kiistämättä ilmi, että naiseni oli silloin häneen ihastunut ja he olivat olleet sängyssäkin.
Satumme molemmat tuntemaan kyseisen henkilön, ja "säätöjä" tiedustellessani olimme vasta seurustelleet hetken.
Huomaan, että hänen valehtelunsa asiasta vaivaa minua. Sinänsä muutaman vuoden takaiset sänkypuuhat ko. henkilön kanssa eivät minua uskoakseni vaivaa. Mielessäni pyörii, miksi hän ohitti keskustelun kyseisestä henkilöstä seurustelumme alkuvaiheessa ja vähän myöhemmin kun jostain syystä kysyin oliko heillä ollut kenties jotain joskus, hän vastasi napakasti kieltävästi ja vaihtoi puheenaihetta.
Epäröin ottaa asiaa esille, sillä en halua paljastaa lukeneeni hänen mailejaan - toisaalta päässäni pyörii kolmatta päivää tieto hänen valehtelustaan. Mielipiteitä tai vinkkejä?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Jos ette olleet yhdessä silloin kun se tapahtui, ei kannata sanoa mitään. Toisen sähköpostien lukeminen on sen verran vakava juttu, että sitä ei kannata paljastaa muuta kuin siinä tapauksessa että on löytänyt jotain vielä vakavampaa tietoa. Voithan ajatella, että nyt puolestaan sinulla on joku salaisuus mistä hän ei ole tietoinen. Usko pois, mikäli sanot jotain aiheesta, voit olla varma että vastaus ei tule olemaan miellyttävä. Joko tyttöystäväsi suuttuu, tai sitten tunnustaa että kyseinen tyyppi oli/on hänelle todella tärkeä....
mikset vaan yksinkertaisesti kerro, että olet loukkaantunut hänen peittelystään/valehteluista. Sinun ei pidä kertoa lähdettä mistä olet asian saannut selville, koska se ei ole olennaista, mistä tieto on peräisin vaan se että molemmat tiedätte, että se on totta ja kuten sanottu totuus tulee aina lopulta esiin. Jos kerrot, että olet lukenut hänen sähköposteja siirtyy ongelman käsittely varmasti tähän ja hän saa syyn olla sinulle vihainen ja häpeä suhdevalehtelusta jää taka-alalle. Tsemppiä!
Sinäpä sen sanoit. Lopulta tulee siis esiin sekin totuus, että poikaystävä pettänyt tytön luottamuksen hänen sähköpostejaan lukemalla.
samoilla linjoilla kuin edellisetkin. jos heidän suhde on tapahtunut ennen teidän suhdetta eli ei ole kyse mistään pettämisestä tms. ei kannata kertoa. Voihan olla että tyttöystävääsi ei vain kiinnosta puhua edellisistä säädöistään sinun kanssa. ei minuakaan kiinnosta muistella menneitä, ja toisekseen ne on aika henkilökohtaisia asioita jotka eivät oikeastaan kuulu nykyiselle seurustelukumppanille. mutta jos kirjeenvaihro jatkuu vielä tänäkin päivänä läheisissä tunnelmissa, voisi olla aiheellista puuttua asiaan. sama kuin täälläkin monesti käsitelty aihe kun joku tekstailee exien/tms. kanssa eikä siitä kerro. on sekin pettämistä tai ainakin epäluottamuslause. se vaan on harmi että jos tunnustat lukeneesi sähköpostit kääntyy juttu sinua vastaan- tyttiksesi unohtaa samantien omat rikeensä ja susta tuleekin pääsyyllinen. mutta mitäs muita keinoja sulla on saada tyttis uskomaan että tiedät jos hän ei meinaa tunnustaa? tässä taas nähdään miten rehellisyys on kaiken pohja!!!
"Voihan olla että tyttöystävääsi ei vain kiinnosta puhua edellisistä säädöistään sinun kanssa. ei minuakaan kiinnosta muistella menneitä, ja toisekseen ne on aika henkilökohtaisia asioita jotka eivät oikeastaan kuulu nykyiselle seurustelukumppanille"
Toisaalta tuon ymmärtää, mutta toisaalta valehtelua asian tiimoilta en minä ainakaan ymmärrä. Että siinä mielessä ne tavallaan kuitenkin kuuluu uudellekin kumppanille, jos niistä päädytään juttelemaan tai niistä kysellään, ja toinen ei niistä halua puhua. Eli, kuten totesit, miten paljon helpompaa kaikki olisikaan kun ihmiset osaisivat olla rehellisiä. Niin ne asiat vain paljastuvat...
Mutta ai että kun huomio kiinnittyi tuohon, että jos viestit ovat parin vuoden takaa ja uusikin on kehissä, niin ne ovat vieläkin tallessa. Tuo ei välttämättä merkkaa "mitään", mutta voipi olla niin jotta nainen palaa uudelleen ja uudelleen säätönsä viestien pariin. Miksiköhän... hmm.
Ainoa millä ehkä voisit lohdutella itseäsi on se, että jos viestittely ei ole jatkunut tähän päivään asti. Jos on, niin sitten en tiedä. Ja kuka tietää vaikka jotain olisi tekeillä paraikaakin. Sori, oli pakko kääntää puukkoa haavassa. Syö varmaan rotanlailla.
No, olin aikoinaan vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta totuus kyllä pulpahti ihan täysin muulla tavalla esiin (vaikka olinkin pannut kaikenlaista merkille jo aiemmin, mutten uskonut itseäni), niin minä en kyllä päässyt asian kanssa sinuiksi. Oikeastaan olin saman tapauksen kanssa parikin kertaa samassa tilanteessa eri asioiden ja ihmisten takia, niin aina se oli pakko ottaa puheeksi. Mulla ei nimittäin hermot kestä kärvistellä niissä tilanteissa, missä toinen jää valehtelusta kiinni, tai jää kiinni jostain arveluttavasti, mutta ei silti tunnusta. Että itsepähän itsesi tunnet, osaatko kuvitella pääseväsi yli asiasta, vai haluatko ottaa asian puheeksi ja katsoa mitä siitä seuraa. Voi olla ettei hyvä heilu.
No, jokainen mies toimii vastaavanlaisessa tilanteessa samalla tavalla kuin tuo tarinan tyttöystävä. Eli kiistää aina kaikki seksisuhteet kaikkien kanssa, etenkin tuttujen.Eli näin ollen en koskaan voisi seurustella kenenkään miehen kanssa koska kukaan mies ei koskaan kerro rehellisesti seksipartnereiden lukumäärää, jos pahoittaisin mieleni moisesta.
Itse naisena en reagoisi asiaan millään tavalla.
Minä olen kertonut. Olen ajatellut pysyä samalla linjalla jatkossakin. Että se siitä.
Niin aloittaja itsekin varmasti olisi vastaavassa tilanteessa toiminut.
No en ole ikinä kysynyt enkä usko että kukaan mies asiasta kertoo rehellisesti.
Joskus jo ihan tapailuasteella niitä entisiä säätöjä tulee vastaan enemmän kuin mitä mies on kertonut, asialla ei ole minulle merkitystä.
En ole luonteeltani mustasukkainen eivätkä nuo aiemmat suhteet ole kovin keskeistä nykyisyydessä.
Aloittajan tapauksessa sanoisin että älä nyt kuitenkaan asiasta mitään sano.
Se, että nainen säilyttää vanhaa sähköpostia voi myös johtua siitä että moni nainen ei ole kiinnostunut tietokoneista ja nuo ovat vaan jääneet sinne koneelle.
Mä en tongi kenenkään tietokoneita, kännyköitä, taskuja tai roskiksia ja samaa edellytän kyllä kumppaniltakin.
Mulla on varmaan kymmenen vuoden takaisia sähköposteja tallessa, eikä tarkoita yhtään mitään, enpä ole vaan poistanut.
Minäkin olen sitä mieltä, ettei kahden ihmisen väliset suhteet kuulu muille, ei edes tuleville kumppaneille. Parempi ehkä olisi ollut sanoa että joo jotain säätöä oli, mutta ehkä naisella on syynsä. Jos tuttu on yhteinen niin ei ehkä halunnut kertoa että on ollut tähän ihastunut, en minäkään kertoisi. En minäkään halua kuulla kaikista naisita joihin kumppanini on ihastunut joskus muinoin, turhaan aiheuttaa miettimistä, vertailua jne, varsinkin jos kyse on tutusta.
Mun mielestä tossa tapauksessa pahempi juttu on toi postien lukeminen.
Onhan tuollainen kinkkinen tilanne, etenkin kun yhteinen tuttu kyseessä, mutta minusta silti olisi fiksuinta sanoa vähintään jotain säätöä olleen, kuin että kiistää kaiken. Kun se kerran on vielä puheeksi varta vasten lähtenyt ja siitä on tiedusteltu. En tiedä olenko sitten vain niin hiton yksinkertainen kun ajattelen, että tuonkin asian olisi voinut hoitaa alta pois jo silloin suhteen alussa, ja paljon yksinkertaisemmin, mutta nyt kun se tuolla tavalla tuli esiin, niin johon voi pistää ketuttamaan. Sinänsä, koska aloittaja vielä näyttää muistavan naisen reaktion (hätäinen kiistäminen) niin tuo voi vielä aiheuttaa sen, jotta sitä vain alkaa kelailla lisää ja lisää niitä tilanteita, jolloin nainen on toiminut samoin. Ja kun on valehdellut "jo silloin alussa sen yhden kerran noin mitättömässä(?) asiassa" niin hitsi, nainenhan on taitanut valehdella yhdessä jos toisessakin asiassa. Lopun alkua. Ja miksi? Vain ja ainoastaan siksi, kun ei oltu avoimia jo silloin alussa.
Ja niin, voi tosiaankin olla ettei jemmassa olevat esim. vanhat meilit tarkoita mitään, mutta minusta ehkä kuitenkin "mitään" pitää laittaa lainausmerkkeihin. Kyllä kai niillä jotain tunnearvoa tms. on jos niitä säilötään. Ehkä. Vai miten sinulla on, eikö oikeasti ole mitään väliä/tunnearvoa?
Toiseen menee ne, jotka haluavat kumppaninsa juuri sellaisena kuin hän on, ja on ollut, ja näin ehkä haluavat oppia ymmärtämään tätä.
Ja sitten siihen toiseen menee ne, jotka haluavat vain sen "hetkellisen mielikuvan", noin karkeasti ilmaistuna.
Kummassa junassa sinä puksuttelet? Minusta näyttää että tässä jälkimmäisessä. Minä ainakin juoksen tuon ekan perässä.
En olisi tässä tapauksessa edes lukenut toisen sähköposteja, joten tuo koko asetelma on kannaltani täysin mahdoton toteutettavaksi. Eli tuollaista tilannetta ei olisi elämässäni kun en ole mustasukkainen
Mutta, onhan niitä asioita joita ihmiset eivät kerro kumppanilleen. En ole koskaan kuullut kenenkään miehen kertovan, että painosti entisen tyttöystävän aborttiin, sairastui sukupuolitautiin, kävi maksullisissa, teki rikoksia, petti naistaan kun nainen oli synnyttämässä tai ylipäätään jotain sellaista mikä aiheuttaisi inhoreaktion toisessa. Silti noitakin asioita joku on tehnyt. Ymmärrän hyvin ettei tuollaista kukaan kerro, koska siinä on vaarana tulla hylätyksi jos on rehellinen.
Jos sinusta tuntuisi pahalta nähdä tuollaisia sähköposteja ja tyttöystäväsi inhottaisi sinua, varmaan sitten pitäisi erota.
Kyllä minäkin eroasin miehestä jos saisin tietää että hän on vaikkapa painostanut entisen tyttöystävän aborttiin edellyttäen että tieto olisi faktaa.
Seksijuttujen takia en hylkäisi kuten tuossa tapauksessa. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia.
yleisellä tasolla, en niinkään ap:n tilanteeseen liittyvänä tuota vertaustani. Kun aina välillä tuntuu siltä, että ihmiset voi jakaa noin suunnilleen tuollaisiin ryhmiin.
Ja juuri tuostahan tässä/tuossa on tavallaan kyse, siis pelosta joutua hylätyksi jos on rehellinen. Noinhan se juuri on, mutta on myös niin, että olemalla epärehellinen voi saada aikaan saman lopputuleman.
"Lopun alkua. Ja miksi? Vain ja ainoastaan siksi, kun ei oltu avoimia jo silloin alussa."
Mielestäni taas siksi, että mentiin penkomaan toisen yksityisiä posteja, tehtiin johtopäätöksiä ja käytiin epäilemään, todennäköisesti ihan turhaan. Kuten sanoin, naisella voi olla hyvä syy ettei halunnut puhua asiasta, harmittavaa kuulla että sinusta se heti tarkoittaa että on valehdeltu monissa muissakin asioissa.
Ei mulla ole edes mitään tietoa mitä posteja mulla on tallessa. Kavereilta, varmaan joiltain säädöiltäkin. En vaan ole poistellut niitä. Varmaan niillä onkin jotain tunnearvoa, se nyt on ihan normaalia että vanhoissa posteissa on tunnearvoa, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että haikailisi postin lähettäjän perään. Ei menneisyyttä pidä yrittää tuhota vaikka se mennyttä onkin. Jos on aina valmis heittämään kaikki vanhat kirjeet, valokuvat jne muistot pois kun suhde loppuu niin on kyllä aika kylmä.
Ehkä kuitenkin tuo "lopun alkua" spekulointi oli enemmänkin yleisellä tasolla ajateltu juttu. Eihän minulla ole mitään hajua aloittajan luonteesta tai tilanteesta muutoinkaan. Ajattelin vain itseni "tuollaiseen" tilanteeseen, olen myös tavallaan ollut tuollaisessa "lopun alkua" tilanteessa. Ja se tosiaan on just sitä meikäläisen kohdalla. Minä nimittäin kaipaan avoimuutta, en mitään yksityiskohtaista (jos nyt en sitten ihan välttämättä kysy jotain todella täsmällistä) vaan just niitä avoimen selkeitä vastauksia, mistä hahmottaa tilanteen. En mitään muuta. On nimittäin niin viddumaista olla sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jokin paljastava maneeri sen valehtelunsa osalta, suu sanoo muuta, mutta kun tunnet ihmisen, niin tiedät ja näet hänen valehtelevan. Jopa täysin mitättömissä asioissa. Ei ole minua varten ainakaan sellaiset tapaukset.
"se nyt on ihan normaalia että vanhoissa posteissa on tunnearvoa, mutta sillä ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että haikailisi postin lähettäjän perään."
Niin on normaalia. Jos sinulla on noin tuon haikailun suhteen, niin on, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö mikään muu voisi olla mahdollista. Minkä nyt varmasti tiedätkin. Toinen osapuoli voi olla "ihan kivassa" suhteessa, tai voi olla lähinnä tyytynyt johonkin. Tai ei ole kenenkään kanssa, koska ei ole saanut Sitä Yhtä. Niin tai näin, on myös niin, että jos on jonkin saamattomaksi jääneen ihmisen rakkausrunoja ja kiihkeitä lemmenkirjeitä jemmassa, niin minusta on ihan turha väittää etteikö mielessä voisi olla sellainen pieni kutkuttava ajatusta "mitä jos sitten joskus". Voi olla myös niin, että se tosiaankin on vain sellainen ajatus, ei millään(?) tavoin realistisesti ajateltuna "tarkoitettukaan" ikinä toteutumaan. Ehkä tunnetaan ihmistä ja tiedetään vaikkapa luonteiden erilaisuus ja yhteensopimattomuus, tai muuta sellaista.
Tuossahan ei ole mitään sen ihmeellisempää, yhdellä jos toisella (minulla ainakin) on ihan varmasti niitä tapauksia, joiden kanssa "voisi olla kiva kokeilla", tai "olisi voinut olla kiva kokeilla" mutta syystä tai toisesta näin ei ole käynyt. Laitan nyt vielä selvennöksenä, että vaikka jokin vanha posti olisi tallessa, niin se ei minustakaan aina ja automaattisesti tarkoita sitä, että haikailisi kyseisen ihmisen perään.
Mitä tulee vanhojen juttujen roskiin heittämisiin, niin kyllä se jossain on sen rajan mentävä siinä menneisyyden raahaamisessa mukanaan. Johan se siellä korvien välissä on täyttönä ja/tai rasitteena, niin sitten vielä pari-kolme mustaa jätesäkkiä valokuvia ja toiset pari tulostettuja sähköposteja, niin jee. Innostuin vähän, sori. Sori siitäkin kun en nyt jaksanut kehitellä tätä ajatusta tuon pidemmälle. Ja siitä, kun en älyä pyyhkiä tuota.
Suo mulle anteeksi, nyt pyydän vain...
http://www.youtube.com/watch?v=Nsu4Sv0FVOA
Haloo, siis tulostettuja sähköposteja?
Tuohan oli nyt aivan älytön heitto. Vai kuulutko itse tuollaisiin tulostelijoihin?
Minä taas en kuulu niihin poistelijoihin. Gmail-postistani en ole poistanut yhtään viestiä, siellä kun on aivan älyttömästi tilaa. Toisesta meilistä niitä on välistä pakko poistaa, koska se on jatkuvasti tukossa. Se poistaminenkin vaatii joka kerta asiaan uudelleen palaamista. Paljon helpompaa on antaa niiden vain "painua alemmas". Minun mielestäni sinä kyllä niuhotat tuosta meilien "säilyttämisestä" vähän liikaa.
silleen pilke silmäkulmassa.
Puutun vähän tuohon rakkausruno juttuun. Ei välttämättä se runo ole siitä henkilöstäkään joka on sen saanut. Se on vaan runo joka on syntynyt jostain tyhjästä ja jonka halua vain toiselle sanoa ihan muuten vaan. Harva ihminen varmaan tulostaa sähköpostejaan tai no, ehkä sinä itse kun kerran sellainen ajatus sinulta tuli. Niiden vanhojen sähköpostien säilyttämiselläkin on rajansa, ainakin itselläni on postilaatikko vähän väliä jumissa viesteitä. Mutta joku kiva sähköposti on minullakin jumittamassa muistona.
Mistähän sinä keksit tuon : "Ei aika mennyt koskaan palaa" sillä sen soinut päässäni melkein koko päivän?
Olin kiero ja arvasin tuon kappaleen jäävän soimaan päähäsi ja näin olleen halusin mutkan kautta sinun ajattelevan minua - sitä typerää ja onnetonta heppua Naisen logiikka-palstalla. Onnistuin.
Asia sovittu ;-)
oikaista kun ekana ymmärsin lukemani vähän väärin, ja siksi kirjoitin väärin sanamuodoin, mutta tuota kuitenkin tarkoitin. Hienoa että asia sopi sinulle.
viestisi sittenkin tarkoitettu jollekin toiselle?
Ei tietääkseni.
Sekoilin vain noiden ajankohtien kanssa.
Hyvä ;-)
Vähän epäilytti. Tiedät kyllä syyn.
Oikeastaan en ole varma tiedänkö.
Saat sitten arvata?
Noin se on ilmeisesti taivuttava tekemään.
kuulu lukea toisten sähköposteja. Tässä tapauksessa on kyse jo entisestä ystävästä koska seurustelu on jo toisen kanssa alkanut. Ehkäpä tyttöystäväsi ei siksi halunnut kertoa sinulle niistä että et tulisi mustasukkaiseksi. Tai hänellä on sitten joku syy jonka takia hän ei haluaisi muistella koko asiaa. Älä tenttaa sitä anna ajan kulua ehkä hän on sitten jonkin ajan päästä valmis kertomaan asiasta.
Ei tämä nyt enää auta, mutta kaikille muille muistutukseksi: älä kysy kysymyksiä joihin et halua vastausta.
Toisin sanoen: kannattiko mennä lukemaan ne sähköpostit? Lukematta olisit edelleen yhtä onnellinen kuin ennenkin.
Ap täällä. Hoidin sitten asian niin, että otin asian puheeksi lapsuuden ystäväni kanssa. Pitkän illan päätteeksi selvisi, että joitain vuosia sitten ystäväni on pussaillut tyttöystäväni kanssa itsekin "yhden illan jutun" merkeissä, ns. pahempaa ei kuitenkaan. Tämän asian tyttöystäväni oli kertonut minulle suhteemme alussa heti tiedettyään ystävästäni ja olin sen sinänsä hyväksynyt vaikka jossain määrin asia vaivaakin vieläkin.
Shokeeraavampaa oli kuulla, että ystävälläni oli kuulopuhetieto kavereiltaan että tyttöystäväni oli ollut kolmen hänen kaverinsa kanssa yhden yön jutun merkeissä ns. pahemmassa merkeissä.
Luonnollisesti asia alkoi häiritsemään todellisesti.
Otin seuraavana päivänä asian esille tyttöystäväni kanssa rauhallisesti kertoen, että olen saanut kuulla meillä olevan yhteisiä tuttuja joiden kanssa hänellä on ollut jotain säätöä. Mailien lukemisesta en kertonut.
Hän panikoitui, mutta hetken päästä tunnusti seksikokemuksen kahden ystäväni kaverin kanssa(kolmannesta hänellä ei ollut tietoa), sekä tämän 1. viestissä mainitun yhteisen tuttavamme.
Naiseni kertoi ilmeisen rehelliseen sävyyn, kerta toisensa jälkeen, että hänelle selvisi vasta jälkikäteen vuoden sisään noiden miestensä olleen kavereita keskenään. Kuulemma sänkykumppaneita kaikkiaan on ollut viitisentoista. Syy asioiden kertomatta jättämiseen oma-aloitteisesti oli minun suojelemiseni mustasukkaisuudelta tai suhteen lopettamisesta.
Oma asennoitumiseni asiaan oli, että minun täytyy tietää ketä yhteisiä tuttujamme tai kaverinkavereita hänen kokemuksissaan on, sekä yleisellä tasolla muut miehet menneisyydestä. Tajusin että en halua olla tilanteessa, jossa olemme pariskuntana jossa paikalla on joku hänen ex-panonsa josta en ole tietoinen.
Olen mielestäni yrittänyt lähestyä asiaa rakentavasti, sillä pääosin suhteemme on mennyt hyvin ja hän on hyvin merkittävästi juuri sellainen nainen mitä olen etsinyt unelmissani.
Olen itsestäni todennut, että itsetuntoni kestää kyllä hänen n 15 kumppania menneisyydestään (sisältäen kolme "oikeaa" poikaystävää) ottaen huomioon hänen ilmeisen rehellisyytensä - sen jälkeen kun kerroin vakavasti että tämä asia täytyy puida nyt pöydällä puhtaaksi. Sitä puitiinkin sitten kolme-neljä päivää sen jälkeen. Sen sijaan nuo lapsuuden ystäväni pari kaveria, sekä ystäväni kanssa pussailut minua häiritsevät tunteellisesti - olemme kesälläkin kohdanneet ohimennen yhden henkilön näistä ja nyt jälkikäteen asia hiertää minua kun siitä tiedän.
Pitäisikö minun yrittää päästä yli hänen menneisyydestään ja ratkaista suhtautumiseni nykysuhteemme perusteella, vai pohtia onko hän kuitenkaan arvoiseni, onko naiseni historia tuomittavaa?
pidät omaa käytöstäsi, kun nuuskit toisen yksityistä postia (joka ei käsittääkseni ole lain mukaankaan sallittua) etkä rehellisyyden nimissä kerro sitä hänelle?
Ilmeisesti se on mielestäsi ok. (muutkin voivat tehdä siis sinulle saman) koska pidät itseäsi tyttöystävääsi parempana ihmisenä.
Olen nainen ja omasta mielestäni 15 seksipartneria on paljon, etenkin kun oletan että olette nuoria ihmisiä. Jopa 40-vuotiaalle miehelle 15 seksipartneria on paljon. Tämä siis vain minun mielipiteeni.
Syy-seuraussuhdetta tässä ajattelen seuraavasti:
15 seksipartneria on seuraus jostain, eli se syy toimintaan on mielestäni se ongelmallisempi asia tässä tapauksessa. Syy runsaaseen seksipartnereiden määrään on yleensä naisilla huomiohakuisuus, eli onko kyse tytöstä, joka ei saanut pienenä isän huomiota (isä pois, eronnut, isä kuollut, isä välinpitämätön), sisarkateus (sisko tai veli vanhempien suosikki) tai vastaavaa. Esim. itsetunto-ongelmat, taipumus anorketisuuteen, mielenterveysongelmat, ahdistus yms. yksinäisyys voivat olla syynä siihen että nuori nainen etsii itselleen hyväksyntää miehiltä. Haluaa siis varmistuksen siitä, että kelpaa miehille. Eli onneton nuori nainen, kyseessä.
Minusta sähköpostien tonkiminen ei ole korrektia käytöstä myöskään, kuten ei toisen ihmisen seksipartnereiden selvittäminen tutuiltakaan joten enpä nyt muuta osaa tähän sanoa.
Minusta tuo teidän suhde ei vaikuta kovin onnelliselta, koska te molemmat olette jollain tapaa itsetunto-ongelmaisia.
Noinhan se taitaa aina joskus olla.
"Syy asioiden kertomatta jättämiseen oma-aloitteisesti oli minun suojelemiseni mustasukkaisuudelta tai suhteen lopettamisesta."
Niin ja ehkä kuitenkin on ajatellut itseään ja sitä, että pääsee vähemmällä/antaa itsestään paremman kuvan, jne.
"Tajusin että en halua olla tilanteessa, jossa olemme pariskuntana jossa paikalla on joku hänen ex-panonsa josta en ole tietoinen."
Tämän ymmärrän täysin. Olen nimittäin itse samanlainen.
Nyt kun tuo tuli selväksi, niin minusta sinun kannattanee ensin miettiä sitä, mitä oikeasti tunnet häntä kohtaan. Onko hän sellainen, jollaisen kanssa haluat olla. Mieti siis aikaa ennen tätä meneillään olevaa jupakkaa. Kun tuon olet tehnyt, niin kyllähän se taitaa olla niin, että sinun ei pidä/pitäisi tuomita naista siitä, että on nyt ollut ilmeisen rehellinen. Luulen, että vaikka jatkaisittekin yhdessä, niin tuon tasaantumisessa "edes suunnilleen kokonaan" menee rutkasti aikaa.
Tämä on helppo kirjoittaa, vaikeampi toteuttaa, mutta jokainen meistä on elänyt aiemminkin ennen tätä hetkeä, ja ne menneet pitäisi jättää omaan arvoonsa. Mutta minusta sinun tosiaankin kannattaa miettiä asiaa juuri siten, että mietit aikaa ennen jupakkaa, ja mitä ajattelit teistä silloin. Äläkä anna nykyisen tietämyksesi vaikuttaa. Siinä sinulla on vastaus edessäsi, minusta ainakaan kertomasi naisen menneisyydestä ei ole mitenkään outo, vaikka ehkä tosiaan kiusallinen kun yhteisiä tuttuja ja tutun tuttuja on taustalla. Mutta tehän ette silloin tainneet olla yhdessä, vai mitä.
Mitä ihme moralisointia tää on? Eikö nainen voi vain nauttia seksistä? ei voi, hönellä pitää olla pipi päässä, jos on ollut 15 henkilön kanssa seksuaalisesti aktiivinen. Entäs miehet? Sama homma vai?
Jopa oli tuubaa taas koko juttu. Mitä väliä sillä on monen kanssa nainen on ollut tai mies? Ne ovat menneitä asioita, eikä niitä kannata tonkia. Jokaisella on syynsä. Ehkä hän oli ihastunut niihin miehiin ja halusi tutustua paremmin.
Olen minäkin ollut 17 kanssa eikä siinä mitään, omaa miestä ei voisi vähempää kiinnostta, eikä minulla ole hajuakaan kuinka monen kansa hän on ollut. Eikä kiinnosta. Me eletään tätä suhdetta nyt. Me ei haahuilla menneissä, koska niillä ei ole mitään väliä.
Elämästä voi tehdä vaikean:
a) puuttumalla toisten asioihin ja moralisoimalla kaikkia, jotka ei toimi kuten itse toimii
b) miettimällä ja märehtimällä menneitä
c) heijastamlla omat epävarmuutensa toisiin ja syyttämällä toisia
d) pidättäytymällä elämästä haluamallaan tavalla vain siksi, että pelkää, mitä muut sanoo
e) rajoittamlaa omaa elämäänsä omien päähänpinttymiensä takia, ilman, että oppisi tuntemaan itsensä ja nauttimaan omasta tavastaan tehdä asiat.
piste.
Allekirjoitan tuon listasi täysin, elämästään voi tosiaan tehdä ikävän - ja ihan vapaaehtoisesti. Menneet ovat menneitä, niistä pitää päästä irti, jos haluaa elää nykyhetkessä. Toki itseä vaivaavat asiat pitää pyrkiä käsittelemään, mutta jos niihin jää peuhaamaan, elämä jää elämättä.
Ap:n on turha etsiä muilta ratkaisua siihen, onko hänen tyttönsä historia tuomittavaa (jotenkin näinhän hän pohdiskeli). Ei siihen ole mitään yleistä ratkaisua, vaikka moni mielellään niin väittää. Se mikä yhdelle on samantekevää, on toiselle kauhistus. Sen sijaan ap:n pitää ihan itse ratkaista, mikä hänen mielestään on tuomittavaa, ja toimia sitten ratkaisunsa mukaan.
Eli jos katsoo, ettei pysty seurustelemaan poikaystävänä numero 16, suhde on parasta pistää poikki. Tyhmintä ja tylsintä olisi todeta toisen historia tuomittavaksi, jatkaa silti suhdetta ja vaatia toiselta oman menneisyytensä anteeksipyytelyä. Ei se menneisyys siitä nimittäin mihinkään muutu.
että hän voi myös kertoa tyttöystävälleen omasta nuuskimisestaan, ja katsoa, miten hyväksyvästi tämä suhtautuu siihen. Voi nimittäin olla, että kun kaikki faktat molempien tekemisistä on lyöty pöytään, suhde päättyy siihen. Tai sitten asiat selvitetään, ja jatketaan puhtaalta pöydältä.
Älkää lukeko! Mitä te hölmöt menette aina urkkimaan luvatta, ihan oma pään särky. Asia todennäköisesti oli ja on jollain lailla herkkä mimmille, eli siis vittumainen. Tärkeä. Kipeä. Mitä sitten? Ei halunnut joutua kuulusteluun ja nyt sä ja sun typerä uteliaisuutesi ja epäluottamuksesi sai vallan. Sä itse menit ja nyt mielenrauha on mennyt. Se on se rangaistus minkä utelias kissa saa, muista että uteliaisuus on myös tappanut kissan. Joten jos sä haluat pitää suhteesi, pidät suusi kiinni, ja hakkaa vaikka päätä seinään: se on yhtä fiksua kun rikkoa toisen luottamus ja yksityisyys, ja ole hiljaa. Se on ihan sama nyt, sä olet suurempi valehtelija ja petturi, joten turhaan sä siinä mököttelet. Kestä omat tekosi, ja ota opiksesi: älä kysy jos et ole varma haluatko vastausta. Olisiko kiva ollut olla vain onnellinen? Olisiko ihanaa kun suhde vaan olisi ollut ja jatkunut, te olisitte olleet siinä tyytyväisiä ja luottavaisia? Ehei.... Sä halusit epäillä, sä halusit udella, sä annoit kiusaukselle periksi: annoit paholaiselle pikkusormen ja nyt se on haukkaamassa sun koko kättä.
Anna sen viedä se käsi ja heitä suhteellesi hyvästit. Anna sen mustasukkaisuuden viedä, heittäydy oikein siihen epäluuloisuuden ja kaiken paskan virran mukaan ja kokeile: saat kurjan olon, pilattua teidän suhteen ja oman olosi. Ja voi miten me pirulaisen kanssa nauretaan sulle!!! Näin heikkoa on ihmisen rakkaus ja näin hyvin se selittelee omat virheensä ja omat tekonsa toisten syyksi. Säkin selittelet, miten sä tiedät tehneesi virheen ja miten eihän sua vaivaa se sängyssä oleminen vaan... Blaa, blaa, blaa! Heh, heh, selittele miten vaan, pikkusormi: rauks! Nam, nam, nam... Ja sä vaan uskottelet, että teit oikein, tai ainakin vähemmän väärin, kun se toinen, ja hädissäsi pilaat kaiken.
Nyt se on aivan sama, tervetuloa helvettiin!
Unettomia öitä!
No, ehkä hän ei silloin alkuvaiheessa nähnyt tulevaisuuteen ja osannut ennustaa, mitä sinun ja hänen suhteesta tulee. Hän ei siis tiennyt, että jättää jonkun asian kertomatta tulevalle pitkäaikaiselle seurustelukumppanille, mahdolliselle elämänkumppanille. Hän jätti kertomatta jollekin, jonka kanssa oli "alkuvaiheessa". Ei silloin vielä uskouduta kaikesta - ja toisaalta jos alkava suhde jyrää allensa entiset, ei tule myöhemminkään otettua asiaa esille.
Jos nyt kysyisit ensi kertaa, vastaus voisi olla toisenlainen. Tuollainen napakka kieltäminen ja puheenaiheen vaihtaminen kertoo selvästi aiheesta, jota ei kyseisen puhekumppanin kanssa juuri sillä hetkellä halua ottaa puheeksi. Saattaahan säätöön liittyä myös jotain sellaista noloa tai ikävää, jota hän ei halunnut ottaa puheeksi, kun kyseessä oli yhteinen tuttu.