Olenko ihan poikkeus täällä, kun olen yhteensä noin kymmenellä deiteillä käynyt ja kaikki olleet tosi hyviä ja yksi jopa päätyi puolen vuoden kiihkeäksi suhteeksi;) ? Hui. Olenkohan mutantti.
Joka deiteillä ollu ihan oikeasti hauskaa vähintään pari tuntia kahvikupposen ääressä ja miehet ovat lähes aina jopa tarjonneet, mitä en todellakaan edellytä...yksi miehistä on hyvä ystäväni nykyään.
Musta ei pidä paikkaansa, että miehet on jotenkin huonokäytöksisiä tms. mutta olenkin valinnut miehet tarkkaan...
Kriteerejä:
1.vähintään maisterin tutkinto takana
2.kirjoittaa järkeviä viestejä
3.en ole viestitellyt kuin pari kertaa/tyyppi ja ITSE ehdottanut tapaamista, sitä saa mitä tilaa...ja miehet kovasti ilahtuvat ehdottamisesta.
Joten miehet, varokaa, kohta hurmaan teidätkin:D Osaan kirjoittaa hyvin ja kappas vaan, kohta jo tarjoatte kahvit:D
Mun ongelma vaan on ollut, että vaikka hauskaa on ollut ja miehet todella kohteliaita ja mukavia, niin ei ole kolahtanut, paitsi tämän yhden panomiehen kanssa, joka oli toki myös ystäväni. Siis etsin oikeasti aviomiestä ja jopa mainitsen sen profiilissani. Miehistä 8/10 olisivat halunneet nähdä uudelleen, joten en ole myöskään nihkeitä miehiä tai seksin vonkaajia tavannut...
Mistä te hyvät ihmiset löydätte ne törkeät nettideitti-ihmiset joista täällä kirjoitatte??
Kannattaa valita huolella, tää opetti sen. Jatkan samaa linjaa, profiilini on todettu erittäin toimivaksi.
terv. 27 vee nainen, naispuolinen casanova
Joka deiteillä ollu ihan oikeasti hauskaa vähintään pari tuntia kahvikupposen ääressä ja miehet ovat lähes aina jopa tarjonneet, mitä en todellakaan edellytä...yksi miehistä on hyvä ystäväni nykyään.
Musta ei pidä paikkaansa, että miehet on jotenkin huonokäytöksisiä tms. mutta olenkin valinnut miehet tarkkaan...
Kriteerejä:
1.vähintään maisterin tutkinto takana
2.kirjoittaa järkeviä viestejä
3.en ole viestitellyt kuin pari kertaa/tyyppi ja ITSE ehdottanut tapaamista, sitä saa mitä tilaa...ja miehet kovasti ilahtuvat ehdottamisesta.
Joten miehet, varokaa, kohta hurmaan teidätkin:D Osaan kirjoittaa hyvin ja kappas vaan, kohta jo tarjoatte kahvit:D
Mun ongelma vaan on ollut, että vaikka hauskaa on ollut ja miehet todella kohteliaita ja mukavia, niin ei ole kolahtanut, paitsi tämän yhden panomiehen kanssa, joka oli toki myös ystäväni. Siis etsin oikeasti aviomiestä ja jopa mainitsen sen profiilissani. Miehistä 8/10 olisivat halunneet nähdä uudelleen, joten en ole myöskään nihkeitä miehiä tai seksin vonkaajia tavannut...
Mistä te hyvät ihmiset löydätte ne törkeät nettideitti-ihmiset joista täällä kirjoitatte??
Kannattaa valita huolella, tää opetti sen. Jatkan samaa linjaa, profiilini on todettu erittäin toimivaksi.
terv. 27 vee nainen, naispuolinen casanova
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaverinikin, joka netin kautta vaimonsa löysi, ihmettelee miten onnistun kaivelemaan kaikki hörhöliinit netistä. Itse alan taikauskoinen olemaan, että 'hörhöliinit minulle' on tähtiin kirjoitettu, ota tai jätä. Varsinkin nyt kun tuli mieleen eräs 1800-luvulla elänyt nainen, jonka kolme eri aviomiestä kuolivat heti hääpäivän jälkeen.
Ja olisi pitänyt jotenkin vierottautua nettideittailusta. Sen nyt seinään lopetin niin olen täällä tilittämässä huonoa onneani. Nettideittailusta näköjään tulee riippuvaiseksi ja kärsii vieroitusoireista, jotka ovat menneiden deittien kelailu, vitutus, tyytyväisyys ja jospa-sittenkin-viellä-kokeilisi-ajatukset.
Hienoa, että sinulla ja joillain muillakin onnistaa :)
...ole poikkeus! Itselläni on 5 vuotta kestänyt parisuhde (2v liitossa) meneillään miehen kanssa, jonka netin kautta tapasin. Ja onhan näitä nykyään enemmän tullut esiinkin, että pariskunta löytänyt toisensa netin kautta.
Nettideiteistä tosin ei ole kauheasti kokemusta, muuta kuin juuri tämä yksi. Mutta onhan noissa se kriteeristö tärkeää. Itselläni se tosin oli hyvinkin erilainen. Koulutus ei ollut tärkeää, tärkeintä että viihtyy työssään ja kokee sen mieleisekseen (kiukkusta miestä töiden jälkeen on inhottava katsoa). Toinen kriteeri oli se, että sähköpostitellessa nousi hymy huulille. Sen vuoksi, koska keskustelu oli leppoisaa ja synkkasi sopivasti yhteen ja oltiin samalla aaltopituudella. Eli kyseessä mies, jonka kanssa oikeasti voisi kuvitella olevansa ja viettävänsä aikaa. En pidä yhtään IRL siitä, että sekoitetaan parisuhde ja työhaastattelu keskenään. Eli koulutustasot, pituudet jne jne olivat sivuseikka.
Ja tulihan toki ilmoitukseen myös niitä törkeämmän puoleisia miehiä - ihme olisi ollutkin, jos heitä ei ollenkaan olisi ollut. Mutta en jaksanut tehdä asiasta sen suurempaa asiaa itselleni, vaan yksinkertaisesti ohitin sellaiset yhteydenotot. Huolella tosiaan kannattaa valita. Mutta toisaalta olen huomannut, että joillakin tulee kamala kiusaus sitten myös jäädä etsimään aina sitä parempaa ja jahkailemaan. Ja lopulta huomataan, että koko homma jää ainoastaan siihen nettimaailmaan ja IRL ei tule muuta kuin hätäisesti nähtyä tyyppi tai pari.
Kun ei ole niitä maisterin papereita. Tosin menestyn AMK:n tutkinnolla työelämäässä paremmin kuin moni maisteri, joka saa vain pätkätöitä. Mutta jokainen itse kriteerinsä asettaa, onneksi täältä löytyy myös naisia jotka osaa arvostaa sellaisi asioita millä oikeesti on merkitystä.
Kirjoituksestasi päätellen sulla on aika suuret luulot itsestäsi tai sitten olet vaan niin haluttava miesten keskuudessa kuin annat kirjoituksesi ymmärtää. Varo ettei susta tule liian nirsoa kun sulla noita vaihtoehtoja näyttää piisaavan.
Siis eihän täällä kukaan ole väittänyt että vain huonoja mieheiä tai naisia löytyy mut se vaan on yleisempää törmätä täällä johonkin seksin vonkaajaan tai feikkiin ku saatikka et löytäis heti sen omansa jonka kans viel onnistuis suhde. Itellä tosin kävi loppujen lopuks pitkän ettimisen jälkeen niin et tutustuin tähän mun nykyiseen mieheen jonka kans ollaan nyt seurusteltu onnellisesti kohta 4 kuukautta ja ollaan tosi onnellisia toisistamme. Mut se tie ei todellakaan ollut helppo, pettymyksiä tuli useita ennen tätä nykyistä ja oli jos jonkin näköistä pelleä ja seksin vonkaajaa kimpus.
Mut se siinä just ratkaiseekin et mitkä on ne omat hakukriteerit, ite en esim.alkanut edes viestittelee sellaisten miesten kans jotka eivät mun hakukriteerejä täyttänyt. Eik äne kriteerit ollu todellakaan mitään mahdottomia oli esim.naista arvostava, luotettava, rehellinen, työssä käyvä (mikä tahansa työ kavi) ei tupakoi ym ym.. siis tuntu kyl alkuun et kukaan ei noita kroteereitä täytä mut kyl se sit loppujen lopuks natsas. :) kärsivällisyyttä se vaan kysyy ku täältä seuraa hakee ja myöskin aikaa mut ei todellakaan ole mahdottomuus. :)
No ilmeisesti aikaa tarvitaan vuosia.
Nettideittailuun pitäisi varmaankin asennoitua vitsinä, jotta sitä jaksaisi.
Katselin juuri muita deittipalstoja, ilmaisia siis. Samat naamat niissäkin mitkä S24:llä, siis omasta kotikaupungistani.
Vuosi vuodelta S24:llä se meni siihen, että ne samat naiset siellä pysyy, jos jaksaavat. Heti kun tuli uusi kriteereihini sopiva, niin pika pikaa viestiä laittamaan. Semmosta kyyläämistä se on, millon tulee joku uusi. Tavallaan kuin olisi autokaupassa, missä mallit ja merkit ovat samat vuodesta toiseen. Tuo on jo koeajettu, tämä koeistuttu, tätä vain katselin...
No minähän uskon, että nainen tippuu taivaalta työmatkallani tai kauppareissulla. Baareissa kun en käy, enkä lavatansseissa. Harrastuksia on, mutta niissä naisia ei tapaa. Työelämässä naiset ovatkin jo varattuja. Eli jos ei tipu taivaalta... Elämä on laiffii haha
Maksullisia deittisaitteja en ole viellä koskaan kokeillut. Ehkä niistä löytäisi uusia naisia. Mutta voisi kypsyttää maksaa ja huomata samojen naamojen olevan niissäkin :D
Tuliko sinulle mieleen, että nk. hyvä onnesi saattaa johtua pelkästään iästäsi? Tuossa iässä on vielä hyviä miehiä vapaana, mutta jo kymmenen vuoden päästä voit joutua miettimään kirjoitustasi uudelleen.
No jos kyseisellä naisella on noin paljon hyviä vaihtoehtoja mutta silti on vielä 10 vuoden päästä yksin, niin sitten saa kyllä syyttää ihan itseään. Noinhan siinä kyllä yleensä käy.
Kun naisella on valinnanvaraa paljon, niin ei hän loppujen lopuksi kelpuuta ketään. Deittailee vaan vuodesta toiseen ja odottaa että aina tulisi parempi mies. Jossain vaiheessa naisella alkaakin olemaan sen verran ikää että ehdokkaat vähenevät, mutta nainen ei olekaan valmis sopeutumaan tilanteeseen vaatimustasoaan laskemalla.
Lopuutuloksena on se, että nainen jää yksin, vaikka olisi tavannut kymmeniä hyviä miehiä, joiden kanssa olisi voinut parisuhteen perustaa. Nainen on aina vaan etsinyt parempaa ja parempaa, sitä täydellistä jota ei ole edes olemassa. Naisella on tullut harhakuva siitä, että hän tosiaan olisi suurin piirtein Suomen ihmeellisin nainen, joka "ansaitsee vain parasta".