Annoin itseni rakastua, vaikka ei tunnettu kuin kuukausi ja haaveilin, että ehkä vois perheenkin perustaa, kun tässä iässä vähän vauvakuume jo. Sitten tulikin ero, kun en kuulemma välitä samoista tärkeistä arvoista, kun en ole uskovainen ja en kuunnellut mitä hän haluaa tarpeeksi, niin loukkasin. Paljastui, että hän olikin vaan seksin perässä. Jostain pikku tokaisuista, mitä joskus sanoo, vaikkei tarkoita, voi tulla kauhea soppa. Masentaa. En ole mikään kokematon mies, mutta kummasti vaan sattuu silti. En osaa hoitaa ikäviä tunteita, niin menen lukkoon just erotilanteessa, missä ehkä ois mahdollista vielä sovitella. Uskovaiset on perseestä. Pistää vihaksi. Haluan ennemmin naisen, jolle olen itse tärkeämpi, kuin mikään raamattu. Olis saanut kertoa heti alussa, että sillä on tuollainen vamma, eikä sit todeta hups en tykkääkään, kun et oo jumalan ystävä. Kysyn tästä lähtien heti kuuluuko kirkkoon ja jos kuuluu niin en katso sinne päinkään. Minulla ei ollut aiemmin mitään uskovaisia vastaan, kun musta ihan sama mihin uskoo, jos se tekee onnelliseksi, mutta Jumalan takia näköjään erotaan, vaikka kaikki muu menis upeasti. Munattomilla miehillä on kyllä markkinat, kun vaan kiltisti sanois olevansa samaa mieltä uskonasioista ja kävis jossain kirkossa. Pitäkää tuollaiset naiset perkele. Olen parempi mies kuin monet näistä tekopyhistä saivartelijoista, mutta minkäs sille voi, jos on erilaiset arvot elämässä. Joku joka ei välitä toisista ihmisistä paskan vertaa voi pärjätä paremmin, vaikka välittää vaan itsestään ja jumalasta eli kaikesta mitä on vain omassa päässä mielikuvituksessa. Itselle kun ei ole tärkeä asia, niin ei sitä voi tajuta miten joku asia onkin toisesta jotain isoa.
Jätetty uskonnon vuoksi
mieeeeeee
1212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Harmi puolestasi että asioita ei puhuttu selväksi jo alussa. Nainsesi ei ehkä kertonut avoimesti siitä miten tärkeä asia usko hänelle on. Tietysti uskovalle naiselle Jumala on tärkeä.
Hän varmasti toivoi myös sinun kunnioittavan uskontoaan ja elämänarvojaan, ehkä jopa niin paljon että olisit ottanut itsekin selvää mihin hän uskoi, kuka on tämä Jumala.
Jos uskonto oli sinulle vastenmielistä (et ehkä halunnut koskaan tutustua naisellesi tärkeisiin asioihin, vaikket ehkä sentään kritisoinut tai vähätellyt asiaa) on ymmärrettävää että tällainen vaikuttaa suhteeseen.
Jos ei ole yhteistä arvomaailmaa jonka varaan elämää ja tulevaisuutta rakennetaan, kumpikin kulkee omiin suuntiinsa.
Ei Jumala ole kuitenkaan vain mielikuvitusolento. Hän on antanut myös sinulle elämän lahjaksi.
Jumala ei ole paha, hän ei ole halunnut elämääsi surua. Jos käännyt rukouksessa hänen puoleensa hän vastaa itse kysymyksiin joita mielessäsi on. Ja jos niin tahdot, voit itsekin tulla tuntemaan Jumalan, ei vain vieraana vaan todellisena.
Jos niin tahdot, hän voi näyttää sinulle elämässäsi oikean suunnan, myös antaa sinulle takaisin naisen jota rakastit... Jos tahdot.