Mitä vikaa on yksin harrastamisessa?
Kesällä törmäsin taas siihen, että puhuin esim. töissä suunnitelmistani mennä esim. konserttiin. Ensimmäinen kysymys on joka kerta "menetkö kavereiden kanssa?". Kun vastaan meneväni yksin niin siitä seuraa vain säälivä / oudoksuva katse ja kiusallinen hiljaisuus. Muutenkin monessa paikassa on hiukan orpo olo jos on yksin liikkeellä. Ravintolassa eivät edes kynttilää sytyttäneet kun yksin istuin, perkeleet. Museoissa ihmiset käyvät laumoissa, elokuvissa, jne...
Kesällä törmäsin taas siihen, että puhuin esim. töissä suunnitelmistani mennä esim. konserttiin. Ensimmäinen kysymys on joka kerta "menetkö kavereiden kanssa?". Kun vastaan meneväni yksin niin siitä seuraa vain säälivä / oudoksuva katse ja kiusallinen hiljaisuus. Muutenkin monessa paikassa on hiukan orpo olo jos on yksin liikkeellä. Ravintolassa eivät edes kynttilää sytyttäneet kun yksin istuin, perkeleet. Museoissa ihmiset käyvät laumoissa, elokuvissa, jne...
Vastaukset 6
Vanhimmat
alkaahan tuota jo pikkuhiljaa turhauttaan ku joka kerta sama kysymys kenen kanssa meet, aivan ku se olis joku elämänehto että aina pitäis kaveri olla mukana ja sen jälkeen luullaan että siinä ihmisessä on varppina jotain vikaa jos yksin on ja liikkuu.
minkäs takia sitte yksin liikuskelet, tykkäämisen takia vai oikeanlaisen seuran puuttumisen takia? jäi vähä epäselväksi. eipä tuota missään laumassa viitsi liikkua muutenkaan, yhen tai kahen kanssa korkeintaan niin riittää ihan hyvin jos siis ylipäätään seuraa olis, eipä tuota esim. festareillakaan mieluusti yksin kävis.
Pieni kaveripiiri ja nekin nykyään eri kaupungissa. Eikä sitä enää ole helppoa sopia mistään kun kaikilla on työ- ja muut kuviot. On sitä yksin tullut festareillakin pyörittyä ja kyllä se hiukan ahdistaa kun tuntuu että on ainoa yksin koko paikassa.
Kun next kerran menet ravintolaan..Niin sano niille ,että kynttilään tuli niin kuin ois jo !!
Romantic voi olla myös yksinkin. Vaikka kait se silti on, et kaksin se kauniinmpi lie...
Mutta yksikin on jotain !!
Jos ei muuta niin välttyy kompromisseilta.
ja NAISENA no joo,,, Kohteliaita kavaljeereja nyt Pienestä suomen maasta ei kohdalle ole tippunut
eli jos syömään haikailen,,joudun ehkä vielä maksamaan sen miesp. kumppaninkin safkat..että..
Tasa- arvon nimissä voisin maksaakin jos olis varaa..
Minä ainakin harrastan paljon asioita yksin. Olen tarpeeksi monta kertaa huomannut, että huono seura voi pilata muuten mainiokkaan ajanvieton. Mielummin sitä nauttii asioita omassa rauhassa, kuin antaa toisten torbetoida tunnelman.
Minä kanssa teen paljon asioita yksin, kun ei ole vaihtoehtoa. Kun sanon olleeni jossain, niin ensimmäinen kysymys on kenen kanssa?! Varsinkin kun matkustaa yksin saa ihan käsittämätöntä sääliä osakseen. Pitäisikö sitten vain istua kotona suremassa, kun ei ole kavereita. Tosin ravintolassa en käy, se on jo liian surkeaa puuhaa yksin... :(
Vaikka mieli tekisikin juuttua lopullisesti kammariin, toisinaan tulee ulkonakin liikuttua kulttuurin merkeissä sivistämässä itseään ja vahvistamassa empiirisin havainnoin uskoa pyhään markkina-arvoteoriaan.
Näissä riennoissa olen tehnyt merkittävän havainnon. Kaikki yksin liikkeellä olevat ovat miehiä; yksinäiset naiset eivät käy tuollaisissa tapahtumissa, vaan nainen on aina joko tyttöporukan tai poikaystävänsä kanssa liikkeellä.
Tästä voi tehdä kaksi päätelmää, joista jompikumpi on väistämättä tosi. Teidän tehtäväksenne jää kertoa, kumpi: 1) Yksinäisiä naisia ei ole; naisille löytyy aina seuraa kaikkialle joko omasta sukupuolesta tai kumppanista. 2) Naisia ei kiinnosta kulttuuri an sich, vaan ihmisten ilmoille lähdetään ensisijaisesti viettämään aikaa kavereiden kanssa ja näyttäytymään muille. Mikäli seuraa ei löydy, ei edes Jeesuksen laskeutuminen taivaasta uutta talvimallistoa esittelemään olisi tapahtumana sen arvoinen, että sinne voisi mennä - herranjestas - yksin! Ihmisethän ajattelisivat, että tuon täytyy olla samanlainen luuseri kuin sen rillipäisen nörttiolmi-"miehen", joka liikkuu aina yksin kaikissa tapahtumissa ja tarkkailee oudosti muita kävijöitä...