Miksi jatkatte?

pohtimista. Onkohan se liitto tosiaankin tunneköyhä, mahtaako niiden seksi olla minkälaista, tekeeköhän se samat jutut puolisonsa kanssa kun minun kanssani, onkohan ne jutut sittenkään niin mitä se petturi kertoilee???????? Juu, miettikää rauhassa vaan mitä kaikkea sielä kotona tehdäänkään.

teille kakkosille kirjoitti:

pohtimista. Onkohan se liitto tosiaankin tunneköyhä, mahtaako niiden seksi olla minkälaista, tekeeköhän se samat jutut puolisonsa kanssa kun minun kanssani, onkohan ne jutut sittenkään niin mitä se petturi kertoilee???????? Juu, miettikää rauhassa vaan mitä kaikkea sielä kotona tehdäänkään.

miettiä? Aivan sama, mitä puuhailee. Kannattaako olla kateellinen tai mustasukkainen naiselle, jonka mies paneskelee muita? Ei tosiaan. Mutta kukin tyylillään.

miss*miss* kirjoitti:

miettiä? Aivan sama, mitä puuhailee. Kannattaako olla kateellinen tai mustasukkainen naiselle, jonka mies paneskelee muita? Ei tosiaan. Mutta kukin tyylillään.

Sitä minäkin ihmettelen, mitä järkee olla mustankippee äijästä joka pystyy omaa vihittyään aviovaimoaan kusettamaan kuusnolla?! En ikinä huolisi omakseni moista SIKAA, HYI HELVETA!

naikkonen***** kirjoitti:

Sitä minäkin ihmettelen, mitä järkee olla mustankippee äijästä joka pystyy omaa vihittyään aviovaimoaan kusettamaan kuusnolla?! En ikinä huolisi omakseni moista SIKAA, HYI HELVETA!

Mutta noita ukkojahan te possunhoitajat oikein hamuattekin, saparossa kiinni ku tilaisuus tulee;-)

teille kakkosille kirjoitti:

pohtimista. Onkohan se liitto tosiaankin tunneköyhä, mahtaako niiden seksi olla minkälaista, tekeeköhän se samat jutut puolisonsa kanssa kun minun kanssani, onkohan ne jutut sittenkään niin mitä se petturi kertoilee???????? Juu, miettikää rauhassa vaan mitä kaikkea sielä kotona tehdäänkään.

tehdään kaikenlaista. petturi jatkaa kärähdettyään edelleen kaksoiselämää - miksi? Jos hän kerran juuri on vakuuttanut rakkauttaan vaimolleen ja saanut anteeksi, kerropa sinä älypää', mihin rakastava aviomies tarvitsee toista naista niin, ettei pysty tästä luopumaan, vaikka on jo kertaalleen kiinni jäänyt? Väitätkö sinä kenties, että kyseessä oli vain pelkkä pano. Niinhän petturi on sen asian vaimolleen selittänyt.. Onkohan se juttu sittenkään niin kuin petturi kertoilee???

piix kirjoitti:

Mutta noita ukkojahan te possunhoitajat oikein hamuattekin, saparossa kiinni ku tilaisuus tulee;-)

possujen saparoissa roikkuvat ykköset rystyset valkoisina...

o ou kirjoitti:

tehdään kaikenlaista. petturi jatkaa kärähdettyään edelleen kaksoiselämää - miksi? Jos hän kerran juuri on vakuuttanut rakkauttaan vaimolleen ja saanut anteeksi, kerropa sinä älypää', mihin rakastava aviomies tarvitsee toista naista niin, ettei pysty tästä luopumaan, vaikka on jo kertaalleen kiinni jäänyt? Väitätkö sinä kenties, että kyseessä oli vain pelkkä pano. Niinhän petturi on sen asian vaimolleen selittänyt.. Onkohan se juttu sittenkään niin kuin petturi kertoilee???

Pakkohan se on toitottaa ja vannoo omalle eukolleen rakkautta yms liirum laarumia ettei eukko pistä pihalle! Petturi äijähän pelkää kuollakseen että joutuu eroon omista lapsistaan ja että se tuttu ja turvallinen huolto loppuu!!! Pakko se on polvillaan rukoilla anteeksi antoa ja vannoa rakkautta! Hah hah ,voi vittu mitä paskaa! sanon vaan minä, niin monta tälläista kulissipaskaa olen nähnyt että HUH HUH! jos sitä omaa eukkoaan niin palavasti rakastaa jne, ei sitä kovin hevi lähde nussimaan toista naista! Ja jos on ongelmia seksissä yms.kyllä rakastava mies sen kotona selvittää eikä lähde heti toista nussimaan!

PöRRöPää* kirjoitti:

possujen saparoissa roikkuvat ykköset rystyset valkoisina...

kun ykkönen ei luovukaan possustaan sovinnolla eikä possulla olekaan munaa vaihtaa ykköstä sinuun. Sinut on siis rankattu huonommaksi kuin ykkönen.

näkijä ** kirjoitti:

Pakkohan se on toitottaa ja vannoo omalle eukolleen rakkautta yms liirum laarumia ettei eukko pistä pihalle! Petturi äijähän pelkää kuollakseen että joutuu eroon omista lapsistaan ja että se tuttu ja turvallinen huolto loppuu!!! Pakko se on polvillaan rukoilla anteeksi antoa ja vannoa rakkautta! Hah hah ,voi vittu mitä paskaa! sanon vaan minä, niin monta tälläista kulissipaskaa olen nähnyt että HUH HUH! jos sitä omaa eukkoaan niin palavasti rakastaa jne, ei sitä kovin hevi lähde nussimaan toista naista! Ja jos on ongelmia seksissä yms.kyllä rakastava mies sen kotona selvittää eikä lähde heti toista nussimaan!

Miksi miehen pitäisi lähteä kotoa, kun käry käy? Valtaosa miehistä tahtoo elää kahden naisen kanssa. Nainen, jonka kanssa ei tarvitse jakaa arkea, tuo ihanaa piristystä. Kyllä mies voi rakastaa sekä ykköstä että kakkosta samaan aikaan, joskin eri tavalla. Miksi ihmeessä pitäisi valita heistä jompi kumpi, jos voi pitää molemmat. Onhan lähes puolet maapallon miehistä virallisestikin moniavioisia. Se on miehen luonto ja täällä siitä moititaan miestä. Jos hän rakastaa kahta naista, niin hänet pakotetaan tekemään paremmuusjärjesyksiä naisten välillä tai jopa luopumaan toisesta.

ei se avioliitto ole silloin tunteiltaan kuollut jos molemmat sitä tuollaisen jälkeen haluaa jatkaa.meillä on seksi elämä oikein hyvää ja vaihtelevaa ja tiedoksi vielä että meillä ei yhteisiä lapsia ole eikä myöskään velkaa joten mikään pakko minun mieheni ei olisi ollut minun kanssani jäädä kyllä minä hänelle vaihtoehdot annoin se on joko tai.ja hän halusi jäädä minun luokseni.lapset jotka minulla on ovat aikuisia ja muuttaneet pois olemme aivan kahden.yhdessä oloa on15 vuotta eikä se ole pelkkää seksiä se elämä.ei myöskään teidän kakkosten kanssa jos mies teihin vaihtaisi sama arki tulee joka suhteeseen kun alku huuma on ohi .ja niin kun sanoin mieheni on muuttunut luitteko ollenkaan mitä sinne pistin.hän ei kulje yksin olisi aika mahdotonta että hän jatkaisi sitä suhdetta ainakaan matkaa täältä on yli 300 km ei ole sellaisia aikoja pois että siellä kerkeisi käydä.ihminen voi myös aidosti katua sitä mitä on tehnyt ei kannata yleistää että kaikki pettävät jatkossakin.

9999 kirjoitti:

ei se avioliitto ole silloin tunteiltaan kuollut jos molemmat sitä tuollaisen jälkeen haluaa jatkaa.meillä on seksi elämä oikein hyvää ja vaihtelevaa ja tiedoksi vielä että meillä ei yhteisiä lapsia ole eikä myöskään velkaa joten mikään pakko minun mieheni ei olisi ollut minun kanssani jäädä kyllä minä hänelle vaihtoehdot annoin se on joko tai.ja hän halusi jäädä minun luokseni.lapset jotka minulla on ovat aikuisia ja muuttaneet pois olemme aivan kahden.yhdessä oloa on15 vuotta eikä se ole pelkkää seksiä se elämä.ei myöskään teidän kakkosten kanssa jos mies teihin vaihtaisi sama arki tulee joka suhteeseen kun alku huuma on ohi .ja niin kun sanoin mieheni on muuttunut luitteko ollenkaan mitä sinne pistin.hän ei kulje yksin olisi aika mahdotonta että hän jatkaisi sitä suhdetta ainakaan matkaa täältä on yli 300 km ei ole sellaisia aikoja pois että siellä kerkeisi käydä.ihminen voi myös aidosti katua sitä mitä on tehnyt ei kannata yleistää että kaikki pettävät jatkossakin.

menee hyvin. Mutta kaikista kirjoituksistasi huokuu epävarmuus siitä, voinko vielä luottaa mieheeni. Sinä kirjoitat´, että mies ei kulje yksin, nainen on 300 km päässä, eikä heillä olisi aikaa ja mahdollisuuksia tavata. Olet siis ottanut vahtikoiran roolin, ilmeisesti punnitset alati luottamustasi mieheen. En tiedä..mitä enemmän luen näitä kirjoituksia, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että varsinkin pitkän salasuhteen paljastuttua, mitä mieltä on enää jatkaa avioliittoa. Se jatkaminen vaatii niin paljon ponnisteluja, epäluottamus kalvaa, uuvuttaa. Onko se tosiaan sen arvoista. Miksei mies vain olisi rohkea ja lähtisi sen uuden naisen luokse, jota hän kuitenkin mielessään kaipaa, eiväthän ne tunteet nappia painamalla kuole. Miksi avioliittoja jatketaan vaikka hampaat irvessä, pidetään kulisseja pystyssä ja pian ollaan vanhoja ja kuolleita ja kuopattuja? Mikä on kaiken mielekkyys?

kysyvä nainen kirjoitti:

menee hyvin. Mutta kaikista kirjoituksistasi huokuu epävarmuus siitä, voinko vielä luottaa mieheeni. Sinä kirjoitat´, että mies ei kulje yksin, nainen on 300 km päässä, eikä heillä olisi aikaa ja mahdollisuuksia tavata. Olet siis ottanut vahtikoiran roolin, ilmeisesti punnitset alati luottamustasi mieheen. En tiedä..mitä enemmän luen näitä kirjoituksia, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että varsinkin pitkän salasuhteen paljastuttua, mitä mieltä on enää jatkaa avioliittoa. Se jatkaminen vaatii niin paljon ponnisteluja, epäluottamus kalvaa, uuvuttaa. Onko se tosiaan sen arvoista. Miksei mies vain olisi rohkea ja lähtisi sen uuden naisen luokse, jota hän kuitenkin mielessään kaipaa, eiväthän ne tunteet nappia painamalla kuole. Miksi avioliittoja jatketaan vaikka hampaat irvessä, pidetään kulisseja pystyssä ja pian ollaan vanhoja ja kuolleita ja kuopattuja? Mikä on kaiken mielekkyys?

enole ottanut vahtian roolia en kyttää puhelimia tai kulje perässä.mies on itse valinnut sen ettei ilman minua kulje.en sanonutkaan tämän olevan helppoa toki välillä ajatuksissa on epäilyjä vaikka mieheni ei ole mitään aihetta siihen antanut.minulla on koko ajan vahvempi olo mitä kauemmin asiasta on aikaa.eihän sitä koskaan unohda mutta sen kanssa OPPII ELÄMÄÄN tapahtuu sitä kamalampiakin asioita ihmis elämässä mistä on selvittävä ja me olemme päättäneet selvitä tästä.olen varma siitä että mieheni tunteet minua kohtaan eivät ole kuolleet,hän lähtisi jos niin olisi.olen sitä mieltä että aina kannattaa yrittää ja jos se ei onnistu eroaa mutta ei ole ainakaan yrittämättä periksi antanut.toivon sinulle sitä jatkamis halua molemmille jos sitä molemmilta löytyy yksin se ei onnistu.meillä tulee pian 3 vuotta tapahtuneesta ja tässä olemme viälä joten yritystä on toivon teille samaa.kaikki mikä ei tapa vahvistaa ja minä olen aika vahva ihminen halutessani ja tämä on asia jonka puolesta olen valmis yrittämään.

vaikka pariskunnan välillä ei olisikaan enää seksielämää tai sitä olisi vain vähän, monet muut asiat pitävät heidät yhdessä. Kyllähän heidän välillään on kiintymys, ystävyys, yhteiset lapset liimaavat heidät yhteen, myös suku ja ystävät, yhteiset totutut tavat, harrasteet, mökkeilyt ym ym. niitä yhdistäviä asioita on niin monta, että ei ihastus toiseen henkilöön mitenkään voi ylittää tuota kaikkea. Siksipä harva eroaa toisen vuoksi, ehkä ne ovat ne, jotka rakastuvat niin voimakkaasti,e tteivät pysty ilman toista elämään. Mutta niitä taitaa olla vähemmistö. Elämä on tosiaan niin paljon muutakin kuin hetken pano.

j... kirjoitti:

vaikka pariskunnan välillä ei olisikaan enää seksielämää tai sitä olisi vain vähän, monet muut asiat pitävät heidät yhdessä. Kyllähän heidän välillään on kiintymys, ystävyys, yhteiset lapset liimaavat heidät yhteen, myös suku ja ystävät, yhteiset totutut tavat, harrasteet, mökkeilyt ym ym. niitä yhdistäviä asioita on niin monta, että ei ihastus toiseen henkilöön mitenkään voi ylittää tuota kaikkea. Siksipä harva eroaa toisen vuoksi, ehkä ne ovat ne, jotka rakastuvat niin voimakkaasti,e tteivät pysty ilman toista elämään. Mutta niitä taitaa olla vähemmistö. Elämä on tosiaan niin paljon muutakin kuin hetken pano.

kyllä meillä on seksi elämää hyvää sellaista. olemme molemmat erittäin kokeilun haluisia mieheni ei voi koskaan sanoa että olisi ollut tylsää jos sanoo valehtelee.meidän tapaus oli aika rankka kaiken kaikkiaan.tilanne jossa käty kävi oli aika ikävä-sen verran siitä että mieheni loukkaantui vakavasti makasi teholla 1.5 kuukautta eikä toivoa annettu.ehkä se että hän kuitenkin kaikesta huolimatta selvisi teki sen että hän muuttui sai jatkoaikaa elämälle sai pistämään asiat tärkeys järjestykseen.sillä niinhän se on että ihminen tajuaa vasta sitten kun jotain tapahtuu on menettämässä jotain huomaa että se mitä on ollut koko ajan onkin tärkeää eikä sitä halua menettää.ja olisi kyllä aika ihme jos tuollaisen kokemuksen jälkeen ihminen ei arvosta sitä mitä on.jos saa toisen mahdollisuuden elämään se pitää käyttää arvostaen ja olla kiitollinen.sitä toista mahdollisuutta elämään eivät kaikki saa.hänestä tuli onnettomuuden jälkeen erittäin herkkä mitä hän ei ennen ollut.usein katsoessaan minua hän rupeaa itkemään ja pyytää anteeksi monin tavoin aiheuttamaansa pahaa.en usko että selvinpäin ollessaan kukaan noin hyvin teeskentelisi tunteitaan.minä uskon että hän sai sellaisen opetuksen ettei sitä unohda.sillä minullakaan ei ollut helppoa istua siellä sairaalassa sängyn vieressä tietäen mitä hän oli tehnyt.mutta sen asian jätin silloin omaan arvoonsa tärkeintä minulle oli että hän selvisi hengissä.vasta pitkän ajan päästä kun hän jo pääsi kotiin otin asian puheeksi se oli silloin toisarvoinen asia kun hän makasi koneissa.uskon meihin ja siihen että mieheni on saanut opetuksen.ja hän on vapaa lähtemään jos haluaa ei ne vaimotkaan niitä väkisin saa pidettyä jos mies ei sitä itse halua.meidän tapaus on vaan yksi monista kaikki ei myöskään jatka käryn käytyä mutta olen aika paljon myös kuullut ettei niistä kakkos suhteistakaan ole pitkään mitään tullut.se ei ole enää hauskaa ja jännää kun ei tarvi salailla. niin se on.

9999 kirjoitti:

kyllä meillä on seksi elämää hyvää sellaista. olemme molemmat erittäin kokeilun haluisia mieheni ei voi koskaan sanoa että olisi ollut tylsää jos sanoo valehtelee.meidän tapaus oli aika rankka kaiken kaikkiaan.tilanne jossa käty kävi oli aika ikävä-sen verran siitä että mieheni loukkaantui vakavasti makasi teholla 1.5 kuukautta eikä toivoa annettu.ehkä se että hän kuitenkin kaikesta huolimatta selvisi teki sen että hän muuttui sai jatkoaikaa elämälle sai pistämään asiat tärkeys järjestykseen.sillä niinhän se on että ihminen tajuaa vasta sitten kun jotain tapahtuu on menettämässä jotain huomaa että se mitä on ollut koko ajan onkin tärkeää eikä sitä halua menettää.ja olisi kyllä aika ihme jos tuollaisen kokemuksen jälkeen ihminen ei arvosta sitä mitä on.jos saa toisen mahdollisuuden elämään se pitää käyttää arvostaen ja olla kiitollinen.sitä toista mahdollisuutta elämään eivät kaikki saa.hänestä tuli onnettomuuden jälkeen erittäin herkkä mitä hän ei ennen ollut.usein katsoessaan minua hän rupeaa itkemään ja pyytää anteeksi monin tavoin aiheuttamaansa pahaa.en usko että selvinpäin ollessaan kukaan noin hyvin teeskentelisi tunteitaan.minä uskon että hän sai sellaisen opetuksen ettei sitä unohda.sillä minullakaan ei ollut helppoa istua siellä sairaalassa sängyn vieressä tietäen mitä hän oli tehnyt.mutta sen asian jätin silloin omaan arvoonsa tärkeintä minulle oli että hän selvisi hengissä.vasta pitkän ajan päästä kun hän jo pääsi kotiin otin asian puheeksi se oli silloin toisarvoinen asia kun hän makasi koneissa.uskon meihin ja siihen että mieheni on saanut opetuksen.ja hän on vapaa lähtemään jos haluaa ei ne vaimotkaan niitä väkisin saa pidettyä jos mies ei sitä itse halua.meidän tapaus on vaan yksi monista kaikki ei myöskään jatka käryn käytyä mutta olen aika paljon myös kuullut ettei niistä kakkos suhteistakaan ole pitkään mitään tullut.se ei ole enää hauskaa ja jännää kun ei tarvi salailla. niin se on.

kovasti kun olen pikkumainen ja huomautan - mutta tätä vuodatusta ei jaksa lukea! Laittaisitko edes ISOT kirjaimet lauseen alkuun jatkossa, kiitos!

'ranttu' kirjoitti:

kovasti kun olen pikkumainen ja huomautan - mutta tätä vuodatusta ei jaksa lukea! Laittaisitko edes ISOT kirjaimet lauseen alkuun jatkossa, kiitos!

Itsekkin olen ihmetellyt tätä samaa, miksi jotkut jatkavat suhdetta pettämisen jälkeen ja useimmiten se pettävä osapuoli jatkaa sitä salasuhdetta kiinni jäämisen jälkeen, on vain paljon varovaisempi. Toimin aikanaan samassa tilanteessa itse niin, että erosin en halunnut jatkaa epävarmuudessa, että toinen jatkaisi minun pettämistäni ja selittelisi minulle kaikenmaailman satuja kuinka rakastaa ja höpö höpö juttuja. Kyllä ero oli kuitenkin sen arvoista vaikkakin kaiken joutui jakamaan, onpahan nyt ainakin minulla elämä missä voin todellakin arvostaa itseäni ja elää itselleni ajattelematta toisen petollisuutta ja sillä vaivata jatkuvasti itseäni. Mutta kaikistahan ei ole siihen. että todellakin lähtee omilleen itsenäisenä ottaa vastuun itsestään. Se vaatii kuitenkin rohkeutta ja toiset eiväyt vain pärjää itsekseen. Minä olen tyytyväinen enkä todellakaan kadehdi ihmisiä jotka kaiken tuollaisen jälkeen vielä jaksavat jatkaa elämäänsä pettusin kanssa, se ei todellakaan ole helppoa elämää.

Arvostakaa itseänne kirjoitti:

Itsekkin olen ihmetellyt tätä samaa, miksi jotkut jatkavat suhdetta pettämisen jälkeen ja useimmiten se pettävä osapuoli jatkaa sitä salasuhdetta kiinni jäämisen jälkeen, on vain paljon varovaisempi. Toimin aikanaan samassa tilanteessa itse niin, että erosin en halunnut jatkaa epävarmuudessa, että toinen jatkaisi minun pettämistäni ja selittelisi minulle kaikenmaailman satuja kuinka rakastaa ja höpö höpö juttuja. Kyllä ero oli kuitenkin sen arvoista vaikkakin kaiken joutui jakamaan, onpahan nyt ainakin minulla elämä missä voin todellakin arvostaa itseäni ja elää itselleni ajattelematta toisen petollisuutta ja sillä vaivata jatkuvasti itseäni. Mutta kaikistahan ei ole siihen. että todellakin lähtee omilleen itsenäisenä ottaa vastuun itsestään. Se vaatii kuitenkin rohkeutta ja toiset eiväyt vain pärjää itsekseen. Minä olen tyytyväinen enkä todellakaan kadehdi ihmisiä jotka kaiken tuollaisen jälkeen vielä jaksavat jatkaa elämäänsä pettusin kanssa, se ei todellakaan ole helppoa elämää.

niin, että se kakkonen antaa sellaselle sialle aina kun mies pääsee livahtamaan. Miten joku kakkonen voi tai siis jotkut vuosiakin olla sellasessa miehessä kiini. Turha väittää täällä yhtään, että sen kakkosen rooli olis jotenkin houkuttelevampi ja löpinät siitä, että pelkkää seksiä jne.. Tuskimpa vaan... Kukaan akka vuodesta toiseeen on seksin takia miehen kanssa, jolta saa kun miehelle sopii, tai sitten on todella epätoivoinen ämmä. Eli voisko nyt päätellä taas kerran että kumpaakin naista vedetään kuin pässiä narusta niin kakkosta kun ykköstäkin:) Tosin vaimot ei periaatteessa tee kellekään moraalisesti kyseenalaisia juttuja olemalla naimisissa edelleen, sehän on vaimojen asia se! Mitä kakkoset siitä tietää?

Arvostakaa itseänne kirjoitti:

Itsekkin olen ihmetellyt tätä samaa, miksi jotkut jatkavat suhdetta pettämisen jälkeen ja useimmiten se pettävä osapuoli jatkaa sitä salasuhdetta kiinni jäämisen jälkeen, on vain paljon varovaisempi. Toimin aikanaan samassa tilanteessa itse niin, että erosin en halunnut jatkaa epävarmuudessa, että toinen jatkaisi minun pettämistäni ja selittelisi minulle kaikenmaailman satuja kuinka rakastaa ja höpö höpö juttuja. Kyllä ero oli kuitenkin sen arvoista vaikkakin kaiken joutui jakamaan, onpahan nyt ainakin minulla elämä missä voin todellakin arvostaa itseäni ja elää itselleni ajattelematta toisen petollisuutta ja sillä vaivata jatkuvasti itseäni. Mutta kaikistahan ei ole siihen. että todellakin lähtee omilleen itsenäisenä ottaa vastuun itsestään. Se vaatii kuitenkin rohkeutta ja toiset eiväyt vain pärjää itsekseen. Minä olen tyytyväinen enkä todellakaan kadehdi ihmisiä jotka kaiken tuollaisen jälkeen vielä jaksavat jatkaa elämäänsä pettusin kanssa, se ei todellakaan ole helppoa elämää.

itseään voi arvostaa, vaikka jatkaa avioliittoa. Miksi aina lynkataan, jos jotkut haluavat yrittää? Mitä jos pettäminen ei jatkukaan, vaan kaikki alkaa puhtaalta pöydältä, toisin? Miksi aina sanotaan, että jatketaan tunneköyhää avioliittoa, mitä jos pettäminen avaakin silmät ymmärtämään, että puoliso onkin juuri oikea ja hänen kanssaan haluaa olla? Ei 9999 tapauksessa varmaankaan pettäminen jatku, tuntuu siltä, kun tekstiä lukee, että mies on muuttunut paljon. Eikö ihminen voi muuttua? Eikö ole hatunnoston arvoinen juttu, että edes tekee kaikkensa yrittääkseen pelastaa liiton, jos kumpikin sitä haluaa, oikeasti ja aidosti? Miksi se olisi väärin? Helppoa se ei ole, tietenkään, mutta onko se avioerokaan helppo? Mistä menee takuuseen, että uusi kumppani ei petä? Ei mistään. Mistä tietää, että nykyinen puoliso ei petä uudestaan? Ei mistään, mutta eikö ensin voi tehdä kaikkensa, ennenkuin lyö hanskat tiskiin? Eikö kannata ottaa riski ja yrittää, jos kummallakin on vielä tunteita toisiaan kohtaan? On mielestäni suunnatonta vahvuutta jatkaa ja yrittää yhdessä, siinä pakosti joutuu käymään kaiken läpi ja katsomaan puolin ja toisin omaan sisimpään; mitä haluaa, miten eteenpäin. Siinä revitään kaikki pöydälle ja tunteet menee laidasta laitaan. Kun kaikki on selvitetty pohjamutia myöden, voidaan alkaa puhtaalta pöydältä tai jos tullaan siihen tulokseen, että erotaan, niin sitten niin. Ompahan yritetty ja asia loppuunkäsitelty, näin on helpompi jatkaa kaikesta huolimatta omaa elämää, joko yhdessä tai erikseen.
Minä ainakin halua nostaa hattua 9999:lle, on todellista vahvuutta jatkaa yhdessä ja toivon, että onnistutte siinä!

mokomat kirjoitti:

itseään voi arvostaa, vaikka jatkaa avioliittoa. Miksi aina lynkataan, jos jotkut haluavat yrittää? Mitä jos pettäminen ei jatkukaan, vaan kaikki alkaa puhtaalta pöydältä, toisin? Miksi aina sanotaan, että jatketaan tunneköyhää avioliittoa, mitä jos pettäminen avaakin silmät ymmärtämään, että puoliso onkin juuri oikea ja hänen kanssaan haluaa olla? Ei 9999 tapauksessa varmaankaan pettäminen jatku, tuntuu siltä, kun tekstiä lukee, että mies on muuttunut paljon. Eikö ihminen voi muuttua? Eikö ole hatunnoston arvoinen juttu, että edes tekee kaikkensa yrittääkseen pelastaa liiton, jos kumpikin sitä haluaa, oikeasti ja aidosti? Miksi se olisi väärin? Helppoa se ei ole, tietenkään, mutta onko se avioerokaan helppo? Mistä menee takuuseen, että uusi kumppani ei petä? Ei mistään. Mistä tietää, että nykyinen puoliso ei petä uudestaan? Ei mistään, mutta eikö ensin voi tehdä kaikkensa, ennenkuin lyö hanskat tiskiin? Eikö kannata ottaa riski ja yrittää, jos kummallakin on vielä tunteita toisiaan kohtaan? On mielestäni suunnatonta vahvuutta jatkaa ja yrittää yhdessä, siinä pakosti joutuu käymään kaiken läpi ja katsomaan puolin ja toisin omaan sisimpään; mitä haluaa, miten eteenpäin. Siinä revitään kaikki pöydälle ja tunteet menee laidasta laitaan. Kun kaikki on selvitetty pohjamutia myöden, voidaan alkaa puhtaalta pöydältä tai jos tullaan siihen tulokseen, että erotaan, niin sitten niin. Ompahan yritetty ja asia loppuunkäsitelty, näin on helpompi jatkaa kaikesta huolimatta omaa elämää, joko yhdessä tai erikseen.
Minä ainakin halua nostaa hattua 9999:lle, on todellista vahvuutta jatkaa yhdessä ja toivon, että onnistutte siinä!

kiitos sinulle sanoistasi tuli tosi hyvä olo.totta on että mieheni on muuttunut ilman sitä emme varmasti olisikaan tässä.hän valitsi itse että haluaa yrittää eikä hetken virheen takia halua heittää 15 vuotta hukkaan.tiedätkö on ihanaa kun joku sanoo jotain positiivista,myös lapseni sanovat mieheni muuttuneen paljon.lapseni ovat yli30 ikäisiä molemmat aviossa.kyllä avioliitto on ainakin minulle sellainen että sen eteen yritän kaikkeni ja jos siitä huolimatta ei onnistu niin sitten annan periksi.mutta ainakin näillä näkymin menee hyvin.kuka sitä tulevaisuutta osaa ennustaa.mutta kiitos todella paljon sinulle on hyvä olla sanoistasi.

Miksi jatkan suhdetta pettäneen mieheni kanssa? Sitä mietin itse tosi paljon. Ja jos suhde olisi jatkunut hetkeäkään sen jälkeen kun minulle kerrottiin asiasta, en olisi harkinnut yhteiselämää hetkeäkään, se on selvää.

Kyse ei ole kuolleesta suhteesta tai kulissiavioliitosta joka pysyy kasassa lasten, velkojen tai yhteisen historian takia. Toki yhteisellä eletyllä elämällä on iso merkitys. Mutta kun pettämistä seuranneessa kriisissä oli pakko katsoa itseäni, suhdettamme ja puolisoani rehellisesti ja arvioida mitä meillä oli, ja mitä puuttui, niin viivan yläpuolelle jäi siinä vaiheessa vain rakkaus. Luottamus, rehellisyys ja kaikki muut tärkeät asiat olivat kadonneet. Kriisi oli ihan helvetillinen.

Puhuimme silloin mieheni kanssa, että vaikka muut asiat olisivat olleet viivan yläpuolella, mutta rakkaus olisi puuttunut, olisimme varmaan lähteneet eri teitä. Kumpikaan meistä ei halunnut mukavuusavioliittoa.

Nyt kaksi vuotta alun jälkeen, arki alkaa tasoittua. Silti vielä kamppaillaan. Lähinnä minä tunteideni kanssa, joita varmaan nousee ajoittain vielä pitkän aikaa. Toipuminen vie varmaan toiset kaksi vuotta. Mutta olemme onnistuneet rakentamaan jotain uutta, oikeasti kahden aikuisen ihmisen rakkausavioliittoa. Meitä ei pidä yhdessä, tottumus, lapset tai velat, vaan valtava tahto ja halu rakastaa juuri sitä ihmistä jonka kanssa elää.

Olen itse oppinut, että ihminen voi tehdä virheen, rakkaus voi arjessa, erityisesti lapsiperheen arjessa, unohtua ja kadota rutiinien ja kiireiden alle. Se ei jaksa pysyä pinnalla, jos sitä ei vaali. Niin kävi meille, se unohtui neljän lapsen, talonrakennusurakan ja sairastavan appivanhemman alle. Mutta kun tultiin tilanteeseen, jossa oli pakko vastata kysymykseen, haluaako elää ja rakastaa sitä ihmistä jonka kanssa on, niin molemmille vastaus oli yllättävän helppo. Jopa siinä tilanteessa.

Pettäminen kaikessa hirveydessään oli ehkä tarpeellinen muistutus siitä, mikä tässä elämässä on tärkeintä. Mihin kannattaa panostaa.

Joku toinen valitsee lähtemisen, ja ymmärrän sen erittäin hyvin. Niin vaikeaa on rakentaa rikotusta jotain uutta. Korjata kun sitä ei voi eikä menneeseen palata. Ei näissä tarinoissa ole sankareita, vaan tuskasia ihmisiä, jotka yrittävät selvitä ulos helvetistä. Ihan sama, mikä se keino on, kunhan sieltä pääsee takaisin elämään kiinni.

mutta jäin kirjoitti:

Miksi jatkan suhdetta pettäneen mieheni kanssa? Sitä mietin itse tosi paljon. Ja jos suhde olisi jatkunut hetkeäkään sen jälkeen kun minulle kerrottiin asiasta, en olisi harkinnut yhteiselämää hetkeäkään, se on selvää.

Kyse ei ole kuolleesta suhteesta tai kulissiavioliitosta joka pysyy kasassa lasten, velkojen tai yhteisen historian takia. Toki yhteisellä eletyllä elämällä on iso merkitys. Mutta kun pettämistä seuranneessa kriisissä oli pakko katsoa itseäni, suhdettamme ja puolisoani rehellisesti ja arvioida mitä meillä oli, ja mitä puuttui, niin viivan yläpuolelle jäi siinä vaiheessa vain rakkaus. Luottamus, rehellisyys ja kaikki muut tärkeät asiat olivat kadonneet. Kriisi oli ihan helvetillinen.

Puhuimme silloin mieheni kanssa, että vaikka muut asiat olisivat olleet viivan yläpuolella, mutta rakkaus olisi puuttunut, olisimme varmaan lähteneet eri teitä. Kumpikaan meistä ei halunnut mukavuusavioliittoa.

Nyt kaksi vuotta alun jälkeen, arki alkaa tasoittua. Silti vielä kamppaillaan. Lähinnä minä tunteideni kanssa, joita varmaan nousee ajoittain vielä pitkän aikaa. Toipuminen vie varmaan toiset kaksi vuotta. Mutta olemme onnistuneet rakentamaan jotain uutta, oikeasti kahden aikuisen ihmisen rakkausavioliittoa. Meitä ei pidä yhdessä, tottumus, lapset tai velat, vaan valtava tahto ja halu rakastaa juuri sitä ihmistä jonka kanssa elää.

Olen itse oppinut, että ihminen voi tehdä virheen, rakkaus voi arjessa, erityisesti lapsiperheen arjessa, unohtua ja kadota rutiinien ja kiireiden alle. Se ei jaksa pysyä pinnalla, jos sitä ei vaali. Niin kävi meille, se unohtui neljän lapsen, talonrakennusurakan ja sairastavan appivanhemman alle. Mutta kun tultiin tilanteeseen, jossa oli pakko vastata kysymykseen, haluaako elää ja rakastaa sitä ihmistä jonka kanssa on, niin molemmille vastaus oli yllättävän helppo. Jopa siinä tilanteessa.

Pettäminen kaikessa hirveydessään oli ehkä tarpeellinen muistutus siitä, mikä tässä elämässä on tärkeintä. Mihin kannattaa panostaa.

Joku toinen valitsee lähtemisen, ja ymmärrän sen erittäin hyvin. Niin vaikeaa on rakentaa rikotusta jotain uutta. Korjata kun sitä ei voi eikä menneeseen palata. Ei näissä tarinoissa ole sankareita, vaan tuskasia ihmisiä, jotka yrittävät selvitä ulos helvetistä. Ihan sama, mikä se keino on, kunhan sieltä pääsee takaisin elämään kiinni.

kirjoitettu. Kuinka se rakkaus voikaan "hukkua" lapsiperheen kiireiden alle.... Eivät ne neuvolassa turhaan höpötä, että ottakaa parisuhteelle aikaa.... Meille kävi kuin teillekkin, se rakkaus on ollut kuitenkin nyt koossa pitävä voima, kaikki muu särkyi...
Ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin, toivottavasti tästä kriisistä oppivaisena. Nyt ymmärrämme molemmat, mikä on elämässä tärkeintä. On ollut vain turhan kova koulu, mutta jos tästä selvitään, selviämme mistä vain.
Parisuhdeterapeuttimmekin sanoi,että olemme molemmat todella vahvoja ottaaksemme haasteen vastaan ja rakentaaksemme liittoamme kasaan uudestaan, paremmaksi, eheäksi ja uudeksi. Se jos mikä on vahvuutta.

Siis mitä v....tua sä höpiset??