Juu, eli tutustuin tossa kesällä(heinäkuussa) netissä erääseen mieheen. Pidin hänen tavastaan kirjoittaa jo ensimmäisestä viestistä alkaen. Juttelimme noin pari viikkoa ja sitten päätimme nähdä.
Hän asuu n. 2 tunnin junamatkan päässä. Matkustin hänen luokseen päiväksi ja meillä oli todella mukavaa yhdessä.
Tämän jälkeen näimme heti seuraavana vkl:na, kun hän tuli vuorostaan tännepäin. Ja sitten taas seuraavana kun hän tuli ystäviensä kanssa baareihin tännepäin ja näimme myös silloin.
Sitten meillä oli 3 vko:n tauko ettemme nähneet ollenkaan ja se oli todella vaikeaa:/ Ikävä on jotain niin käsittämätöntä. Sen jälkeen olemme nähneet taas joka vkl:na, mutta nyt on tulossa taas n. 3 viikon tauko ettemme näe ollenkaan. Näin hänet viimeksi tänään ja sain nukkua kaksi yötä hänen vieressään, mutta silti itkettää jo valmiiksi kun mietin, että emme tule näkemään moneen viikkoon. En tiedä miten kestän:/
Haluaisin olla hänen kanssaan ja lähellään koko ajan. Enkä ole edes varma, miten tosissaan hän on tämän jutun suhteen. Voi hyvin olla, että hänellä on muita naisia kotipaikallaan ja olen vain ajanvietettä silloin, jos hänellä ei ole muita.
Mietinkin, että uskallanko lähteä tähän juttuun täysillä? Emme siis seurustele ja olemme tunteneet vasta pari kuukautta, mutta silti en halua kuvitella häntä muiden kanssa eikä itseäni kiinnosta säätää kenenkään muun kanssa. Pelottaa vain, että tulee takkiin, jos annan itseni ihastua kunnolla.
En tiedä, onko minusta tähän pidemmän päälle ja tiedän, että mitä pidempään tämä jatkuu, niin sen syvemmin ehdin kiintyä häneen.
Onko kellään antaa mitään neuvoja tai omakohtaista kokemusta, että onko tämä sen arvoista?
Hän asuu n. 2 tunnin junamatkan päässä. Matkustin hänen luokseen päiväksi ja meillä oli todella mukavaa yhdessä.
Tämän jälkeen näimme heti seuraavana vkl:na, kun hän tuli vuorostaan tännepäin. Ja sitten taas seuraavana kun hän tuli ystäviensä kanssa baareihin tännepäin ja näimme myös silloin.
Sitten meillä oli 3 vko:n tauko ettemme nähneet ollenkaan ja se oli todella vaikeaa:/ Ikävä on jotain niin käsittämätöntä. Sen jälkeen olemme nähneet taas joka vkl:na, mutta nyt on tulossa taas n. 3 viikon tauko ettemme näe ollenkaan. Näin hänet viimeksi tänään ja sain nukkua kaksi yötä hänen vieressään, mutta silti itkettää jo valmiiksi kun mietin, että emme tule näkemään moneen viikkoon. En tiedä miten kestän:/
Haluaisin olla hänen kanssaan ja lähellään koko ajan. Enkä ole edes varma, miten tosissaan hän on tämän jutun suhteen. Voi hyvin olla, että hänellä on muita naisia kotipaikallaan ja olen vain ajanvietettä silloin, jos hänellä ei ole muita.
Mietinkin, että uskallanko lähteä tähän juttuun täysillä? Emme siis seurustele ja olemme tunteneet vasta pari kuukautta, mutta silti en halua kuvitella häntä muiden kanssa eikä itseäni kiinnosta säätää kenenkään muun kanssa. Pelottaa vain, että tulee takkiin, jos annan itseni ihastua kunnolla.
En tiedä, onko minusta tähän pidemmän päälle ja tiedän, että mitä pidempään tämä jatkuu, niin sen syvemmin ehdin kiintyä häneen.
Onko kellään antaa mitään neuvoja tai omakohtaista kokemusta, että onko tämä sen arvoista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei. Mullon vähä samankaltainen tilanne. Itse olin tossa kesäkuun puolivälissä lomalla hesassa ja ihan sattumalta tapasin siellä erään miehen joka on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin minä. Tulimme heti juttuun keskenämme ja muutaman yhteisen illanvieton jälkeen yksi asia johti toiseen ja... No joka tapauksessa hän asuu Vantaalla ja minä etelä-pohjanmaalla. Kesän aikana tapailimme yhtenään kun hän tuli täällä päin käymään. Tätä on nyt jatkunut tähän syksyyn asti. Välillä saattaa mennä useampi viikko ettemme näe.
En voi sanoa tätä miedän välistä juttua seurusteluksi eli pidän itseäni sinkkuna...tai siis se on ennemminki joku vapaan ja varatun "välimuoto". Sisimissäni minulla on tuneita häntä kohtaan mutta yritän koko ajan kieltää niitä. En halua päästää itseäni rakastumaan häneen koska se pelottaa. Enkä ole oikein varma hänenkään tunteistaan vaikka hän aina mielellään tulee minua tapaamaan ja odottaa yhteisiä hetkiämme ja antaa sellaisen kuvan että hänellä on tunteita minua kohtaan. Esim. Hän sanoi kerran että minä olen ainoa syy miksi hän heti mahdollisuuden tullen tulee käymään kotiseudullaan.
Sitäkin olen myös miettinyt kuin itsekkin kerroit että onko hänellä muita naisia silloin kun minä olen täällä ja hän siellä ja mä oon vain yksi semmoinen satunnainen hoito.
Tuntuu että ottaisin ison riskin jos tästä tulisi vakavaa. Se on vain tämä välimatka joka tyssää koko jutun.
En nyt osaa sinulle antaa mitään neuvo koska olen itse niin samanlaisessa tilanteessa ja tuntuu että tämä ikävän ja kaipuun tunne sekoittaa pään. Niin halusin vain kertoa oman kohtaloni, et ole ainut joka taistelee tällaisen asian kanssa :)
Toivottavasti kaikki kääntyisi parhain päin.
Kysy mieheltä tapaileeko se muita ja että haluaisko se teidän jutusta vakavampaa. Puhumalla se selviää. Omasta puolestani voin sanoa, että riski kannattaa ottaa. Mäki tapasin nykyisen avomieheni netissä, juteltiin siellä satunnaisesti n.2 vuotta, kunnes kiinnostus kävi ylivoimaseksi ja tavattiin. Me sovittiin seurustelevamme heti tapaamisesta seuraavana päivänä ja vaikka elettiin 2,5 vuotta kaukosuhteessa, niin hyvin meni aikalailla koko sen ajan. Meillä oli 6 tunnin junamatka aina toisen luo, mutta kyllä se oli aina sen arvosta. Ja pisimmillään oltiin erossa varmaan 2 kuukautta, lyhimmillään 2 viikkoa. Nyt ollaan siis seurusteltu melkeen 6 vuotta ja yhessä asuttu 3 vuotta.