Mikähän siinä mahtaa olla kun en tule juttuun ikäisteni naisten kanssa juuri ollenkaan, mutta n. 10v vanhempien naisten kanssa tulen erittäin hyvin juttuun?
Olen jo vuosia ollut haku päällä ihan tositarkoituksella ja tapaillut/seurustellut monien naisten kanssa. Alan tässä vähän tulla jo siihen johtopäätökseen, että oman ajatusmaailmaan ymmärtäviä naisia ei tunnu löytyvän ainakaan alle 30 vuoden ikäisistä. Tässähän ei nyt sinällään ole mitään ongelmaa, seurustella siis vanhemman naisen kanssa. Se vaan, että usein heidän kanssa olisi äkkiä edessä sellainen tilanne, että niitä lapsiakin pitäisi sitten tehdä jo lähivuosina, jos niitä aikoo hankkia. Lapsista pidän todella paljon mutta niitä haluan hankkia vasta pitkän yhdessäolon jälkeen, ehkä. Vanhempani ovat eronneet, enkä halua samaa lapsilleni. Eikai tämä ole liian itsekäs toive?
Lisäksi, yleensä näiden vanhempien naisten kanssa ei ole ollut oikein sellaista kipinää, että olisin itse kiinnostunut/ihastunut ihan täysillä, joten ei tunnu reilulta toista kohtaan jatkaa suhdetta jos ei oikeasti vaan iske. En voi sille mitään, että omanikäiset tai vähän nuoremmat miellyttävät enemmän silmää ja syke alkaa nousta. Eikai tämäkään voi liian itsekästä olla?
Taitaa tämä johtua sitten siitäkin, että sisarukseni ovat 7-12 vuotta minua vanhempia ja aina ala-asteelta lähtien kaikki ystäväni ovat olleet minua vanhempia. Nykyään esim. sisaren miehen kautta on tullut ystävystyttyä muutamien hänen kaverien kanssa jotka ovat 35-40 vuotiaita. Usein saan kuulla kaikenikäisiltä, että sinähän puhut kuin vanha mies ja olenko tosiaan noin nuori?
Siis löytyykö Suomesta naisia 20-25 jotka ajattelevat edes vähän niinkuin minä tai ainakin edes vähän ymmärtävät minua tai sitä mitä yritän sanoa? Jos nyt yrittäisin kuvailla itseäni ja laittaa ihan muutamia suuntaa antavia esimerkkejä:
- Jos kuuntelen musiikkia, arvostan enemmän sitä miltä se kuullostaa, kuin se mitä siinä sanotaan. Jos haluan jotain syvällisempää tekstiä, niin sitä löytyy muista mediumeista usein paremmin.
- En ymmärrä Idolseja, talenteja jne. "kykyjenetsintä" ohjelmia ollenkaan. Katson/kuuntelen mieluummin esiintyjiä, joista tiedän pitäväni jo etukäteen
- En halua puhua työasioista tutustuttaessa, vapaa-ajan vietto kertoo ihmisestä mielestäni enemmän. Harvalla kun on se toiveammatti jonne lähtee hymyssäsuin joka aamu
- En osaa enkä halua osata small-talkia, en pidä tyhjänpäiväisestä jaarittelusta
- Haluan tehdä asiat paremmin kuin ennen on tehty, uudet asiat kiinnostavat
- En halua tietää tarkalleen mitään teen esim. ensi viikolla. En halua suunnitella liikaa
- Olen kompromissiton mielipiteissäni, osaan myös perustella ne. Tämä ei siis tarkoita sitä, että haluan haastaa riitaa, en riitele yleensäkään juuri koskaan
- Haluan pitää kroppani kunnossa itseäni varten, en muita varten
- TV-sarja: Mullan alla. Elokuva: The Shawshank Redemption
- Minua saa korjata, jos olen väärässä. Oletan että minulla on sama oikeus
- Olen melko ironinen tyyppi, teräsmies
- Minua on kutsuttu mm. hauskaksi, jännäksi, viisastelijaksi, kiltiksi, filosofiksi
- Olen kirjoittanut mm. runoja, tästä en ole tosielämässä kertonut kenellekään
- Välillä tulee pohdiskeltua todella pitkään jotain tiettyä asiaa
- Hiljaisuus on aliarvostettua
Joko noista saisi jonkinlaisen kuvan?
Usein itsestä tuntuu, että tapailu/seurustelu loppuu ennen kuin se on ehtinyt alkaakaan, kumpikaan ei tunne toista kovin hyvin. Minulla on käynyt muutamia kertoja niin, että minut isketään. Siinä sitten esim. 1-2kk:n jälkeen saattaa käydä niin, että on sovittu tapaaminen ja sitten tämä nainen peruu sen yhtäkkiä ja tämän jälkeen ei vastaa puhelimeen. Yhden vastaamattoman soiton jälkeen peli on aina selvä. Näissä tapauksissa kyse ei ole ainakaan ollut kipinän puutteesta, siitä olen varma. Minulla tuntuu olevan joskus sellainen vaikutus että naiset jossain vaiheessa pelästyvät minua, syytä en voi tarkkaan tietää. Saatan olla ehkä yli-innokas jossain vaiheessa ja siitä naiset taitavat pelätä ja ahdistuvat tms. Se ei ole kyllä tarkoitukseni. Joskus saa vaan ihmetellä kun pakit tulee, eikä ole mitään hajua mitä tapahtui.
Itse en ainakaan anna pakkeja ennen kuin tunnen naisen paremmin, eipä ole kyllä montaa kertaa tarvinnut antaakaan. En aloita tapailua, ellen ole ihastunut. En ymmärrä jos naiset näin tekee? Ja eikö olisi helpompaa tutustua reilusti tyyppiin ennen kuin antaa pakit? Ei meillä nyt varmaan kenelläkään niin hyvää ihmistuntemusta ole, että kuukauden sisällä muutaman tapaamisen jälkeen tietää onko tuo sopiva minulle? Naiset kun ovat niin erilaisia, menisi itsellä ainakin ihan arvailuksi jos kuukauden sisällä tarvitsisi jo päättää.
Minulla itsellä on ainakin semmoinen tapa, että ainoastaan tositarkoituksella liikkeellä. En myöskään koskaan tapaile kuin yhtä naista kerrallaan, minulta suoraan sanottuna menee jo halukin muihin naisiin jo ihastusvaiheessa.
Osaako joku sanoa missä mättää, kun juttu ei luista?
Olen jo vuosia ollut haku päällä ihan tositarkoituksella ja tapaillut/seurustellut monien naisten kanssa. Alan tässä vähän tulla jo siihen johtopäätökseen, että oman ajatusmaailmaan ymmärtäviä naisia ei tunnu löytyvän ainakaan alle 30 vuoden ikäisistä. Tässähän ei nyt sinällään ole mitään ongelmaa, seurustella siis vanhemman naisen kanssa. Se vaan, että usein heidän kanssa olisi äkkiä edessä sellainen tilanne, että niitä lapsiakin pitäisi sitten tehdä jo lähivuosina, jos niitä aikoo hankkia. Lapsista pidän todella paljon mutta niitä haluan hankkia vasta pitkän yhdessäolon jälkeen, ehkä. Vanhempani ovat eronneet, enkä halua samaa lapsilleni. Eikai tämä ole liian itsekäs toive?
Lisäksi, yleensä näiden vanhempien naisten kanssa ei ole ollut oikein sellaista kipinää, että olisin itse kiinnostunut/ihastunut ihan täysillä, joten ei tunnu reilulta toista kohtaan jatkaa suhdetta jos ei oikeasti vaan iske. En voi sille mitään, että omanikäiset tai vähän nuoremmat miellyttävät enemmän silmää ja syke alkaa nousta. Eikai tämäkään voi liian itsekästä olla?
Taitaa tämä johtua sitten siitäkin, että sisarukseni ovat 7-12 vuotta minua vanhempia ja aina ala-asteelta lähtien kaikki ystäväni ovat olleet minua vanhempia. Nykyään esim. sisaren miehen kautta on tullut ystävystyttyä muutamien hänen kaverien kanssa jotka ovat 35-40 vuotiaita. Usein saan kuulla kaikenikäisiltä, että sinähän puhut kuin vanha mies ja olenko tosiaan noin nuori?
Siis löytyykö Suomesta naisia 20-25 jotka ajattelevat edes vähän niinkuin minä tai ainakin edes vähän ymmärtävät minua tai sitä mitä yritän sanoa? Jos nyt yrittäisin kuvailla itseäni ja laittaa ihan muutamia suuntaa antavia esimerkkejä:
- Jos kuuntelen musiikkia, arvostan enemmän sitä miltä se kuullostaa, kuin se mitä siinä sanotaan. Jos haluan jotain syvällisempää tekstiä, niin sitä löytyy muista mediumeista usein paremmin.
- En ymmärrä Idolseja, talenteja jne. "kykyjenetsintä" ohjelmia ollenkaan. Katson/kuuntelen mieluummin esiintyjiä, joista tiedän pitäväni jo etukäteen
- En halua puhua työasioista tutustuttaessa, vapaa-ajan vietto kertoo ihmisestä mielestäni enemmän. Harvalla kun on se toiveammatti jonne lähtee hymyssäsuin joka aamu
- En osaa enkä halua osata small-talkia, en pidä tyhjänpäiväisestä jaarittelusta
- Haluan tehdä asiat paremmin kuin ennen on tehty, uudet asiat kiinnostavat
- En halua tietää tarkalleen mitään teen esim. ensi viikolla. En halua suunnitella liikaa
- Olen kompromissiton mielipiteissäni, osaan myös perustella ne. Tämä ei siis tarkoita sitä, että haluan haastaa riitaa, en riitele yleensäkään juuri koskaan
- Haluan pitää kroppani kunnossa itseäni varten, en muita varten
- TV-sarja: Mullan alla. Elokuva: The Shawshank Redemption
- Minua saa korjata, jos olen väärässä. Oletan että minulla on sama oikeus
- Olen melko ironinen tyyppi, teräsmies
- Minua on kutsuttu mm. hauskaksi, jännäksi, viisastelijaksi, kiltiksi, filosofiksi
- Olen kirjoittanut mm. runoja, tästä en ole tosielämässä kertonut kenellekään
- Välillä tulee pohdiskeltua todella pitkään jotain tiettyä asiaa
- Hiljaisuus on aliarvostettua
Joko noista saisi jonkinlaisen kuvan?
Usein itsestä tuntuu, että tapailu/seurustelu loppuu ennen kuin se on ehtinyt alkaakaan, kumpikaan ei tunne toista kovin hyvin. Minulla on käynyt muutamia kertoja niin, että minut isketään. Siinä sitten esim. 1-2kk:n jälkeen saattaa käydä niin, että on sovittu tapaaminen ja sitten tämä nainen peruu sen yhtäkkiä ja tämän jälkeen ei vastaa puhelimeen. Yhden vastaamattoman soiton jälkeen peli on aina selvä. Näissä tapauksissa kyse ei ole ainakaan ollut kipinän puutteesta, siitä olen varma. Minulla tuntuu olevan joskus sellainen vaikutus että naiset jossain vaiheessa pelästyvät minua, syytä en voi tarkkaan tietää. Saatan olla ehkä yli-innokas jossain vaiheessa ja siitä naiset taitavat pelätä ja ahdistuvat tms. Se ei ole kyllä tarkoitukseni. Joskus saa vaan ihmetellä kun pakit tulee, eikä ole mitään hajua mitä tapahtui.
Itse en ainakaan anna pakkeja ennen kuin tunnen naisen paremmin, eipä ole kyllä montaa kertaa tarvinnut antaakaan. En aloita tapailua, ellen ole ihastunut. En ymmärrä jos naiset näin tekee? Ja eikö olisi helpompaa tutustua reilusti tyyppiin ennen kuin antaa pakit? Ei meillä nyt varmaan kenelläkään niin hyvää ihmistuntemusta ole, että kuukauden sisällä muutaman tapaamisen jälkeen tietää onko tuo sopiva minulle? Naiset kun ovat niin erilaisia, menisi itsellä ainakin ihan arvailuksi jos kuukauden sisällä tarvitsisi jo päättää.
Minulla itsellä on ainakin semmoinen tapa, että ainoastaan tositarkoituksella liikkeellä. En myöskään koskaan tapaile kuin yhtä naista kerrallaan, minulta suoraan sanottuna menee jo halukin muihin naisiin jo ihastusvaiheessa.
Osaako joku sanoa missä mättää, kun juttu ei luista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
seurustelin samanlaisen miehen kanssa. Nöyryys on plussaa.
vaikea sanoa, ehkä valitset hiukkasen liian pinnallisia naisia. Tai sitten olet esim. liian hiljainen ja tuijotat liikaa silmiin, liian avoin (puhut liikaa tunteista ennenkuin edes tunnette), olet liian ymmälläsi joka asiasta (olet liian filosofinen pohdiskelija) tai jotain muuta mikä saa sellaisen vaikutelman että olet liian tosikko tai et osaa pitää hauskaa tai olet liian "outo". Hakeudu kaltaiseesi seuraan älä yritä tunkea sinne missä tiedät ettei kemiat tule kohtaamaan. Sitä kautta saat itsetuntoa.
Itsetuntoa minulta ei puutu ja tämmöistä alunperinkin lähdin kysymään, koska haluaisin tosiaan löytää kaltaistani seuraa omasta ikäryhmästä ja saada selville onko tämä edes mahdollista.
Tosikko en todellakaan ole, ihan päinvastoin ja sellaista minulle ei ole kukaan koskaan edes vihjaillut. Ainoat noista mitkä osuu osittain oikeaan on, että minusta saa varmaan vähän oudon kuvan aluksi. Ja varmaan noita pinnalisempia naisiakin tulee sitten liikaa vastaan. Hiljaisen kuvankin minusta saattaa saada, mutta se on vain siksi, että en tosiaan löydä hyvää juttuseuraa sitten millään. Olen hyvinkin puhelias. Aika nopeasti tulee yleensä se vastaan että mielenkiinnon kohteet on ihan erilaiset vaikka muuten kiinnostusta olisi molemminpuolin. Tätähän tässä juuri yritänkin saada selville, että eikö tosiaan löydy edes hiukan samalla tavalla ajattelevia naisia?
Itseäni en ala tietoisesti muokkaamaan, enkä odota sitä toiselta osapuoleltakaan. teeskentely kun ei ole kovin järkevää puuhaa.
Joo sä oot fiksu. Et varmaan paljoa siedä tyhmyyttä. Mutta onko se sitten niin että fiksut nuoret toivot miettii vähän liikaa. Se on tavallaan kehä, jolta ei voi välttyä. Ajattelu tekee fiksuksi, mutta, ja niin edelleen.
Ihmisten epätäydellisyys varmaan on sulla sellainen mikä tulee vastaan myöhemmin enemmän kuin ennemmin, sekä elämässä itsessään että tuon epätäydellisyyden hyväksymisessä. Tai sitten olen täysin väärässä, mistäs minä tietäisin mitä sinulle tapahtuu.
Nykynuoriso on verrattain tyhmää. Eivät kaikki, mutta osa tuntuu olevan yhä muovisempaa ja tyhjempää, tavalla jota ei olisi joskus 15 vuotta sitten katseltu ollenkaan hyvällä. Ja jos on fiksu ja ajatteleva eikä kuitenkaan paperinmakuinen ja yksiulotteinen, voi tulla tuollaisia dilemmoja.
Mutta koska elämme tässä kuuluisassa gaussin käyrä -maailmassa ja niitä fiksuja ja epäpaperisia mimmejä varmaan sitten löytyy myös omanikäisistäsi, niin eiköhän se jossain vaiheessa eteen tule. Ja me vanhempi polvi voimme myhäillä kyynel silmässä.
Jääräpäiusten ihmisten seurassa muut eivät yksinkertaisesti viihdy.
Nainen (kuten mieskin) haluaa kumppanin, jonka seurassa on helppo ja hyvä olla. Viisastelijan, ja kompromisseihin taipumattoman ihmisen seurassa alkaa ennemmin tai myöhemmin ahdistaa, riippumatta siitä, riidelläänkö vai ei.
"Olen kompromissiton mielipiteissäni"
Tällähän nyt tosiaan tarkoitin tosiaan pelkästään niitä mielipiteitä ja kuvata sillä omaa ajatusmaailmaa.
Kompromissien tai yleensäkin päätösten teko muiden ihmisten kanssa onkin sitten eri asia. Toisten mielipiteitä en itsekään yritä muuttaa ja yritän kunnioittaa niitä parhaani mukaan.
En myöskään viisastele tosissani ja otan sen ainakin itse yhtenä huumorinlähteenä, onneksi moni muukin ottaa, enkä sitä muuten tekisikään.
Kiitoksia muuten tulevaisuus on kivaa viestin lähettäjälle. Osuit sikäli oikeaan, että täydellisyydestä olen joskus kirjoittanut jotain ylöskin. Loppulauseestasi tuli hyvä mieli.