Olen lukenut viikon verran näitä juttuja tällä keskustelupalstalla, ja aika monella näyttää olevan aivan yhtä paha olo kuin minullakin. Sain viikko sitten "kenkää"tyttöystävältä kahden vuoden seurustelun jälkeen, edellinen avioliitto oli ennen sitä kestänyt lähes 17 vuotta, ja kaatui vaimon pettämiseen moneen otteeseen. Olin aika varovainen tässä uudessa suhteessa, kun en oikein luottanut oikein mihinkään, enkä kehenkään, ehkä olin liiankin varovainen.Ja melkoseen ahdistukseen vedin tietty kännit lauantaina ja paikalliseen ravintolaan täytyi päästä ja tietenkin ex oli siellä myös, oli vaihtanut minut 42 vuotiaan miehen 24 vuotiaaseen kakaraan, sain tietää että olivat tavanneet edellis lauantaina, kun olin itse reissussa ex on kuitenkin 40 vuotias nainen, miten ihmeessä voi vaihtaa viikossa kalsarit toisiin, ei onnistuisi kyllä itseltä, en kehtaisi katsoa itseä peiliin! Ja nyt on kyllä aivan helvetillinen olo, missään ei pysty oleen ei töissä ei kotona, ei missään, vähän yli viikko sitten elämä oli vielä ihanaa, nyt yhtä helvettiä tai sitten olin niin sokea, etten nähnyt, kukahan tämän sydämen vielä joskus joku parantaa, tuntuu ettei enää kukaan.
miten selvitä
veepeli
291266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ittellä tässä jo 2 kk riutumista kun oma avovaimo ilmotti erosta viiden vuoden suhteen jälkeen.. Eikä oo vielä helpottanut, tuntuu et pahenee vaan.. Että jos vaan keinon keksit mikä helpottais,niin ideoita otetaan avosylin vastaan..
Eipä ole taas tullu nukuttua kuin muutaman tunnin, ja on taas ollu aikaa miettiä asioita koko yö, ja pitäisi raahautua kohta töihin.Olisi niin helvetin helppoa jäädä kotiin makaan ja jäädä pyörimää itsesäälissä, mutta se taitaisi olla kuitenkin se pahin mitä tässä voisi tehdä. Töissä kuitenkin saa edes hetkeksi jotain muuta ajateltavaa, niistä pienistä hetkistä ajan myötä kasvaa toivottavasti vähän suurempia hetkiä, vaikka nyt tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Kävin eilen huutamassa metsässä, helpotti sekunniksi, tänään olisi tarkotus lähteä juokseen sinne mettään, pakko yrittää keksiä jotain, muuten tulee hulluksi. Sulle (tää vie hengen),yritä urheilla niin paljon kuin jaksat, voi tuntua mahdottomalta,mutta toimi ainakin mulla edellisellä kerralla.
Minulla avomieheni teki temput naiskaverini (muka) kanssa, erosta n. 2 kk. Selkään puukottivat tosi pahasti ja mies muka oli oloevinaan niin rehellinen. Kaikkelin eniten sattuu se että itse olin suhteessani rehellinen ja vielä muuttanut miehen paikkakunnalle kun luulin että sinne rakennan tulevaisuuteni, toisin kävi mies olikin petollinen valehtelija, 1,5 vuotta elämästäni on ollut tämän miehen kanssa pelkkää valetta hänen puoleltaan ja niin kehui että on rehellinen ja oppinut virheistään. Paskan marjat, ei ollut miestä edes sanomaan ajoissa että haluaa erota, vaan sotki elämäni täysin, minulta meni työpaikka ja poikani koulut. En voinut jäädä samaan kaupunkiin asumaan, vaan palasin kotikonnuilleni lähellä vanhempiani ja todellisia ystäviäni.
Tiedän että teitä sattuu molempia todella paljon ja haluaisitte vastauksia, mutta niitä ette välttämättä koskaan saa, en minäkään saanut rehellistä vastausta, valetta vain mieheltäkin kuinka hän haluaa asua yksin ja oli jo suhde naisystäväni kanssa, joka vielä kehtasi lohdutella minua, oli minulla aavistus näistä kahdesta ja varmistus tulikin tässä vähään aikaa sitten.
Toivottavasti teillä kummallakin on läheisiä ystäviä, joiden kanssa voitte purkaa asioita ja itkeä (kyllä mieskin voi itkeä). Puhukaa ja puhukaa asiasta, raivotkaa. Missään nimessä ei kannata jäädä kotiin vatvomaan asioita. Minulle on auttanut se, että olen mennyt ystäväni kanssa metsään sienestämään ja kävelemään useiksi tunneiksi. Ei tämä helppoa ole, nytkin kyyneeleet valuvat pitkin poskiani kun kirjoitan tätä, mutta parempi näin että tekee oman surutyönsä kuin se että lähtisin sekoilemaan ulos ja etsisi hetkellisen laastarisuhteen joka vai pahentaa asioita ja taasen satuttaisi toista ihmistä. Minä olen päättänyt jo sen, että tästä nousen enkä vuosikausia aio vatvoa tätä, vaan on mentävä eteenpäin elämässään, vuosi tämän rikkinäisen sielun korjaamiseen voi mennä, mutta enempää en aio sallia tuon expetturin vaikuttaa elämääni ja pakotan itseni katsomaan eteenpäin ja suunnittelemaan asioita.
Tuohon unettomuuteen ei ole paljon apuja, on vain yritettävä kestää tai sitten pyytää työterv.lääkäriltä nukahtamisteen auttavia lääkkeitä, luontaiskaupasta löytyy myös unettomuuteen rohtoja, tärkeä olisi saada edes jotenkin nukuttua, väsyneenä sitä ei pysty ajattelemaan järkevästi ja asiat vaan pahenevat, tiedän sen itse omasta kokemuksesta. Teidän naisenne eivät ole olleet teidän luottamuksen arvoisia, niinkuin minun exäni ei ollut minun luottamukseni arvoinen. Katkeraksi en haluaisi tulla, mutta varovaiseksi tämä tekee, mutta vielä tulee minullekin vastaan ihminen joka on kaiken luottamukseni ja rehellisyyteni arvoinen.
Yrittkäkää jaksaa ja käsitelkää asioita, mutta muistakaa mennä eteenpäin elämässänne, ettette vaivu suruunne liian pitkäksi aikaa, moni valitettavasti tekee niin.
Kiitos kun kerroit omaakin tarinaa, se vähän helpottaa kun saa vertaistukea, vaikkei tämmöstä kenellekään kunnon ihmiselle toivokkaan. Jotenkin tuntuu, että eikö yhdellä miehellä olisi ollut jo tarpeeksi kärsimystä, ei näköjään. Kun erosin muutama vuosi sitten ex vaimosta, oli elämä silloinkin yhtä helvettiä, ja eroa pahensi vielä yhteinen tytär, joka jäi asumaan äidille,tyttö oli aina ollut isin tyttö, on kyllä vieläkin, alussa tappelimme jopa tapaamisista, joka on onneksi jo rauhottunut ja saan tavata tytärtä, lähes niin paljon kuin mahdollista. Kesti kauan ennen kuin opin edes vähän luottaan toiseen ihmiseen, ja nyt sitten tämä, onko tosiaan niin, että ei kehenkään voi luottaa? Onneksi on edes joku paikka missä voi purkaa tunteita, kunnei v
haluaisi vaivata koko ajan kavereitakaa, vaikka mieli tekisi soittaa tai käydä koko ajan, kunnei oikein osaa pysyä paikoillakaa. Tuli ex vaimosta erotessani puhuttua kavereille ja varsinkin sille parhaalle aivan vaivaksi saakka, eikä se puhuminen ja kuuntelu ole äijille ehkä kaikkein luontevinta, mutta kunnei oikein sisälläkään pysty pahaa oloa pitämään. Sinä petetty46, kyllä on ollut sullakin helvetillistä viime aikoina, miten ihmeessä olet pysynyt järjissäsi, ei voi muuta sanoa kuin voimia, kaipa se päivä joskus paistaa risukasaankin, vaikkei siltä tuntuisikaan.ps. kävin kirjottamassa runoja rakkausrunot.fi, nimimerkillä veepeli minä raavas mies, joka ei ole koskaan kirjottana yhtään runoa aikaisemmin( paitsi yhden heinäkuussa, kun oli pieni riita) niin helvetisti on sattunu tämä homma.
tiedän että miehet eivät niin juttele näistä asioista ja on todellakin hyvä että täällä voi kirjoittaa mitä tuntee. itsekkään en halua ystäviäni liiaksi rasittaa olollani vaan kirjoittelen tänne. Todellakaan tämä ei ole ollut helppoa, mutta pakko pysyä järjissään (sitä iloa ei exä tule saamaan että sekoaisin) ja onneksi minulla on poikani entisestä avioliitostani (ei tästä avoliitosta mikä nyt päättyi) jonka takia on jo pysyttävä järjissään. Snullakin on tyttäresi jota näet usein ja se antaa voimia, usko pois. Tuntuu kyllä nykymaailmassa että luottamus ja rakastaminen ovat kertakäyttökamaa, ehkä olen itse sen verran vanhanaikainen omassa rakastamisessa, että en toisiin pöytiin katsele tai anna periksi houkutuksille vaan yritän tehdä töitä suhteeni eteen. Valitettavasti näyttää olevan niin, ettei meitä enää monia ole, sukupuuttoonko kuolemassa uskollisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen suhteessa. Usko pois kyllä se aurinko risukasaamme vielä paistaa, meillä ei ole mitään hävettävää jos olemme rakastaneet ja luottaneet toiseen ihmiseen. Käyn lukemassa runojasi (hienoa että pystyt ilmaisemaan itseäsi). Ole ylpeä siitä että olet rehellinen ja ihan piruuttaan näytä exällesi ettei hänen lähtönsä heilauttanut sinua suuntaan tai toiseen, koska se varmasti vaivaa häntä ja tuo hänen suhteensa ei kyllä kauaa tule kestämään ja ihme jos ei tule ovellesi koputtamaan. Silloin ole vahva ja sano ei kiitos ja näkemiin.
Sinulle lopulta voittaja. Samassa veneessä melkein ollaan oltu. Itse olin exääni 4 vuotta vanhempi hän 42. Ystävätär jonka kanssa petti ja nyt yhdessä ei ole todellakaan ole samaa tasoa kuin minä, itse olen pitkä ja muodokas, tämä nainen taas lyhyt ja on persettä, reittä ja tissiä ja niitä makkaroita toisillekin jakaa, tiedä näitä miesten syitä. Ehkä tämä nainen osasi tuota exäni epävarmuutta kohentaa ihailullaan yms. Miehellä kun oli masentuneisuutta ja syönyt lääkkeitä edellisen avioliittonsa vuoksi, mistä pääsi minun avulla eroon ja hänen itsetuntonsa parani, näin hän itse minulle sanoi. Tein varmaan karhunpalveluksen itselleni :):):). Liekö sekin avitti eroon ja minun pettämiseen että olen hyvin vahva persoona henkisellä tasolla ja haluan suhteessani rehellisyyttä, esim. kavereita pitää olla jopa niitä naiskavereitakin, kun niistä pystyy rehellisesti kertomaan eikä seläntakana salaa venkoilla, koska se jolla on puhtaat jauhot pussissa ei ole salattavaa. Itsekkin olen laihtunut tämän episodin takia yli 10 kg ja tuo metsässä kävely/sienestäminen on kyllä hyvin kiinteyttänyt lisää muotojani:) . Olemme siis molemmat voittajia ja kyllä me selviämme. Hyviä jatkoja
Kävin lukemassa runosi, surullisen kauniita olivat. Hyvin olet murheesi/tuskasi kiteyttää. Sitkeästi nyt vain eteenpäin elämässä ja muista älä jäädytä sydäntäsi kokonaan, jos ei uskalla rakastaa niin ei mitään koekkaan, mielummin niin kuin exämme, jotka ilmiselvästi ovat tunteettomia ja eivät koskaa tule kokemaan aitoa rakastamista. Rakastuminen, ihastuminen ovat aivan eri asioita. Rakastaminen on tahdon asia ja se ei ole iästä kiinni, onko mies/nainen nuorempi vai ei.
Kiitos jälleen viestistä,on tässä ollut aikaa yökaudet miettiä asioita, kunnei oikein saa nukuttua, välillä on tuntunut, että täytyisikö itsekin alkaa samanlaiseksi paskaksi kuin molemmat exät,mutta ei musta olisi siihen ,olen kanssa vähän vanhanaikainen, ja jos tekisin noin en kyllä kestäisi itseäni, kuolisin varmaan jo pelkkään häpeään. Jos tässä oikein kaivamalla jotain hyvää hakee, niin olen kanssa laihtunut vajaa kymmenen kiloa vajaassa parissa viikossa(vähän turhan nopea tahti) mutta kunnei oikein saa syötyä muuten kuin väkisin, alkaa äijä oleen kuosissa fyysisesti, henkisen kanssa menee kyllä vielä kauan, kun vain sais nopeutettua aikaa, mutta kun ei. Ajattelin kirjottaa kirjeen exälle ja kertoa kaiken mitä mieltä olen hänen tekemisestä ja siitä miten pohjatonta tuskaa on tuottanut (en pysty soittamaan ja mahtaisiko edes vastata), ei siitä varmaan mitään hyötyä ole, mutta jospa edes vähän helpottaisi omaa oloa, me vielä puhuttiin siitä kuinka tärkeää on luottamus ja rehellisyys, koska mun oli vaikea luottaa ihmisiin, johtuen ex vaimon pettämisistä, täydestä meni, aloin luottaan.Pistää aika kyyniseksi,että miten voi enää koskaan luottaa kehenkään, mutta kuten sanottua ,elämässä on paljon riskejä ja niitä pitää myös ottaa,joskus tuntuu vain että seuraukset ovat täysin kohtuuttomat ja että leikitään niin isoilla asioilla,että harva tuntuu sitä edes käsittävän. Jossain on vielä varmasti rehellisiäkin ihmisiä, muutenhan tämä olisi aika turhaa, täytyy vain jaksaa uskoa ja toivoa eihän tässä helvetti muu auta!!
Tuo kirjeen kirjoittaminen exällesi on hyvä idea, kirjoita kaikki tuntemuksesi siihen ja miltä sinusta tuntuu hänen tekonsa. Saatuasi kirjeen valmiiksi älä lähetä sitä exällesi, koska hän ei varmaan sitä lukisi. Sinä saisit kuitenkin purettua tuntosi tähän kirjeeseen, jonka voit heittää pois. Soittaminenkaan ei kannata exällesi, niinkuin itse epäilit, tuollaiset ihmiset eivät ymmärrä mitä ovat aiheuttaneet teoillaan, niinkuin ei minun exänikään, eivätkä he edes osaa edes hävetä. Yritä nyt kuitenkin syödä jotain pakollakin, tuo painonpudotus on kyllä ollut vähän liian nopeaa, kohta et muuten jaksa mitään ja tärkeintä on pysyä kunnossa jo tyttäresi vuoksi. Anna sydämesi parantua rauhassa, kyllä olosi tulee helpottumaan päiväpäivältä askel askeleelta. Itsesäälin kouriin ei kannata jäädä, se on todella helppoa tiedän se itse. Hammasta olen purrut ja välillä manaillut ettei exä ole tämän surun arvoista. Pienellä raivolla pääsee kummasti eteenpäin:)
kirjoitin koko viime yön sitä kirjettä, ja täytyy sanoa että, olen henkisesti aivan loppu, mutta tavallaan hetkeksi ainakin olo helpotti.Aion kyllä lähettää sen, koska yritin kertoa niin rehellisesti kuin tässä tilanteessa on mahdollista kaiken meistä vikoineen ja hyvine puolineen. Ja nyt alan rakentamaan itseäni aluksi sekunti sekunnilta uudeksi paremmaksi ihmiseksi, joka vielä joskus pystyy luottamaan ja rakastamaan.
Hyvä jos sait purettua tuntosi kirjeeseen. Toivottavasti exäsi ymmärtää tekonsa kirjeen luettuaan, vaikka pahasti kyllä epäilen ettei ja vain naureskelee. Sinulla on nyt alkanut tervehtymisen taival, muista ettei sinulle ole mitään hävettävää eronne takia. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja uskon että sinusta todellakin tulee parempi ja vahvempi ihminen, joka uskaltaa vielä luottaa toiseen ihmiseen ja rakastaa. Kyllä se aurinko vielä paistaa meille, nopeammin kuin ehkä saatamme aavistaa.
Hyvää syksyä ja tulevaisuutta.
Vilpittömästi kiitos, ja kaikkea hyvää sullekin!
..on minulla, erosta on kuusi viikkoa. En pysty ajattelemaan oikeastaan muuta kuin kaikkea tapahtunutta.
Kihlattuni lähti toisen naisen luo, sattuu tuo nainen asumaan aivan lähellä ja joudun näkemään heitä kaupoissa ja muutenkin. Exäni on 39 ja nainen pitkälle yli viisikymppinen, alkoholisoitunut , käyttää mielenterveyslääkkeitä ja elää pelkästään sosiaalitoimiston rahoilla. Itse olen mielestäni ns. kunnollinen ihminen, jolla ei mielenterveys-eikä alkoholiongelmia. Nähdäkseni olen myös ulkoisesti tuota toista naista kauniimpi ja muutenkin "tasokkaampi". Itse olen pari vuotta vanhempi kuin ex. Tällainen loukkaa todella pahasti ja kysyy itseltään :miksi? Exäni oli kova vakuuttelemaan rehellisyyttään ja rakkauttaan, ehkä liikaakin. Näköjään tällainen rehellisyyden vakuuttelu kertoo aivan päinvastaista kyseisen henkilön luonteesta.
Tiedän järkitasolla, että minä en ollut hänen arvoinen, mutta tunnetasolla olen ihan rikki. Parin vuoden aivopesu rakkaudentunnustuksineen on tehnyt tehtävänsä. Tiedän sen myös, että minulle oli hyvä päästä hänestä eroon, mutta tunnetasolla sitä ei tajua. Kuitenkin toinen parissa vuodessa käy rakkaaksi. Yhteisiä mukavia asioita ei kestä oikeastaan ajatella ollenkaan.
Vihantunne on valtava, tekisi mieli vahingoittaa exän omaisuutta tai käyttää muutakin väkivaltaa. Siihen en kuitenkaan alennu, eivät he ole sen arvoisia.
Olen keskustellut tilanteestani ystävien ja kavereiden kanssa ja kaikki he ovat sitä mieltä, että hyvä kun pääsin miehestä, josta ei oikeastaan kukaan muu pitänyt. Tämä helpottaa hiukan. Tuttavat myös ihmettelevät miten mies voi vaihtaa minut siihen naiseen. Kaikki ovat puolellani, se antaa voimia.
Joudun näkemään heitä myös baarissa ja kyllä se satuttaa todella pahasti. Itse en halua syöksyä uusiin suhteisiin. Paras olla yksin hetkinen jos toinenkin. Tuntuu, että sitä haluaisi jonkun kunnollisen miehen läheisyyttä, vaikka toisaalta sekin tuntuu mahdottomalta. Tunteet ovat tosi sekavat.
Ihmisten kanssa puhuessani on tullut esille että ex on narsistinen luonne, mitä enemmän kertoo hänen käytöksestään, sitä ilmeisemmin se käy ilmi. Hän on myös läheisriippuvainen ja alkoholisoitunut. Tällainen luonne saa helposti toisen ihmisen pauloihinsa ja ei todellisuudessa pysty luomaan kunnollista ihmissuhdetta. Eikä oikeasti välitä toisesta ihmisestä, vaan siitä miten saa lumottua toisen valtaansa.
Paras asia tässä on, että olen laihtunut melkein kymmenen kiloa ja alkanut käydä lenkillä. Olen alkanut hiukan välittää itsestäni, kunnostani. Vielä on painossa pudotettavaa, aion olla ensi kesänä entistä kauniimpi, varmempi itsestäni, eli voittaja. Näkee mieskin sitten mitä on menettänyt.
Tämä kirjoittaminen tänne helpottaa jo kummasti. Kun pitää mennä nukkumaan, ahdistaa kun tietää että ei saa unta, samat asiat pyörii mielessä.
Voimaa meille kaikille rumasti petetyille. Meitä on paljon, ehkä se jotenkin lohduttaa.
Hei!
Samanlaisia tuntemuksia on minullakin. 22 vuotta kestänyt avoliittoni päättyi kevättalvella perinteisiin syihin, pettämisiin ja alkoholin liikakäyttöön. Aloittaessamme suhdetta, molemmilla avioero takana, tämä mies vannoi, että tätä suhdetta hän ei pettämisellä pilaa. Meillä oli yhteisiä harrastuksia, pallopelit, kalastus yms. ja alussa kaikki toimikin hyvin. Muutos tuli, kun mies joutui matkatöihin. Kännykkä rupesi olemaan piilossa kotiin tullessa ja sehän tietysti herätti mielenkiintoni. Hävettää kyllä, mutta kuitenkin vakoilin sieltä puhelut ja jo rupesi naisia löytymään. Jokaisella paikkakunnalla, jossa hän oli töissä, oli aina joku sängynlämmittäjä. Mies tietysti kielsi kaiken, mutta puhuin näiden naisten kanssa puhelimessakin. Osa ei tiennyt, että mies oli varattu, osa taas oli huonomaineisen oloisia "hutsuja", jotka vain nauroivat ja ivasivat minua. Samaan aikaan näiden pettämisten kanssa alkoi viikonloppukännääminen, ehkä omantunnon turruttamista! Tilanne paheni pikkuhiljaa niin, että asuinpaikkakunnaltammekin piti kännissä etsiä naikkosia ja ainahan löytyy puutteessa olevia, jotka oikein soittelivat ja lähettivät kutsuviestejä. Mittani täyttyi lopulta, koska itse olin tuon koko ajan uskollinen ja yritin kaikkeni, että mies pysyisi kotona.
Nyt ajattelen joka päivä, oliko ratkaisu oikea, koska tunteita häntä kohtaan on vielä paljon. Miehillä näyttää olevan kaikki toisin, tämäkin kaksilahkeinen löysi vajaan kuukauden päästä erosta uuden talouskoneen. Nyt jo ovat asustelleet yhdessä keväästä saakka. Valitettavasti olen katkeroitunut niin paljon, etten pysty toivomaan heille mitään hyvää. Mies on soitellut kännipäissään muutaman kerran minulle. Olen sanonut, että haluaisin tavata ja käydä ns. erokeskustelun, jota emme ole käyneet, mutta selvinpäin hän ei pysty kanssani puhumaan. Osa hänen tavaroistaankin on vielä minulla, saa nähdä, hakeeko koskaan pois.
Yritän jatkuvasti ajatella kaikkia niitä pahoja asioita, joita hän minulle teki noiden vuosien aikana, mutta aina tulee mieleen kivoja muistoja yhteisiltä matkoilta jne. Toivottavasti joskus vielä pääsen eroon näistä tunteista. Vielä en pysty lähtemään esim. tanssimaan, koska saattaisin vaikka ruveta itkemään kuullessani jonkun kappaleen, jota olimme yhdessä tanssineet.
Toivottavasti tästä vielä noustaan!!
"oli vaihtanut minut 42 vuotiaan miehen 24 vuotiaaseen kakaraan,"
Ei se 24-vuotias exästäsi tahdo mitään muuta kuin pillua puutteeseensa.
Joten älä huolehdi, se juttu kyllä kaatuu täysin varmasti omaan mahdottomuuteensa.
Suosittelisin jatkossa katselemaan alle nelikymppisiä naisia.
Ex-avokki kuuluu nykyään niin tredikkääseen puumien yhä laajenevaan heimoon.
on muuten mulla samanlaiset tuntemukset, mutta tarina on kummallinen. ihastuttiin pari kuukautta sitten. tai mä otin sen tosi vakavasti. nainen vaan on ollu kylpän kalsee ja sanoo vaan että tää on ystävyyttä niistä sanoista mun maailma hajoo enkä tuu toimeen missään. eikä edes oltu. eikä mitään.
onkohan tähän KARMEESEEN AHDISTUKSEEN MITÄÄNN APUU. onkohan se jotai kaukaa lapsuudesta kumpuavaa eroahdistusta. se kun on täysin mittasuhteiltaan vinksin vonksin.ymmärtäsin jos olisin ollut vaikka 10-15 vuotta suhteessa ni sitten tulee hankalaa oloo. mutta miten tämmönen kurjuus olemattomasta.
apua tarvitaan
Jos sulla tosissaan on noin pahat tuntemukset, niin kyllä ne ovat todellisia, sinä olet itsesi paras asiantuntija ,mutta jos et saa mitään vastakaikua tunteillesi, sinun on aivan pakko yrittää irrottautua hänestä vaikka hänen ystävyyden kustannuksellakin, kiusaat vain itseäsi(se on helppoa on nimittäin kokemusta), saatta olla helpommin sanottu kuin tehty, tai tietysti voit suoraan kysyä miten asiat ovat, ei ainakaan jää mitään jossiteltavaa,mutta tee jotain, siinä tuskassa pyöriminen on helvetin raskasta.
vähän asiaa mietittyäni, saattaa olla että taustalla on jotain muutakin, vaikea sanoa mutta yritä selvittää se itsellesi.
kyllä olen ite kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta jo pitkää. Se nainen herätti tunteet ja nyt oon lirissä. se on kumma ei mikään lääke, puhuminen, ei mikään tunnu auttavan. mutta hänen tekstiviestinsä vaan sai minut rauhoittumaan.
nyt tuun just toimeen rauhoittavilla, ja masisläkkeillä. JA tietenkin taivaaan isä kämmenellä. mutta olo on kurja. tekisin melki mitä vaan että tämä tuska helpottas.
ja mäkin nyt tiedät ettei meistä olisi yhteen ollutkaan.
Liityin tähän jätettyjen joukkoon, kerron oman kokemukseni vaikka olen siitä kertonut lääkärille, psykiatrille, työkavereille (hyville sellaisille) ja olen jopa puhunut exänkin kanssa mut siit on jo aikaa, tais olla elokuun alussa. Minä ihastuin naiseen chatissa, kirjoiteltiin ja soiteltiin kuukausi. Meillä oli välimatkaa paljon. Tavattiin ja rakastuttiin molemmat pika pikaa. Tavattiin joka viikonloppu tai minä matkustin hänen luo. Tapasin hänen lapset myös ja he hyväksyivät minut. Mentiin kihloihin , suunniteltiin jo yhteenmuuttoa, ekaks minun luo mut lapset ei halunneet pks:lle, sitten heidän luokseen mutta mulla oli täällä työ jota en todennäköisesti olisi sieltä saanut, yritin itse jos sais työpaikan sieltä josta ei kuulunut mitään. Hän ei ollut työelämässä. Hankin meidän yhteiseen tulevaisuuteen kaikennäköistä , rahallisesti puhutaan useista tuhansista euroista. Hän pyysi lainaan rahaa ja minä hölmö annoin, lupasi maksaa takaisin. Maksoin hänen laskujaan, paljon, siinäkin olin sinisilmäinen. Tunne vei meikäläistä. Tuli riitoja pienistäkin asioista, hän huusi ja minä kuuntelin ja yritin rauhoitella.
Oltiin kapakassa, minun mielestä kun sinne mennään yhdessä niin siellä ollaan yhdessä(ei nyt sylikkäin tarvitse istuakoko aikaa) eikä mennä hakemaan vieraita miehiä tanssimaan sitä voi tehdä kun menee yksin tuulettumaan tai kavereiden kanssa. Siitä tuli eka riita ja lyhyt ero. Palattiin yhteen ja hän tuli mun luokse viikoksi joka oli tosi ihanaa aikaa yhdessä, kaksin ei lapsia pörräämässä ympärillä. Sovittiin seuraava yhteinen meno missä lapsetkin olisi mukana. Se toteutettiin , viulut maksoin minä vaikka piti puoliksi maksaa näin sovittiin. Ja taas hän huiteli parketilla muiden kanssa. Se matka oli sit siinä. Hän lähti lapsineen kotiinsa ja eroilmoitus tuli kännykkään. Yritin useasti soittaa et puhuttas ja sovittais ettei riidoissa tarvitse erota. Toisin kävi sain jotain muuta postia, päätöksen jälkeen en saanut ottaa mitään yhteyttä. Sinne jäi mun kaikki hankkimani materiaali. Minä rakastin ja rakastan häntä edelleenkin. Viestin jälkeen alkoi 3 kk helvetti, lääkäreitä, psykiatreja, sukulaisia, mielialalääkkeitä, unilääkkeitä (lääkärin määräys) sairasloma joka kestää vieläkin. Kävin välillä töissä mut en pystynyt olemaan siellä. Kotona seinät kaatuu päälle, muistoja jokapuolella ja jokapaikassa. Nyt olen hävittänyt kaiken hänestä koska hän ilmoitti kesällä ettei pysty eikä halua olla missään tekemisissä kanssani, tämäkin viesti tuli mun sukulaisten kautta. Mun sydän särkyi täysin heti erosta ja kuulin että myös hänellä oli tosi vaikeaa. Miksi ei suostunut puhumaan vaikka ammattilaisen kanssa yhdessä ????? Tilalle tuli tyhjyys, katkeruus, viha itseä kohtaan Osan tavaroista sain pois ja loput muuta kautta, ehkä. Mulle moni sanoi ja sanoo vieläkin että sua on kusetettu totaalisesti. Mä en sitä usko vielä mut pikkuhiljaa kallistun itsekkin siihen. En vihaa häntä. Olen yrittänyt häipyä asunnosta aina kun mahdollista vaikka heittelee kiviä aallokkon saa vihan lauhtumaan hetkeksi. Ammatti-ihmisistä ei ollut paskankaan apua purettiin samoja asioita edestakas. Nyt olen itse pilkkonut asiat pieniksi paloiksi ja käsittelen niitä yksi kerrallaan koko taakka on liikaa yhdellä kertaa, sitä ei käsitä mitä on tapahtunut. Luotto on mennyt kaikkiin ihmisiin en uskalla mennä yleisiin kulkuneuvoihin jos joku? siellä tietää mitä on tapahtunut. En ole ennen kokenut vastaavaa mut nyt koin miltä tuntuu jäädä jätetyks ilman puhumista. Syyt ei ollet dramaattisia joitako ei pystyisi korjaamaan. Itse olen virheistäni oppinut ja muuttunut ihmisenä vahvemmaksi. Toisella osapuolella ei ole mitään väliä ,tuolla treffailee monellakin chattipalstalla mut huidelkoon, ei ole sen arvoinen. Sitä en kiellä ettenkö haluaisi yrittää vielä muttei hyvältä näytä. Että hyvää syksyn jatkoa kaikille ja naama :) kyl se siitä.
Se on helvetillistä kunnei pysty oleen oikein missään, ei töissä, ei kotona, ei pitkään kavereiden nurkissakaan, ja helvetin moinen ahdistus lähes koko ajan päällä, välillä syyttää itseään välillä muita, ja seinät kaatuu päälle oli niitä tai ei,tiedän tunteen.Mutta jos hän ei halua olla missään tekemisessä sun kanssa, ei kuulosta oikein, että rakastaisi tai edes kaipaisi sinua enää, ja voi kuullostaa pahalta, mutta sun juttujen perusteella onkohan koskaan rakastanutkaan.Yritä unohtaa hänet pikkuhiljaa, tuntuu varmaan mahdottomalta, mutta ei sulla oikein ole muuta mahdollisuutta.Sulla on se hyvä puoli ettet näe häntä, minä en uskalla lähtee edes kaupungille, kun tulis kuitenkin vastaan, en ainakaan vielä.Yritä olla myös katsomatta niitä chattipalstoja missä hakee seuraa,ei se olo siitä ainakaan parane, kun niitä kyttäät.Minäkin haluasin tietää että mitä helvettiä tein väärin, kun en itse tajua ollenkaan. Mutta vastauksia en taida saada, tai sitten nämä naiset ovat vain sellaisia, (löytyy kyllä miehistäkin)ettei mikään riitä, ja se aivan varmasti kolahtaa vielä omaan nilkkaan,siinä matkalla vain saadaan paljon tuskaa ja tuhoa aikaiseksi, ja se saa olon niin saatanan turhautuneeksi ja vihaiseksi. Voimia sullekin ja yritetään ainakin itse tehdä asiat jatkossakin niin hyvin kuin mahdollista, vaikka kaikissa meissä on myös parannettavaa(vaikka välillä kyllä tuntuu että mitä helvetin väliä sillä on) TSEMPPIÄ SAATANA
Välillä vituttaa niin rankasti että oksat pois. Tulin työpaikalle morjestaa kavereita (olen saikulla) eihän täällä ketään ole. Taas törmäsin häneen netissä, ihan sama minne menen mut aina tulee vastaan, onko hän joka helvetin chat-palstalla, en ymmärrä. Tunnisti minut varmasti koska on kuvakin yhdellä chat-sivustolla. Nyt laitan kova kovaa vasten, en kostso mielessä, vaan haluan oikeutta ja siks olen ottanut yhteyden oikeusaputoimistoon asian tiimoilta. Eihän se asiaa paranna mutta hänkin saa nähdä miltä tuntuu kun tulee haaste kotia ja joutuu tulemaan tänne selvittämään asiaa eikä voi olla tulematta. Ei siks että olis mitään halua nähdä saatikka kuulla mutta nyt mun mitta täyttyi ja tulen vastaamaan hänen haasteeseen ja kovilla. Siellä ei itku sit auta vaan kaikki lyödään pöytään ja katsotaan miten käy. Ollaan nyt kerätty kaikkea mahdollista aineistoa, onneks säästin kaikki, jotka sitten esitetään oikeudessa. Häntä vois syyttää jopa mut en tiedä haluanko mennä siihen enää, näpäytyksen haluan antaa. Jos hän lukee näitä sivuja niin ehkä tunnnistaa kuka kirjoittaa, mut ei haittaa. Olet varmaan oikeassa siinä ettei hän koskaan rakastanutkaan minua koko suhteen aikana. Mä muistan yhden lauantain kun meillä oli riitaa edellisellä viikolla ja lähdin pois heiltä niin hän soitti mulle lauantaiyönä klo 03, vastasin kun en tiennyt kuka soittaa, hän: olin ravintolassa eilen ja olisin saanut miesseuraa ja mieli teki mut en ottanut, minä: ihan äimän käkenä kysyin et mitä ,Hän: en ottanut koska rakastan sinua Minä: mee nukkuu, puhutaan aamulla. Soitin aamulla ja kysyin selitystä miks piti soittaa aamuyöllä, hän sit kertoi miten oli illalla ottanut viiniä ja sit mieli teki pubiin ja siellä oli yks mies kysynyt, kun oli jo lähdössä, et mennäänkö samalla taxilla. Kyllä mä kirosin et voi helvetti sen jois teit niin tää päätty tähän. Tä'ä oli joskus toukokuussa vapun jälkeen. Mä en tiedä mitä sen ihmisen päässä liikkui. Mä kerroin usein että rakastan, mut hän ei uskaltanut kertoa tunteitaan. Hän vetos aina siihen et on pelokas nainen ja miten häntä on kohdeltu aikaisemmissa suhteissa. Kaks kertaa turpaan vedetty ja kaks lähestymiskieltoa. Mä en koskaan koskenut häneen ilman että hän halusi sitä. Perkele kun vois unohtaa ja jatkaa elämää mut helvetin vaikeeta se on vieläkin ja varmaan kauan vielä.
Välillä kun olen helvetin raivoissani (myös itselleni), olen miettinyt miten voisin kostaa jotenkin tätä helvetin kärsimystä minkä ex aiheutti, mutta taas kun on vähän aikaa itsekseen raivonnu ja rauhoittunut,niin olen ajaellut ettei ,siitä ole yhtään mitään apua, kiusaa lähinnä itseään, ja pitkittää tätä paranemista, joka joskus vielä alkaa, se on vaan niin helvetin helppoa jäädä kiinni katkeruuteen ja suruun (on nimittäin kokemusta, kun otin eron muutamia vuosia sitten ex vaimosta),ja helppo olisi nytkin jäädä kiinni, mutta nyt yritän kaikin keinoin päästä irti niistä tunteista,en ole kyllä keksinyt miten, mutta töitä tehdään.Yksi asia mistä yritän saada voimaa on,että mulla on puhdas omatunto, olen ollut rehellinen ja ehdottoman uskollinen,ja rakastanut aidosti vaikken sitä ehkä aina osannut tarpeeksi näyttää, ne on sellaisia piirteitä ihmisessä joita,varmasti joku vielä osaa myös arvostaa,yhtä paljon kuin minä.Siitä olen vielä joskus ylpeä, vaikka nyt ei paljon auta.Yritä sinäkin hakea voimaa jostain tällaisesta, tai missä olet itse ollut hyvä suhteessa, vaikkei se auttanut tässä tapauksessa, niin varmasti vielä joskus auttaa.
Mä olin ainakin rehellinen ja kerroin tunteeni. Hän vaati rehellisyyttä ja mä luotin siihen mut eron jälkeen paljastui ettei asia ollutkaan niin. Valehteli kirkkain silmin. Mulle huuti kuin hyeena 3 päiväää yhdetsä jutusta mitä en vieläkään tajua. Kysymys oli auton ovesta, löin vähän liian lujaa sen kiinni ja siitä meni rikki yksi muoviosa. Kysyin liikkestä hintaa maksoi 426,00 työt 300, multa paloi käämit. Suuttui kun en HETI ostanut ja korjannut. Mä sanoin et odota se ovi kestää siinä ilman sitä osaakin ja etsin romikselta samanlaisen. Löysin kuukautta myöhemmin maksoi 70 ja itse laitoin paikoileen meni 15 min. Hyvä tuntiliksa mulla eiks ookin, mun kannatttas perustaa korjaamo. Mä hänelle sanoin aina kun nähtiin tai oltiin puhelimessa että rakastan sua paljon, mut en en kertaakaan saanut takas. Olis pitänyt jo siloin arvata. Hän rikkoi välinsä äitiinsä ja veljiinsä mä korjasin nekin soittamalla. Autoin muutossa ja laitoin kaikki paikoilleen mitä pitikin (koneet, taulut jn...) en kiitosta edes saanut vaan haukkuja siitäkin kun kaikki haluuaa häneltä kiitosta mutta hän ei saa koskaan keneltäkään. Mua vituttaa kun ei myöntänyt omia virheitään koskaan. Lapsilleenkin huuti ihan sikana välillä ja noitu, mä sanoin et miks sä huudat niille, eihän ne mitään ole tehneet. Mä sanoinkin et sun kanssa ei kannata olla vihoissa tiedä mitä keksit. No nythän tuo näkyy mitä kaikkea saa päälleen, poliisit, käräjäoikeus, ulosottoviratso jne...Mut nyt tulee myös takaisin. Saa sitä mitä on tilannut. Vituttaa koko akka parempi kun ei mieti häntä ollenkaan. Soro naiset jos sanoin pahasti mut se koskee vaan häntä ei muita.
katse ja toiminnot ja tekeminen uuteen suuntaan. se on tutkimusten mukaan parasta tämmösiin vaivoihin. ite huono toteuttaja. mielen suuntaaminen mielekkääseen tekemiseen ois kuitenkin keino, jolla aivot sopeutuu tilanteeseen ja pääsee käsiksi normaaliin olotilaan. mitä mieltä olette.
:):)
näin om
En ole vähään aikaan kirjottanu tänne,olen kyllä paljon seurannut muiden kirjottelua,ja paljon on ihmisillä ongelmia suhteissaan.On välillä tosi ahdistavaa lukea kaikesta paskasta mitä ihmisille tapahtuu,kyllä osaavat olla julmia läheisilleen.Itselläkään ei ole olo kyllä helpottanut oikeastaan yhtään, mutta jotenkin luotan että joskus vielä helpottaa, aika vain kuluu niin helvetin hitaasti, mutta olen tullut siihen tulokseen ,että tätä vain täytyy ajatella niin kauan ettei tarvi enää ajatella, yrittää vain pitää huoli ettei jää kiinni näihin ajatuksiin, vaikka vaikeaa se vielä pitkään on. On vain tullut aivan turta olo, eikä oikein mikään kiinnosta, mutta taitaa kuulua taudin oireisiin.Huomasin tossa äskettäin, etten ole nauranut yli kuukauteen yhtään kertaa, ja ennen olin sentään aika huumori veikko, ja sitä naurua olen kaivannut,nyt on vain itkun aika, kai se naurukin vielä joskus löytyy, onneksi olen vähän saanut välillä nukuttua,jopa 5 tuntia putkeen(uus ennätys pitkään aikaan), kai sekin joku merkki on, että eteenpäin mennään.Hain tänään reseptin tupakanvierotus lääkkeisiin lääkäriltä,en vain tiedä onko ihan paras hetki yrittää lopettaa tupakointia,taas toisaalta vois mennä samoilla paskoilla, ja sais vähän muuta ajateltavaa,en tiedä,no lääkkeet odottaa tossa kaapin päällä. Voimia kaikille kohtalon tovereille.
ettet oikein osannut luottaa ja olit vähän jumissa edellisen katkenneen suhteesi vuoksi. Odotitko että tämä nainen olisi itse täydellisyys joka tulisi ja korjaisi, pyyhkisi kyyneleet ja kursisi sinut kokoon?
Älä huoli siitä uudesta kollista, nainen haluaa tuntea olevansa haluttu ja nuori mies on vain seksiä varten.
Kyllä edellisestä oli jo selvitty aika päiviä sitten,ja seksiä oli tarpeeksi,kyllä muuten helpotti,että älä huoli , voi vittu,ei ole tainnut sulle sattua vastavaa