Suositelkaa laaja-alaisesti oikeasti mahtavia sinfoniteoksia suurilta sinfonikoilta. Voitte nimetä minulle esimerkiksi vaikkapa jonkun suurien joukkojen jo miltei unohtaman säveltäjän hienon sinfonian yhtä lailla kuin Beethoven yhdeksännen - mutta älkää sortuko kliseisyyksiin vain siksi, että tietyt teokset nauttivat asemaa, joiden valossa ne on "etikettien mukaista" nostaa esille. Ei mikään teos ole siksi hyvä, että se on kuuluisa, vaan se on (yleensä) kuuluisa koska se on hyvä. Kaikki hyvät teokset eivät pääse esille, mutta aika voi nostaa ne myöhemmin klassikoiksi.
Osoittakaa tietämyksenne ja asiantuntemuksenne määrä! Turha silti mainita mitään liioin "monipuolisuuden" tai "tiedon" nimissä - ainoana kriteerinä pyydän että pidätte oikeasti ko. teoksesta. Näin saan tutkimukseeni uskottavaa väriä :D
Osoittakaa tietämyksenne ja asiantuntemuksenne määrä! Turha silti mainita mitään liioin "monipuolisuuden" tai "tiedon" nimissä - ainoana kriteerinä pyydän että pidätte oikeasti ko. teoksesta. Näin saan tutkimukseeni uskottavaa väriä :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mina pidan kovasti Arthur Honeggerin kakkosesta ja viitosesta, niin erilaisia kuin ne ovatkin. Bartokin Musiikkia Niile ja Naille ja Orkesterikonsertto ovat sairaan siisteja teoksia lahella sinfoniaformaattia.
Dvorakin yhdeksäs sinfonia ku se on niin kuuluisa. Sen takii se on must hyväki. Mulla on sitä paitsi näistä asioista kokemust..
Mahlerilta: Sinfonia nro2 c-molli "Ylösnousemus", nro 3 d-molli "laulu suuresta Panista", nro 5 cis-molli "traaginen" , nro 8 Es-duuri "tuhannen" . Bruckneriltä nro 4 Es-duuri "romanttinen" . Schubertilta sinfonia nro 9 C-duuri. Haydniltä löytyy hienoja sinfonioita.
oo "traaginen" vaan sen kuutonen on
Niin liekköhän 5:llä mitään nimitystä. Muistin väärin , mutta tarkoitin 5:ttä en siis 6:tta eli traagista.
hyllystä Beethovenin kolmas sinfonia. Suosittelen!