Mies harrastaa vilunkipeliä selkäni takana ja luulee etten tiedä mitä puuhaa. (Tiedän tasan tarkkaan) Alan olemaan todella väsynyt ja masentut. Rakastan miestäni uskomattoman paljon, mutta hänen tekonsa loukkaavat ja satuttavat. Nyt mietinkin että olisiko aika ottaa härkää sarvista ennen laitokselle menoa (esikoisen LA 6.10) vai olenko "kusipää" jos ilmoitan kun lähtö tulee että joko minä ja lapsi tai sitten viina,baarit ja muut naiset.
Mieheni kaksoiselämä :'(
-voitku-
51155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miksi rakastat miestä joka on tuollainen? kuulostaa ehkä enemmän riippuvuudelta... itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, mutta osaan vain kertoa omasta tilanteestani. mies petti raskausajan (opiskeli toisella paikkakunnalla), meillä oli takana pitkä suhde. sama meno jatkui, vielä hurjempana, vauvan synnyttyä. lopulta yksi nainen tarttui kiinni ja he aloittivat suhteen selkäni takana. tajusin aika pian että mukana on jotain vakavampaa...mies poti huonoa omatuntoa ja toisaalta oli hyvin rakastunut uuteen naiseen. meidän suhteessa sinänsä ei ollut mitään vikaa, vain se, että aloitimme seurustelun hyvin nuorina. no, patistin miestä jättämään naisen mutta tämä ei tehnyt kumpaakaan, ei jättänyt minua, eikä uutta. lopulta lähdin vauvan kanssa kotoamme, muutin vuokralle ja aloin rakentamaan ihan uudenlaista elämää. mies tietenkin itki perääni ja pyyteli takaisin, en mennyt. pyytelee vieläkin takaisin, vaikka tapahtuneesta on jo yli kaksi vuotta... tuon saman naisen kanssa on vieläkin. sääliksi käy sitäkin, tietäis mitä mies puuhaa selän takana...tai oikeastaan, ei edes käy sääliksi. tiesi tasan tarkkaan että mies oli naimisissa ja lapsi, kun aloitti vonkaamisen...ja sitä se oli! no, kuitenkin, lopputulos on se, että minä olen onnellinen, mies ei.
jos uskot, että miehesi pystyy muuttumaan, anna mahdollisuus (ja kerro se...), mutta jos et, älä tuhlaa aikaasi moisen kanssa... katuuko mies edes tekemisiään? jos ei, kertoo aika paljon myös .
kkeneena,tämä ex-mieheni elää loistavaa elämää,saatuaan osituksessa enempi kun minä.Hän nauttii elämästä,kaikki uutta vaimo,auto ja talo.Itse en ottanut mitä minulle kuulu,koska mies painosti voimakkaasti ja sai minunkin omaisuutta.
On tullut mieleen,eeti aina paha saa palkkaansa,vaan kiltit ihmiset maksaa laskun,itse kärsien.
En aio jatkaa kärvistelyä,vaan elän vaatimatonta elämää ja olen kyllä onnellisempi nyt kun pettävän puolison kanssa,ja valehtelevan.
Mutta,joskus vaan käy niin,että mitä enempi tekee vääryyttä,sitä paremmin pärjää.
että vääryyttä tekemällä pärjää paremmin ? Ei kannata, onnellisuus lähtee aina oman itsensä sisältä - se että jos NÄYTTÄÄ menevän loistavasti ei tosiaankaan kerro mitään. Aika usein se jopa on niin, että sitä pahaaoloa halutaan peittää ulkokultaamisella - moni kakku päältä kaunis.
Ole huoleti ja keskity omaan elämääsi, sitä aitoa onnellisuutta ei rahalla osteta ja kun sydän on paikallaan niin kyllä sen vielä joku huomaa ja osaa sitä arvostaa.
Miehillä tuppaa olemaan se ongelma, etteivät he tuota tajua vaan suinpäin juoksujalkaa juostaan uuteen suhteeseen ja kohta ovat taas samassa jamassa, mikään ei tunnu miltään ja taas mennään.
Olen tosi pahoillani sun puolesta. Onpa tosi kurjaa. =/
Kerronpa tarinani: minulla oli miespuoleinen työkaveri ja tulimme juttuun mukavasti. Juttelimme kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Hän on naimisissa ja vaimonsa raskaana. Siksi ajattelinkin, että voimme olla kavereita ilman paineita, sillä hänen elämänsä oli kunnossa. Ja vielä puhuimme miehen kanssa asian selväksi, ettei hommassa ole mitään muuta kuin kaveruutta. Tai niin luulin...
Ihmettelin kun mies ehdotti perjantai-illaksi näkemistä, perinteisen viikkolounaan sijaan. Vaimo oli kuulemma sukulaisissa Vaasassa viikonlopun ja siksi hänellä olisi aikaa. Ajattelin että what the heck, ihan kiva mennä illalliselle hyvässä seurassa. Söimme ja juttelimme niitä näitä, kuten aina. Laskut maksettua mies sanoi, että mennäänkö hänen luokseen, hän tarjoaisi viiniä ja juustoja. Siinä vaiheessa hälärit alkoi soida päässä. Sanoin hänelle, että mitä ihmettä sä oikeen meinaat? Mies sanoi, että hän tarvitsee pillua. Voitte kuvitella miten alas mun leuka loksahti. Ainakin lattiaan asti!
Hän toisti sanansa ja koitti voittaa minua puolelleen. Mutta hänpä ei tiennyt, että ei ole minusta kakkoseksi tai miksikään muuksikaan antajaksi. Olin pitänyt meitä kavereina! Suutuin miehen vaimon puolesta niin että räpätin hänelle moraalisaarnaa ja panin hänet ajattelemaan, mitä hän on tuhoamassa. Jos ei rakastaisi vaimoaan, hänen pitäisi siitä vaimonsa kanssa jutella eikä toimia ensin.
No, viinit jäi. Niin jäi kaveruuskin. Pidin miehestä, mutta ei, en hakenut seksiä. Tiedän, että on toisenlaisiakin naisia olemassa mutta kun ajattelin, että jos olisin itse vaimon asemassa, sydäntäni oikein riipaisi!
Voimia sinulle jaksaa. Nosta kissa vaan pöydälle, mutta varo ettet saa kohtausta, olet raskaana kuitenkin. Myöskin kannattaa näissä tilanteissa olla ehkäpä julkisella paikalla sillä olen kuullut että miehet kiinnijäätyään saattavat olla raivohulluja. Ja tuo vainoharhasuus on ensimmäinen varoituksen merkki, niin sanovat juuri ne miehet joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa.
Siis miten niin oletko sinä kusipää jos noin teet? Et todellakaan. On se kumma, miten siitä, joka kiltisti istuu kotona odottamassa rakastaan ja joka odottamisen jälkeen kyllästyy ja antaa toiselle ansionsa mukaan, tulee kusipää. Ei, et todellakaan ole. Todellakin sinulla on oikeus tehdä niin.