Stormivik, paras maataistelukone?

Se tuli mieleen noista tutkista, että oliko muilla kuin Englantilaisilla tutkia sodan aikana ?

PerttiK kirjoitti:

Se tuli mieleen noista tutkista, että oliko muilla kuin Englantilaisilla tutkia sodan aikana ?

Jopa suomalaisilla, kun niitä Saksasta saatiin.
Länsiliittoutuneiden tutkatekniikka kehittyi pisimmälle, heikäläiset saivat tutkasytyttimen ahdettua jopa 5-tuuman kranaattiin.

PerttiK kirjoitti:

Se tuli mieleen noista tutkista, että oliko muilla kuin Englantilaisilla tutkia sodan aikana ?

Jenkit olivat kehittäneet sen jo pitkälle ennen sotaa. Englanti kehitti tutkan nimenomaan avuksi taistelunjohtoon. Saksalla oli laaja tutkaverkko ja kehittivät niitä nimenomaan ilmavalvontaan. Sakemanneilta mekin saimme tutkakalustoa jo -43.

Ju 87G oli Stukan viimeinen versio, joka oli aseistettu panssarintuhoojakoneeksi. Koneesta poistettiin syöksyjarrut ja se aseistettiin kahdella siipien alle sijoitetulla 37 mm Rheinmetall-Borsig BK3,7 (Flak 18) ilmatorjuntatykillä (3.7 cm Flugzeugabwehrkanone 18). Volframiytimellä varustetun panssariammuksen lähtönopeus oli 850 m/s ja kumpaakin asetta kohden oli kuuden ammuksen lipas. Kiinteät 7,9 mm tai 20 mm siipiaseet poistettiin tykkikoneista. Ju 87G-1 oli muunnettu D-3 versiosta ja pidennetyllä siivellä varustettu Ju 87G-2 perustui D-5:n siipeen. Junkers Ju 87 tuotanto lopetettiin lokakuussa 1944. Yksi osoitus tykkien voimasta ja Rudelin ampujantaidoista on eräs hänen ilmavoitoistaan, lentäessään tykki-Stukalla Rudel ampui alas vahvasti panssaroidun IL-2 maataistelukoneen äärietäisyydeltä vain kahdella 37 mm tykin ammuksella!

Ensimmäiset kokeet taistelukentällä uudella aseella varustetuilla koneilla aloitettiin maaliskuussa 1943. Ju 87G osoittautui tehtävässään erittäin tehokkaaksi. Vaikka 37 mm panssarintorjuntatykki olikin liian heikkotehoinen maassa käytettynä niin ilmassa se oli silti tehokas ase. Stukien hyökkäykset kohdistuivatkin yleensä takaa ylhäältä venäläispanssarien ohuita yläkansirakenteita vastaan jotka oli helppo läpäistä.

Hans-Ulrich Rudel on ilmasotahistorian menestynein lentäjä. Hän lensi yli 2500 sotalentoa ja tuhosi ainakin 519 panssarivaunua, upotti yhden taistelulaivan, yhden risteilijän, yhden hävittäjän sekä 70 maihinnousualusta. Erilaisia maakulkuneuvoja hän tuhosi yli 800 sekä yli 150 tykistö-, panssarintorjunta- tai ilmatorjunta-asemaa, neljä panssarijunaa, lukuisia siltoja jne. Lisäksi Rudel saavutti yhdeksän vahvistettua ilmavoittoa. Hänet ammuttiin alas 32 kertaa, hän haavoittui viidesti ja pelasti kuusi miehistöä vihollisalueelta. Myös viholliset arvostivat hänen saavutuksiaan, Stalin oli luvannut 100 000 ruplan palkkion hänen päästään! Hans-Ulrich Rudel lensi sodan loppuun asti huolimatta siitä, että häneltä oli amputoitu toinen jalka.

...vastapuolen lentäjät eivät olleet mitään erityisen korkeaa tasoa vaikka heillä olisi hyvätkin koneet alla. Jos vastaan olisi saatu jenkki- tai brittilentäjiä olisi tullut noilla voimasuhteilla katastrofi.

IL2-Forgotten Battles kirjoitti:

...vastapuolen lentäjät eivät olleet mitään erityisen korkeaa tasoa vaikka heillä olisi hyvätkin koneet alla. Jos vastaan olisi saatu jenkki- tai brittilentäjiä olisi tullut noilla voimasuhteilla katastrofi.

Lue lisää

Neuvostoliiton menestys kaikilla rintamilla perustui määrään, eikä laatuun. Tietysti asiaan vaikuttivat takaa ampuvat politrukit. Ilmari Juutilainen pudotti Mersulla yhden Spitfiren ja kaksi Hurricanea, Murmanskin kautta tulleita.

...tulee tuntumasta ja ohjaamosta mieleen lähinnä lentävä traktori. Raskaasti panssaroitu se kyllä oli, niitä harvoja koneita jotka tuurilla saattoivat ottaa jokusen 20-millisen osuman ja jatkaa lentoa.

Yli 36 000:sta valmistetusta Sturmovikista suuri osa tuhoutui sodassa. Se oli varsinainen haudankaivajan liitttolainen erityisesti taka-ampujalle, jota panssari ei suojannut. Yritän jonkinlaista "tuomarilistaa", jossa kiinnitän huomiota monipuolisuuteen ja saavutettuihin tuloksiin.

1) Thunderbolt: Monipuolisuus tehtäväkuvassa, kestävyys, tulokset ilmasta maahan ja ilmataisteluissa.
2) Mosquito: Suorituskyky; kone oli erittäin nopea, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Laivojen kauhu.
3) Tempest: Hyvä matalalla, erityisesti lentokenttiä ja Me 262:ta vastaan. Kärsi kuitenkin edeltäjänsä Typhoonin tavoin Napier-moottoreiden oikullisuudesta. Tyydyttävä moottoriratkaisu löytyi vasta sodan päätyttyä, kun koneessa kokeiltiin 18 -sylinteristä Bristol Centaurus -tähtimoottoria. Oli parhaimmillaan vasta sodan jälkeen.
4) Focke Wulf 190: Pommittajia vastaan varustellut versiot (Sturmbock = muurinmurtaja) oli tarkoitettu hyökkäämään osastoina pommikoneita vastaan toimien yhdessä tavanomaisten hävittäjäosastojen kanssa. Saattohävittäjiä vastaan ne olivat yksin suurissa vaikeuksissa varustelun painon aiheuttaman kömpelyyden vuoksi. Ei jatkoon! Hävittäjämallina parempi.

Thunderbolt oli loistava maataistelukone mutta lisäksi kelpo saattohävittäjä, ja sekin kesti tulta enemmän kuin Mustang, joka muuten oli siinä touhussa ketterämpi.

56th FG lensi Thunderboltilla ja sai eniten ilmavoittoja (688 kpl) kaikista Euroopassa palvelleista USAAFin hävittäjärykmenteistä ja sen jäseniä olivat kaksi eniten Euroopan sotanäyttämöllä ilmavoittoja saaneista amerikkalaisista lentäjistä, everstiluutnantit Robert Johnson ja Francis Gabreski, molemmilla 28 ilmavoittoa. 56th FG:n pudotus-tappiosuhde oli myös paras kaikista USAAFin rykmenteistä, 8:1.

Tyynellämerellä eniten ilmavoittoja sai 5. ilmavoimien 348th FG ja lentäjistä everstiluutnantti Neel Kearby, 22 kpl. 7. ilmavoimien 318 FG saavutti 153 ilmavoittoa japanilaisia vastaan P-47N-kalustolla vuoden 1945 aikana, enemmän kuin yksikään toinen USAAFin hävittäjärykmentti samana aikana. Viimeinen toisessa maailmandodassa hävittäjä-ässäksi tullut lentäjä, kapteeni Oscar Perdomo, saavutti kaikki ilmavoittonsa P-47N:llä.

Lukumies. kirjoitti:

Yli 36 000:sta valmistetusta Sturmovikista suuri osa tuhoutui sodassa. Se oli varsinainen haudankaivajan liitttolainen erityisesti taka-ampujalle, jota panssari ei suojannut. Yritän jonkinlaista "tuomarilistaa", jossa kiinnitän huomiota monipuolisuuteen ja saavutettuihin tuloksiin.

1) Thunderbolt: Monipuolisuus tehtäväkuvassa, kestävyys, tulokset ilmasta maahan ja ilmataisteluissa.
2) Mosquito: Suorituskyky; kone oli erittäin nopea, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Laivojen kauhu.
3) Tempest: Hyvä matalalla, erityisesti lentokenttiä ja Me 262:ta vastaan. Kärsi kuitenkin edeltäjänsä Typhoonin tavoin Napier-moottoreiden oikullisuudesta. Tyydyttävä moottoriratkaisu löytyi vasta sodan päätyttyä, kun koneessa kokeiltiin 18 -sylinteristä Bristol Centaurus -tähtimoottoria. Oli parhaimmillaan vasta sodan jälkeen.
4) Focke Wulf 190: Pommittajia vastaan varustellut versiot (Sturmbock = muurinmurtaja) oli tarkoitettu hyökkäämään osastoina pommikoneita vastaan toimien yhdessä tavanomaisten hävittäjäosastojen kanssa. Saattohävittäjiä vastaan ne olivat yksin suurissa vaikeuksissa varustelun painon aiheuttaman kömpelyyden vuoksi. Ei jatkoon! Hävittäjämallina parempi.

Thunderbolt oli loistava maataistelukone mutta lisäksi kelpo saattohävittäjä, ja sekin kesti tulta enemmän kuin Mustang, joka muuten oli siinä touhussa ketterämpi.

56th FG lensi Thunderboltilla ja sai eniten ilmavoittoja (688 kpl) kaikista Euroopassa palvelleista USAAFin hävittäjärykmenteistä ja sen jäseniä olivat kaksi eniten Euroopan sotanäyttämöllä ilmavoittoja saaneista amerikkalaisista lentäjistä, everstiluutnantit Robert Johnson ja Francis Gabreski, molemmilla 28 ilmavoittoa. 56th FG:n pudotus-tappiosuhde oli myös paras kaikista USAAFin rykmenteistä, 8:1.

Tyynellämerellä eniten ilmavoittoja sai 5. ilmavoimien 348th FG ja lentäjistä everstiluutnantti Neel Kearby, 22 kpl. 7. ilmavoimien 318 FG saavutti 153 ilmavoittoa japanilaisia vastaan P-47N-kalustolla vuoden 1945 aikana, enemmän kuin yksikään toinen USAAFin hävittäjärykmentti samana aikana. Viimeinen toisessa maailmandodassa hävittäjä-ässäksi tullut lentäjä, kapteeni Oscar Perdomo, saavutti kaikki ilmavoittonsa P-47N:llä.

Lue lisää

Tossa on sitten wiki-sitaatteja mukana, enkä tiedä niiden kaikkien tieteellisestä pätevyydestä...

Lukumies. kirjoitti:

Tossa on sitten wiki-sitaatteja mukana, enkä tiedä niiden kaikkien tieteellisestä pätevyydestä...

ei muuta

IL2-Forgotten Battles kirjoitti:

ei muuta

En ole lukenut yhtään muistelmateosta, joka keskittyisi kuvaamaan Focke Wulfin käyttöä hävittäjäpommittajana. Hävittäjänä kyllä (mm. Rallin ja Meimbergin muistelmissa on paljonkin sekä mersusta että Focke Wulfista). Rudel kyllä lensi sodan loppupuolella nimenomaan tällä pommittajaversiolla panssarintorjuntalentoja ja varsin menestyksekkäästi, mutta en ole lukenut Rudelin muistelmia.

Öitä.

Lukumies. kirjoitti:

En ole lukenut yhtään muistelmateosta, joka keskittyisi kuvaamaan Focke Wulfin käyttöä hävittäjäpommittajana. Hävittäjänä kyllä (mm. Rallin ja Meimbergin muistelmissa on paljonkin sekä mersusta että Focke Wulfista). Rudel kyllä lensi sodan loppupuolella nimenomaan tällä pommittajaversiolla panssarintorjuntalentoja ja varsin menestyksekkäästi, mutta en ole lukenut Rudelin muistelmia.

Öitä.

Lue lisää

...mutta yhtä kaikki ko. tarkoitus oli yksiä FW190:n päätarkoituksia, mm. Suomessa Lento-osasto Kuhlmayn koneista FW190:et toimivat kaksoisroolissa Stukien saattajina ja Jabo eli hävittäjäpommittajatehtävissä. Sitähän varten siinä oli raketti- ja pommiripustimet.

IL2-Fogotten Battles kirjoitti:

...mutta yhtä kaikki ko. tarkoitus oli yksiä FW190:n päätarkoituksia, mm. Suomessa Lento-osasto Kuhlmayn koneista FW190:et toimivat kaksoisroolissa Stukien saattajina ja Jabo eli hävittäjäpommittajatehtävissä. Sitähän varten siinä oli raketti- ja pommiripustimet.

Lue lisää

Stukat tarvitsivat suojahävittäjiä hitaan nopeutensa takia. FW190- hävittäjät ja Jabot olivat ihan eri versioita.

...tarkkakin oli. Osaavissa käsissä. Ja varustettu sen kokoisella ontelopanoksella, että vaunu kuin vaunu oli entinen.

IL2-Forgotten Battles kirjoitti:

...tarkkakin oli. Osaavissa käsissä. Ja varustettu sen kokoisella ontelopanoksella, että vaunu kuin vaunu oli entinen.

Ei kai HVAR:lle ollut ontelokärkeä kuin vasta sodan jälkeen. Toisessa maailmansodan aikana suurin osa kärjistä oli räjähdysmokuroita ilmeisesti tavanomaisista tykinkranaateista sovellettuina.

Me Again kirjoitti:

Ei kai HVAR:lle ollut ontelokärkeä kuin vasta sodan jälkeen. Toisessa maailmansodan aikana suurin osa kärjistä oli räjähdysmokuroita ilmeisesti tavanomaisista tykinkranaateista sovellettuina.

Lue lisää

...näemmä ontelokärki tuli vasta sodan jälkeen, rakettiin oli saatavissa normaali räjähdekärki ja puolipanssarin läpäisevä räjähdekärki. Molemmat ilmeisesti 5 tuuman kranaatista muokattuja. Yhtä kaikki sellainen vaunun kuin vaunun kattoon ja peli on pelattu

IL2-Forgotten Battles kirjoitti:

...näemmä ontelokärki tuli vasta sodan jälkeen, rakettiin oli saatavissa normaali räjähdekärki ja puolipanssarin läpäisevä räjähdekärki. Molemmat ilmeisesti 5 tuuman kranaatista muokattuja. Yhtä kaikki sellainen vaunun kuin vaunun kattoon ja peli on pelattu

Lue lisää

"Yhtä kaikki sellainen vaunun kuin vaunun kattoon ja peli on pelattu."

Siinäpä se suurin ongelma olikin eli osuminen niillä putken pätkillä. Kattoon osumisessa on varmasti oma haasteensa jos pelkästään vaunun lähelle osuminen kysyy suorastaan yliluonnollisia voimia! Pilipalipilottien mukaan saksalaisten panssarivahvuudet tuhottiin useimmiten vähintään kymmenkertaisesti, vaikka ruohonjuuritasolla rakettien tappamat vaunut olivat aina hiton harvassa. HVAR oli kyllä tehokas raketti, mutta vain verraten aiempiin täysin aneemisiin rakettimalleihin. Tykkikone oli hyvinkin kaikkein luotettavin ratkaisu tankkien kokoisten maalien jahtaamiseen noina aikoina, mutta rakettimafia onnistui aika tehokkaasti romuttamaan sellaiset suunnitelmat lännessä.

Me Again kirjoitti:

"Yhtä kaikki sellainen vaunun kuin vaunun kattoon ja peli on pelattu."

Siinäpä se suurin ongelma olikin eli osuminen niillä putken pätkillä. Kattoon osumisessa on varmasti oma haasteensa jos pelkästään vaunun lähelle osuminen kysyy suorastaan yliluonnollisia voimia! Pilipalipilottien mukaan saksalaisten panssarivahvuudet tuhottiin useimmiten vähintään kymmenkertaisesti, vaikka ruohonjuuritasolla rakettien tappamat vaunut olivat aina hiton harvassa. HVAR oli kyllä tehokas raketti, mutta vain verraten aiempiin täysin aneemisiin rakettimalleihin. Tykkikone oli hyvinkin kaikkein luotettavin ratkaisu tankkien kokoisten maalien jahtaamiseen noina aikoina, mutta rakettimafia onnistui aika tehokkaasti romuttamaan sellaiset suunnitelmat lännessä.

Lue lisää

...saksalaiset muistaakseni itse laskivat suurimman osan panssaritappioistaan ilmavoimien ansioksi. Harva saksalainen tankki pääsi lännessä koskaan etulinjaan. Thunderboltit ja Typhoonit tuhosivat suuren osan, pääosin rakettitulella. Tosin on tapauksia joissa jopa Tiikeri on saatu tuhottua raskailla konekivääreillä lentokoneesta. Pitkä sarja moottorikanteen riitti, takaosassa kun on polttoainetankit ja kannen täytyy olla ritilöity jäähdytyksen takia. Syöksyssä lähestyvä kone lisää vielä oman nopeutensa luotien lähtönopeuteen, eli jopa 200m/s lisää.

Sinänsä mitä raketteihin tulee, niin saksalainen ME262siin tehty R4M raketti on mielenkiintoinen kapistus, itseasiassa jenkkien nykyään pääosin koptereissa käyttämät pienet raketit ovat sen suoria jälkeläisiä. Nykyään niitä käytetään lähinnä maakohteisiin, silloin pääasiallinen käyttö oli pommittajamuodostelmia vastaan. Alkuperäisessä oli aikasytytys jolloin lentäjän täytyi ainoastaan ampua tietyltä etäisyydeltä raketit ja rakettiparvi räjähti muodostelman keskellä, jos arvio osui oikeaan. Saksalaisilla oli koneissaan melko hyvä tähtäin, jolla osaavan lentäjän oli suht. helppoa määrittää kohteen etäisyys. Nyky simulaattoriharrastajien tarpeisiin on käännetty vanha Luftwaffen ReVi tähtäimen koulutuskirjanen, joka itsessäänkin on mielenkiintoista luettavaa.

Maataistelukoneilla on toki muitakin kohteita kuin panssarivaunut, vai mitä?;-)
Tietäen Saksalaisten kroonisen polttoainepulan Liittoutuneiden lentäjät pyrkivät tilaisuuden tullen tuhoamaan polttoainevarikot, kuten myös junat, lentokentät, huoltoyhteydet jne jne...

P-38 Lightning-konetta käytettiin myös maakohteita vastaan, joskaan ei niin paljon kuin Thunderbolteja.

IL2-Forgotten Battles kirjoitti:

...saksalaiset muistaakseni itse laskivat suurimman osan panssaritappioistaan ilmavoimien ansioksi. Harva saksalainen tankki pääsi lännessä koskaan etulinjaan. Thunderboltit ja Typhoonit tuhosivat suuren osan, pääosin rakettitulella. Tosin on tapauksia joissa jopa Tiikeri on saatu tuhottua raskailla konekivääreillä lentokoneesta. Pitkä sarja moottorikanteen riitti, takaosassa kun on polttoainetankit ja kannen täytyy olla ritilöity jäähdytyksen takia. Syöksyssä lähestyvä kone lisää vielä oman nopeutensa luotien lähtönopeuteen, eli jopa 200m/s lisää.

Sinänsä mitä raketteihin tulee, niin saksalainen ME262siin tehty R4M raketti on mielenkiintoinen kapistus, itseasiassa jenkkien nykyään pääosin koptereissa käyttämät pienet raketit ovat sen suoria jälkeläisiä. Nykyään niitä käytetään lähinnä maakohteisiin, silloin pääasiallinen käyttö oli pommittajamuodostelmia vastaan. Alkuperäisessä oli aikasytytys jolloin lentäjän täytyi ainoastaan ampua tietyltä etäisyydeltä raketit ja rakettiparvi räjähti muodostelman keskellä, jos arvio osui oikeaan. Saksalaisilla oli koneissaan melko hyvä tähtäin, jolla osaavan lentäjän oli suht. helppoa määrittää kohteen etäisyys. Nyky simulaattoriharrastajien tarpeisiin on käännetty vanha Luftwaffen ReVi tähtäimen koulutuskirjanen, joka itsessäänkin on mielenkiintoista luettavaa.

Lue lisää

"...saksalaiset muistaakseni itse laskivat suurimman osan panssaritappioistaan ilmavoimien ansioksi. Harva saksalainen tankki pääsi lännessä koskaan etulinjaan. Thunderboltit ja Typhoonit tuhosivat suuren osan, pääosin rakettitulella."

Siinä tapauksessa saksalaiset ovat laskeneet pahasti väärin. Kenttätutkimukset osoittivat, että hyvin minimaalinen määrä tuhotuista saksalaisvaunuista oli rakettien työtä. Korkeintaan prosentin tai parin luokkaa. Paljon enemmän hävitystä saksalaisten vaunuille aiheuttivat suurempien pommikoneiden massaiskut.

"Tosin on tapauksia joissa jopa Tiikeri on saatu tuhottua raskailla konekivääreillä lentokoneesta."

ERITTÄIN harvoissa tapauksissa jos ollenkaan. Liittoutuneiden lentäjät kyllä tuhosivat Tigerien vahvuuden länsirintamalla moneen kertaan jos on uskominen heidän juttujaan...

"Pitkä sarja moottorikanteen riitti, takaosassa kun on polttoainetankit ja kannen täytyy olla ritilöity jäähdytyksen takia."

Pilipalipilotit itse sen sijaan ilmoittivat tuhoavansa Tigerit ampumalla rungon alle ja antamalla luotien kimmota pohjapanssarin läpi! Hehheh! Ei ihan pienikään saavutus näiltä sankareilta!

IL2-Forgotten Battles kirjoitti:

...saksalaiset muistaakseni itse laskivat suurimman osan panssaritappioistaan ilmavoimien ansioksi. Harva saksalainen tankki pääsi lännessä koskaan etulinjaan. Thunderboltit ja Typhoonit tuhosivat suuren osan, pääosin rakettitulella. Tosin on tapauksia joissa jopa Tiikeri on saatu tuhottua raskailla konekivääreillä lentokoneesta. Pitkä sarja moottorikanteen riitti, takaosassa kun on polttoainetankit ja kannen täytyy olla ritilöity jäähdytyksen takia. Syöksyssä lähestyvä kone lisää vielä oman nopeutensa luotien lähtönopeuteen, eli jopa 200m/s lisää.

Sinänsä mitä raketteihin tulee, niin saksalainen ME262siin tehty R4M raketti on mielenkiintoinen kapistus, itseasiassa jenkkien nykyään pääosin koptereissa käyttämät pienet raketit ovat sen suoria jälkeläisiä. Nykyään niitä käytetään lähinnä maakohteisiin, silloin pääasiallinen käyttö oli pommittajamuodostelmia vastaan. Alkuperäisessä oli aikasytytys jolloin lentäjän täytyi ainoastaan ampua tietyltä etäisyydeltä raketit ja rakettiparvi räjähti muodostelman keskellä, jos arvio osui oikeaan. Saksalaisilla oli koneissaan melko hyvä tähtäin, jolla osaavan lentäjän oli suht. helppoa määrittää kohteen etäisyys. Nyky simulaattoriharrastajien tarpeisiin on käännetty vanha Luftwaffen ReVi tähtäimen koulutuskirjanen, joka itsessäänkin on mielenkiintoista luettavaa.

Lue lisää

"saksalaiset muistaakseni itse laskivat suurimman osan panssaritappioistaan ilmavoimien ansioksi"

Suoraan vai välillisesti? Eli oliko kyseessä ilmavoimien oikeasti tuhoama vaunu, vaiko ilmavoimien tuhoaman huollon vuoksi hylkäämään jouduttu vaunu?

"Harva saksalainen tankki pääsi lännessä koskaan etulinjaan."

Voi olla tottakin. Syynä matkan tyssäämiseen oli yleensä bensan loppuminen ja siitä johtuva itsetuho/hylkääminen, kun huoltokolonnat paloivat rovioina ilmarynnäköinnin tuloksena. Noita pehmeitä maaleja vastaan rynnäkkökoneet olivat nimittäin todella tehokkaita jopa raketeilla, koska lähellekin osuneen raketin sirpale ja painevaikutus riitti tuhoamaan panssaroimattomat ajoneuvot!

"Thunderboltit ja Typhoonit tuhosivat suuren osan, pääosin rakettitulella. "

Liittoutuneet tekivät itse seuraavanlaiset havainnot päästessään tutkimaan tst-kentälle jääneitä sakutankkeja vuoden 1944 aikana:

223 vahvuudesta poistunutta Pantheria; näistä 14kpl (6%) tuhottu tykein tai raketein.

40 vahvuudesta poistunutta Tigeriä; näistä 1kpl tuhottu tykein tai raketein (2,5%).

121 vahvuudesta poistunutta PzIV:ää; näistä 9kpl tuhottu tykein tai raketein (7,4%).

Tuon tutkimuksen mukaan siis vuoden 1944 taisteluiden aikana ilmavoimat tuhosi tykein ja raketein noin 6% menetetyistä Panther/Tiger/PzIV-vaunuista.

http://web.telia.com/~u18313395/normandy/articles/airpower.html

Hieman eri kuin siis yleensä väitetään. Miksi liittoutuneet valehtelisivat noissa tutkimuksissaan?

Täytyy kyllä sanoa, että saa aina oikeat röhönaurut kun meillä väitetään kirkkain silmin osasto Kuhlmeyn tuhonneen 200 tankkia parissa kuukaudessa Karjalassa. Hohhoo, aivan varmasti =D

Simo Sinko kirjoitti:

"saksalaiset muistaakseni itse laskivat suurimman osan panssaritappioistaan ilmavoimien ansioksi"

Suoraan vai välillisesti? Eli oliko kyseessä ilmavoimien oikeasti tuhoama vaunu, vaiko ilmavoimien tuhoaman huollon vuoksi hylkäämään jouduttu vaunu?

"Harva saksalainen tankki pääsi lännessä koskaan etulinjaan."

Voi olla tottakin. Syynä matkan tyssäämiseen oli yleensä bensan loppuminen ja siitä johtuva itsetuho/hylkääminen, kun huoltokolonnat paloivat rovioina ilmarynnäköinnin tuloksena. Noita pehmeitä maaleja vastaan rynnäkkökoneet olivat nimittäin todella tehokkaita jopa raketeilla, koska lähellekin osuneen raketin sirpale ja painevaikutus riitti tuhoamaan panssaroimattomat ajoneuvot!

"Thunderboltit ja Typhoonit tuhosivat suuren osan, pääosin rakettitulella. "

Liittoutuneet tekivät itse seuraavanlaiset havainnot päästessään tutkimaan tst-kentälle jääneitä sakutankkeja vuoden 1944 aikana:

223 vahvuudesta poistunutta Pantheria; näistä 14kpl (6%) tuhottu tykein tai raketein.

40 vahvuudesta poistunutta Tigeriä; näistä 1kpl tuhottu tykein tai raketein (2,5%).

121 vahvuudesta poistunutta PzIV:ää; näistä 9kpl tuhottu tykein tai raketein (7,4%).

Tuon tutkimuksen mukaan siis vuoden 1944 taisteluiden aikana ilmavoimat tuhosi tykein ja raketein noin 6% menetetyistä Panther/Tiger/PzIV-vaunuista.

http://web.telia.com/~u18313395/normandy/articles/airpower.html

Hieman eri kuin siis yleensä väitetään. Miksi liittoutuneet valehtelisivat noissa tutkimuksissaan?

Täytyy kyllä sanoa, että saa aina oikeat röhönaurut kun meillä väitetään kirkkain silmin osasto Kuhlmeyn tuhonneen 200 tankkia parissa kuukaudessa Karjalassa. Hohhoo, aivan varmasti =D

Lue lisää

Panssarimiehenä en osta minäkään tuota konekiväärihommaa. Mutta en pidä kuhlmeyn temppua mahdottomana. Selitänpä miksi.

Täytyy muistaa, etteivät liittoutuneet jahdanneet maataistelukoneilla niinkään saksalaisia panssareita. Raskaan pommitusosaston isku teki selvää jälkeä jossakin sopivassa risteyksessä tai ryhmityksessä, ei sieltä tultu helposti Kanaalin rannalle. Suurin panssarintuhooja on toinen panssari tai panssarintorjunnan suora-ammunta.

Osasto Kuhlmeyn FW:t olivat likimain pelkkiä panssarintuhoojia ts. kone oli tehty hyökkäyksiin panssarivaunumaalia vastaan. Maaleja riitti. Vuosina 1940–1944 rakennettiin lähes 40 000 T-34-76-vaunua. Vuosina 1944–1945 rakennettiin 31 000 lisää T-34-85-mallia.

Osasto Kuhlmey teki Suomessa 1242 taistelulentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja. Sen katsotaan tuhonneen yli 100 vihollisen konetta, noin 200 panssarivaunua sekä kymmeniä siltoja ja huoltokuljetuksia. 23 osaston lentäjää kuoli ja 24 haavoittui taisteluissa. Osasto menetti taistelutoiminnassa 27 konetta. Panssarien tuhoista on myös maalikamerahavaintoja, radiotiedusteluvarmistuksia ja jopa pintatiedusteluhavaintoja.

Yksi selitys on tuo erityistehtävä.

Osaston vahvuus vaihteli taisteluissa koettujen menetysten, täydennysten ja joukkojen siirtojen mukaan. Sen kokoonpanon sekavuus selittyy Luftwaffen konekannan uudelleenjärjestelyllä, jossa vanhentuneita Junkers Ju 87 ("Stuka") -syöksypommittajia korvattiin hävittäjä-pommittajiksi varustelluilla Focke-Wulf Fw 190 -koneilla. Tämän mukaisesti II/SG 3 oli uudelleenkoulutuksessa Jēkabpilsissa, 2./I/SG 5 Porissa, sekä III ja IV/JG 54 Illesheimissa, eivätkä ne pystyneet osallistumaan Kannaksen taisteluihin

Vaihtelu huomioonottaen:

I/SG 3: 33 kpl Junkers Ju 87 D-5 Stuka -syöksypommittajia
II/JG 54: 29–62 kpl Focke-Wulf Fw 190 A-6 -hävittäjiä
I/SG 5: 16 kpl Focke-Wulf Fw 190 F-3 - ja F-8 -hävittäjäpommittajia Alakurtista.
I/NaGr 5: 1–8 kpl Messerschmitt Bf 109 G-8 -tiedustelukoneita

Jos noin 70 lentokuntoista konetta tekee toistatuhatta taistelulentoa, siinä riittää kahteensataan, kun jokainen FW saa saaliiksi kesän aikana kaksi sotkaa - jos siis pelkästään niitä jahdattaisiin. Muutakin työtä on: kaikki ajoneuvot, jalkaväen kulutus ja hidastaminen ym.

Lukumies. kirjoitti:

Panssarimiehenä en osta minäkään tuota konekiväärihommaa. Mutta en pidä kuhlmeyn temppua mahdottomana. Selitänpä miksi.

Täytyy muistaa, etteivät liittoutuneet jahdanneet maataistelukoneilla niinkään saksalaisia panssareita. Raskaan pommitusosaston isku teki selvää jälkeä jossakin sopivassa risteyksessä tai ryhmityksessä, ei sieltä tultu helposti Kanaalin rannalle. Suurin panssarintuhooja on toinen panssari tai panssarintorjunnan suora-ammunta.

Osasto Kuhlmeyn FW:t olivat likimain pelkkiä panssarintuhoojia ts. kone oli tehty hyökkäyksiin panssarivaunumaalia vastaan. Maaleja riitti. Vuosina 1940–1944 rakennettiin lähes 40 000 T-34-76-vaunua. Vuosina 1944–1945 rakennettiin 31 000 lisää T-34-85-mallia.

Osasto Kuhlmey teki Suomessa 1242 taistelulentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja. Sen katsotaan tuhonneen yli 100 vihollisen konetta, noin 200 panssarivaunua sekä kymmeniä siltoja ja huoltokuljetuksia. 23 osaston lentäjää kuoli ja 24 haavoittui taisteluissa. Osasto menetti taistelutoiminnassa 27 konetta. Panssarien tuhoista on myös maalikamerahavaintoja, radiotiedusteluvarmistuksia ja jopa pintatiedusteluhavaintoja.

Yksi selitys on tuo erityistehtävä.

Osaston vahvuus vaihteli taisteluissa koettujen menetysten, täydennysten ja joukkojen siirtojen mukaan. Sen kokoonpanon sekavuus selittyy Luftwaffen konekannan uudelleenjärjestelyllä, jossa vanhentuneita Junkers Ju 87 ("Stuka") -syöksypommittajia korvattiin hävittäjä-pommittajiksi varustelluilla Focke-Wulf Fw 190 -koneilla. Tämän mukaisesti II/SG 3 oli uudelleenkoulutuksessa Jēkabpilsissa, 2./I/SG 5 Porissa, sekä III ja IV/JG 54 Illesheimissa, eivätkä ne pystyneet osallistumaan Kannaksen taisteluihin

Vaihtelu huomioonottaen:

I/SG 3: 33 kpl Junkers Ju 87 D-5 Stuka -syöksypommittajia
II/JG 54: 29–62 kpl Focke-Wulf Fw 190 A-6 -hävittäjiä
I/SG 5: 16 kpl Focke-Wulf Fw 190 F-3 - ja F-8 -hävittäjäpommittajia Alakurtista.
I/NaGr 5: 1–8 kpl Messerschmitt Bf 109 G-8 -tiedustelukoneita

Jos noin 70 lentokuntoista konetta tekee toistatuhatta taistelulentoa, siinä riittää kahteensataan, kun jokainen FW saa saaliiksi kesän aikana kaksi sotkaa - jos siis pelkästään niitä jahdattaisiin. Muutakin työtä on: kaikki ajoneuvot, jalkaväen kulutus ja hidastaminen ym.

Lue lisää

Ihan hyvä ja perusteltu mielipide sinulla, siitä propsit. Harvemmin noin asiallista vastausta tällä palstalla näkee.

Siltikin olen eri mieltä. Jos liittoutuneet katsoivat tutkimuksissaan tuhonneensa 24 panssarivaunua rynnäkkökoneidensa tykeillä ja raketeilla puolen vuoden aikana sadoilla koneillaan, jolloin taistelulentojen määrä laskettaneen tuhansissa ellei kymmenissä tuhansissa niin kyllä vaan epäilyttää ja paljon että 70 sakukonetta olisi tuhonnut 200 tankkia 1200 lennolla. Ok, myönnetään kyllä että liittoutuneiden tutkimuksessa ei puhuta mitään rynnäkkötykeistä mitkä muodostivat sakujen voiman pääosan(?) ja että sakutankit kökkivät enemmän suojaisissa puolustusasemissa verrattuna neukkujen vaunuihin Karjalassa, mutta silti. Ero on kertakaikkiaan liian suuri ollakseen uskottava.

Kaiken lisäksi liittoutuneiden tutkimukset perustuivat heidän haltuunsa jääneeseen aineistoon, kun taas Kulhmeyn arviot perustuvat pääosin kamerakuvaan. Pakko vaan pitää liittoutuneiden tutkimuksia paremmin perustelluina, ei voi mitään.

Simo Sinko kirjoitti:

Ihan hyvä ja perusteltu mielipide sinulla, siitä propsit. Harvemmin noin asiallista vastausta tällä palstalla näkee.

Siltikin olen eri mieltä. Jos liittoutuneet katsoivat tutkimuksissaan tuhonneensa 24 panssarivaunua rynnäkkökoneidensa tykeillä ja raketeilla puolen vuoden aikana sadoilla koneillaan, jolloin taistelulentojen määrä laskettaneen tuhansissa ellei kymmenissä tuhansissa niin kyllä vaan epäilyttää ja paljon että 70 sakukonetta olisi tuhonnut 200 tankkia 1200 lennolla. Ok, myönnetään kyllä että liittoutuneiden tutkimuksessa ei puhuta mitään rynnäkkötykeistä mitkä muodostivat sakujen voiman pääosan(?) ja että sakutankit kökkivät enemmän suojaisissa puolustusasemissa verrattuna neukkujen vaunuihin Karjalassa, mutta silti. Ero on kertakaikkiaan liian suuri ollakseen uskottava.

Kaiken lisäksi liittoutuneiden tutkimukset perustuivat heidän haltuunsa jääneeseen aineistoon, kun taas Kulhmeyn arviot perustuvat pääosin kamerakuvaan. Pakko vaan pitää liittoutuneiden tutkimuksia paremmin perustelluina, ei voi mitään.

Lue lisää

Liittoutuneiden tutkimukset olivat varmasti tarkat taisteluiden tauottua, en epäile. Jonkinlainen tuntuma on tullut siihen, että panssari ei ollut USAAFin ensisijainen kohde edes Thunderbolteilla. Osa saksalaisista FW laivueista taas oli pelkkiä tankintuhoojia. Venäläinen luotti panssariin maataistelukentän kuninkaana miltei samalla tavalla kuin amerikkalaiset ilmaherruuden voimaan. Oli eri tekniikoita eri ilmansuunnissa.

Oli niin tai näin sen asian kanssa, niin melkoinen työmoraali näillä Suomen saksalaisilla oli. Kuhlmeyn miehet tekivät monena kovana viimeisen kesän päivänä viisikin taistelulentoa. Se on aivan uskomatonta. Hittolainen, kun katsoo suomalaisia pommimiesten päiväkirjoja, kyllä yleensä yksi tehtävä (joskus kaksi) piisasi ja sitten mentiin saunaan.

Lukumies. kirjoitti:

Liittoutuneiden tutkimukset olivat varmasti tarkat taisteluiden tauottua, en epäile. Jonkinlainen tuntuma on tullut siihen, että panssari ei ollut USAAFin ensisijainen kohde edes Thunderbolteilla. Osa saksalaisista FW laivueista taas oli pelkkiä tankintuhoojia. Venäläinen luotti panssariin maataistelukentän kuninkaana miltei samalla tavalla kuin amerikkalaiset ilmaherruuden voimaan. Oli eri tekniikoita eri ilmansuunnissa.

Oli niin tai näin sen asian kanssa, niin melkoinen työmoraali näillä Suomen saksalaisilla oli. Kuhlmeyn miehet tekivät monena kovana viimeisen kesän päivänä viisikin taistelulentoa. Se on aivan uskomatonta. Hittolainen, kun katsoo suomalaisia pommimiesten päiväkirjoja, kyllä yleensä yksi tehtävä (joskus kaksi) piisasi ja sitten mentiin saunaan.

Lue lisää

"panssari ei ollut USAAFin ensisijainen kohde edes Thunderbolteilla. Osa saksalaisista FW laivueista taas oli pelkkiä tankintuhoojia. Venäläinen luotti panssariin maataistelukentän kuninkaana miltei samalla tavalla kuin amerikkalaiset ilmaherruuden voimaan. Oli eri tekniikoita eri ilmansuunnissa"

Thunderbolt ei varmasti ollut varsinaisen tankintuhoajan roolissa, se on selvää: koneestahan puuttui tykkiaseistus. 20mm tykkipatterilla sekä raketein/pommein varustetut Typhoonit ja Tempestit olivat siihen hommaan parempia. Huomioitavaa myös on, että edellä siteeraamani tutkimus on tehty nimenomaan brittien toimesta jotka käyttivät juurikin noita Typhooneita pääkoneinaan. Toki muitakin koneita löytyi sekä RAF:n että USAAF:n valikoimista runsaasti.

Ylivoimaisilla liittoutuneilla ei ollut luonnollisestikaan samanlaista pakkoa keskittyä ilmasta tapahtuvaan tankintorjuntaan kuin alivoimaisilla sakuilla idässä. Mutta on harhaluulo, etteikö tankki olisi ollut maalilistan ykkönen jos niitä vaan jostain sattui esiin ilmaantumaan: Tiikeripelko eli mielissä vahvana ja mieluummin niitä siis hätyyteltiin epäreilusti ilmasta käsin kuin maasta silmästä silmään (huom! pelko oli sen verran vahva, että lähes jokaiseen havaittuun saksalaiseen tankkiin suhtauduttiin Tiikerinä).

Liittoutuneiden "taxi rank"-taktiikka sekä runsas partiointi "targets of opportunity"-ohjein takasi myös sen, että koneita oli lähes aina käytettävissä tankkijahtiin niiden ilmaantuessa näkyviin. Yritystä siis piisasi ja todella paljon!

Kyösti Karhila
http://www.saunalahti.fi/fta/finace10f.htm
http://www.llv32.org/lentajat.htm
http://wapedia.mobi/fi/Kyösti_Karhila
http://www.boostep.fi/product_info.php?products_id=78367
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/itäisen-taivaan-hävittäjälentäjät-muistelevat/31094
http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KyostiKarhila.html
tämä on hyvä linkki:
http://video.google.com/videoplay?docid=-5481447987050702670#

JNE. JNE... KYLLÄ SANKARILENTÄJÄSTÄ LINKKEJÄ LÖYTYY..

Rynnäkkökoneet on hävittäjille helppoja maaleja, eikä tämä varmaan tule kenellekään yllätyksenä! Ilmataistelussa taitava pilotti pääsee jopa tähtäilemään lähietäisyyksiltä ja valitsemaan iskukulmia.

Sen sijaan ilmatorjunta on täysin toinen juttu. Rynnäkkökoneet on suunniteltu maavoimien kurittamiseen ja sen toiminnan vaatimuksiin. Maavoimien ilmatorjunnan tärkein tehtävä taasen on estää juurikin rynnäkkökoneiden rynnäköt. Siinä hommassa ei kuules paljoa tähtäillä mihinkään siiven tyviin, tiukkaa tekee saada se osuma ylipäätänsä edes koneeseen!

ei tod helppoa!! kirjoitti:

Rynnäkkökoneet on hävittäjille helppoja maaleja, eikä tämä varmaan tule kenellekään yllätyksenä! Ilmataistelussa taitava pilotti pääsee jopa tähtäilemään lähietäisyyksiltä ja valitsemaan iskukulmia.

Sen sijaan ilmatorjunta on täysin toinen juttu. Rynnäkkökoneet on suunniteltu maavoimien kurittamiseen ja sen toiminnan vaatimuksiin. Maavoimien ilmatorjunnan tärkein tehtävä taasen on estää juurikin rynnäkkökoneiden rynnäköt. Siinä hommassa ei kuules paljoa tähtäillä mihinkään siiven tyviin, tiukkaa tekee saada se osuma ylipäätänsä edes koneeseen!

Lue lisää

40mm it-tykki teki selvää sturmovikeistä, ja Suomalaiset Ilmatorjunta Joukot tiputtivat venäläistä romua taivaalta aikamoisia määriä!!!
"....It.R12 ampui 9.–10.6. alas 34 viholliskonetta, joista 18 oli tyyppiä Il-2. Ilmatorjuntamiehet hoitivat sekavissa tilanteissa tehtävänsä paremmin kuin hyvin..."
http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/3_2004/tekstit/1944.htm
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/il2.htm

...."Jatkosodan aikana suomalaiset ilmatorjuntajoukot ampuivat alas 1031 ja merivoimien ilmatorjunta-aseet 75 viholliskonetta. Suomen ilmatorjunta oli lukumääräisesti riittämätön, mutta täytti kunnialla tehtävänsä. Erityisesti pääkaupungin ja sen väestön pelastaminen helmikuussa 1944 on ilmatorjunnan veteraanien suurteko."...
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/a_lajit/ilmatorjunta.htm

loistavia kirjoitti:

40mm it-tykki teki selvää sturmovikeistä, ja Suomalaiset Ilmatorjunta Joukot tiputtivat venäläistä romua taivaalta aikamoisia määriä!!!
"....It.R12 ampui 9.–10.6. alas 34 viholliskonetta, joista 18 oli tyyppiä Il-2. Ilmatorjuntamiehet hoitivat sekavissa tilanteissa tehtävänsä paremmin kuin hyvin..."
http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/3_2004/tekstit/1944.htm
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/il2.htm

...."Jatkosodan aikana suomalaiset ilmatorjuntajoukot ampuivat alas 1031 ja merivoimien ilmatorjunta-aseet 75 viholliskonetta. Suomen ilmatorjunta oli lukumääräisesti riittämätön, mutta täytti kunnialla tehtävänsä. Erityisesti pääkaupungin ja sen väestön pelastaminen helmikuussa 1944 on ilmatorjunnan veteraanien suurteko."...
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/a_lajit/ilmatorjunta.htm

Lue lisää

Joo, olisi tietysti pitänyt täsmentää että IL-2 oli osittain suojattu kiväärikaliberisia aseita sekä ilmeisesti myös 20mm tykkejä vastaan. Aikalaisten kertomuksista löytyy tarinoita siitä miten kipinät vain sinkosivat panssaroidusta eturungosta/ohjaamosta kun vaikkapa ITKK:lla yritettiin roimia remuavia Stormovikeja.

40mm Bofors sen sijaan teki ja tekee vieläkin selvää jälkeä kaikesta lentävästä.

niinpä niin kirjoitti:

Joo, olisi tietysti pitänyt täsmentää että IL-2 oli osittain suojattu kiväärikaliberisia aseita sekä ilmeisesti myös 20mm tykkejä vastaan. Aikalaisten kertomuksista löytyy tarinoita siitä miten kipinät vain sinkosivat panssaroidusta eturungosta/ohjaamosta kun vaikkapa ITKK:lla yritettiin roimia remuavia Stormovikeja.

40mm Bofors sen sijaan teki ja tekee vieläkin selvää jälkeä kaikesta lentävästä.

Lue lisää

20mm tykki läpäisi panssarin
"....A major threat to the Il-2 was German ground fire. In postwar interviews, Il-2 pilots reported 20 mm (0.79 in) and 37 mm (1.46 in) artillery as the primary threat...."
http://en.allexperts.com/e/i/il/ilyushin_il-2.htm

Saksalaisten 20mm ja 37mm IT-tykit olivat pahimmat uhkat ilmatorjunnassa.

Fliegerabwehrkanone kirjoitti:

20mm tykki läpäisi panssarin
"....A major threat to the Il-2 was German ground fire. In postwar interviews, Il-2 pilots reported 20 mm (0.79 in) and 37 mm (1.46 in) artillery as the primary threat...."
http://en.allexperts.com/e/i/il/ilyushin_il-2.htm

Saksalaisten 20mm ja 37mm IT-tykit olivat pahimmat uhkat ilmatorjunnassa.

Lue lisää

Saksalaishävittäjissä käytetty loistava 30mm Mk108 pudotti taivaalta KAIKEN lentokoneiksi nimitetyn, niin Länsiliittoutuneiden pommikoneet/hävittäjät kuion myös venäläisen romun taivaalta. il-2 ei tehnyt poikkeusta.
Ammusvalikoimaa riitti, esim.
http://www.xs4all.nl/~robdebie/me163/weapons15.htm#Type I

Mihin unohtui B-25 Mitchell pommari. Sitä oli saatavilla tykkiversiona 75mm tai vielä parempi 18 puoltuumasta kuularuiskua.