sain tänään aikamoisen pommin niskaani kun huomasin että kukaan luokkalaisistani ei ole mun ystävä . vaikka luulin toisin. totuus on raastavaa kun sitä ei sanota suoraan vaan jätetään mitään sanomatta yksin. onneks mulla on koulun ulkopuolella yks ystävä joka kuuntelee ja pitää yhteyttä säännöllisesti. onko muilla kokemuksia tälläisistä tilanteista ?
ystävyyttä vai ei?
ujonlainenneititakkutukka
2286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikeat ystävät ovat harvassa. Hyvin yleistä on sellainen pinnallinen ystävyys, että ollaan mukamas kavereita/ystäviä, mutta puhutaan selän takana pahaa ja jätetään yhtäkkiä yksin. Olen sellaista kokenut paljonkin. Minut suljettiin koulussa kokonaan porukan ulkopuolelle. Kukaan ei puhunut minulle, eivätkä olleet näkevinäänkään minua - olin heille kuin ilmaa. Se on rankkaa kiussaamista, mutta onneksi sinulla on vielä ystävä koulun ulkopuolella. Elämä on paljon helpompaa, kun on edes yksi ystävä.
Se auttaa jos pystyt puhumaan tilanteestä ystävällesi ja esim. kotona vanhemmille. Tekee hyvää purkaa kaikki paha mieli ja suru pois sydämeltään puhumalla asiasta. Koulussa ole piittaamatta niistä muista mitään. Käyttäydy mahdollisimman asiallisesti ja keskity vaan koulunkäyntiin, jos koulussa on muita yksinäisiä niin puhele heille niin saatat löytää uuden ystävän eri luokalta.
tänään alkoi yleis jakso ja huomasin kun luokkatoverit puhu mulle. se johtu siitä että koko luokka ei ollut koossa. joku on siis mua vastaan eikä muut uskalla puhua mulle sen tyypin aikana. niin olen päätellyt.