palstalta poimintoja.
Lähde pohtiva:
"5:ksi. Työttömyydestä.
Työttömille on jaettava säännöllistä avustusta valtion varoista. Osittain avustusta annettava myöskin niille pienviljelijöille, jotka ovat menettäneet ennen palkkatöistä, kuten rahdin ajosta metsätöistä y.m. saamansa sivuansiot.
On ryhdyttävä valtion toimesta viipymättä järjestämään yleisiä töitä työttömille niin laajassa mitassa, että kolmen kuukauden kuluessa puolet työttömistä voivat sijoittautua töihin sekä 6 kuukauden päästä koko maassa 3/4 kaikista työttömistä.
Työpalkka näissä, kuten muissakaan töissä ei saa olla alempi kuin mikä riittää työläisten ja hänen perheensä ylläpitoon, sillä tämä on ratkaiseva keino myöskin kotimaan maatalousmarkkinain vilkastuttamiseksi.
Rikkomisesta sopimusluontoisiin palkkoihin nähden on syylliset rangaistava.
*
Työttömyyslautakuntien tilaston mukaan käsitti työttömyys jo v. 1931 89,000 henkeä ja sitä seuraavana vuonna sen ilmoitettiin olevan 90,000. Kun näihin lukuihin liitetään perheen jäsenet, niin joutuvat ne kerrotuksi monenkertaisiksi.
Jos mikään niin näin valtavassa mittakaavassa oleva työttömyys on omiansa ollut aiheuttamaan maataloustuotteiden kotimarkkinoilla menekkipulaa ja sitä seuranneen maataloustuotteiden hintojen alenemisen. Yleisen työttömyyden johdosta kärsii maatalous edellämainitussa mielessä arvaamattoman paljon.
Työttömyystilanteen poistaminen on ensiarvoisen tärkeä kysymys pulan poistamisessa. Mutta ei riitä se, että työttömyys vain poistetaan, vaan on töistä maksettava myöskin riittävän suuri työpalkka, jotta eivät varatöissä olevien perheet tarvitseisi kunnan apuun turvautua kuten on tuhansissa tapauksissa sattunut, vaan kykenisivät myös maatalouden tuotteita ostamaan.
Tämän vuoden huhti-toukokuun numerot tilastosta ilmoittavat keskimääräisiksi päiväpalkoiksi koko maassa varatöissä 26:48 sekä ylimääräisissä töissä 26:26.
Kun näillä palkoilla on elätettävä koko perhe ja kun ne lisäksi ovat osin vielä satunnaisesti saatuja, ei aina koko vuonna, niin on ymmärrettävä, että niillä ei kyetä kunnolla läpi menemään. Lisäksi viittaa käytäntö siihen esimerkkeineen eri työmailla, varsinkin maaseudulla, että palkat todellisuudessa eivät keskimäärin ole näinkään korkeat.""
Lähde pohtiva:
"5:ksi. Työttömyydestä.
Työttömille on jaettava säännöllistä avustusta valtion varoista. Osittain avustusta annettava myöskin niille pienviljelijöille, jotka ovat menettäneet ennen palkkatöistä, kuten rahdin ajosta metsätöistä y.m. saamansa sivuansiot.
On ryhdyttävä valtion toimesta viipymättä järjestämään yleisiä töitä työttömille niin laajassa mitassa, että kolmen kuukauden kuluessa puolet työttömistä voivat sijoittautua töihin sekä 6 kuukauden päästä koko maassa 3/4 kaikista työttömistä.
Työpalkka näissä, kuten muissakaan töissä ei saa olla alempi kuin mikä riittää työläisten ja hänen perheensä ylläpitoon, sillä tämä on ratkaiseva keino myöskin kotimaan maatalousmarkkinain vilkastuttamiseksi.
Rikkomisesta sopimusluontoisiin palkkoihin nähden on syylliset rangaistava.
*
Työttömyyslautakuntien tilaston mukaan käsitti työttömyys jo v. 1931 89,000 henkeä ja sitä seuraavana vuonna sen ilmoitettiin olevan 90,000. Kun näihin lukuihin liitetään perheen jäsenet, niin joutuvat ne kerrotuksi monenkertaisiksi.
Jos mikään niin näin valtavassa mittakaavassa oleva työttömyys on omiansa ollut aiheuttamaan maataloustuotteiden kotimarkkinoilla menekkipulaa ja sitä seuranneen maataloustuotteiden hintojen alenemisen. Yleisen työttömyyden johdosta kärsii maatalous edellämainitussa mielessä arvaamattoman paljon.
Työttömyystilanteen poistaminen on ensiarvoisen tärkeä kysymys pulan poistamisessa. Mutta ei riitä se, että työttömyys vain poistetaan, vaan on töistä maksettava myöskin riittävän suuri työpalkka, jotta eivät varatöissä olevien perheet tarvitseisi kunnan apuun turvautua kuten on tuhansissa tapauksissa sattunut, vaan kykenisivät myös maatalouden tuotteita ostamaan.
Tämän vuoden huhti-toukokuun numerot tilastosta ilmoittavat keskimääräisiksi päiväpalkoiksi koko maassa varatöissä 26:48 sekä ylimääräisissä töissä 26:26.
Kun näillä palkoilla on elätettävä koko perhe ja kun ne lisäksi ovat osin vielä satunnaisesti saatuja, ei aina koko vuonna, niin on ymmärrettävä, että niillä ei kyetä kunnolla läpi menemään. Lisäksi viittaa käytäntö siihen esimerkkeineen eri työmailla, varsinkin maaseudulla, että palkat todellisuudessa eivät keskimäärin ole näinkään korkeat.""
Vastaukset 5
Vanhimmat
minkä mainitset 80-90,000 työtöntä on se vakioluku mikä aina löytyy. 80% niistä ei halua eikä kykene enää töihin. Näitä on ollut 70-80-90 ja 2000 luvulla.
tulee myös muistaa että 30-luvulla suomen asukasluku oli jotain 3 miljoonaa (nykyisin 5,3 miljoonaa), jos siis työttömyys vuonna 1932 oli tuo ilmoittamasi 90.000 niin suora väkilukuun suhteutettuna vuoden 1932 työttömyys vastaisi n.150.000 työtöntä v.2009. No, taitaa olla hiukka enempi työttömiä suomessa nykyään kun 150.000.
***
Mutta tässäpä joitakin työpaikka-ilmoituksia suomalaisista lehdistä (aitoja) vuodelta 1910:
"Metsätyömiehet huomatkaa!
Rajaton määrä otetaan hevos- ja jalkatyömiehiä metsään Vihdissä
tukkien, halkojen ja propsipiirujen ajoon ja tekoon. Työpalkat on erittäin korkeat. Nykyisin
ansaitsevat hevosmiehet 7-12 mk ja jalkamiehet 2:50-4 mk päivässä. Työkirjat vaaditaan.
Huomatkaa ennen olleet että hintoja (palkkoja) on ylennetty tuntuvasti. Likemmin työnjohtajat
työpaikalla."
JA
"100 työmiestä saa hyvää työnansiota **** kartanossa Sipoon pitäjässä, tukinhakkuussa, kolomisessa,
propsinteossa ja ajamisessa. Lähemmin paikalla. ad. S. ******"
JA
"Hyvä paikka. 2:si raitista ja ammatissaan taitavaa tiilentekijää saa paikan. Karl *****, osoite: ***"
JA
"2 poikaa ja 2 tyttöä, 15 vuotta täyttäneet ja läpikäyneet korkeamman kansakoulun , saavat heti
paikan. ******* kirjasitomossa."
Siis tuonaikaisissa duuni-ilmoituksissa haettiin kerralla "rajaton" määrä työntekijöitä - no, ainakin
satoja , ilmoitukset vielä hehkutti että "korkeat palkat" tarjolla työntekijöille, nuorista lähtien
otettiin väkeä töihin, niinkuin tuossa ilmoituksessa jossa haettiin yli 15 vuotiaita palkkatöihin
kirjasitomoon /kirjapainoon.
Määrällisesti mitattuna suhteelinen työttömyys ei kerro sen vaikutuksia yksilön-,perheen-,kunnan- tai valtiontalouteen.
Väittäisin kuitenkin tuon 30-luvun työttömyysmäärän kohdelleen suomalaisia rajuimmin mitä suhteellisesti samanmääräinenen massatyöttömyys nykyisin tekee.
Jutun pointti on kuitenkin tuossa aikajänteessä joka on jo liki 80-vuotta.Tuona aikana asiiaa on yritetty ratkaista erinäisten hallitusten ja puolueiden toimesta.Hallitukset-,ministerit-ja kansanedustajat ovat vaihtuneet,mutta itse ongelma on elänyt täysin omaa elämäänsä ja toimenpiteet ovat aina olleet riittämättömiä,niin ihmisen kuin valtionkin kannalta,niissä tapauksissa joissa rahaa on menetetty.
Selvääkin selvempää on kuitenkin se mustempi puoli työttömyydestä,joka perustuu riistoon ja hyötymiseeen heikomman tilanteesta.Tuohon ei ole kyetty iskemään kirvestä ,vaikka selvästi pystytään kuluneiden vuosikymmenten ajalta osoittamaan,että eduskuntapuoluueet ovat sitä yrittäneet.
Yhtenä vaihtoehtona nousee esille työllisyyden heikossa hoidossa seikka joka kertoo todellisen vallan olevan jossain muualla kuin eduskunnassa.
Taanoisista työpaikan tarjoamisilmoituksista käy hyvin selville ero tämänpäivän ja menneisyyden yritysten arvomaailmasta ja varojen käytöstä.Tuolloin yrityksillä eivät menneet sekaisin omat- ja yhteiskunnan varat.
Se kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään, sano.
enään kyse vanhojen muistelusta,vaan siinä osoitetaan selvästi kuinka vaikeaa problematiikkaa työttömyyden ratkominen on.
Työttömyys ei ole yksilön ongelma,,se vain jätetään yksilön ongelmaksi yhteiskunnan piikkiin.
näin asia nähtiin vuonna 1933
""Työttömyystilanteen poistaminen on ensiarvoisen tärkeä kysymys pulan poistamisessa. Mutta ei riitä se, että työttömyys vain poistetaan, vaan on töistä maksettava myöskin riittävän suuri työpalkka, jotta eivät varatöissä olevien perheet tarvitseisi kunnan apuun turvautua kuten on tuhansissa tapauksissa sattunut,""
mutta sitä ei ymmärretä vielä vuonna 2009.