Tilanne on tämä: nainen ja mies ovat molemmat hyvin kohteliaita toisilleen. Katseet löytävät toisen katseen välillä. Molemmat haluaisi tehdä jotain ,mutta koska kyseessä on koulukaverit, ei kumpikaan uskalla vielä mitään tehdä. Pieniä huomion osoituksia ja kiusoittelua välillä. Kavereiden ollessa paikalla tilanne on rento ja molemmilla on samanlainen huumorintaju.... Hymyilevät toisilleen ja hakeutuvat toistensa läheisyyteen. Mutta jos nainen ja mies jäävät kahdestaan, sen jännitteen voi aistia. Kumpikaan ei oikein tiedä mitä sanoa, vaikka molemmat ovat hyvin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Toki silloinkin keskustellaan jotain yleistä, mutta kummatkin miettii tarkasti mitä sanoo ja miten...
Minä olen se nainen, mutta käyttäytyykö ihastunut mies noin?? Vai mikä on homman juju... minähän olen niin pöhkö etten metsää näe puilta
Minä olen se nainen, mutta käyttäytyykö ihastunut mies noin?? Vai mikä on homman juju... minähän olen niin pöhkö etten metsää näe puilta
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sama tilanne eikä miehestä ota selvää......:/
ton jännitteen noissa mainitsemissasi tilanteissa. Uskon, että se laantuu kun vaan tarpeeks on toisen kanssa kahdestaan, mutta voi siihen mennä aikaa. Sit kun se jännite on purkautunut, on helpompi ja luontevampi olla toisen kanssa.
joo no varmasti noin onkin. ja pientä tasaantumista on ollutkin ilmassa. mutta ei se kiinnostus ole silti mihinkään hävinnyt... hmm.
että se kiinnostus koskaan kokonaan häviääkään noissa tapauksissa.
Ollaan paljon yhdessä - jännite purkautuu, tasaisempaa
ollaan erossa - jännite(ja vetovoima) voimistuu
siksi tilannetta onkin niin vaikea analysoida... kuvittelen helposti, että kun ollaan tekemisissä enemmän vaikka vaan sitten kaveriporukassa, niin voi huomata, että toisen läheisyyteen on helpompi mennä... ja entä jos mies ei olekaan enää kiinnostunut sillä tavoin...
ei ole helppoa ottaa asiaa puheeksikaan... en tiedä mikä olisi parasta tehdä tässä tilanteessa vai antaa vaan ajan kulua....
Hyvät merkit suhteelle.Onnittelut.Kaveripohjalta on aina hyppäyksiä..Teillä on näköjään jo alusta senssiä.
Tartu tilaisuuteen ajatuksella,että muuten voi tulla mutkia matkaan.Satsaa niin voit vain voittaa,uteliaisuutta palkitaan aina.
Ai mutta mieshän sen tietysti tekee jos on kiinnostunut. Niinhän te yksilahkeiset aina vastaatte. ;-)
Veit sanat suustani. noinhan se just meneekin. eli eikun vaan odottelemaan ja... odottelemaan ... ja odottelemaan ;-) sillä jos mies on kiinnostunut niin eiköös se sit tee jotain, eikö? miksi ei tekis? :D
Esimerkiksi siksi, että mies ei usko vain yhteen oikeaan ja jatkaa katselua ympärilleen, kun ei ole huomannut välillänne mielestäsi vallitsevaa jännitettä? Tai ei ainakaan usko sitä olevan sinun puoleltasi?
Noh, mitäs mies haluaa naisen tässä tilanteessa tekevän. hyvä muistaa, että ollaan oltu hyvin hienovaraisia toisillemme eikä mikään tunteiden paljastus rypäs tunnu luontevalta... mutta toki kaikki ehdotukset otetaan vastaan...
Ainahan sitä voi ohimennen vaikkapa koskettaa? Naiset tuskin koskaan ovat niin huolimattomia, että koskettaisivat vahingossa ilman tarkoitusta.
No niin, nyt mulle tuli paineet...
Sä kutsut itsesi miehen luokse kahville ja pyydät sen esittelemään musiikkikokoelmaansa.
Hyvä ehdotus. Tulee kerralla selväksi, onko mies kiinnostunut, mutta et silti pistä kaikkea peliin kerralla.
esitellä kaikki kolme polttamaansa cd-levyy?
vähän samansorttinen tilanne täälläkin oli. Tosin meillä ikää reippaasti enemmän kuin koululaisista kysymys (?) ilmeisestikin teillä.
Me kyörättiin toistemme ympärillä varmaan pari vuotta kunnes MINÄ naisena otin asian ihan puheeksi. Mun tunteet oli jo niin vahvat että oli pakko saada ne sanottua, tuli sitten vastaan mitä vaan. Kerroin pitäväni hänestä, kerroin tunteistani. Mies oli helpottuneen näköinen ja niinhän se vain oli, että samoin tunsi hänkin.
Me ei kuitenkaan olla kimpassa, olosuhteet ei otolliset, mutta olemme lähentyneet toisiamme ja se jännite on hiu-kan lauennut kun tiedämme mitä tunnemme toisiamme kohtaan, mutta kyllä se edelleen on läsnä vahvasti. Joskus juttelemme ihan vapaasti ja rennosti ( pystyn siihen jos en ajattele kelle puhun, mutta joudun vieläkin miettimään sanojani tarkoin) joskus en vaan saa sanottua mitään, hymyilen vaan....;-))