Millainen aikuinen ihminen uskaltaa sanoa

on jättää toinen puille paljaille, hylätä yhteinen koti ja ehkä lapsetkin? Itsekkyyttä? Jos toinen rakastaa vaikka itse ei, voiko suhteen lopettaa niin kevyesti?

kytkentäkaavio kirjoitti:

on jättää toinen puille paljaille, hylätä yhteinen koti ja ehkä lapsetkin? Itsekkyyttä? Jos toinen rakastaa vaikka itse ei, voiko suhteen lopettaa niin kevyesti?

Ja pitääkin, eikä siinä mielestäni ole mitään kevyttä tai helppoa, mutta tehtävä se on kuitenkin.

ratikkakuski kirjoitti:

Ja pitääkin, eikä siinä mielestäni ole mitään kevyttä tai helppoa, mutta tehtävä se on kuitenkin.

ja tuskaa vain, koska ei rakasta toista kuten joskus luuli rakastavansa?

kytkentäkaavio kirjoitti:

on jättää toinen puille paljaille, hylätä yhteinen koti ja ehkä lapsetkin? Itsekkyyttä? Jos toinen rakastaa vaikka itse ei, voiko suhteen lopettaa niin kevyesti?

Kannattaa marssia parisuhdeterapiaan ja katsoa mitä pystyy tekemään asioille vai pystyykö.

Rakastatko toista ihmistä jos olet valmis tuomitsemaan hänet suhteeseen jossa hän ei itse rakasta kumppaniaan? - toisin sanoen, ottamaan mahdollisuuden toiselta rakastaa itse?

Onko kevytt'ä antaa rakkaudelle oikeasti arvoa?

Koska olen tehnyt tuon valinnan tiedän ihan tasan tarkkaan että se päätös ja prosessi ei todellakaan ole mikään keyvt ja helppo, eikä se millään tavalla korosta itseä tai ole edes "vapauttava". Olen joutunut ja vieläkin joudun kohtaamaan sen asian että kyseessä on itsekäs teko jossa on jokainen joutunut kärsimään jollain tavalla ja se hankaloittaa asioita paljon.

On hölmöä ajatella asia kevyenä tai tehdä tuollaisia asioita kevyin perustein. Mutta yhtä hölmöä on väheksyä rakkautta ja sen merkitystä ja kutsua sitä keveydeksi!

kytkentäkaavio kirjoitti:

on jättää toinen puille paljaille, hylätä yhteinen koti ja ehkä lapsetkin? Itsekkyyttä? Jos toinen rakastaa vaikka itse ei, voiko suhteen lopettaa niin kevyesti?

kumpaakin kohtaan ja hyväksi myös toiselle osapuolelle loppujen lopuksi..kenelläkään ei ole velvollisuutta elää sellaisen ihmisen kanssa jota ei jaksa katsella. Silloin pitää vapauttaa toinen taakastaan ja tehdä rohkea ratkaisu!

Eikä muksuja tarvitse hylätä vaikka dumppaa muijan..

näin on!

kytkentäkaavio kirjoitti:

on jättää toinen puille paljaille, hylätä yhteinen koti ja ehkä lapsetkin? Itsekkyyttä? Jos toinen rakastaa vaikka itse ei, voiko suhteen lopettaa niin kevyesti?

oon kyllänii iha samaa mieltä tuosta vilin..ja ratikan kans..et voi ja pitääki..=o)

..sillon oot rehellinen itelles ja toisellekkin..miks ihmees elää teatterissa..??

=o(

"kauheinta tuskaa on hukata elämänsä näytellen rakkautta..kun sitä voisi tuntea aidostikkin"..

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Kannattaa marssia parisuhdeterapiaan ja katsoa mitä pystyy tekemään asioille vai pystyykö.

Rakastatko toista ihmistä jos olet valmis tuomitsemaan hänet suhteeseen jossa hän ei itse rakasta kumppaniaan? - toisin sanoen, ottamaan mahdollisuuden toiselta rakastaa itse?

Onko kevytt'ä antaa rakkaudelle oikeasti arvoa?

Koska olen tehnyt tuon valinnan tiedän ihan tasan tarkkaan että se päätös ja prosessi ei todellakaan ole mikään keyvt ja helppo, eikä se millään tavalla korosta itseä tai ole edes "vapauttava". Olen joutunut ja vieläkin joudun kohtaamaan sen asian että kyseessä on itsekäs teko jossa on jokainen joutunut kärsimään jollain tavalla ja se hankaloittaa asioita paljon.

On hölmöä ajatella asia kevyenä tai tehdä tuollaisia asioita kevyin perustein. Mutta yhtä hölmöä on väheksyä rakkautta ja sen merkitystä ja kutsua sitä keveydeksi!

Ongelmahan on ettei itsellä suhteessa oleminen tunnu hyvältä, kaikki on muutoin niin ja näin mutta ok. Toinen osapuoli ei toivo eroa. Vituttaa jahkailla ja joku päätös auttaisi. Voisihan sitä peiliin katsoa ja todeta että vika on kysyjässä, antaa sitten olla.

kytkentäkaavio kirjoitti:

Ongelmahan on ettei itsellä suhteessa oleminen tunnu hyvältä, kaikki on muutoin niin ja näin mutta ok. Toinen osapuoli ei toivo eroa. Vituttaa jahkailla ja joku päätös auttaisi. Voisihan sitä peiliin katsoa ja todeta että vika on kysyjässä, antaa sitten olla.

Auttaa molempia osapuolia kohtaamaan asian, siinä voi pohdiskella niitä asioita kolmannen neutraalin osapuolen kanssa jolla voi olla näkemyksiä joita osallisilla ei ole.

Parisuhteelle pitää mun mielestä antaa mahdollisuus, vaihtoehdoille ja toisille ratkaisuille. Katsoa mistä ne asiat on oikeasti lähtöisin. Vaikka se ei pelataisi suhdetta se voi pelastaa vaikkapa suhteen lapsiin tai saada ihmiset ymmärtämään tilannetta paremmin ja auttaa heitä tulevissa suhteissa tai tilanteessa selviämisen kanssa.

Se on vällittämistä sekin, itsestään ja toisesta välittämistä - vaikkei rakkautta edustaisikaan. Terapeutti ei muutu onnistumiseksi tai ratkaisuksi mutta auttaa läpikäymään kaikki vaihtoehdot ja saavuttamaan rakentavimmat näkökulmat. Sen väheksyminen on mun mielestä nimenomaan sitä keveyttä ja tuulen mukana menemistä vaikka lopputulos molemmissa sama voikin olla.