Heitin eilen mieheni vaatteita pihalle, levitin lattialle, hajotin jopa yhden paidan, koska epäilin että hän on pettämässä mua... No, ei ollut, mikä selvisi myöhemmin. Keräilin nopeesti vaatteet ulkoa takasin, mutta yks paita jäi ja mies oli tietty tosi kiukkunen, että mitä oon tehny. Pyytelin anteeks, korjasin vaatteet kaappiin ja lupasin korjata sen hajottamani paidan (joka oli jo entuudestaan rikki, mitä olin korjannu). En tiedä mutta nolottaa ja hävettää ihan hirveesti. Ihan syystäkin tietysti. Ollaan eroamassa, miksi nää pettämisepäilyt on vähän pinnassa ja toimin todella äkkipikaisuuksissa, en ees 10:een laskenu ku jo toimin. Onko muita yhtä kaheleita? Miten tän älyttömän äkkipikaisuuden sais loppumaan!? Tykkään miehestä ja kai hänkin musta, ja olen edelleen mustasukkainen. Ero on yhdessä sovittu, kun ei kerta kaikkiaan yhteen sovita. =( Mies on rauhallinen ja asioita harkitseva, mä hutkin ennen ku tutkin ja erittäin monesti häpeän sitte myöhemmin että mitä taas tuli tehtyä. Hitto että nolottaa....
äkkipikaisuuteni
nolottaa...
4729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
heips!!
ensinnäkin et oo ainut joka on oikeesti noin äkkipikainen liikkeissään.... tääl on nimittäi toinen joka on kans samanlainen...
ja voin sanoa et oon joutunu eläissäni muutaman kerran kunnolla häpee omaa äkkipikaisuuttani, mut sit taas näin jälkeen päin en ees osaa enää hävetä niitä vaan toisaalt osaan olla jollain tapaa ylpeä niistä... :D
vaikkei kai pitäis olla....
äkkipikaisuudesta pääsee pois kun harjottelee riittävästi... eli toisin sanoen opettelee laskemaan kymmeneen tai vaikka sataan ennenko toimii... jos tupakoi ni se pari tupakkia on aika hyvää harkinta-aikaa ennenko tekee mitää tyhmää...
Lopotomia voisi auttaa.
Olet vain tyhmä. Sille ei mitään voi.
Tilanteiden tunnistamista ja käyttäytymisen hallintaahan oppii jo tarhaikäinen. Itsensä kunnioittaminen ja sitä kautta toisen kunnioittaminen ovat tärkeitä asioita.
Juttelu psykologin kanssa on auttanut minua tunnistamaan omat kompastuskiveni, tilanteet, joissa turhauduttuaan tekee asioita, joita sitten katuu. Eli ei ihan omin neuvoin onnistu.