Kuulostaakos tämä kenenkään mielestä tutulta? Olen 33-vuotias nainen. Takana seurustelua lähes yhtäjaksoisesti 18-vuotiaasta asti, neljän eri miehen kanssa. Ensimmäinen suhde alkoi kun olin 18, päättyi kun olin 23. Seuraava suhde kesti kaksi vuotta, sitä seuraava viisi vuotta ja nyt olen ollut pari vuotta suhteessa ja alkaa tuntua siltä että tämä ei taida olla minun juttu tämä seurusteleminen. Olen siis "asettunut aloilleni", mutta en viihtynyt siellä. Arki on kamalan kuluttavaa, tylsää, intohimo haihtuu aina lähes kokonaan ja toisesta tulee jonkinlainen velihahmo. Kaikkein kamalinta on jatkuvat riidat, jotka aiheutuvat siitä että toisen pärstä kerta kaikkiaan vaan ottaa päähän. Kaikki yhteiset teot tai menot on yhtä isoa kompromissia, oma elämä ja kavereiden näkeminen taas henkireikä.
Mielestäni osaan nähdä realistisesti sen, millaista se parisuhteen arki sitten on pidemmän päälle. Teillä sinkuilla on ihmeellisiä luuloja parisuhteesta, ihan kuin se olisi paratiisi maan päällä. Onhan se aluksi, mutta odotelkaas kun arki tulee vastaan.
Voiko olla näin että parisuhtet eivät vain sovi kaikille?
Mielestäni osaan nähdä realistisesti sen, millaista se parisuhteen arki sitten on pidemmän päälle. Teillä sinkuilla on ihmeellisiä luuloja parisuhteesta, ihan kuin se olisi paratiisi maan päällä. Onhan se aluksi, mutta odotelkaas kun arki tulee vastaan.
Voiko olla näin että parisuhtet eivät vain sovi kaikille?
Vastaukset 6
Vanhimmat
varsinkaan jossakin kerrostalo asunnossa aika ahdistavaa. Omakotitalossa homma toimii helpommin kun ei tarvitse olla toisen iholla koko aikaa, voi touhuta ulkona, autotallissa, tai olla omissa oloissaan kun huoneita riittää, harvojen ja valittujen kanssa silloinkaan.
On asuttu sekä omakotitalossa että kerrostalossa, itselleni jälkimmäinen vaihtoehto on se mieleisempi. Joo ja tätä eri huoneissa asumistakin on ollut välillä.
Minä olen kaltaisesi nainen, 10v vanhempi. Muutama pitempi suhde takana (muutama vuoden, yksi viiden v ja yksi 9v). Ja joitakin lyhyempiä. Yhteisasumista ei ikinä. Olen tullut myös siihen tulokseen, että parisuhde ei ole minun juttu. Viihdyn paljon paremmin sinkkuna. Kai tälläinen "puolierakkoluonnekin" vaikuttaa.
Parisuhteissa olin aina jossain vaiheessa tosi ahdistunut alkuhuuman jälkeen. Sen ymmärsin jo suhteissa ollessani, että yhteisasumiseen minusta ei ole. Sen takia en siihen koskaan lähtenytkään, vaikka mahdollista olisi ollut.
Nyt jälleen sinkkuna pari vuotta, ja olen ollut tyytyväinen. Enää en halua parisuhteeseen tai ainakin kynnys siihen on kasvanut entisestään. Kaikki eivät vaan ole pariutumistyyppiä. Silloin on parempi olla yksin, säästyy monelta murheelta ja vaivalta.
hei, tuo "alkuhuuman jälkeen ahdistunut" kuulosti aivan täsmälleen minun ongelmaltani!! olen monessa suhteessa sairastunut suorastaan ahdistushäiriöön noin vuosi suhteen alun jälkeen, itse olen ihmetellyt mikä minua vaivaa, samoin muut. syytä en ole keksinyt. on todella vaikeaa saada homma pelittämään sillä lailla että kahden ihmisen elämät ja mieltymykset mahtuisivat saman katon alle loppupeleissä! ja kaikkein karmeinta on ollut se, kun kukaan ei ymmärrä minua miten yhteiselo voi ahdistaa ja pahasti. Kaikki kun luulevat että avoliittokin on jotain ihanaa ja lopullista. ymmärrättekö, kaikki hyvin, mutta ahdistaa!? ahdistus on helpottanut vasta sitten kun olen saanut taas oman elämäni pyörimään (ja vietän tällöin enemmän aikaa poissa kotoa kuin kotona ja vapaa-aikanikin mieluiten ystävien kanssa tai eri harrastuksissa tms. menoissa)
Olen miettinyt tässä jos laittaisin tämänkin suhteen katkolle, mitäpä minä miestä turhaan pidän jos en ole onnellinen hänen kanssaan, laitan vapaille markkinoille, etsiköön innokkaamman vaimon. Lapsia ei ole eikä tule, koska en niitä halua. mies huomaa etten ole onnellinen, miksi pakottaisin miehen katselemaan kiukuttelevaa ja elämäänsä tyytymätöntä naista?
"Voiko olla näin että parisuhtet eivät vain sovi kaikille?"
Juurikin noin se on. Itse en ole koskaan edes tavoitellut parisuhdetta. Tiedän, että se ei ole minun juttu.
Tämä tuli mulle selväks ekan suhteen aikana. Ahdistusta kunnes katkaisin suhteen, jolloin iski valtava helpotus, sai oman elämän takaisin. Mut jotenkin ton sit unohtaa uudessa alkuhuumassa ja taas mentiin :(