Muhin kriitikko ja analyytikko esittää Salierin aiheellisen myönteisessä valossa oikaistessaan Salieriin ja Mozartiin liittyviä juoruja. Hänen kirjoituksessaan on esimerkiksi kappale "Mozartin tasoisia oopperoita", joka tuo esille miehen oopperoiden laadullista tasoa varsin uskottavasti, oli kuullut kyseisiä teoksia tai ei. Salieri oli aikoinaan Wienin ehkä arvostetuin säveltäjä, ja erittäin hyvässä asemassa. Hänen oopperoitaan käännettiin monille kielille ja ne olivat suosittuja ympäri Eurooppaa. Hän sävelsi toki myös soitinmusiikkia, vähemmän kylläkin.
Voidaanko tosiaan olettaa, että Amadeus-elokuva on saanut hänet säveltäjänä aliarvostetuksi? Kuuluiko Salieri aikansa arvostetuimpien joukkoon ansaitusti? Kuinka korkealle hänet nykyisin lasketaan? Tietysti klassismikin oli täynnä hyviä säveltäjiä, mutta todellisiksi suuruuksiksi nähdyt Haydn, Mozart ja Beethoven ovat tehneet jotain merkittävämpää kuin jo unohtuneet "ihan kivat" säveltäjät. Salieri ei ole unohtunut, muttei nauti enää samanlaista arvostusta. Säveltäjien arvoasetelmien totaalinen vaihtelu aikojen saatossa on tietysti satavarma todiste siitä, että esim- 50 vuoden päästä Salieri voidaan lukea suurimpien Wienin ajan muusikoiden joukkoon - mutta onko sinusta sille aihetta?
On syytä muistaa, että Bach, Mozart, Schubert ja Brahms ovat kaivettu arvostetuimpien joukkoon jälkikäteen, paikoin klassisen musiikin roskakorista suosituimpien partituurien joukkoon - ja sen ovat tehneet musiikin asiantuntijat, joiden myötä kansakin on vakuuttunut ja ihastunut. Oletatteko Salierille käyvän näin?
Voidaanko tosiaan olettaa, että Amadeus-elokuva on saanut hänet säveltäjänä aliarvostetuksi? Kuuluiko Salieri aikansa arvostetuimpien joukkoon ansaitusti? Kuinka korkealle hänet nykyisin lasketaan? Tietysti klassismikin oli täynnä hyviä säveltäjiä, mutta todellisiksi suuruuksiksi nähdyt Haydn, Mozart ja Beethoven ovat tehneet jotain merkittävämpää kuin jo unohtuneet "ihan kivat" säveltäjät. Salieri ei ole unohtunut, muttei nauti enää samanlaista arvostusta. Säveltäjien arvoasetelmien totaalinen vaihtelu aikojen saatossa on tietysti satavarma todiste siitä, että esim- 50 vuoden päästä Salieri voidaan lukea suurimpien Wienin ajan muusikoiden joukkoon - mutta onko sinusta sille aihetta?
On syytä muistaa, että Bach, Mozart, Schubert ja Brahms ovat kaivettu arvostetuimpien joukkoon jälkikäteen, paikoin klassisen musiikin roskakorista suosituimpien partituurien joukkoon - ja sen ovat tehneet musiikin asiantuntijat, joiden myötä kansakin on vakuuttunut ja ihastunut. Oletatteko Salierille käyvän näin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"On syytä muistaa, että Bach, Mozart, Schubert ja Brahms ovat kaivettu arvostetuimpien joukkoon jälkikäteen, paikoin klassisen musiikin roskakorista suosituimpien partituurien joukkoon - ja sen ovat tehneet musiikin asiantuntijat."
Huomaa kuitenkin, että mainitsemasi säveltäjät ovat kaikki saksalaisen kielialueen edustajia. Myös asiantuntijat ovat monesti olleet saksalaisia. Oletko koskaan esimerkiksi kuullut puhuttavan saksalaisesta kansallisromantiikasta? Miksi on olemassa esim. venäläinen tai ranskalainen kansallisromantiikka? Saksalainen musiikkiko on sitten sitä "normaalia" musiikkia?
"Saksalainen musiikkiko on sitten sitä "normaalia" musiikkia?"
On. Vastaavasti kuten saksalainen filosofia on (Kant, Hegel, Husserl, Wittgenstein, Heidegger) standardifilosofiaa - sellaista, joka asettaa lähtökohdan tuleville seuraajille, ohittamatonta.
Asia voi kauhistuttaa, mutta saksankielinen alue oli korkeakulttuurissa yleisesti ottaen melko ylivoimainen n. 1700-luvulta tai ainakin 1800-luvulta maailmansotiin: taidemusiikki, filosofia, nousevat tieteenalat. Tietysti oli paljon merkittäviä ranskalaisia ja brittejä, mutta saksalaiset olivat monipuolisesti kärjessä. Taidemusiikissa saksalainen alue (Saksa-Itävalta) oli tietysti ylivoimainen. Britit menestyivät luonnontieteissä sekä matematiikassa, mutta eivät niinkään ihmistieteissä - ranskalaiset matematiikassa ja ihmistieteissä, mutta eivät juuri luonnontieteissä. Saksalaiset hallitsivat kaikki tieteen alueet, fysiikasta sosiologiaan. Filosofiassa saksalaiset ovat perustaneet kummankin 1900-luvun suuren perinteen (analyyttinen mannermainen). Ehkä ainoastaan kirjallisuus voisi olla ala, jossa saksalaiset häviäisivät muille - ranskalaisille.
Harmittaa tuhottomasti toisen maailmansodan typeryydet. Saksalainen kulttuuri menetti voimansa, mutta anglot eivät ole missään vaiheessa nousseet samalle tasolle hengenviljelyssä huolimatta massiivisesta määrästään. En osaa nimetä ainuttakaan korkeakulttuurin alaa, jolla anglot olisivat ohittaneet saksalaiset ja ranskalaiset (ellei jotain alalajeja lasketa, kuten vaikkapa yksittäistä tieteenalaa). Minulle Ranska on johtomaa muutamalla alalla ja Saksa-Itävalta lopuissa. Italialle voidaan varata oopperasiivu.
Suomenkin olisi aika kääntää katse takaisin Saksaan (ja Ranskaan) eikä keskittyä siihen amerikkalaiseen roskaan, jota joka puolella tuputetaan.
Onko tämä absoluuttinen totuus vai jotakin, mitä saksalaiset haluavat meidän uskovan? Suomalaisen musiikkikulttuurin juuret ovat Saksassa. Pitäisi ehkä mennä ulkomaille (esim. Ranskaan), jotta saisi mahdollisuuden nähdä muitakin näkökulmia.
Tosin - ottaen huomioon aihepiirin - musiikkia ja säveltäjiä ei sovi arvioida ennen kuuntelemista. Tosiasia on myös, että Mozart-Haydn-Beethoven -kolmikon ulkopuolelta löytää helposti hyvää musiikkia, esim. Clementiltä.
Kannattaa lukea myös prof. Murtomäen artikkeli "Klassismin väärinymmärrys"
http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/lehti_klassismi?s
vaikuttaa numeromäärillä ja nippelitiedolla pröystäilevältä. Musiikin laatua (joka on se todellinen kriteeri) siinä ei juuri ammattitaitoisesti analysoida. Tekstin tason jossain määrin kiteyttää lopun onneton ajatusvirhe ja kömmähdys: "Kulttuuri EI koskaan rakennu vain suurmiesten varaan, minkä uskomuksen klassismin musiikin vähänkin tuntuvampi tuntemus osoittaa välittömästi vääräksi." Lisäksi esimerkiksi Gluck toimi selvästi aikaisemmin kuin mainitut muut uudistajat, joiden avulla Gluckia koitettaan vähätellä.
tätä, joka on täyttä asiaa joka riviltä:
http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/lehti_klas_salieri?s
Ja en tiedä, kuinka korkealle Salieri kuuluu, mutta ei klassismin aikana ainakaan viittä häntä parempaa ollut. Salieri oli loistava oopperamies.
klassismista ja lisääkin löytyy....:
Mozart
Haydn
Beethoven
Schubert
C.P.E.Bach
Gluck
J.C.Bach
Cherubini
Hasse
Clementi
Bachin poikiakaan voi pitää välttämättä itsestäänselvyytenä klassismin ajan säveltäjinä, ehkä enemmän kuitenkin kuuluvat siihen kiisteltyyn välikauteen, galantti musiikki. Mozart oli kyllä velkaa C.P.E.Bachille mitä suurimmassa määrin, ja tällä Bachin pojalla alkoi olla jo klassismissa toinen jalka, jolle molemmat. Ja älä hyvä mies unohda, että Beethoven alkoi tappelemaan kohti romantiikan ihanteita, eli jätti klasarin taakseen myöhäisillä teoksillaan. Ei täysklasari hänkään.
Mutta ihan ok ehdokkaita Salierin edelle ainakin monet noista.
J.C.Bachille, joka oli hänen setähahmonsa eikä omaperäisen tyylin omanneelle C.P.E:lle. Schubert ja Beethoven voidaan selvästi laskea myös klassikoiksi, vaikka olivatkin varhaisromantikkoja. Täytyy lisäksi muistaa, että selvemmin klassismin edustajina pidetyt W.A.Mozart ja F.J.Haydn olivat myös vahvasti galantin tyylin vaikutuksen alaisia. Nämä aikakaudet ja tyylit kun ovat jossain määrin häilyviä käsitteitä. Sen takia myös esimerkiksi nerolliset Carl Maria von Weber ja Johann Nepomuk Hummel on usein katsottu klassismin edustajiksi. Merkittäviä säveltäjiä verrattuna Salieriin.
ekaksi romantikoksi, mutta samalla hän oli tavallaan vika wieniläisklassikko, ihan totta. Mozartin esikuviin kuuluu toki, kuten jokaisella, monet nimet, mutta ehkä eniten J.C.Bach (myös C.P.E.Bach) ja tietysti Haydn. Schubertin suurimmat esikuvat ovat varmaan edeltävät wieniläissuuruudet, joista varsinkin Beethovenia hän rakasti suuresti.
Ihanan musiikin ajan jatkumo Händelista ja Bacheista Haydnin, Mozartin, Beethovenin ja Schubertin kautta Chopiniin ja Brahmsiin, kestää kuuntelua. Ja sadat muut nimet, täs nyt on vaan joitakin. Mietin, miksi väheksyt Salieria. Yksi suurimmista klassismin oopperasäveltäjistä.