On niin tyhjä ja avuton olo. Kolmenkymmenen vuoden liitto takana ja nyt vain päässä pyörii että mitä teen. Lapset melkein isoja muttei kuitenkaan aikuisia. Ei ulkopuolisia suhteita, muttei suhdetta liiton sisälläkään. Vain ahdistus ja suunnaton hatutus. Mutta onko lähtö oikea ratkaisu? Vaakakupissa kun painavat oma ahdistus ja tuskaisuus ja toisella puolella lapset, talo ,työ, yhteinen elämä. Talohan on realisoitavissa ja sillä rahalla saisi katon päänsä päälle mutta työ.. Kouluttamaton keski-ikäinen ei taida olla kovin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla .. nyt minulla on ihan ok työ mutta se menisi kyllä eron myötä. Jonnekkin on kadonnut taito edes keskustella ongelmista, tai ainakin toimia keskustelun mukaan.
Vaihtoehtoja
Kun on vain tämä yksi elämä
1229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Menkää parisuhdeterapiaan. Siellä ne osaavat avata ja johdatella keskustelua oikeaan suuntaan. Jos juttelee kavereiden kanssa suhteesta, ei saa puoluetonta vastausta. Ahdistus alkaa heti helpottaa, kun niistä keskustellaan. Lapset ovat aina lapsia, ovat ne sitten minkä ikäisiä tahansa. Ne tarvitsevat molempia vanhempia. Toi 30 v. liitto on hieno asia. Teilläkin liittoon mahtuu varmasti hienoja hetkiä. Miksi rikkoa kaikkea sitä mitä on jo saavuttanut. Ei pitkät liitot ole päivänpaistetta koko aikaa. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi keskusteluissa. Tsemppiä.