Moi kaikki!
En halua tosiaan morkata kaukosuhteita, joillain onnistuu se hyvinkin. Itse uskoin siihen 100% alussa, eli 6 vk sitten. Kundikaveri lähti opiskelemaan 700 km päähän, päätti viikkoa ennen koulun alkua että lähtee. Ei ollut edes pelkoa etteikö onnistuisi, oltiin niin rakastuneita ja kuin paita ja perse. Sanoin vaan että menet nyt kun muuten hyvä opiskelupaikka menee hukkaan. Ihana ymmärtäväinen ja itsenäinen kun olen (luulin ainakin..)
Ja kuinka ollakaan, nyt 6vk jälkeen on ollut jo yksi tyttö siellä kenen kanssa on jo tutustuneet, viestittelee piilossa multa tälle ihmiselle megapitkiä viestejä ja mulle on valehdeltu siis siitä päin naamaa. Yhteydenpito hänen puolelta on 0 ja mä soitan joka ilta. Viesteihin ei vastata, tai jos vastataan niin vaan pakosta ja kahdella sanalla. Ollaan mietitty jo eroa muttei kummatkaan sitä halua, ainakin niin mulle väitetään, ja haluaa 100% olla mun kanssa. Kuulemman "pelottaa miten tässä käy". On mustasukkainen minustakin.
Itse jäin meidän kämppään kaikkine muistoineni, hän on käynyt pari kertaa pakosta hakemassa loput tavarat. Ollaan siis oltu lähes 2v yhdessä. Paskaa kun luotti 100% ja päästi sen sinne. Mun piti lähteä kanssa, mutten saanutkaan vielä opiskelupaikkaa... Ennen niin ihana ihminen on muuttunut kylmäksi, itsekkääksi ja etäiseksi. Kysyin, miksi oot niin etäinen ja kylmä, hän sanoi että kun meillä on ollut niin vaikeeta. Totta helvetissä on ollut vaikeeta kun jouduin tekemään abortin tuossa elokuussa, juuri siksi että odotettaisiin sopivampaa hetkeä. Tottakai olin sen jälkeen sekaisin ja en ole ollut niin kiva tyttöystävä vaikka ollaan asia jotenkin puhuttu hyvällä fiiliksellä läpi. Nyt asiaa on sekoittanut vielä tämä hänen käytös, ja tottakai mä olen täällä himassa ihan romuna kaikesta ja soittelen, nyyhkytän ja en ole ollenkaan oma itseni.
Kundi on sellainen että ei puhu mistään, ellei vedä tietoja ulos pihdeillä. Hän vaan palloilee opiskelukavereiden ja ties kenen kanssa baareissa, ja keksii tekosyitä etten mä voi käydä kylässä. Olen siis aina sallinut hänelle kaikki menot, baarissa rymyämiset, KAIKEN. Mua sellainen ei häiritse koska olen luottanut kuin kallioon aina. Pettämistä ei koskaan mun puolelta ole ollut. Korostan edelleen että ollaan oltu tosi TOOOOSI rakastuneita ja paljon yhteistä tekemistä jne. Ei mitään merkkejä ole ollut mistään pahasta koskaan.
Päätin tänään että mä en enää soita, ja kun parin viikon päästä taas nähdään (silloin hänellä syysloma ja mulla lomaa) niin mä lähden itse. Jotenkin puhelimessa ei viitsi tällaista tehdä... Silloinkin olen varma että koko sen ajan kundi on kuin kylmä silakka joten varmaan helpompikin lähteä.
Kyllä nyt ottaa aivoon koko tyyppi, hän ei ole se kehen tutustuin. Mä en enää aio riidellä enkä inistä puhelimeen. Tosin en aio enää pitää yhteyttäkään, katson eka monta päivää menee että hän itse herää asiaan. Voi mennä varmasti kauan... Olen niin vihainen ja pettynyt, surullinen ja elämä on ihan sekaisin kun oli hänen kanssaan niin monta suunnitelmaa ja muuta. ..
En toivo tätä kellekään, pitäkää kaukosuhteessa olijat toisistanne hyvää huolta kellä se toimii!!! Meillä näköjään ei TODELLAKAAN.
En halua tosiaan morkata kaukosuhteita, joillain onnistuu se hyvinkin. Itse uskoin siihen 100% alussa, eli 6 vk sitten. Kundikaveri lähti opiskelemaan 700 km päähän, päätti viikkoa ennen koulun alkua että lähtee. Ei ollut edes pelkoa etteikö onnistuisi, oltiin niin rakastuneita ja kuin paita ja perse. Sanoin vaan että menet nyt kun muuten hyvä opiskelupaikka menee hukkaan. Ihana ymmärtäväinen ja itsenäinen kun olen (luulin ainakin..)
Ja kuinka ollakaan, nyt 6vk jälkeen on ollut jo yksi tyttö siellä kenen kanssa on jo tutustuneet, viestittelee piilossa multa tälle ihmiselle megapitkiä viestejä ja mulle on valehdeltu siis siitä päin naamaa. Yhteydenpito hänen puolelta on 0 ja mä soitan joka ilta. Viesteihin ei vastata, tai jos vastataan niin vaan pakosta ja kahdella sanalla. Ollaan mietitty jo eroa muttei kummatkaan sitä halua, ainakin niin mulle väitetään, ja haluaa 100% olla mun kanssa. Kuulemman "pelottaa miten tässä käy". On mustasukkainen minustakin.
Itse jäin meidän kämppään kaikkine muistoineni, hän on käynyt pari kertaa pakosta hakemassa loput tavarat. Ollaan siis oltu lähes 2v yhdessä. Paskaa kun luotti 100% ja päästi sen sinne. Mun piti lähteä kanssa, mutten saanutkaan vielä opiskelupaikkaa... Ennen niin ihana ihminen on muuttunut kylmäksi, itsekkääksi ja etäiseksi. Kysyin, miksi oot niin etäinen ja kylmä, hän sanoi että kun meillä on ollut niin vaikeeta. Totta helvetissä on ollut vaikeeta kun jouduin tekemään abortin tuossa elokuussa, juuri siksi että odotettaisiin sopivampaa hetkeä. Tottakai olin sen jälkeen sekaisin ja en ole ollut niin kiva tyttöystävä vaikka ollaan asia jotenkin puhuttu hyvällä fiiliksellä läpi. Nyt asiaa on sekoittanut vielä tämä hänen käytös, ja tottakai mä olen täällä himassa ihan romuna kaikesta ja soittelen, nyyhkytän ja en ole ollenkaan oma itseni.
Kundi on sellainen että ei puhu mistään, ellei vedä tietoja ulos pihdeillä. Hän vaan palloilee opiskelukavereiden ja ties kenen kanssa baareissa, ja keksii tekosyitä etten mä voi käydä kylässä. Olen siis aina sallinut hänelle kaikki menot, baarissa rymyämiset, KAIKEN. Mua sellainen ei häiritse koska olen luottanut kuin kallioon aina. Pettämistä ei koskaan mun puolelta ole ollut. Korostan edelleen että ollaan oltu tosi TOOOOSI rakastuneita ja paljon yhteistä tekemistä jne. Ei mitään merkkejä ole ollut mistään pahasta koskaan.
Päätin tänään että mä en enää soita, ja kun parin viikon päästä taas nähdään (silloin hänellä syysloma ja mulla lomaa) niin mä lähden itse. Jotenkin puhelimessa ei viitsi tällaista tehdä... Silloinkin olen varma että koko sen ajan kundi on kuin kylmä silakka joten varmaan helpompikin lähteä.
Kyllä nyt ottaa aivoon koko tyyppi, hän ei ole se kehen tutustuin. Mä en enää aio riidellä enkä inistä puhelimeen. Tosin en aio enää pitää yhteyttäkään, katson eka monta päivää menee että hän itse herää asiaan. Voi mennä varmasti kauan... Olen niin vihainen ja pettynyt, surullinen ja elämä on ihan sekaisin kun oli hänen kanssaan niin monta suunnitelmaa ja muuta. ..
En toivo tätä kellekään, pitäkää kaukosuhteessa olijat toisistanne hyvää huolta kellä se toimii!!! Meillä näköjään ei TODELLAKAAN.
Vastaukset 4
Vanhimmat
700 km on vähän... Todennäköisesti kundikaverisi olisi löytänyt uuden, vaikka olisi jäänyt samaan kaupunkiin. Voisin väittää, että tapaus ei ollut alunperinkään sitoutunut. Näitä löytyy...
tai välimatkasta johtuen, ikävää, mustasukkaisuutta ym. ym. ym.
Kaikki eivät pysty käsittelemään sellaista..
Olen pahoillani.. :(
Anna toisen rymytä. Tulee takaisin jos on tullakseen.
Eri asia on sitten, haluatko itse enää.
Annan rymytä rauhassa. Ehkä se oli vaan sellainen tapaus (joita muuten taitaa olla paljon...) joka tarvii vaan jonkun siihen lähelle. Itestä vaan tuntuu että on täysi pelle kun uskoin hänen olevan tosi sitoutunut ja tosissaan.. Ehkäpä olis voinu luottaa taas kavereiden neuvoihin että älä sokeasti luota.. Nuori, hyvännäköinen varattu miekkonen on kuumaa kamaa neitojen mielestä. Ja varmasti uudet neitoset panevat parastaan, uusi ja jännittävähän on tunnetusti siis kivempaa kun vanha ja nähty tyttökaveri, joten ehkä liha on sitten kuitenkin heikko. Huomatkoot sitten että ruoho ei sen vihreämpää sielläkään ole. Mokoma miehenretku. En ole hänen naisasioistaan (on niin sairasta joutua sanomaan poikaystävästä noin!!!) enää edes kysellyt, täytyy esittää viileää ja luottavaista. Ehkä myöhemmin kiittelen kun yritin hoitaa asian mahd. viileästi. Kait se omatunto jossain vaiheessa pakottaa hänetkin tunnustamaan. Pientä ääntä ei voi pakoilla...
Enpä pahenna enää tilannetta itkuisilla soitoilla tai muilla. Ei ne mitään kuitenkaan estä tai auta. Vaikkei mistään erosta nyt olla enää puhuttu ja sanottu että kaikki on oikeasti ok, älä murehdi.. Enpä voi oikein uskoo vaikka joku saattaa sanoa että pitää uskoa. Paska juttu on se että joutuu mahd. eron jälkeen olemaan harrastusten vuoksi yhteydessä ja tekemisissä jne. Se on perseestä. Helpompaa olisi jos ei tarvitsisi nähdä häntä sen jälkeen enää ikinä!!!
Kiitos vastauksista muuten! Vaikka sehän on vaikeaa pitää tuo lippu korkealla näinä aikoina... yritetään kuitenkin!
Kun teille on nyt kertynyt tuota välimatkaa (se 700km voi olla paljon), ja erilaiset uudet ympyrät.
Voi poikaystävästäsi tuntua se "uusi maailma" , uudet kuviot on kuin ne olisivat toisesta elämästä.
Elämä siellä kaukana ja elämä sinun luonasi on kaksi erillistä asiaa.
Puhelimessa itkeminen ei varmaankaan muuta mitään , jos toinen ei ole halukas puhumaan.
Kirjoittaminen antaa aikaa harkita mitä suustaan päästää ulos ja toisen on pakko "kuunnella", huono päästä karkuun kirjeestä (kunhan vain lukee sen).
Jospa kirjoittaisit tunnoistasi , vaikkapa kopsut mitä olet tänne kirjoittanut. Mietteitä tästä uudehkosta tilanteesta ja pahasta olosta, joka on jo sen abortinkin vuoksi.
Voi olla että ystävälläsikin on yhtä paskat fiilikset.