Cannot take it.... Miten voin jättää nämä ajatukset? Tunteita ja ajatelmia on ollut heti alusta asti, kun nähtiin ekan kerran. Viimeaikoina tunnelma on ollut jokseenkin tiivistynyt. Ongelma on, että juttu ei voi koskaan johtaa mihinkään, kun toinen on perheellinen. Silti on pakko nähdä töissä päivittäin, olla tekemisissä ja jo siksikin nää ajatukset vaan vaeltaa eikä suostu vaimenemaan. Pelkotila on, että lämpimät välit kuumenee edelleen ja kohta ollaan tilanteessa jota ei olekaan niin helppo purkaa. Pitäisikö vaan alkaa kylmäksi, vältellä kaikkea kanssakäymistä jne? Sekään ei tosin ole jo pelkästään työtehtävien puolesta niin helposti järjestettävissä, ensisijaiset velvoitteet on kuitenkin työnantajaa kohtaan
en tiedä mitä tehdä
solmussa
81200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei,
Jatka niinkuin ennenkin. Älä rupea "kylmäksi" sillä siitä on mielestäni vielä rankemmat seuraukset. Et ole oma itsesi enää, vaan vedät roolia, joka on rankka- energiaa kuluu turhaan. Tietysti jos vastapuoli ahdistelee ja tekee kaiken maailman juttuja ja jne., niin toki silloin asia on vietävä esimiestasolle ratkaistavaksi. Mutta jos ei niin koita olla oma itsesi vain. Niin on paras.
Niin minäkin teen, vaikka kyllähän se ahistaa-mutta en valita. Huumoria joukkoon vain. Joskus elämässä alkaa tuntemaan sellaisia uusiin ihmisuhteisiin kuuluvia tunteita, joita oma moraalinen ajatusmaailma ei kertakaikkiaanhyväksy esim. vaikkapa oman elämäntilanteen takia. Mutta me olemme vain ihmisiä, joilla on tunteet ja tunteet vievät joskus ajatuksen kauas todellisuudesta ja arjesta niinkuin niiden pitääkin toisaalta.
Todellisuus kuitenkin ohjaa ajatuksiamme ja tekojamme. Kukaan ei voi olla loputtoman boheemi taivaanrannan maalari, että voisi poimia jokaisen löytämänsä kauniin kukan kedolta. Sellainen ajatusmaailma ei luo koskaa mitään pysyvää keskinäisen luottamuksen puuttuessa.
Jos kohtaa ihastuttavan ihmisen yllättäen, niin mielestäni paras on vain tunnustaa se ensinnäkin itselleen ja analysoida miksi näin on tapahtunut. Edelleen on paras miettiä, jos vaikka puhuisi siitä vastapuolen kanssa. Itsekäs ihastuksen tunnustaminen toiselle on joskus äärimmäisen raskasta molemmille etenkin jos minkäänlaista vastakaikua ei ole.
Käytöksestä vielä, jos vain ns. kanttia ja havaitsee toisen osapuolen olevan vaikkapa ns. herrasmies eli osaa käyttäytyä, niin jatka vain entiseen malliin.
Pikkuhiljaa tunnetaso alkaa viilenemään ja lopuksi jäljellä on vain se sama lämmin ja välitön ystävyyssuhde josta kaikki alkoi...
Elämässä pitää olla huumoria, vaikkapa rahvasta sellaista joskus:
http://www.youtube.com/watch?v=c20UQHiKi8M
Tai sitten hellyyttävää, surullista ja poispyyhkivää romantiikkaa:
http://www.youtube.com/watch?v=VofLbnNronk
Toivota mielessäsi hänelle kaikkea hyvää ja kiitä että hän on ollut olemassa sinun elämässäsi sen hetken verran, kun tunsit toisen ihmisen läheisyyden. Hymyile hänelle niinkuin ennenkin kun hän seuraavan kerran saapuu luoksesi. Uskon että voit paljon paremmin. Niin myös hän. Jää vain kaunis muisto siitä että kaksi ihmistä tapasi toisensa kerran.
Hyvää ja Tunnelmallista Syksyä Sinulle.
Odottavan aika voi olla tuskaisevan pitkä viilentymistä odotellessa -cannot get it...
Onko jutussa mukana lapsia?
2 lasta on suhteesta syntynyt ja kolmas tulossa. Sikälikin tilanne on mennyt hankalaksi.
Heipä hei,
Kiitos asian ytimeen pureutuvasta vastauksesta. Tiedän, että näin juuri asia on.. En ole yrittänyt enää vähään aikaan kieltää tunteitani, itselleni tai hänelle. Olemme kyllä pariin otteeseen hieman koskettaneet aihetta puheissakin, ekakerran hänen aloitteestaan, mutta avoimeksi on juttu jäänyt jo kait senkin vuoksi, että olemme kumpikin hieman hukassa ajatustemme kanssa. Kyseessä ei ole mikään muutaman hetken tunteiden myllerrys, valitettavasti. Mitä enemmän olemme olleet tekemisissä, sitä enemmän ovat alussa syntyneet ajatukset saaneet tunnelatausta. Pulmallista on, että tunteet näyttäisivät olevan vahvasti molemminpuolisia. Lisäksi tunteiden kirjo on jotenkin laajempi kuin mihin olen aiakisemmin tottunut, mikä tekee asiasta vaikeasti käsiteltävän. Haluaisin kovin pitää kiinni tuosta lämpimästä ystäävyydestä, joka on itsesään rakentunut välillemme. Siksipä myös olen tietoisesti, mutta vaihtelevalla menestyksellä, yrittänyt olla ruokkimatta noita romanttissävytteisempiä ajatuksia, sillä koen niiden olevan este kanssakäymiselle jo pelkästään oman moraalin asettamien kynnysten vuoksi.
Ilkeän kylmä en voisi ikinä hänelle olla. Olen melkolailla välitön persoona, joten jo pelkästään sisäänrakennetuista syistäkin johtuen olisi täysin mahdotonta olla hymyilemättä lämpimästi hänet nähdessäni. Tarkoitinkin kylmyydellä lähinnä jonkinasteista kanssakäymisen rajoittamista ja keskusteluiden pidättämistä vain asialinjalla, eli työasioissa, siihen asti, kunnes ajatukset oppivat pidättäytymään ystävyyssuhteeseen sopivalla lämpöisyyden asteella. Tähän tosin ongelmatkin liittyvät, sillä kuten jo mainitsin, on ongelmallien tilanne jatkunut jo kohtuullisen aikaa...
Olen toki iloinen siitä, että olen saanut tavata jonkun, joka herättää näinkin paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia syvällä tuolla jossain arkisten asioiden takana. Sellaisia persoonia tapaa erittäin harvoin ja siksi tilanteen problematiikasta huolimatta tätä ihmeellisyyttä, tulevaisuudessa toivottavasti värikästä muistoa, tuleekin vaalia ja arvostaa omassa mielessään.
Yritän luottaa siihen, että jostain löytyy vielä sellainenkin kaunis ja itseä puhutteleva kukka, jonka voi hyvällä omalla tunnolla poimia talteen. Boheemi, eli ei, ainakaan kaikissa asioissa, on toisinaan erittäin vaikeaa kulkea ohi sellaisesta jonka tuntee omakseen
lämpöisten syksyn värien sävyttämiä päiviä sinullekin
Hei,
Luin kirjoituksesi. Olet ajatellut asiaa syvemmältäkin. Hyvä. Tulin juuri lenkiltä ja menen punttikselle, joten en jaksa kirjoittaa mitään syvällistä. Mutta koita jaksaa. Vastailen myöhemmin.
Heippa.
Kirjoituksesi lämmitti ja avasi hieman mieltäni, en tiedä miksi, mutta näin tuntui tekevän.
Anteeksi kun sivusta kommentoin väliinne.
Hei, sait edellä jo yhden mielestäni tosi hyvän vastauksen. Noista neuvoista kannattaa ottaa vaarin, koska tuon olen kokenut ihan vasta. Kuumat tunteet ovat viilentymässä, välillä on kovin vaikeaa, mutta nyt jo uskon että jäljelle jää lämmin kiintymys ja kanssakäyminen helpottuu koko ajan. Kipeät raastavat tunteet on tunnustettava oikeasti itselleen ja kun/jos ymmärtää miksi tällainen tapahtuu juuri nyt tässä ajassa, joka on ihan mieletöntä, silloin alkaa selvitä. Syvillä vesillä kyllä voidaan välillä tunne-elämässä käydä eikä se ole helppoa.
Itsensä miettiminen, toisen miettiminen ja ylipäätään pysähtyminen elämän ihmettelemiseen kannattaa!