Kysymykseni on sisällöltään hyvin perinteinen eli kannattaako jatkaa?
Parisuhteemme on kestänyt vuosia ja lapsiakin on, pieniä kylläkin. Maallista kertyy jatkuvasti lisää kun tulojakin on. Rakkaus syttyi palavasti ja suhde oli syvä ja kiinteä pitkään. Nykyään sitä samaa... nalkutusta riittää vaikka tekisi mitä. Koetan välillä enemmän olla kaikkea mitä vain ihannemies voi olla ja välillä jaksan vain sillä perushyvänmiehen tasolla :) Eli olen todella paljon lasten kanssa, siivoan, laitan ruokaa (monasti arkena enemmän kuin puolisoni), olen seuraallinen, koetan olla huomaavainen, en koskaan ole mustasukkainen jne...
Kuitenkin, aina löytyy jotain mistä minulle kerrotaan "etten ikinä osaa tätäkään tehdä", seksiä ei ole (se rassaa itseäni jatkuvasti) mutta lasten vuoksi haluan ja jaksan. Nyt on siinä määrin ämpäri täynnä, että kysynkin onko se kuitenkin parempi antaa jo olla ja erota? Eroaminen on vaan niin pirun raskas juttu, kaikki se lasten eteen tehty työ ikäänkuin valuu hiekkaan enkä haluaisi sitä...
/P
Parisuhteemme on kestänyt vuosia ja lapsiakin on, pieniä kylläkin. Maallista kertyy jatkuvasti lisää kun tulojakin on. Rakkaus syttyi palavasti ja suhde oli syvä ja kiinteä pitkään. Nykyään sitä samaa... nalkutusta riittää vaikka tekisi mitä. Koetan välillä enemmän olla kaikkea mitä vain ihannemies voi olla ja välillä jaksan vain sillä perushyvänmiehen tasolla :) Eli olen todella paljon lasten kanssa, siivoan, laitan ruokaa (monasti arkena enemmän kuin puolisoni), olen seuraallinen, koetan olla huomaavainen, en koskaan ole mustasukkainen jne...
Kuitenkin, aina löytyy jotain mistä minulle kerrotaan "etten ikinä osaa tätäkään tehdä", seksiä ei ole (se rassaa itseäni jatkuvasti) mutta lasten vuoksi haluan ja jaksan. Nyt on siinä määrin ämpäri täynnä, että kysynkin onko se kuitenkin parempi antaa jo olla ja erota? Eroaminen on vaan niin pirun raskas juttu, kaikki se lasten eteen tehty työ ikäänkuin valuu hiekkaan enkä haluaisi sitä...
/P
Vastaukset 14
Vanhimmat
Arki on astunut kuvioihin, neuvon kestämään lasten takia. Oletko varmasti yrittänyt tarpeeksi perheesi eteen? Noin 20 vuotta kun vielä sinnttelet, niin saat ns. kirkkaan sädekehän pääsi päälle mutta olet ehkä vähän katkera. Uhraudu siis lasten eteen ja yhteiskunta kiittää, nimittäin silloin olet suorittanut kansalaisvelvollisuutesi kunniallisesti.
eli oman osasi kotitöistä vai teetkö miehen mittapuun mukaan paljon eli vaikka imuroit kaksi kertaa viikossa ja huomauttelet sitten aherruksestasi alituituisesti. Oletko vaimosi mielestä kunnioitettava. Jos hän ei pidä sinua ihannemiehenään henkisesti ei seksikään suju fyysisesti. Ethän roiku suhteessa ja roikkujaahan ei kukaan kunnioita. Aloita uusi elämä ja anna myös vaimollesi mahdollisuus uuteen elämään. Lapset on tyytyväisiä jos vanhemmat ovat onnellisia.
Lue Tony Dunerdoffin parisuhteen kemia. Siitä saat vastauksen mitä vaimosi haluaa.
Kannattaa tehdä varaus hyvissä ajoin sillä kirja on suosittu tällä hetkellä.
Uskomatonta että tuo teksti on miehen käsialaa.
Naisesi taitaa kaivata nyt haastetta enemmän sinulta ja siksi kämättää. Turhautunut.
Liikaa yhteisiä kompromisseja ta liian tasa-arvoista meininkiä. Sinun pitää vahvistaa henkistä miestäsi.
John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta ja
John Gray, mars ja venus vuoteessa
Miehet ovat marsista, naiset venuksesta-kirjan 2.luvun otsikko on Kaikkitietävä mies ja kodinparannuskomitea, siinä käsitellään esim. nalkutusta, sen luettuaan luulisi vaimosikin huomaavan sen ja toivon mukaan lopettavan. Pätkä tuosta luvusta: Kun nainen neuvoo pyytämättä tai yrittää "auttaa" miestä, hänellä ei ole aavistustakaan, miten arvostelevalta tai tylyltä hän saattaa miehestä kuulostaa.
Lue tai lukekaa nuo kirjat, niistä on ollut monelle apu, esim. meille, suosittelen lämpimästi!
En ole vaimosi, mutta itse vastaavassa tilanteessa toivoisin, että mieheni kertoisi minulle että miltä miehestä tuntuu käytökseni tai tapani toimia.
Joitakin asioita voi itsessään muuttaa ja joitakin asioita ei....
Suosittelen, että sovit vaimosi kanssa, että haluat kahdenkeskistä aikaa keskusteluun, aiheena teidän parisuhde ja sovitte mikä ilta/päivä olisi parasta se tehdä. Lapset menevät joko hoitoon siksi aikaa tai jos se ei ole mahdollista, niin sitten lapset nukkumaan.
Kun molemmat tietävät, että tyyliin perjantai-iltana keskustellaan suhteesta, niin molemmilla on aikaa ajatella asiaa etukäteen.
Teette vaikka yhdessä ruokaa, otatte lasin punaviiniä , vähän hyvää musiikkia jne.
EI SIIS tyyliin, että jos tämä ei toimi niin ero tulee vaan , että molemmat saavat kertoa miltä nyt tuntuu ja miksi. Esiin voi tulla kipeitä asioita ja loukkaantuminen toisen sanomisista voi olla suuri mutta jos yhdessä sovitte, että asioiden esiin tuominen on hyvä asia teille molemmille ja suhteellenne, eikä avioero ole oikeasti se vaihtoehto jota tässä nyt haetaan vaan parempi parisuhde ja sitä kautta parempi yhteinen tulevaisuus.
Jotkut parit pystyvät keskustelemaan näistä asioista yhdessä eikä maailam varmaan parane yhdellä jutustelulla mutta jos näyttää siltä, että asioista puhuminen menee vain riidaksi niin sitten suosittelen parisuhdeneuvojan juttusille menemistä.
Apua saa kun vaan itse haluaa.
Tsemppiä teille molemmille
Olet saanut paljon vastauksia ja osassa kysytään että oletko oikeasti tehnyt paljon vai miehen mittapuun mukaan paljon, oletko yrittänyt tosissasi, osassa neuvotaan jatkamaan lasten takia. Ensinnäkin lapset kärsivät jatkuvasta kireästä ilmapiiristä vaikka ero on kaikille perheenjäsenille raskas on se vain joskus ainoa vaihtoehto. Jatkuva riitely ja kireys on myös raskasta kaikille perheenjäsenille ja ennen pitkää kun kireys on päässyt päätepisteeseensä niin kaikki räjähtää silmille ja silloin kaikki on vielä vaikeampaa ja ero on kuitenkin edessä.
En tiedä tarinastasi kuin sinun versiosi, mutta kuulostaa siltä että "vika" ei ehkä ole sinussa vaan vaimosi on käymässä läpi jotain ja ei ehkä uskalla tai ole valmis tällä hetkellä kertomaan sinulle siitä. Itse huomasin syyttäväni miestäni kaikesta (mihin hän ei ollut edes syyllinen) kun olin tyytymätön omaan elämääni. Minulle ei kelvannut mikään mitä mieheni teki.
Minun neuvoni sinulle on että otat härkää sarvista kiinni, otat asian puheeksi, kysyt miksi mikään tekemäsi ei riitä. Se on sinulla edessä kuitenkin, enemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella ja niin kuin sanoin myöhemmin painolastia on niin paljon että kaikki räjähtää silmille. Mikään ei tietenkään takaa että riitaa ei tulisi nytkin, mutta yrittää pitää ja yleensä asiat eivät korjaannu odottamalla, hammasta purren ja kestämällä.
Moro
Tiedän tasan tarkkaan sun tunteet. Tämä maailma ja varsinkin meillä Suomessa on muuttunut liian paljon. Minä olin se kokki ja lastenhoitaja meillä. Ajattelin aina lapsia ensin. Ehkä siinä tuli kaikki se katkeruus molemminpuolin? Minä tunsin,että hän ei arvostanut minua ja minun tekemisiä,ja toisinpäin? Tehkää kaikkenne lasten vuoksi,vaikka se tuntuisi ylipääsettömältä. Samalla varmaan löydätte sen kipinän mikä Teillä oli aikaisemmin. Aikaa se vie,mutta jos tunnette toisianne kohtaan paljon,niin se on sen arvoista. Minulla kävi tosin,ja siksi haluisin,että Teillä menis paremmin. Voimia!
T. Markku
En usko.
Nainen ei kykene ajattelemiseen, hänen mielestä se on tylsää ja rajoittavaa. Naisen pitää TUNTEA hormonien ohjaamana.
Olen sitä mieltä että ehdottomasti asioista tarvitsee suhteessa kuin suhteessa keskustella avoimesti ja syyttämättä. Asiat voi esittää ja ottaa vastaan niin monella tavalla.... Ei pidä luovuttaa isonkaan konfliktin tullessa vaan pitäis oikeasti yrittää kaikkensa jotta asiat selviää.
Ja kyllä sekä miehissä että naisissa löytyy niin älyllistä, hormonaalista kuin tunteellista ym puolta.. että turha löpistä yksinomaan naisten tunteellisuudesta vaikkakin sitähän me usein tietenkin ollaankin mutta se nyt on osa sitä mihin miehet meissä rakastuvat, eikö? Tosin jotkut miehet tahtovat syystä jos toisesta kätkeä tunteellisuutensa maskuliinisuuden varjoon ja jotkut naiset taas eivät ehkä aina osaa hallita ja hillitä tunteitaan.. Kaiken puolinen yleistäminen lienee turhaa.
niin pliisulta kuin se kuulostaakin. Jos mies ei osaa eikä halua ilmaista itseään se tuntuu pahalta. Se on myös yksi osoitus ettei halua tehdä oikeasti mitään jolla päästäisiin kuin sukkularaketilla sinne rakkauden ja romantiikan alkulähteille. Kun mies imuroi kun nainen odottaa sitä, ei siksi että niin pitää tehdä...kertokaa miten sitä voi arvostaa?
itsellä kävi seuraavasti: Nainen meni kylmäksi. ei mitään vastakaikua millekkään. jos jotain yritin kysyä, vastaus oli että et viitsis jankata. Sitten yks päivä ilmoitti haluavansa jutella. noh, minä ajattelin että nyt selvitetään asiaa. Keskutelu meni kutakuinkin näin: Mitä oot mieltä jos muuttaisin vähäksi aikaa pois selvittämään ajatuksia. Minä siihen että eikö tästä nyt voida keskustella. Ei kuulemma, nyt pitää mennä. Kahdeksan vuoden jälkeen luulisi jonkinmoisen keskustelun poikivan. Ei kuulemma ollut varma tunteistaan. Sen kummempaa syytä en saanut.
Eipä se ikinä tullut takaisin. eropaperi kolahti myöhemmin postiluukusta.
Että kyllä naisetkin osaa. mene vaan.
Näin se minullakin meni. 11 vuotta yhdessä, ei mitään merkkejä pahoinvoinnista tai suurista ongelmista. "Tää on maailman paras paikka" - kommentti heitettiin 5 päivää ennen eroilmoitusta minun sylissäni. Ei halunnut keskustella, sanoi että oli ajatellut eroa jo puoli vuotta. Minä olin vain ilmoitusluontoinen velvollisuus. Ehdotin pariterapiaa, yksilöterapiaa, asumuseroa ja oikeastaan kaikkea mikä voisi selventää ajatuksia ja auttaa pääsemään pahan olon yli.
Kun ei mikään auta niin ei auta. Meni ilmoituksesta tasan 2 viikkoa ja kaikki kamat oli muutettu pois. Siitä taas 2 viikkoa ja uusi mies, minun ex-kaverini, kainalossa. Kiitos ja näkemiin.
Lopuksi höystettiin koko soppa kommentilla: "olihan sulla 11 vuotta aikaa tehdä jotain". Njaah.
Tänään erosta on kulunut 2 vuotta. Edelleen näen siitä painajaisia. Selitystä en ole saanut enkä enää edes jaksa sellaista odottaakaan.
Eihän hän vain olisi pikkasen narsistinen? Siihen ei auta mikään sinun puoleltasi. Liikoja ei kannata yrittää. Yritä pyrkiä onneen sinäkin..