Olin elänyt mieheni kanssa liitossa reilusti yli kymmenen vuotta, kertaakaan en ollut pettänyt, ei tullut edes mieleeni! Kaikki oli hyvin, seksielämäkin molempia tyydyttävää (pystyn puhumaan tietysti vain itsestäni...), mutta sitten mieheni sairastui...
Seksielämä loppui tietysti siihen, mutta olihan meillä toisemme edelleen. Olin rinnalla, yritin tukea ja valaa uskoa parempaan...Sairauteen löytyi lopulta sopiva lääkitys, mutta haluttomuus jäi...ja paheni niin, että enää en saanut koskeakaan häneen...
Kunhan en vain fyysisesti koskenut häneen kaikki meni hyvin ja elämä oli muiltaosin mallillaan. Riita tuli heti, jos vaikka erehdyin menemään sohvalla viereen yrittäen hakea pääsyä kainaloon tai jos yritin saada keskustelua aikaiseksi seksin ja läheisyyden puutteesta, hän pakeni paikalta ovia paiskoen...
Nyt tietenkin suurin osa ajattelee, että selvästi toinen nainen kuvioissa, mutta kun se ei ole mahdollista. Hän nimittäin ei poistunut koskaan kotoa yksin tai pelkästään kavereiden kanssa. Aina olin minä tai lapsemme mukana. Välillä todella toivoin, että kaikki johtuisi toisesta naisesta.
Kestin tätä seksin ja läheisyyden puutetta 4,5 vuotta.
Sitten vain tilaisuus teki varkaan...petin miestäni täysin hetken mielijohteesta...seksi oli ihanaa ja läheisyys taivaallista! Mies antoi puhelinnumeronsa, minä en kertonut nimeänikään...
Kuukauden päästä soitin miehelle ja tapasimme uudelleen seksin merkeissä...
Tästä alkoi minun kaksoiselämäni, jota on jatkunut nyt kolme vuotta. En aio koskaan mennä yhteen hänen kanssaan. Hän tietää, että haluan vain läheisyyttä ja seksiä silloin tällöin. En roiku hänessä, eikä hän minussa. Mies on "vannoutunut" sinkku ja täysin vapaa myös muihin suhteisiin. Emme arvostele yhdessäollessamme toistemme elämää, emmekä ole tilivelvollisia toisillemme. En pode morkkista tapaamisiemme jälkeen. Pidän häntä vain ystävänä, en ole ihastunut häneen. Toki meillä molemmilla on jo melko monta kymmentä vuotta elämänkokemusta takana, joten silläkin on merkityksensä...
Puoli vuotta suhteen aloittamisen jälkeen mieheni sanoi minulle: Kiitos kulta, ettet enää lähentele. Uskon, että olet löytänyt tasapainon elämääsi.
Mitä tuohon olisi voinut sanoa....hän aavisti, että olen löytänyt kohteen hellyydelleni...
Jatkamme näin, meillä on todella mukavaa mieheni kanssa. Lapset ovat jo lentäneet maailmalle. Harrastamme yhdessä, matkustamme, keskustelemme syvällisiä (kunhan unohtaa seksin jutuistaan...), viihdymme yhdessä ystävinä.
Halipulani tyydytän silloin tällöin sinkku-mieheni luona...
Näin olen päässyt elämässäni eteenpäin masentumatta totaalisesti... Huomenna kaikki voi olla toisin, mutta tällä hetkellä tunnen olevani onnellinen ja tasapainoinen...ja uskoisin, että myös mieheni...
Seksielämä loppui tietysti siihen, mutta olihan meillä toisemme edelleen. Olin rinnalla, yritin tukea ja valaa uskoa parempaan...Sairauteen löytyi lopulta sopiva lääkitys, mutta haluttomuus jäi...ja paheni niin, että enää en saanut koskeakaan häneen...
Kunhan en vain fyysisesti koskenut häneen kaikki meni hyvin ja elämä oli muiltaosin mallillaan. Riita tuli heti, jos vaikka erehdyin menemään sohvalla viereen yrittäen hakea pääsyä kainaloon tai jos yritin saada keskustelua aikaiseksi seksin ja läheisyyden puutteesta, hän pakeni paikalta ovia paiskoen...
Nyt tietenkin suurin osa ajattelee, että selvästi toinen nainen kuvioissa, mutta kun se ei ole mahdollista. Hän nimittäin ei poistunut koskaan kotoa yksin tai pelkästään kavereiden kanssa. Aina olin minä tai lapsemme mukana. Välillä todella toivoin, että kaikki johtuisi toisesta naisesta.
Kestin tätä seksin ja läheisyyden puutetta 4,5 vuotta.
Sitten vain tilaisuus teki varkaan...petin miestäni täysin hetken mielijohteesta...seksi oli ihanaa ja läheisyys taivaallista! Mies antoi puhelinnumeronsa, minä en kertonut nimeänikään...
Kuukauden päästä soitin miehelle ja tapasimme uudelleen seksin merkeissä...
Tästä alkoi minun kaksoiselämäni, jota on jatkunut nyt kolme vuotta. En aio koskaan mennä yhteen hänen kanssaan. Hän tietää, että haluan vain läheisyyttä ja seksiä silloin tällöin. En roiku hänessä, eikä hän minussa. Mies on "vannoutunut" sinkku ja täysin vapaa myös muihin suhteisiin. Emme arvostele yhdessäollessamme toistemme elämää, emmekä ole tilivelvollisia toisillemme. En pode morkkista tapaamisiemme jälkeen. Pidän häntä vain ystävänä, en ole ihastunut häneen. Toki meillä molemmilla on jo melko monta kymmentä vuotta elämänkokemusta takana, joten silläkin on merkityksensä...
Puoli vuotta suhteen aloittamisen jälkeen mieheni sanoi minulle: Kiitos kulta, ettet enää lähentele. Uskon, että olet löytänyt tasapainon elämääsi.
Mitä tuohon olisi voinut sanoa....hän aavisti, että olen löytänyt kohteen hellyydelleni...
Jatkamme näin, meillä on todella mukavaa mieheni kanssa. Lapset ovat jo lentäneet maailmalle. Harrastamme yhdessä, matkustamme, keskustelemme syvällisiä (kunhan unohtaa seksin jutuistaan...), viihdymme yhdessä ystävinä.
Halipulani tyydytän silloin tällöin sinkku-mieheni luona...
Näin olen päässyt elämässäni eteenpäin masentumatta totaalisesti... Huomenna kaikki voi olla toisin, mutta tällä hetkellä tunnen olevani onnellinen ja tasapainoinen...ja uskoisin, että myös mieheni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
että tuo sinkkumies saattaa olla minun ex-rakkaani. tiedän nyt että hän petti minua - esiintyen sinkkuna. Epäilykseni herää heti kun mies esiintyy sinkkuna! Rakastan vieläkin pettäjämiesystävääni, edellytyksiä yhteiseen elämäämme ei vaan enää ole.
jos nostin ikäviä muistoja mieleesi. En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi sinun ex:äsi...tai mistäs minä sen tiedän varmaksi, en ole koskaan taustoja kysellyt...
Ihmetyttäisi vaan, jos siinä yksiössä ihan vakituisesti joku naispuoleinen asustelee tai olisi asustellut suhteemme aikana (tapaamme aina hänen asunnollaan), olisi varmaan jo laittanut hieman järjestystä taloon : )
Voihan hänellä tietysti olla kumppani toisella paikkakunnalla ja he tapaavat aina siellä...
Olemme sopineet, jos hän löytää jonkun seurustelukumppanin tai muuten vakavammin otettavan jutun, minä haluan väistyä siinä vaiheessa hänen elämästään...
Mutta en halua spekuloida hänen suhteillaan ja tekemisillään, hän on vapaa mies tekemään mitä haluaa...
Toivottavasti pääset yli ikävästäsi...