"ollaan vaan kavereita"
kolme pahinta sanaa
:'(((
10829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsekkin sain kuulla nuo samat sanat ihastukseltani, vaikka jokin aika sitten antoi ymmärtää että meillä voisi olla jotain vakavampaakin. Tuntuu sanoinkuvaamattoman pahalta. :'(
Että "ystävyytemme on kyllä aina olemassa". Vaan enpä ole sen jälkeen nähyt enkä puhunut hänen kanssaan. Ei ole vastannut puhelimeen ja kirjeisiinkin vain muutamalla ilkeällä sanalla.
ensimmäinen kirjoitaja sanottii, että "ollaan vaan kavereita".
Mulle sanottiin, että "ollaan vaan etäsiä ystäviä"
(Mitähän sekin lienee silloin tarkottanut..noh, käytänössä se on tarkoittanut sitä jo 1.5 vuotta, että hän ei ole minun suuntaani enää missään tekemissä eikä missään yhteydessä...eli se miesten YSTÄVYYKSISTÄ, perkele!)
siellä sanojani, minä ainakin olen tekstannut:"ollaan edes kavereita" - JA SE ON AIVAN ERI ASIA. Että osaa olla ihminen vaikea. Haista p..ka siellä. Että osaat olla ärsyttävä, mahdoton...ja ja mitä vielä.
Pahinta noissa sanoissa on se, että harvoin käy niin että ollaan edes enää kavereita, kun on kokeiltu lähempää tutustumista.
Pakkohan minun piti tehdä aloite, kun halusin jotain enemmän. Nyt minulla on yksi kaveri vähemmän eikä edelleenkään omaa kultaa. Onpa kivaa.
Olen aivan saman kokenut. Ehdimme tunta 15 vuotta ja olimme monta vuotta ystäviäkin - tai ainakin minä niin luulin.
Hei unohda hetkeksi mahdollinen ystävyyden loppumisen ja siihen johtaneiden syiden vaikutus arvostelukykyysi hänestä, muista häntä hetki ystävänä viel kerra, kyllä se sieltä löytyy jos se on oikeaa ollut se ystävyys niin hänen kuin sinun ja voit jatkaa elämääsi tietoisena että oli hän oikea ystävä ja jatkossa voit jättää hänen kohdalla pois ajatuksista epäilyksen ja ajatukset "tai ainakin minä niin luulisin" , älä mitätöi omaa arvoasi ystävänä epäilemällä entisen ystäväsi ystävyyttä.
Kyllä sen vaan tietää jos joku oikeesti on ollut ystävä, tarkoitan siis ystävää en niitä kaiken maailman tusina tuttuja joita myös ystäviksi kutsumme.
Ystävää ja ystävyyden arvoa en minä ainakaan enää yritä mitätöidä vaikka yhteys ja ystävyys olisikin loppunut. Oikeaa ystävää ei koskaan unohda sen olen oppinut kun aikaa on kulunut ja tapahtumiin on saanut etäisyyttä, oikeita ystäviä elämän aikana on niin kovin vähän ettei yhdestäkään pitäisi luopua kevyesti, mutta jos luopumus on kuitenkin tapahtunut sen viilto muistuttaa kyllä itsestään varman lopun elämän, siis oikean ystävyyden muistot.
Nykyään en edes enää yritä unohtaa, kiitos ystävälle vuosista ennen luopumuksen aikaa. Tässä se kiitos joka lopussa taisi aikanaan unohtua.
Kiitos ystävä.
miltä se tuntuu. Itsekin sain sen kuulla vähä aikaa sitten. Ja mies on koko ajan käytöksellään antanut ymmärtää että ehkä joskus voimme olla jotain enemmän. Tuntuu niin *itun pahalta, ettei voi uskoakaan :( Mutta minulle oli tärkeää saada tietää miten asiat ovat että voin jatkaa eteenpäin ja löytää vielä arvoiseni miehen.
Pahinta on se, että kuinkahan monta mahdollista hyvää ja potentiaalista ehdokasta on mennyt ohitseni kun olen vain odottanut tätä miestä. Vaikka on tiennyt että olemme vain kavereita ainakin tällä hetkellä niin silti sitä on jotenkin ollut omassa mielessään ikäänkuin "varattu" tälle ihmiselle. Ottaa päästä :(
Mies haluaisi olla edelleen kaveri, mutta itse en pysty siihen tällä hetkellä. On pakko ottaa etäisyyttä häneen että saisin kuoletettua nämä tunteeni. Sattuu liikaa jos koko ajan olemme yhteydessä ja en pääse tunteistani ikinä eroon. Ehkä joskus myöhemmin pystyn vielä olemaan kaveri. Tällä hetkellä se ei onnistu.
Yksipuolinen rakkaus on kyllä järkyttävän raastavaa, sen tietää vaan kaikki jotka ovat sen kokeneet.....
Voimia kaikille muille saman kokeneille.
Siis mä en pystyis koskaan olemaan "vaan kaveri" ihmisen kanssa, johon oon tuntenu suurta vetovoimaa tai jopa rakkutta. Jotenkin siinä jää vaan turhaan kiduttamaan itteensä et jospa se kummiski joku päivä vaik alkaiski taas rakastaa mua..tuo jos mikä hajottaa ihmisen hajalle!
Totta on sekin, et jos oot todella rakastunu ja rakastat ihmistä yli kaiken ja yht´äkkiä saat lemppausilmoituksen ni se sattuu ja niin perhanasti! :( sitä miettii pitkään et miks näin kävi, mitä tein väärin, olisko pitäny olla jotenkin erilainen ym ym..mut nuo tunteet ku on käsitelly on aika päästää kokonaan irti ja jatkaa sit taas omaa elämää eteenpäin..ja tässä vaiheessa aika huono idea jos se toinen on jatkuvasti ni tuntuu et se repii joka kerta vanhat haavat uudelleen auki. Näin siis minä ajattelen ja yhdenkään exän kans en oo kaveri joiden kans on ollut jotain ihan todella todellista tunnetta mukana.
Niin miehen kaa olla vaan kaveri, mitä sit kun erehtyy sekstaileen miehen kaa ja ihastua ja rakastua ja kuitenkin mies haluaa vain seksisyhdeystävyyden, sitten välil ei yhteydenpitoa miehenpuolelta ja kuitenkin mies on halunnu myöhemmin pitää yhteyttä..sokeana jaksoin melkein kaksi vuotta ja hiljattain tuli viimeinen pisara tästä ollakko vai eiköolla ystävyydestä..
Hajotin itteni...kasas kyl pysyn mut sisin on rikki..Yksipuolinen rakkaus raastaa kuinruusun piikit....missä tänä päivänä on miehiä jotka pysyvät sanojensa takana...