en voi ymmärtää naisia joilla on ns. "vauvakuume".mitä se on?
itse olen pian 24v onnellisessa parisuhteessa elävä nuori nainen, ja todellakaan kummallakaan meistä ei ole tarvetta lisääntyä, saati päteä...
silti tulee välillä mietittyä että "onkohan mussa jotakin outoa"..
en ole vielä kertaakaan elämäni aikana kokenut vauvakuumetta, olen 2 lapsen täti, ja minulla ja miehelläni on kissa ja koira jotka käyvät "vauvoista".
mitä se vauvakuume on?
lapsissa ennemmin näen sen rasittavuuden kuin onnen ja autuuden, ja muistan joka kerta kiittää luojaa lapsettomuudestani kun näen kiukuttelevan ja kiljuvan lapsen.."onneksi ei ole mulla tuollaista"...
en voi vain ymmärtää, mitä niin ihanaa on lapsissa?
olen itse aina niitä inhonnut.
mutta eläinlapset ovat todella ihania ja rakastettavia, antavat pyyteetöntä rakkauttaan joka päivä=)varsinkin kissa, joka on todella huomionkipeä kaveri.
itse olen pian 24v onnellisessa parisuhteessa elävä nuori nainen, ja todellakaan kummallakaan meistä ei ole tarvetta lisääntyä, saati päteä...
silti tulee välillä mietittyä että "onkohan mussa jotakin outoa"..
en ole vielä kertaakaan elämäni aikana kokenut vauvakuumetta, olen 2 lapsen täti, ja minulla ja miehelläni on kissa ja koira jotka käyvät "vauvoista".
mitä se vauvakuume on?
lapsissa ennemmin näen sen rasittavuuden kuin onnen ja autuuden, ja muistan joka kerta kiittää luojaa lapsettomuudestani kun näen kiukuttelevan ja kiljuvan lapsen.."onneksi ei ole mulla tuollaista"...
en voi vain ymmärtää, mitä niin ihanaa on lapsissa?
olen itse aina niitä inhonnut.
mutta eläinlapset ovat todella ihania ja rakastettavia, antavat pyyteetöntä rakkauttaan joka päivä=)varsinkin kissa, joka on todella huomionkipeä kaveri.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tuo otsikko oli sitten huumorilla laitettu :). Ei mullakaan ollut noin nuorena vielä mitään tarvetta saati halua lisääntyä. Jotenkin se halu pääsi kuitenkin yllättämään ja nyt olen kolmekymppinen yhden lapsen onnellinen äiti. Älä stressaa jos vauvakuumetta ei tule vielä,tai koskaan, sitten ei tule.
En ikinä pystyisi asumaan karvojen kanssa. Mutta ymmärrän sen, että ihmiset haluavat eläimiä, vaikka toiset eivät niistä pidäkään. Ja pystyn olemaan eläintenkin luona, vaikken pidäkään, olenhan aikuinen ihminen, joka tekee niitäkin asioita joista ei erityisemmin välitä.
Itselläni ei koskaan ole ollut vauvakuumetta, lapsen olen kuitenkin halunnut ja onnellisesti saanutkin. Pikkulapsiajan toivoin menevän pian ohi, ja sitä en ole kertaakaan kaivannut, saa nähdä nyt kuinka näissä murrosiän koukeoissa käy.
Kuitenkin minulla on paljon ystäviä, joilla on iso perhe, ja vauvakuumetta pukkaa. On myös ystäviä, jotka eivät erityisesti lapsista välitä, eivätkä lapsia halua.
On rikkaus, että meitä on moneen junaan ja asemillekin. Ei kaikkien tarvitse tulla äideiksi.Kaikista siihen ole, miksi niitä lapsia väkisin tekemään jos ei koe olevansa äidiksi sopiva.
Olet aina inhonnut lapsia. Jotka ovat kuitenkin yksilöitä, eivät homogeeninen joukko. Kuulostaako korrektilta inhota vanhuksia? "Mä en sitten voi sietää vanhoja ihmisiä, ne on niin hitaita ja haisevatkin pahalle"
ehkä jotkut eivät voi sietää sitä lasten "itkuhuutoraivarikiljumista" joka kadun kulmassa, kaupoissa, kahviloissa.
eipä paljoa näe kaupoissa pariskuntia tai ihmisiä jotka turhautuneina alkavat itkeä ja huutaa ja kiljua niin että varmasti kaikki kaupassa olijat kuulevat.
itse en myöskään pidä lapsista, mutta omanikäiset menevät..mieluiten lapsettomat(onneksi heitäkin löytyy).
ja se ettei pidä lapsista on melko yleistä, lapset ovat MELUISIA, vanhukset suht hiljaisia ja rauhallisia.
Aika älytöntä väittää, että lapsi-inho olisi yleistä. Ei kukaan tasapainoinen ihminen lähde inhoa riepottamaan. On eri asia olla pitämättä lapsista, kuin alkaa puhua inhosta.
Mistä muuten tuo lapsiinhosi juontaa? Heti mietin, että saitko itse ollenkaan olla lapsi?
jahas, heti kun et riepota täällä vauvakuumetta, OLET EPÄNORMAALI...
onko noilla vauvakuumeisilla itsellään olemassa REALISTISIA kokemuksia lapsista, vai onko se vain juuri sitä "minä haluun, mulle kaikki nyt ja heti"- juttua.
kuinka usein lapsentekoa/saantia on edes harkittu?"lapsi tulee jos on tullakseen, mutkun mä haluun, vauvat on niin söpöjä" mutta entäs se lasten kasvattaminen ja elättäminen?se tuntuu aika usein ihmisiltä unohtuvan, ja sitten valitetaan kun on ongelmia lasten kanssa ja lapsi tekee mitä tykkää haistattaen samalla vanhemmilleen "pitkät".
kysymys onkin ehkä sellainen että miksi lasten "inhoaminen" ja muutenkin juuri vapaaehtoinen lapsettomuus rinnastetaan ns. psykologiseksi sairaudeksi.
sitä ei vaan käsitetä että jotkut eivät halua lapsia, jotkut eivät halua sitä perhe-elämää ja "burn-outia", jotkut eivät nauti lasten seurasta saatika näe mitään ihmeellistä lapsessa joka metelöi minkä kerkeää.
Tai ainakin lapsellisia. Niin, ja kaikki eivät edes saa lapsia, ja monasti sitten hettäytyvät inhoamaan lapsia siitä hyvästä. Sääli heitä. Epänormaaleita.
lasten inhoaminen on yhtä normaalia, kuin jos joku ei tykkää vaikka jostain sipulista, tai tietyistä eläimistä.
olen epänormaali jos en pidä apinoista tai sipuleista..hmm.
taitaa olla niin että nämä oikeasti lapsettomat ja perheelliset tykkäävät mollata heitä jotka eivät halua lapsia ihan sen takia että lapsista ei tykätä.
mielestäni siinä ei ole mitään epänormaalia, jos ei lapsista tykkää tai halua lapsia.
näkeehän kadulla näitä muka joskus vauvakuumeisia sitten valittamassa kaverilleen kun lapsi ei nuku ja on niin rankkaa, ja mieskin lähti kun ei jaksanut...
harvemmin näkee onnellista perhettä kaupoissa, aina ollaan lapselle huutamassa tai tiuskimassa että "ole nyt hiljaa, ja ei kaupassa noin käyttäydytä, jos et kohta lopeta huutamista niin me lähdetään kotiin"..onko se pakko lähteä "koko perheen voimin" kauppaan?jos on se mies olemassa ja mukana perhe-elämässä niin eikö hän voisi jäädä lasten kanssa kotiin kun äiti menee kauppaan?
itse en pidä lapsista ihan siitä syystä että he ovat meluisia, ja juuri ne itkuhuutoraivarit ovat hirveitä lapsilla, varsinkin kaupoissa, en näe lapsissa mitään "kivaa" minkä takia itselleni semmoisen haluaisin..koska mielestäni lapsen haluamiseen pitää olla paremmat syyt kuin että halutaan ns."rakkaudenhedelmä", pidetään vahinko, vauvat on niin söpöjä, mäkin haluun kun mun kavereillakin on.
lapsen haluaminen pitäisi ajatella ihan sen lapsen kannalta, miksi lapsi haluaisi syntyä teille?
mitä voitte tarjota lapselle.
epänormaaleja ovat ne jotka lisääntyvät "huvin vuoksi" tai "koska kaverillakin on niin mulle kans"..ei uskalleta olla erilaisia.
Minusta nyt puhutaan vähän asian vierestä aloitukseen nähden. Aloittajahan sanoi nimenomaan että hän ei voi ymmärtää vauvakuumetta koska itse inhoaa lapisia. Minusta tuollainen ajattelutapa on aika kummallinen. Jokainen tietää että on paljon ihmisiä jotka pitävät aivan eri asioista kuin itse pitää ja ovat niistä vilpittömästi innoissaan. Jos jää ihmettelemään kaikkia vauvakuumeisia, koirakuumeisia, autokuumeisia, talonrakennuskuumeisia, matkakuumeisia, naimisiinmenokuumeisia jne. niin saa aina ihmetellä. Miksi on niin kummalista että jollain on vaivakuume? Se on ihan normaali tunne mutta se ei tule kaikille. So simple. Eivät kaikki halua naimisiinkaan, tai muuttaa malle, tai omistautua uralleen tai... mutta silti aina jotkut haluavat. Kannattaisiko olla vähän avarakatseisempi eri ihmisten toiveiden ja halujen suhteen? Lapsettomiksi omasta halustaan jäävät korostavat yleensä aina valinnanvapautta ja suvaitsevaisuutta mutta silti ihmettelevät usein julkisesti miten jotkut voivat oikeasti haluta lapsia.
Juuri tätä tarkoitin. Mutta siitä tehtiin vääriä tulkintoja, ehkä kirjallinen antini on heikkoa:) En sanonut, että olisi epänormaalia olla tykkäämättä lapsista, vaan siitä kauhean numeron tekeminen tuntuu jotenkin oudolta... Ihan yhtä oudolta tuntuu sekin, että jostain imettämisestä ja kantoliinoista tarvitsee tehdä hirveä haloo.
Mitä sitä enempää jauhamaan, kukin tehköön niinkuin tykkää, kunhan ei loukkaa toisia.
yritän vääntää rautalangasta. Lapset eivät edelleenkään ole homogeeninen joukko. Kaikki lapset eivät kilju ja raivoa julkisilla paikoilla. Itse asiassa aika harvoin näkee itkupotkuhepulin saaneita muksuja tuolle kylillä.
Lapsi-inho on siis aivan yhtä normaalia kuin vanhus-inho. Tai aikuisinho. Olen monesti joutunut humalaisen keski-ikäisen miehen ahdistelemaksi, kuten moni muukin nainen. Siitä huolimatta en inhoa keski-ikäisiä miehiä. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Tietyn ihmisryhmän inhoaminen ei ole normaalia. Kaikista ei voi eikä tarvitse tykätä, mutta jotenkin sairaalta kuulostaa "minä sitten inhoan lapsia". Kokeilepa sanoa että "minä sitten inhoan teini-ikäisiä" tai "inhoan aasialaisia" Kuulostaako hyväksyttävältä?
Mainitsit että vanhukset ovat hiljaisia ja rauhallisia. Siis kaikki vanhuksetko? Samoin kuin kaikki lapset ovat meluisia ja siksi heitä voi inhota? Etkö ole ikinä törmännyt hankaliin vanhuksiin? Kovin mustavalkoisessa maailmassa elät..
Kaikesta ja kaikista ei tarvitse tykäta, mutta tuskin inhotakaan täytyy? Minä en henkilökohtaisesti pidä esim paprikan mausta, mutta kyseinen vihannes ei silti herätä minussa vihan tunteita. En tykkää siitä, en syö sitä ja sillä hyvä. Tee sinäkin samoin, jos et lapsista innostu, älä lisäänny ja sillä siisti. Se on kumma että pitää mennä ärimmäisyydestä toiseen. Jos ei tykätä jostain niin sitten sitä pitää inhota.
Miten muuten luokittelet lapset? Siis inhoatko yhtälailla vastasyntynyttä rääpälettä kuin ekaluokkalaistakin? Lakkaavatko ei-aikuiset olemasta inhottavia täysi-ikäisiksi tultuaan? Vai siinä vaiheessa kun eivät itke enää kaupoissa ja kahviloissa? Ovatko teinit inhottavia? Mopoilevat finninaamaiset murkut? Heidäthän luokitellaan lapsiksi ikänsä perusteella ja aika helvetin meluisia kyllä ovat. Entäs ala-asteikäiset? Ne lippispäiset pikkupojat ja kihertelevät pikkutytöt? Entäs taaperoikäiset, ne jotka marssivat jonossa kurahousuissaan tarhantädin perässä leikkipuistoon? Vauvat jotka lähinnä nukkuvat vaunuissaan julkisilla paikoilla?
Pakko todeta että enemmän inhottavia piirteitä löytyy kyllä aikuisista ihmisistä.
etkö todellakaan ole nähnyt yhdessäkään pienessä lapsessa mitään mukavaa?Vai etkö ole antanut siihen itsellesi lupaa?Minun murrosikäinen tyttönikin oli ihan onnellinen kun siskon tyttö konttasi syliin.Oletko koskaan suonut itsellesi mahdollisuutta ajatella toisella tavalla tai edes yrittänyt.Jos jostain syystä vaan haluat ajatella,että lapset ovat kaameita,niissä ei ole mitään kivaa.No,saat tietysti ajatella niin kuin haluat,mutta välillä ihmiset luovat jonkinlaisen vakaan uskon itselleen ja pitäytyvät siinä kynsin hampain.
mun mummi on tosi tylsä, se haisee oudolta, ei muista ikinä mitään, käyttäytyy oudosti.
mun mummin talo haisee kuolemalta, siksi en siellä käy..
24-vuotiaana, ehei. Tuntui että kaikki mielenkiintoinen loppuu lapsentuloon, sitten vaan katellaan illat telkkaria ja pyyhitään pukluja sohvilta...voi tylsyys! Elämähän siinä loppuu tyystin. Rääkyviä kakaroita, myöhemmin v**#levia teinejä...no thank you.
Enpä ole kokenut ns. vauvakuumetta (jos sillä tarkoitetaan voimakasta halua saada oma lapsi) vielä 34-vuotiaanakaan, mutta niin vain odotan paraikaa esikoista. Hedelmälliset vuodet alkaa käydä vähiin ja näin vanhemmiten, kun on saanut toteuttaa itseään pitkin maita ja mantuja, osaa jo arvostaa niitä telkkari-iltojakin. Meneehän se puklujen pyyhkiminen siinä sivussa... :) Järkeilin omalla kohdallani asian niin, että jos en nyt lapsiasiassa toimi, voisin kyllä elellä ihan tyytyväisenä vielä jonkun vuoden. Mielenkiintoinen työ, harrastuksia, jatko-opintoja, yrittäjyyshaaveita. Mutta kun sitä kaikkea on tehnyt vielä toiset 10 vuotta, voisi tulla tunne että miksi en tarttunut (lapsi)tilaisuuteen silloin kun se vielä oli. Miehille tämä on helpompaa kun liikkumavaraa on enemmän, voi elellä ensin sinukkuelämän 50v. asti ja sitten villityksissään pykätä sen perhe-elämän. Mutta näin naisena aikajana on lyhyempi.
ja jokainen taaplaa tyylillään! Turha provosoitua siitä että joku toinen teki asian toisin. Jos ei vauvakuumetta tule íkinä eikä lapsia näin järkeilytyyliinkään hanki, so what. Jos taas teki sen parkuvan katraan alle kaksvitosena, ei sekään ole multa pois.
Tuli aloittajan viestistä ihan oma anarkistinen asenne mieleen.
Ei, minä en ole ikinä halunnut naimisiin, en siis ymmärrä mikä on hääkuume. Silti olen onnellisesti avioliitossa ja ei, ei ollut isoja juhlia, koska se olisi ollut kohdallani teeskentelyä. Silti rakastan miestäni vähintään yhtä paljon kuin hän minua.
Ei, ei ole ollut asuntokuumetta, silti asun mukavasti omakotitalossa.
Ei, vauvakuumettakaan en ole potenut, silti on kolmas lapsi tulossa ja rakastan jokaista lastani sydämeni pohjasta. He ovat parasta elämässäni.
Niin ja on minulla pari koiraakin, eikä niitäkään ole tarvinnut kuumeilla. Ne on ostettu rahalla ja ihan ovat rekisteröityjä.
Unohdin melkein tuon ison maasturin, joka pihallani odottaa seuraavaa reissua kauppaan. En minä sitäkään himoinnut tai nähnyt unia. Menin kauppaan, valitsin mieluisimman ja ostin pois.
Huomaatteko, ei tarvitse erikseen kuumeilla mitään. Kaiken voi saada halutessaan. Kaikesta voi jäädä myös paitsi, jos niin haluaa.
Ja ei, tämä ei ole provo. Ilman kuumeiluakin saa paljon :)
Olen sinua vuotta vanhempi ja niin ikään parisuhteessa elävä nainen. Olen myös miettinyt vauvakuumeasiaa, sillä se on "vaivannut" joitakin ystäviäni jo useamman vuoden.
Minua ei haittaa lapset. En inhoa heitä, joskaan en välitä olla lasten kanssa erityisesti tekemisissäkään. En oikein osaa suhtautua eri-ikäisiin lapsiin, mutta toisaalta en ole järin kiinnostunutkaan. Lasten surrealistinen maailmankatsomus tosin on välillä kiehtovaa. Joskus esim. bussissa on saanut kuulla aikamoista filosofiaa pienen lapsen kertomana elämän arkisimmistakin asioista :)
Olen ajatellut vauvakuumetta tavallaan kauhulla. Onko se jokin niin biologinen vimma, jota ei sen enempää järjellä kuin tunteellakaan käsitellä? Onko se ikäänkuin jokin elimistön kemiallinen tila, jonka lapseton nainen saavuttaa hedelmällisen iän loppupuolella? Uskon nimittäin, että elämän edellytys, lisääntyminen, on ohjelmoitu ihmisen perimään niin tukevasti, että lapsia inhoavakin yksilö alkaa jossain vaiheessa kokemaan tarvetta lisääntyä. Tämä ajatus pelottaa minua ja naurattaa myös :P Pelkään, että biologinen lisääntymisvietti pamahtaa jossain vaiheessa valloilleen ilman, että pystyn ajatuksineni tekemään asialle mitään. En haluaisi lapsia. Miehenikään ei halua. En koe lastentekoa miksikään ihmisen velvollisuudeksi (nyt en tarkoita biologisia seikkoja vaan enemmänkin yhteiskunnallisia ja sosiaalisia) enkä myöskään koe, että lapsista koituva ilo tai onni olisi ns. vaivan arvoista. Huom! Tämä näkökulma koskee vain omaa henkilökohtaista elämääni. En yritä kyseenalaistaa muiden ihmisten näkemyksiä.
Minäkin inhosin lapsia tuon ikäisenä. Vieläkään en välitä pätkääkään muiden penskoista, mutta omani heitä on neljä ovat maailmani keskipiste. Vauvakuumeen sain vasta kun sain tietää odottavani esikoista. Olen nyt 36v. Mutta oma on jokaisen valinta. Oletko ajatellut tehdä abortin jos tulet vahingossa raskaaksi? Vai onko sinut jo steriloitu? Jos ei niin kannattaa miettiä, nimittäin lapsi ei kysy lupaa saako tulla?
"Vai onko sinut jo steriloitu? Jos ei niin kannattaa miettiä, nimittäin lapsi ei kysy lupaa saako tulla?"
Sterilaation saa vasta, kun on joko 30-vuotias tai on jo hankkinut itse 3 biologista lasta. Eli 24-vuotias joutuu odottelemaan sitä hetkeä vielä 6 vuotta.
mitä sä sitten kirjottelet tänne.tää on pikkusen väärä palsta noille sun ajatuksille.itse olen 28 ja mul on 4 ja viides tulossa.mä en ymmärrä et pidät jotain elukoita "vauvoina".jotain rajaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
sä olet varmaankin niitä ihmisiä jotka ovat allergisia eläimille, ja et sen takia voi sietää sitä että jotkut ihmiset kiintyvät eläimeensä.
ja toisaalta, eläin"vauvoissa" on paljon enemmän hyviä puolia kuin ihmisvauvoissa. eläimet kuluttavat luontoa vähemmän(ei vaippoja, ei tuttipulloja).
ja kun eläin kasvaa, se ei tule tarvitsemaan kännykkää, i-podia, cd-soitinta, tietokonetta, pleikkaria, uusia vaatteita, viinaa, olutta, päihteitä, dvd-leffoja, telkkaria, dvd-soitinta, ilotulitteita, koriste-esineitä.
joten ihmekös joillekin eläin on rakkaampi kuin valittava ja kiittämätön ihmislapsi.
Eikä koirat hoivaa sinua vanhainkodissa. Tai kissat tee kaihileikkausta kun sokeudeut. Poni ei hoida lonkkavikaasi kun olet 75 vuotta...
On yleistä, että muiden lasten lapset eivät tunnu erityisen ihastuttavilta ja oma lemmikkieläin - johon sentään on vahva tunneside - on siten rakkaampi kuin naapurin lapset.
Mutta kun omia lapsia ilmaantuu, niihin yleensä syntyy voimakas tunneside. Jos ei, niin vanhemmissa on jotakin kovasti pielessä. Ja jos on eläimiin kiintynyt, on varmasti myös hyvä vanhempi lapsille, jos sellaisia sitten joskus saa.
Eli luulenpa, että alkuperäinen kirjoittaja ei vain tiedä, miltä tuntuu saada OMA lapsi...
ei ne omatkaan lapsesi tai lapsenlapsesi tule sua välttämättä katsomaan vanhainkotiin.
voivat asua muutaman sadan kilometrin päässä, ja tuollaiseen matkaan ei haluta tärvätä viikonloppua.
voit nykyään alkaa keräämään eläkettä nuorena, laitat osan palkasta talteen eläkerahastoon.
lääkärit ovat eri asia kuin naapurin kiljuva kakara.
kaikki eivät pidä lapsista, kaikki eivät HALUA lapsia, kaikki eivät tarvitse vanhuudenturvaksi lapsia, vaan ehkä joskus mielummin eutanasian kuin vielä sen viiden vuoden kituuttamisen koneiden ja pillereiden avulla.
Monesti olen kuullut lapsettoman ihmisen sanovan että hän rakastaa lemmikkiään samoin kuin lasta. Että se eläin on ihan yhtä tärkeä, ellei tärkemäpikin, kuin lapsi olisi. Yksikään jo vanhemmaksi tullut ei taas ole samaa mieltä, misähän mahtaisi johtua? Se rakkaus mitä ihminen omaa lastaan kohtaan tuntee on aivan eri asia kuin siitä kissasta välittäminen, mutta sitä ei voi ymmärtää ennen kuin itse kokee.
no kerrohan miksi niin monet äidit harjoittavat fyysistä väkivaltaa lapsiaan kohtaan..rakkaudestako?
äiti rakastaa lastaan niin paljon että pieksää tämän?
miksi vanhemmat raiskaavat lapsiaan?rakastetaan lasta vissiin fyysisesti niin paljon...?
miksi vanhemmat juovat alkoholia lapsen läsnäollessa?lapsi on kai niin kivaa seuraa?
miksi perheissä lapset ovat niin usein hoidossa, että perhe itse viettää maksimissaan lapsen seurassa 5h päivästään, jos sitäkään..sekin vain rakkaudesta lapseen?
miksi perheet eivät nykyään enää hetkauta korviaan lapsen henkiselle pahoivoinnille,kuvitellaan että kaikki on hyvin kun lapsi menee illaksi kaupungille ja tullessaan kotiin menee suoraan omaan huoneeseensa nukkumaan, kun on kavereitten kanssa juotu tai tehty jotain muuta "kivaa" kaupungilla...
että turha enää vedota siihen että vanhemmat "rakastavat" lapsiaan..ehkä silloin kun lapsi on pieni vauva, mutta mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen vähempi vanhempi välittää lapsestaan.
ei tarvitse kuin käydä keskustassa, niin näkee tappeluja, nuoria iltaisin kalja/siideripullot kädessä ja tupakka huulessa örveltämässä, vanhemmat autuaan tietämättöminä. ja jos asiasta kerrot vanhemmille, he joko eivät usko tai nakkelevat niskojaan "so what" tyyliin "niinhän mekin silloin nuorena tehtiin".
alkaa melkein olemaan parempi vaihtoehto joku lemmikkieläin "muka vauvakuumeisille"..kouluttakoon ensin sen eläimen kunnolliseksi ja vasta sitten voi tehdä lapsia jos eläin osaa todellakin käyttäytyä ja kuunnella omistajaansa.
ei ole mikään ihme jos jotkut pitävät enempi eläimistä, kuin "metsässä kasvaneista" ihmislapsista.
ei lapsille nykyään edes opeteta käytöstapoja, saati mitään muutakaan..annetaan vaan kasvaa ihan itsekseen.."kyllä se varmaan joskus oppii/tajuaa".
nykyään jos menet kauppaankin viikonloppuisin, niin ensinnäkin kannattaa valita tuttu kauppa jonka asiakaskunnasta on hieman hajua, että tietää mihin aikaan kannattaa mennä kauppaan jos haluat välttää "perheryntäyksen" ja korvia viiltävän kiljunnan jokikisellä käytävällä.
sen olen myös huomannut että perheelliset ostavat huomattavasti enempi alkoholituotteita kuin esim. lapsettomat pariskunnat..
melko monen perheellisen kauppakärrystä löytyy se kaljakeissi ellei kaksikin, ja sen jälkeen hakevat vielä alkosta juotavaa..lasten kanssa...
pistää vain silmään tuollainen alkoholimäärä, kun itse en edes "harrasta" kaljakeissejä/sixpäkkejä.
joo on se suurta rakkautta kun lapselle jo pienestä pitäen opetetaan mistä saa viinaa ja alkoholituotteita, ja opetetaan syömään pizzaa ja kebabia terveellisen ruoan sijaan...
Tai saadakseen hoivaa vanhainkodissa?
Lastentekoako pitäisi kokeilla miltä tuntuu ja jos ei tunnu miltään niin annetaan lastenkotiin ja otetaanhan eläimiäkin pentuajaksi ja kyllästyttyään niitä myydään netissäkin pilvin pimein. Kuinka monet koiranpennut olenkaan naapureiden kakaroilla nähnyt, pentuvaiheen jälkeen niitä ei enään näy.
Järkevän ihmisen ei tarvitse kaikkea itse kokea. Et voi olla varma tuleeko lapsestasi lääkäri hoitaja tms. tai ei ehkäpä ei saa työtä koskaan. Monet nuoret eivät edes halua töitä tehdä. Kuka kuvittelee ihan varmasti synnyttävänsä tänne veronmaksajan? Sehän voi olla päinvastoin veronkuluttaja.
Tiedän paljon vanhuksia jotka ostavat palvelut eivätkä he toki ole lapsettomia. Kyllähän vanhukset työllistävätkin olivat sitten lapsettomia tai eivät.
Kerrohan miksi lapsettomat ovat aina parhaita kasvattajia ja kärkkäimpiä kritisoimaan lasten ja nuorten huonoa kasvatusta? Etkä ilmeisesti ymmärtänyt yhtään mitä "pernilla-inger" kirjoitti. Väännetäänpä rautalangasta... Oletko joskus kuullut ihmisen jääneen vuodeksi sairaslomalle surun takia menetettyään lemmikkikoiransa liikenneonnettomuudessa? Oletko kuullut ihmisen valvoneen viikkokausia sairaan kissansa vuoteen vierellä? Kanniskelleen vatsavaivaista marsuaan yökaudet? Matkustaneen toiselle puolelle maailmaa hakeakseen kultakalansa kotiin?
Sinulla ei ole lapsia, sinä et ymmärrä. En sano että olisit sen huonompi kuin lapsia hankkineet, mutta sinä vain et ymmärrä, etkä tule ymmärtämäänkään ellet jonain päivän tule äidiksi/isäksi. Älä sinä siis puhu siitä kuka rakastaa lastaan ja kuka ei.
Ja mistäs muuten tiedät ovatko ne kaljakeissejä ostavat ihmiset perheellisiä? Itse kävin ainakin usein veljentyttöjen kanssa kaupoilla kun olin vielä lapseton. Ja saattaa niillä lapsettomiksi luulemillasi pariskunnilla olla kotona neljä tenavaa odottamassa.
"Ja mistäs muuten tiedät ovatko ne kaljakeissejä ostavat ihmiset perheellisiä? Itse kävin ainakin usein veljentyttöjen kanssa kaupoilla kun olin vielä lapseton. Ja saattaa niillä lapsettomiksi luulemillasi pariskunnilla olla kotona neljä tenavaa odottamassa"
no ihan kuule siitä tiedän, että LAPSET OVAT HEILLÄ MUKANA KAUPASSA.
yleensä roikkuvat kärryssä kiinni, kiljuen karkkia.ja joskus on lapset mukana alkossakin kun jommankumman vanhemmat tekee vielä mieli kirkkaita ja muita viinaksia..lapsi saa katsoa vierestä, kun isi tai äiskä ostaa "illaksi viihdykettä".
ehkä en tiedä vanhemmuudesta, mutta sen tiedän että kunnollinen vanhempi ei ole mikään alkoholisti.
ja luojalle kiitos ettei minulla ja miesystävälläni ole lapsia, koska me molemmat emme voi sietää niitä kaupassa kiljuvia kakaroita..sitähän se on sitten.."perhehelvettiä" ja "lasten ehdoilla elämistä", sitten unohtuu se parisuhteen toinen osapuoli ja kuvioihin tulee mukaan ne "naapurin Reinot ja Riitat".
ja kyllä minulle riittää ihan hyvin mieheni, kissamme ja koiramme ja yhteinen asunto.ei tarvita parisuhteen todisteeksi jotain kakaraa.
Eikä tuo juuri sanonut käyneensä lapsettomana ihmisena veljentyttöjen kanssa kaupassa, ei sitä siis voi tietää kenen muksut kärrynreunassa roikkuu :D
Veikkaanpa että sinun vanhempasi olivat alkoholisteja ja lapsutesi oli yhtä helvettiä. Siksi työnnät sitä alkoholia esiin vaikka kyse oli siitä voiko elukkaa rakastaa yhtä paljon kuin omaa lastaan (kysymys johon sinulla ei ole pätevyyttä vastata) Sinä et halua omia lapsia, koska pelkäät että sinusta tulisi omien vanhempiesi kaltainen, mikä toki voi olla mahdollista. Suosittelisin ammattiapua, enkä sano tätä vittuillakseni. Alkoholistivanhemmat saavat elinikäiset arvet aikaan.
kuulepas nyt. se ei tee ihmisestä sen sairaampaa yksilöä vaikkei lapsia haluakaan.vaikka teillä lapsia rakastavilla ihmisillä on se "pakkosyöttö" lapsista päällä, se ei tarkoita sitä että kaikilla olisi.
opetelkaa hyväksymään vapaaehtoislapsettomatkin, eivät hekään kaikki lapsia inhoa, mutta ajattelutapa;"lapsi on niin kauan kiva kun ei ole oma", on joillain vain tuo.
miksi leimaatte heti lapsettomat psyykkeeltään sairaiksi, onnettoman lapsuuden kokeneiksi raukoiksi?ehkä jotkut ovat vain onnellisempia ilman lapsia, ja joillain lapset pilaavat tulevaisuudensuunnitelmat.
jotkut vain tuntuvat hakevan vanhuudenturvaa lapsista,ja se jos mikä on sairasta, lapsi tehdään itselle hoitajaksi(tuohan ei ole itsekästä).
ja kyllä kaupassa tunnistaa aika hyvin kun lapsi kutsuu äitiään "äiti" nimikkeellä, sen sijaan että kutsuu nimellä, ja aika monesti nämä äidit ja isät ovat keränneet kauppakärryyn parit kaljakeissit. se on nähty, ja kuultu. ja miten se on hyväksyttävämpää lapsen tädin tai sedän ryypiskellä silloin jos lapsi on yökylässä heillä?silloin kun lapsi on läsnä, niin silloin ei ryypätä!mikä siinä on ettei ihmiset voi olla juomatta, vaikka lapsi on vain hoidossa?minkälaista esimerkkiä te näytätte lapselle kun ryyppäätte?
Ei kukaan sanonut että olet sairas koska et halua, vaan että vanhempasi taisivat olla juoppoja. Vai miksi muuten meuhkaat kokoajan juopottelevista vanhemmista?
Ihan vapaasti saat olla lapseton, en minä sinua tuomitse, eikä varmaan kukaan muukaan. Itse tunnut tuomitsevatn lapsia hankkineet aika kärkkäästi. Juopoiksi heitä nimittelet, onko se mielestäsi sitten normaalia?
että olen nähnyt noita "ihannevanhempia" jotka ostavat ne kaljakeissit.
ei ole mielestäni hyväksyttävää, että perheelliset vetävät perseet lapsen läsnäollessa.
mutta näköjään teidän mielestänne se on ihan normaalikäytäntöä.
on oksettavaa katsella vanhempia jotka rahtaavat alkoholia lastensa kanssa..olen nähnyt tämän tapauksen. ensin kaupasta kaljakeissit ja "blandikset" ja sitten alkosta viinaa, joka v.loppu on todistettavissa tällaiset ihqut perheet.
miksi tuollaisten ihmisten annetaan hankkia lapsia?
miksi tuollaiset ihmiset edes tekevät lapsia, jos kerran joka v.loppu on tarvis ryypätä kun on ollut niin "raskas viikko".
ensin niin mesotaan ja itketään ns. vauvakuumeen kourissa, sitten kun lapsi on syntynyt, niin heti ensimmäiseksi ollaan alkossa ja bilettämässä milloin missäkin.
ihmettelen vaan missä on se vastuu tuossa touhussa enää.
ihmekös nuorten ongelmat ovat lisääntyneet jos vanhemmille on tärkeämpää "nollata" itsensä v.loppuisin kuin viettää aikaa lastensa kanssa.
Ja edelleen sinä jauhat juomisesta. Millaisessa paikassa sinä oikein asut jos kaikki lapsiperheet hamstraavat viinaksia aina kun menet kauppaan? Ja mistä sinä tiedät juovatko he ne kaljansa lasten läsnäollessa?
En ole sanonut että alkoholinkäyttö lasten läsnäollessa olisi hyväksyttävää, ja väitän että valtaosa pienten lasten vanhemmista ei ryypiskele joka viikonloppu,kuten tekstisi antaa ymmärtää.
Tässä ketjussa oli kyse siitä miksi joillekin ei tule vauvakuumetta ja miksi lapsia inhoavia pidetään epänormaaleina. Sinä jauhat kaljakeisseistä ja bilettävistä vanhemmista. Ikävää että sinulla on rankkoja kokemuksia juopottelevista vanhemmista, oletko harkinnut AA:ta? Heillä on ryhmiä alkoholistien aikuisille lapsille.
MINUN vanhempani eivät olleet alkoholisteja, perheessäni ei ole alkoholismia.
siksi ihmettelenkin miksi nämä ns."vauvakuumeiset" sen lapsen saatuaan alkavat juoda?
eikö se lapsi olekaan enää toivottu?eikö lapsi olekaan ns."rakkaudenhedelmä"?
miksi vanhemmilla on nykyään hirveä tarve juoda alkoholia?
jos lapsi kerran on ollut toivottu ja haluttu, eikö silloin pitäisi voida luopua alkoholista ja muista päihteistä?koska varmasti jokainen vanhempi tahtoo olla esimerkkinä lapselleen.
ja taisi tekstini osua sinulla arkaan paikkaan kun olet nimittelemässä sinulle tuntemattomia ihmisiä alkoholisteiksi. et tunne vanhempiani, mutta silti nimittelet heitä, miksi?.
itselläni on ihan syy, sillä lähikaupoissamme NÄKEE todellakin näitä vanhempia jotka rahtaavat kaljakeissejä lasten kanssa. HEIDÄN käytöstään ihmettelen, ja niiden ihmisten joiden mielestä tuo on jotenkin hyväksyttävää ja puolusteltavaa.
Kuinka paljon pienten lasten vanhempia tuttavapiiriisi kuuluu? Juopottelevatko he kaikki? Mistä sinä tiedät millaisissa olosuhteissa ne keissejä ostavat ihmiset ne kaljansa juovat? Miksi sinä oletat että ihmiset alkavat ryypiskellä heti lapsen saatuaan? Tekevätkö sinun tuttavasi niin? Eikö ihminen mielestäsi voi olla hyvä vanhempi ellei ole absolutisti? Enkä tarkoita että lapsen läsnäollessa juominen olisi hyväksyttävää edelleenkään.
Minä oletan vanhempiesi tai toisen heistä olevan alkoholisti, koska sinä jankutat ryyppäämisestä ja kauhistelet miksi vanhemmilla on kauhea tarve juoda. Ikävää jos loukkaanuit, mutta tekstistäsi paistaa kirkkaasti läpi alkoholiin liittyvä trauma.
Minulle alkoholi ei ole lainkaan arka asia, toisin kuin sinulle. En myöskään tunne ainuttakaan isää tai äitiä joka joisi alkoholia lasten aikana. Itseasiassa tuntemani pienten lasten vanhemmat käyttävät sitä hirveää alkoholia hyvin harvoin.
ole alkoholisti.
mielestäni siltikään ei ole hyväksyttävää juoda lapsen läsnäollessa, ja en voi ymmärtää niitä ihmisiä jotka sitä harrastavat.
se miksi asia minua ärsyttää on se, että nämäkin alkoholistiäidit ja isät nostavat sitä tukea, mutta se ei mene lapsen tarpeisiin, vaan siihen ryyppäämiseen.
kaveripiiriini ei kuulu alkoholistivanhemmat, vaan naapurustoon. heitä en huolisi ystävikseni vaikka minulle siitä maksettaisiin.
näitä vanhempia siis NÄKEE ihan lähikaupassa lapsineen ja kaljoineen.
sääliksi käy niitä lapsia joiden vanhemmille tärkeintä on ryyppääminen.
sitten ihmetellään miksi nuorilla on niin paha olla ja on masennusta ja alkoholismia ja kouluampumisia..joo syytetään lasta siitä että vanhemmat ovat epäonnistuneet.
tätä media suoltaa.tätä vanhemmat suoltaa. missä on nykyään vanhempien vastuu lapsen asioista, vai loppuuko se vastuu siihen paikkaan kun lapsi on syntynyt ja kulissit on saatu pystyyn.
jos kerran lapsia haluaa, on tajuttava että itse pitää olla esimerkkinä, on vanhempana kannettava se vastuu, vanhempana sinun tulee kasvattaa lapsesi yhteiskuntakelpoiseksi.
Minulla oli koira yli 10 vuotta, jota rakastin todella paljon, mutta nyt kun minulla on lapsi, niin rakastan tätä lasta enemmän kuin sitä koiraa ja voisin vaikka kuolla tämän lapsen puolesta, mutta koiran puolesta en olisi ollut valmis kuolemaan.
En minäkään olisi kaksinelosena lapsia halunnut vaan tuolloin hain yliopistoon ja hankin itselleni akateemisen koulutuksen. Olin päälle kolmikymppinen, kun perustin (lapsi)perheen aviomieheni kanssa.
..onko sinulla ollut huono perhe lapsena, onko sinua pahoinpidelty? Ei tietenkään välttämättä, mutta jostainhan tuo paha olosi ja katkeruutesi onnellisia perheitä ja lapsia kohtaan kumpuaa..
Tiesitkö, että myös koiria potkitaan ja hakataan.. kissoja heitellään seinään. Lehmiä ja kanoja raiskataan yms Oletteko te kaikki eläintenomistajat siis sairaita?? Ymmärrätkö pointin??
Tuo, että lapsiperheet kuluttaisivat enemmän alkoholia kun lapsettomat on myös ihan vitsi.. mistä hatusta sinä noita juttujasi vetelet.. voi raasua!
Itse olen sinua yli 10 vuotta vanhempi, eikä minulla ole koskaan ollut vauvakuumetta. Ei sen tarvitsekaan tulla, vaikka joidenkin mielestä ihan varmasti joka naisella se kello alkaa tikittää ja kyllä se mieli aivan varmasti muuttuu kun niin muuttui mullakin. En voisi kuvitellakaan sanovani noin kenellekään. Ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia. Jos et lapsia halua, älä niitä tee. Ei sinussa ole mitään outoa.
On ihan normaalia tuntea lapsia kohtaan negatiivisia tunteita. Ja miks sun pitäis stressata siitä, missä vauvakuume viipyy? Jos sitä ei ole eikä tule, älä hanki lapsia. Kaikkien elämään lapset ei sovi ja ilman niitäkin elämä voi olla mahtavaa. Ei mullakaan ollu 24-vuotiaana vauvakuumetta, eikä ole nytkään. Olen 26 v ja raskaana. Ole ilman lapsia jos siltä tuntuu! Ihmettelen vaan avautumistasi tällä palstalla:)
Oon tiennyt sen jo ihan lapsesta asti etten halua perhettä. Nyt olen 26 ja päätös pitää. Mulle riittää sukulaisten tenavat, niitä näkee silloin tällöin mutta mun ei tarvitse olla vastuussa hippaleikkien aivotärähdyksistä. Kouluavustajana ollessani vaan haaveilin kuutisen aikaan aamulla että josko voisi roudata katkaistun haulikon ja teurastaa kaikki kirkuvat räkänokat. Kauppakeskuksessa töissä ollessaan sitä itkuparkukonserttia saa kuulla yllin kyllin. Silloin tekisi mieli vaan karjua niille kurkku suorana että kohta tulee tenavavartaita ruokalistalle! Joku raja..
Miksi, oi miksi, olet hakeutunut kouluavustajaksi jos kerran et voi sietää metelöiviä lapsia? Kuvittelit varmaan että koulussa et joutuisi olemaan lasten kanssa tekemisissä?
Itsekin olen töissä kauppakeskuksessa ja itkuparkukonserttia saa kuulla kohtalaisen harvoin. Ehkä joka kahdessadas tai kolmassadas lapsi sellaisen järjestää. Toki isossa ostoskeskuksessa sellaisia tulee vastaan joka päivä useampiakin ja se johtuu ihan siitä että siellä käy useita satoja sen ikäisiä lapsia päivässä.
Suosittelisin sinulle terapiaa, voisit ottaa yhteyttä vaikka työterveyshoitajaan, joka ohjaisi eteenpäin. Kerrot hänelle noista vuosia jatkuneista aggressiivisista ajatuksista lapsia kohtaan. Jos jatkat noita vihantunteiden patoamista, niin joku päivä se purkautuu ja pääset iltapäivälehtiin.
Ei minullakaan ole koskaan ollut vauvakuumetta ja olen kuitenkin yli kolmikymppinen ja ekan vauvan sain yli kolmikymppisenä eikä vielä silloinkaan ollut vauvakuumetta. Miehelläni oli hirveä vauvakuume, mutta minä olin se viimeisen sanan sanoja ja päätimme sitten, että yksi lapsi saa tulla, koska en vihaa enkä inhoa lapsia ja en halunnut mieheni joutuvan kärsimään lapsettomuudesta vain oman mukavuudenhaluni vuoksi. Lastaan rakastaa äärettömästi, mutta koskaan en ole sairastunut tautiin nimeltä vauvakuume. En ole silti joutunut katumaan päätöstä hankkia yksi lapsi. Elämä on oikein mukavaa.
Ei käy kyllä kateeksi yhtään elämäsi!Ethän voi edes tietää miltä vanhempana oleminen voi tuntua kun et kerran ole ikinä kokenut vauvakuumetta,ollut raskaana tai synnyttänyt ja toivon myös että et voi edes kokea sitä koska eivät itsekkäät ihmiset ansaitse lapsia jotka joutuvat huonojen vanhempien vuoksi huostaanotetuiksi.Ei kaikista ole vain vanhemmiksi ja parempi myöntää se kuin tehdä lapsia vain sen takia kun muutkin tekevät!!