Terve, olen mies ja suurin osa narsistisista piirteistä sopii minuun, ehkä edellinen suhteeni kuoli juuri tuon takia (ei 100% mutta narsistisuus vaikutti aika paljon), nyt minulla on uusi nainen ja olen todella rakastunut ja kaikki menee suurimmaksi osaksi hyvin ja haluan että tämä onnistuu, melkein joka päivä joudun kätkemään tiedostamani huonot piirteeni että menisi hyvin. Kuinka voin selvitä ilman ammatti-apua narsistisuudestani jotta naiseni ei tiedä että olen narsisti ja että kaikki menisi hyvin? Pystyn tietysti kieroilemaan ja esittämään ihanne miestä mitä oikeasti en ole, mutta en jaksa joka päivä olla ns. huippu.
Nautin olla narsisti ja leikkiä sekä pelata tunteilla jne. mutta tiedän että se on väärin varsinkin kun olen ensimmäistä kertaa eläissäni ihan oikeasti tosissani. Olen 27v mies.
Nautin olla narsisti ja leikkiä sekä pelata tunteilla jne. mutta tiedän että se on väärin varsinkin kun olen ensimmäistä kertaa eläissäni ihan oikeasti tosissani. Olen 27v mies.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tarkistin juuri wikipediasta mitä tarkoittaa narsisti http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuus ja olen juuri tuota, olen tiennytkin aina olevani, mutta mielestäni tuo on silti täysin ylireagoitu 'pahuus' koska, kukapa meistä ei haluisi saada ihailua, ja olla superihminen tahi alistaa muita saamalla itselleen paremmuuden tunnetta, eikös tämä ole jo ihan kivikautinen perinne? Ja en todellakaan myönnä esim. töissä että olen epäonnistunut jossain, yritän laittaa sen aina muiden syyksi ja itseäni sen enempää kehumatta onnistun aina siinä, mutta aniharvoin teen virheitä ja nekin johtuu siitä että en viitsi tai jaksa tehdä niitä oikein. Käytännössä nautin siitä kun itseni takia muut saavat paskaa niskaan ja itse saan kehuja. Pinna palaa herkästi ja isken nyrkkiä pöytään kun sille päälle satun.
Hoitoa sä tarvitset. Mene itseäsi parantamaan psykiatrin tai psykologin avustuksella.
narsisti. Minä olen aina kuvitellut, ettei narisisti näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Kaikki vika on aina muissa. Onko aloittaja narsisti? En ole asiantuntija näissä asioissa.
Hei mulkero!
Diagnoosi kannattaa aina jättää ammattilaisen tehtäväksi. Jo se että tiedostat olevasi kusipää, on merkki siitä että kyseessä ei ole narsistinen persoonallisuushäiriö. Mutta apua sä tarvitset!
Saisitkohan enemmän irti elämästä jos menisit hoitoon?
Seuraavat neljä sanaa kirjoitan ex-naisystäväsi puolesta:
Mulkku! Mulkku! Mulkku! Mulkku!
Yleensä ei ymmärrä narsisti itse olevansa narsisti, mutta toisaalta voi tulla siitä jossain määrin tietoiseksi, koska onhan yleinen tieto myös narsistien saatavilla netissä ja kirjoissa ja lehdissä, tv:ssä jne. Ihminen voi alkaa tunnistaa itsessään niitä piirteitä, että "hei minähän käyttäydyn juuri noin..." Mutta jostain olen lukenut, että narsismista ei kovin helpolla parane, joten jos joutuisin narsistin kanssa seurustelemaan, suhde loppuisi varmaan saman tien, jos saisin kuulla tyypin olevan narsisti.
Kirjoitat: "koska, kukapa meistä ei haluisi saada ihailua, ja olla superihminen tahi alistaa muita saamalla itselleen paremmuuden tunnetta, "
Tuo on niin sairasta, että hyi kamala sentään. Ei todellakaan ole normaalia ajatella noin. Kenenkään alistaminen ei ole oikein. Alistaminen on sairasta hommaa. Parisuhteessa ollaan tasavertaisia puolisoita ja halutaan molempien hyvää, siis ei alisteta kumpaapaan vaan ollaan tasavertaisia. Et ole kypsä parisuhteeseen, jos aiot alistaa puolisoasi.
Kyllä sun kannattaa mennä juttelemaan psykologin/psykiatrin kanssa. Sehän jää sinun ja ammattilaisen väliseksi, ja saat tietää, että oletko todella narsisti vai kärsitkö vain jostain muusta, kuten huonosta itsetunnosta. Itsediagnooseja on melko vaikea tehdä, varsinkin jonkin wikipedian perusteella, ja narsistisia piirteitä löytyy muistakin persoonallisuushäiriöistä. Ammattilaiselle kannattaa olla avoin ja kertoa se, mikä todella vaivaa mieltäsi, sillä siinä säästää aikaa. Jätä pelit sikseen.
Sanot olevasi todella rakastunut ja että haluat uuden suhteen toimivan. Tämä ei kuulosta narsistilta. Tosin näin tekstin perusteella on vaikea määritellä, mitä tarkoitat millä sanalla ja kuinka syvä tunteesi todella on. Ammattilainen hahmottaa nämä asiat paremmin ja voi mahdollisesti tarjota ratkaisuja ongelmiisi.
Kyllä tuo ihan narsistilta kuulostaa! Toi sun itetunnon pönkittäminen saa hyvin herkästi muut vihaamaan sua, vaikkei ne sitä ääneen sanoiskaan. Sä tavoittelet huomioo ja kunnioitusta mut jos jatkat tohon tyyliin niin se kääntyy takuulla sua vastaan. (En ole mikään psykologi, vaan käytännön kokemus on opettanut paljon) Kaikki ihmisethän ovat persoonia, ei tietenkään kaikilla voi olla 100% kaikkia piirteitä jotka wikipediassa listataan. Tiedän ettet rakasta uutta naisystävääsi yhtä paljon kuitenkaan kuin itseäsi. Ei parisuhteessa kannata esittää jotain muuta kuin on!!? Ole vain oma itsesi, vai kehen haluat naisesi rakastuvan? Jossain vaiheessa kun et enää jaksa teeskennellä parisuhteessasi, nuo samat periaatteet työpaikalta tulevat parisuhteeseesi. Jos olet oikeasti rakastunut tähän naiseen niin MIETI onko hän oikeasti sen arvoinen?
Suosittelen lämpimästi menemistä juttelemaan ammattiauttajalle, et siinä menetäkkään mitään, päinvastoin!!
Ja muista! Jos naisesi tahtoo joku päivä kuitenkin lopettaa suhteen, Anna hänen mennä, et voi hallita parisuhdetta yksin!
10 pistettä, kun avauduit täällä! ylesä koko narsisti-sanaa jo kavahdetaan. Tsemppiä!
Sulla on jonkinlainen mahdollisuus oppia tulemaan itsesi ja muiden kanssa toimeen, mutta vain psykoterapian avulla. Sinne mennessäsi sinun tulee olla motivoitunut, avoin kaikelle ja yrittää tunnistaa omat puolustuskeinosi, jotka haittaavat paranemisprosessiasi.
Narsistin kirjoittamat sivut:
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html
Hoitoon hakeutumisesta:
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsismin_diagnosointi_ja_hoito/
Se, että haet apua, on hyvä merkki siitä, että saatat olla tarpeeksi motivoitunut oppimaan tulemaan toimeen häiriösi kanssa.
No et siis ole 100%:n narsisti, mikä nykyään tarkoittaa psykopaattia, sillä et kirjoittelisi etä kyseenalaistaisi tämänkään vertaa, jos olisit. No, siis, sinulla on toivoa.
Mutta ilman ammattiapua et tule paranemaan, millään, jos senkään avulla. Ammattiavunkin kanssa pitää olla nöyrä oppimaan, myöntää vikojaan ja tajuta, että työ on silti tehtävä itse.
Narsistilla ensimmäinen juttu on juurikin se, että puolustelee, ei myönnä virheitään eikä heikkouksiaan oikeasti heikkouksina. Sitä sinun pitää käsitellä. Ilman puolusteluja. Narsistilla on vaikeaa kestää epäonnistumisen, tappion ja huonommuuden tunteita, ja niitä sinun pitäisi käsitellä. Myös siksi, että täydellisyyttä ei rakasteta. Sitä voidaan juurikin ihailla, muttei koskaan rakastaa: koska se ei ole inhimillistä. Sankaritarinat eivät synny ihmisistä, jotka ovat vain aina voittaneet, vaan vasta epäonnistumisten, heikkouksien ja kyynelten kautta.
Niin, kukapa ei haluaisi olla superihminen? Aika moni. On aika kivaa olla tavallinen ihminen, olla heikko ja painautua toisen syliin. On aika kivaa, kun toinen on samanlainen, ettei tarvitsekaan olla täydellinen, voi tehdä virheitä eikä silti ole toista huonompi. On kivaa, kun voi voittaa jotain oikeasti: eli kun on vaikeaa siitä voi pinnistää ylös rehellisesti. Superihmisenä ei ole oikeastaan kovinkaan kivaa. Kun kaikki pitää osata oppimatta, heikkouksia ei saa olla, tunteitaan pitää rajata ja rajoittaa, ikinä ei saa tehdä virheitä. En totisesti haluaisi olla superihminen. Minä haluaisin ennemmin rakkautta, kun alistamista: vallassa ei koskaan rakkaus elä.
Käytöstäsi töissäkin puolustelet turhaan: se ettet tunnu kehittyvän on yksinomaan huono asia. Ihmisen pitäisi kasvaa. Kasvaa kärsivällisyyteen, myötätuntoon ja rakkauteen. Sinä vaan otat helpon tien, haluat kehuja ja isket nyrkkiä pöytään. Olet ikuinen lapsi "minä en tee virheitä, paitsi ehkä tahallani nekin" kuulostaa ala-asteelaisen selityksiltä, kun polkee jalkaa samalla. Narsisti on aina lapsen tasolla. Siksikään suhteet eivät tule onnistumaan rehellisiksi muuttuessaan.
Olet oikeassa siinä, että et jaksa ikuisesti teeskennellä. Lopputulos tällä hetkellä on rakkauden sammuminen halveksuntaan, valtataistelu eikä suhde, tunteetonta teeskentelyä, ja lopulta toivottavasti ero: noilla eväillä ei rakkaudesta kannata haaveilla. Rakkaus on toisen kunnioittamista, arvostamista myös heikkouksineen. Itseään kohtaan se on itsensä hyväksymistä epätäydellisenä, ihmisyyden hyväksyntää "kelpaan vaikka olen kelvoton". Nyt koet vain sitä huumaa, ihastumista omiin haaveisiisi.
Jos olet tosissasi, ei auta kun nöyrtyä ja olla tosissaan. Mutta se pitää tehdä myös itsensä takia, tajuta se, että vaikka tätä suhdetta ei ehtisi pelastaa itseltään (miksi et ole mennyt jo aijemmin), niin ehkä seuraavan sitten. Sinä olet samalla tavalla tämän maailman armoilla, kun muutkin, et ole superihminen, etkä tule olemaan, et ole täydellinen, etkä tule olemaan, et ole mitään sen kummmempaa: etkä tule olemaan. Jos et muutu, löydät korkeintaan jonkun masokistisen ja alistuvan läheisriippuvaisen joka kaipaa surkeita ihmissuhdekokemuksia kasvaakseen, mutta rakkautta et vaan tule löytämään. Et tule löytämään narsistina paljon muutakaan aitoa, se on vain näennäisesti mitään. Oikeasti narsistina tulee aina lopulta onnettomaksi, osattomaksi ja yksinäiseksi.
Koska olet tuonkin verran tiedostava kuitenkin, sinulla olisi toivoa, jos aloittaisit heti. Narsistisuuteesi on siis todennäköisesti syyt, ja se on seurausta jostain. Jotkut narsisteista paranee, mutta se on harvinaista. Ole yksi niistä harvoista ja saat rakkautta.
Ja jos pidät itseäsi narsistina, todennäköisesti et ole narsisti.
Et voi olla esim. 70% narsisti ja 30% normaali!!!
Se on persoonallisuushäiriö. Ei muutkaan sairaudet ole prosenteissa mitattavia "minulla on nyt 65% flunssa".
Raivostuttavaa, kun vakavat sairaudet yleistetään noin. "Haluan ihailuja ja luulen olevani cool, koska pelailen naisilla!" eli olen selvästi narsisti.
Runeberg oli parempi tarinankeksijä. Ja ymmärsi todennäköisesti palstan kirjoittajia paremmin ajan päälle. Hän olisi osannut lukea että aihe on ikivanha.
Kyllähän nuo narsistin piirteiltä vaikuttaa "kukapa ei haluaisi olla superihminen tahi alistaa muita saamalla itselleen paremmuuden tunnetta ..." Normaali ihminen ei ajattele näin. Laitat epäonnistumisia muiden syiksi Nautit kun muut saavat paskaa niskaan, se ei ole normaalia. Ei sekään että esität jotain muuta kuin olet. Narsismissa on tietysti eroja henkilöstä riippuen, ei siinäkään mitään ehdotonta rajaa ole, mutta täysin mulkerolta vaikutat joka tapauksessa. Hyvä sentään että olet itse huomannut sen ja haluat muuttua, joten mahdollisuuksia muutokseen on. Varmaan ei kuitenkaan onnistu ihan omin päin.
Aloita esim. siitä että lopetat salailun ja näyttelemisen ja kerrot myös naisellesi että yrität parantaa joitakin ominaisuuksiasi. Ei sinun tarvitse nimetä itsellesi diagnoosia, ja kenelle tahansa on hyväksi yrittää kehittää luonnettaan.
Yksikään narsisti ei ikimaailmassa myönnä olevansa sellainen. Yksikään narsisti ei tutki tuollaisia (vähäpätösiä) asioita, koska ne ei kiinnosta, on paljon kivempi kertoa itsestä asioita joita todellisuudessa tuskin koskaan on tapahtunut, halus kukaan kuunnella tai ei... jaa, tutkii ehkä senverran että tietää mistä puhutaan ja löytää taas yhden syyn moittia puolisoaan epäkelvoks...
Narsismi on sairaus, narsisti ei näe itseään sairaana! Narsistin kanssa on pelottavaa ja kuluttavaa elää! Luulen/toivon itse 10v narsistin kanssa eläneenä ja siitä hiljalleen parantuvana, että ap on provo. Mutta hei, ei viitsi leikkiä vakavilla asioilla...
Muutenkin koko sana on kärsiny inflaation...täällä joku niin osuvasti kirjotti, "Jos puolison naama vit..aa, se ei tarkota että hän olisi narsisti..."
Tietysti voit olla narsisti, mutta minulla tulee ensimmäisenä mieleen huono itsetunto, ei ihminen joka on sinut itsensä kanssa kaipaa jatkuvasti ihailua ja tunne, että on superihminen. Kuulostat kyllä kieltämättä aika vaikealta ihmiseltä. Oletko kysynyt itseltäsi, miksi nautit kun muut saavat paskaa niskaan? Voitko huonosti jos sinua ei kehuta? Toisaalta säälin sinua, jos ihan oikeasti ajattelet noin, elämäsi täytyy olla raskasta jos olet koko ajan riippuvainen siitä mitä muut sinusta ajattelevat, jos jaksat tuntea vihaa, jos muilla menee hyvin. Täytyy vain sanoa, onneksi en ole samassa veneessä.
No ei kai tässä ole diagnoosi pääasia, eikä tarkoitus takertua yhteen sanaan. Varsinainen asia on, että aloittajalla on luonteenpiirteitä, joista haluaa päästä eroon. Ensimmäinen askel on otettu, eli omien vikojen (osittain) tunnistaminen ja halu olla toisenlainen. Siitä eteenpäin joko terapiassa tai omin päin yrittämällä ajatella ja toimia toisin aina kun huomaat itsessäsi ei-toivottua käytöstä. Aitous ja avoimuus on tärkeä askel myös. Siis se, että yrität olla rehellinen itsellesi ja muille, kaikessa.