Olen vihdoin tavannut miehen joka on turvallinen, kunnollinen empaattinen jne. Just siis sitä mitä olen toiovnut. Mutta. Nyt sitten hänen maneerinsa, eleet ja ilmeet ärsyttää. Arvot ja haaveet yms. menee yksiin. Ja taasko kerran joudun toteamaan, että ei nappaa, vai onko kyse siitä että olen aina tapaillut ns. huonoja miehiä, pelureita, ja oppinut elämään turvattomuudessa. Ja nyt sitten kun kunnollline, etsin vikoja koska pelottavaa jos "joutuu" sitoutumaan (pelureiden kanssa on aina tiennyt, ettei homma johda mihinkään vakavaan). Ikuinen ongelma, siis pakottaako itsensä suhteeseen ja vaikeiden tuntemusten yli vaiko uskoa että kun oikea osuu kohdalle, sen vaan tietää ja silloin ei tarvitse pakottaa itseään vaan uskaltaa automaattisesti. Kokemuksia?Mielipiteitä?
tää on niin tätä....
mirkku123
2336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä ikinä edes yritä pakottaa itseäsi suhteeseen ihmisen kanssa joka ei vaan nappaa! Sillä jos sen teet ni satutat sitä toista osapuolta todella paljon kun annat hänen kiintyä ittees koko ajan enemmän ja enemmän ja ite et tunne samoin. Pistä poikki mahdollisimman pian niin et satuta enempää toista etkä aiheuta kummallekaan lisää tuskaa. Sillä ei ne tunteet tule "ajan kanssa" ne tunteet on jo heti olemassa tai sit se suhde on tuhoon tuomittu. Itse menin joskus tuohon miinaan ku huomasin et tunteet alko vähenemään toista osapuolta kohtaan et ajattelin et tää on vaan tilapäinen juttu ja et ne tunteet vielä takaisin..vaan eipä todellakaan tullu ja lopulta pistin suhteen poikki mikä oli ainoa ja oikea juttu! Tietty sit jos et halua edes rakkautta ympärilles ja et voit elää rakkaudettomassa liitossa ni sithän tilanne on toinen mut jos oikeasti haluat tuntea aidon ja oikean rakkauden ni pistä tuo suhde poikki välittömästi!
Tsemppiä! :)
Totta puhut, enkä halua satuttaa ketään. Tiedän itsekin, että toinen kiintyy lisää kokoajan. Mun puolelta sen ongelma on se, että tuntuu ettei mikään kelpaa. Ihmettelen miksi ei. Siis olen kokenut kovia (niinhän me kaikki), ja se varmasti vaikuttaa uskaltamiseen ja sitoutumiseen. Ja haluaisin kovasti saada hyvän ja terveen suhteen, vaikkakin viihdyn itseksenikin mainiosti :) Mutta on se nyt prkl kumma, kun kukaan ei kolahda, pistää epäilyttämään että vika löytyy omasta päästä ja kokemuksista, eikä niinkään siitä toisesta osapuolesta. Kun sitä täydellistä miestä ei ole olemassa, ja itsestänikin niitä vikoja löytyy varmasti. Kuitenkin olen lähestulkoon aina se, joka "jättää". Ja jos ihastun, mikä on tosi harvoin, niin aina sellaiseen mieheen jonka tiedän olevan ei sopiva- helppo ihastua kun ei tarvitse edes yrittää mitään vakavaa, vaan voi vaan relata eikä panikoida. Eli, summasummarum, ongelma on suurella todennäköisyydellä omassa päässäni. On vaan tosi tosi vaikeaa löytä ulospääsyä siitä!!!Kun aina joutuu pohtimaan onko mies oikea vai vika minussa....tiedän muutaman ystäväni, jotka olleet myös pitkän ajan "yksin" ja tavallaan runnoneet väkisin itsensä suhteesee kaikista peloista huolimatta. Ja ovat nyt onnellisessa parisuhteessa jne.
No eihän niitä vastauksia täältä löydy, mutta olisi ja on kiva kuulla jos joku toinenkin painii samojen juttujen kanssa ja saada uusia oivalluksia :) omat ajatukset kun usein pyörii samaa rataa....ja tiedoksi että en itse ole peluri, enkä leiki toisten tunteilla, tapailen yhtä miestä kerrallaan jne.