Suhde jota ei tullutkaan

katunut menettämätöntä tilaisuutta, en menetä mitään tyhjästä.

Homma jää ikäänkuin kesken, ja se kyllä jää sitten soimaan ikuisuudeksi päähän.

Siitä saa ammennettua vaikka kuinka paljon jossitteluja.. tuskallisen ihanaa :D

No eipä se silleen, koska mä ymmärrän että se mikä ei ota syttyäkseen ei ole tarkoitus syttyä.. vaikka se tietysti h-hetkellä tuntuu tosi vittumaiselta ja itkuraivarit ei olis kaukana :D

Toisaalta, jos on oikein ihastunut, siis niin pahasti ihastunut ettei normaali käyttäytymisestä tule yhtikäs mitään, niin silloin hetkeksi pakkien saaminen pysäyttää koko maailman ja sit itketään pari iltaa jäätelökipon äärellä. Koska ei ole mitään mihin ei jätski helpottaisi, parin päivän jälkeen on jo parempi mieli :D Mä olin tehnyt tos muutama vuos takaperin tosi kipeen "surutyön" miehen vuoksi ja siitä toipumiseen meni aika pitkään, puhutaan jo kuukausista ja kyseessä oli sentään puolituttu/ihastus/kokeilu. Mä tykkäsin, mies ei. Aina ei mee nallekarkit tasan! Sitä mä toisinaan mietin, en sitä miestä vaan mun silloista olotilaa ja omaa surua asiasta.. Se satutti, mut samalla se kasvatti :)

Mä joskus mietin, mitä se olis jos jostain suhteen poikasesta oliskin tullut jotain, millaista se olis ollut ja mitä tekisin nyt.. Välillä tulee olo, että muka aina menee kaikki pieleen ja mussa on oltava jotain vikaa, mut ei ne suhteet itsessään mua harmita, mäkin valitsen siinä missä miehetkin. Eteenpäin se on mentävä joka tapauksessa ja pitää katsoa aina hetki kerrallaan :)

asia vaivata melko pitkänkin. Jossain vaiheessa toivoo pääsevänsä yli.

oo oikee ommo semmosta tilannetta etten olis päässy alottamaan suhdetta niin haulutessani..hmm..yhe kerran muistasin teinivuosiltain kun olin tavattoman ihastunut yhteen poikaan vuosia...ja se ei vaan ottanu ihastuakseen muhun ei sitten nii millään..se oli karvasta..='o(

mut melko pian sen yli päästiin..mä putoan nopeesti jaloilleni..varsinkin jollen ole ehtinyt syvästi rakastumaan ja sitä tapahtuu harvoin..koska harvat saa mut rakastumaan..ihastumaan saa lähes jokainen joka hurmaa..mutta rakkaus onkin sitten kinkkisempi juttu mun kanssani..=o)

minnekkään se tunne.Säilyy muuttumattomana, vaikka sen taka-alalle siirtääkin. Siellä se on tallessa, tulevaa mahdollista käyttöä varten. Joskus tunne jotain toista kohtaan tulee tilalle, silloin se hiipunee.

Kyllä se jää. Voi yrittää sätkiä vastaan, mut ei se mitään auta. Revitynkin kirjeen saa teipattua. Poltetun kirjeen sisällön koittaa haalia muistinsa sopukoista. Vaikka muistiaan teloisi vaikka alkoholilla jäljelle jää vähintään nimi ja tunnelma.

Ei oo pakotietä. "Paikka avoin - toistaiseksi ja pysyvästi mikälli muuta ei tapahdu muualla."

Jää se....

Naapurin miehen kanssa sit vasta 100 vuotiaana :D
Odottaisko se niin kärsivällisesti? En usko, eikä tarvikaan. Olishan se aika epäreilua :)

niin ...... ehkä siis myöhemmin :)

vähän niinkuin myrskyluodon Maija ja sen mies :D

sori, et oot niin söpö :)

jota ei nyt tullutkaan, tulee vaivaamaan mua lopun elämääni. Ei ole, eikä voi tulla muita, tiedän sen.

se siihen asti kun tulee pakit. Yleensä yritän saada suoria vastauksia, muuten on ihan helvetillistä.

Kerran olin rakastunut yhteen eksääni jonka tosin tiesin tapailevan erästä tyttöä...nooh, koska olin häntä satuttanut aiemmin, pistin kaikki peliin. Sain suoran mutta ystävällisen vastauksen ja siihen loppui se. En ole sittemmin häirinnyt vaikka erosikin myöhemmin. Että antakaa niitä pakkeja perkele!

"vaivaamaan jääminen" on kovin lievä ilmaisu tälle kaikelle :)

ja harmittaa kovasti. Ei niitä tunteita poiskaan saa kuin ajan kanssa pikkuhiljaa.