Kumman kulttuuria ulkomaalaisliitossa

kahden kulttuurin liitossa aina eletä enempi vähempi kahden kulttuurin mukaan - ainakin jos kysymyksessä on kahden aikuisen, tasa-arvoisen ja toisiaan kunnioittavan ihmisen suhde.

Meillä ainakin arki sujuu ihan 'normaalisti' verrattuna pariskuntiin joiden mol. osapuolet ovat suomalaisia.

Vietämme molempien kulttuureihin liittyviä juhlia siten kuten lapsuudenkodeissamme niitä vietettiin, eli ei millään suurella hartaudella ilman uskonnollisia korostuksia. Tarkoittaa sitä, että osallistumme perheen joulunviettoperinteisiin, mutta yhtäläisesti vietämme esim. eidiä valmistamalla erityisen hyvää ruokaa ja kutsumme läheisemme silloin meille syömään - tämä vaikka meillä ei paastotakaan.

Lienee tapauskohtaista päästääkö sen uutudenhohdon katoamaan, myöskin suomi-suomi-liitoissa, meillä ei ainakaan ole päässyt hiipumaan vielä 7 vuoden yhteiselon jälkeen - päinvastoin!

Meilläkin kuljetaan sitä kultaista keskitietä, kumpikin on kertonut itselleen tärkeistä juhlista ja tavoista ja arvoista, joita toinen sitten pyrkii noudattamaan ja osallistumaan. Minusta se, että toisen pitäisi alkaa noudattaa kumppanin kulttuuria orjallisesti ja unohtaa oma perintönsä on verrattavissa aivopesuun ja nöyryytykseen. Kummallekin pitää olla jotain omaa ja rakasta, ja sen verran pitää joka miehellä ja naisella olla sisua ja arvostusta omaa kulttuuria kohtaan että pitää siitä kiinni.

Minusta uutuuden viehätys ja hohto ei niinkään ole ongelma vain monikulttuurisissa suhteissa, katoaahan se kipinä ja ero tulee kovin kovin monessa suomi-suomi-liitossakin. Joten en ehkä ihan allekirjoita tuota että ulkomaalaissuhteissa tulisi edetä hitaammin. Jokainen pari etenee sellaista vauhtia kuin tuntuu hyvälle. Etenemisvauhdissakin on eroja.. Minun puolisoni kulttuurissa pari avioituu nopeasti, 3-4kk tapailun jälkeen, eikä kovin usein eroa, vaikka se mahdollista onkin. Suomessa taas monesti seurustellaan 3-4 vuotta, mennään naimisiin ja parin vuoden päästä ero. Tiedä sitten mistä sekin johtuu?? Me kuljimme tässäkin keskitietä, suomalaisittain aika nopeasti naimisiin, mutta hänen vanhemmat jo ehtivät ihmetellä ja huolestua, miksi emme avioituneet nopeammin...

Olen ulkosuomalainen ja asun mieheni kanssa kolmannessa maassa "ei kenenkään maalla", siellä missä tapasimmekin.

Meidän ei tarvitse kauheasti miettiä näitä kulttuurieroja, sillä elämme maassa maan tavalla, tämän paikallisen kulttuurin sääntöjen mukaan. Tavoitteenamme on sulautua massaan ja hyvin se on onnistunutkin. Maan kieli on meidän kotikielemme ja työkielemme, eikä meillä ei ole kotimaisia sateliittikanavia tai saunaa. Kodin sisustus on neutraalin paikallinen, samoin kotiruoka. Tämä maa ja täällä asuminen on se meidän yhteinen juttumme.

Olen asunut teini-ikäisestä lähtien ulkomailla kulttuurien sulatusuuneissa. Eipä siinä kenenkään ulkomaalaisen kohdalla voi enää puhua "uutuuden viehtätyksestä". Tavallisia ihmisiä me kaikki olemme, pääasia, että osaa tunnistaa sielunkumppaninsa, kun tähän törmää.