Mistä tää johtuu? Onko muilla tämmöinen miesihanne? Oon heikkona laihoihin, surusilmäisiin miehiin ja jos vielä on hiukset alaselkään asti pitkät ni oon sulaa vahaa! Tälläkin hetkellä haaveilen semmosista ja ehkä onneksi niitä ei ole kuitenkaan lähimaastossa, joten pysyvät turvallisesti haaveen tasolla. Kun nimittäin tuntuu, että ne mua kiinnostavat vielä nimen omaan on niitä elämän kaltoin kohtelemia pieniä ja onnettomia, jotka mä haluisin sulkea siipieni suojaan.. Se vaan, että voiko semmosista suhteista seurata muuta kuin katastrofeja, kun ne on niin rikkinäisiä? Ja mikä niissä viehättää? Vaistoanko mä just sen niiden hädän ja tuskan ja se vetää puoleensa?
Miehekkäämmistä miehistä en oo koskaan ollu kiinnostunut, paitsi ehkä hetkellisesti, mutta kyllästyn pian ja lähen kiitämään. Näiden surusilmien kanssa taas suhteet on kaatunu omaan mahdottomuuteensa. Ja saatanhan mä itekin olla mahdoton.. jos mä oon vaan joku vaeltaja, yksinäinen susi joka ei osaa jäädä paikoilleen? Yhden surusilmän numero on mulla puhelimessa ja tahtoisin ottaa yhteyttä, selvittää kesken jääneet asiat, mutta tuntuu että oisin hullu jos häiritsisin.. Ja kun en itekään enää tiiä että onko mun unelmissa mitään järkeä, ni en haluais levitellä niitä epävarmoja unelmia, en haluais satuttaa ketään.
Miehekkäämmistä miehistä en oo koskaan ollu kiinnostunut, paitsi ehkä hetkellisesti, mutta kyllästyn pian ja lähen kiitämään. Näiden surusilmien kanssa taas suhteet on kaatunu omaan mahdottomuuteensa. Ja saatanhan mä itekin olla mahdoton.. jos mä oon vaan joku vaeltaja, yksinäinen susi joka ei osaa jäädä paikoilleen? Yhden surusilmän numero on mulla puhelimessa ja tahtoisin ottaa yhteyttä, selvittää kesken jääneet asiat, mutta tuntuu että oisin hullu jos häiritsisin.. Ja kun en itekään enää tiiä että onko mun unelmissa mitään järkeä, ni en haluais levitellä niitä epävarmoja unelmia, en haluais satuttaa ketään.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Suuren äidillisen hoivavietin ja haluaisit hoivata tuollaista raukkaa aivan kuten muut naiset haluavat hoivata pientä avutonta lastansa. Et ole poikkeus sillä onhan näitä naisia paljon jotka ottavat jonkun työttömän alkkis rentun jota sitten hoivaavat ja pitävät hyvänään, ostavat asioita ja antavat sen rentun sitten pilata oman elämänsä.
Mutta jokainen valitsee oman polkunsa. :)
No... alkkikset jo kierrän kaukaa nykyään.. Ei noihin viinaa näytä uppoavan, kahvia kylläkin. =) Ja kelläpä tänä päivänä työtä olis, yhä harvemmalla. Ei ees mulla. =D Mut juu, aina mä tekemistä keksin, en kauaa jaksa täysin toimettomana olla, aina johonkin firman puljuun pääsen. Hyvä jos itelläs on pysyvä työpaikka, onnea sen johdosta!
onko ne kaikki surusilmäiset miehet sitten niin onnettomia ja elämän kolhimia?
itsekkin olen surusilmäinen mutta en ole erityisen surullinen tai elämän kolhima,jos en onnellinenkaan,hyvin tasapaksua ollu,enkä ole ruipelo eikä kyllä ole tyttöjentukkaakaan.
minkäs sille voi mille näyttää..
Sitten fyysistä vai henkistä enemmänkin?
Minussa olisi henkisesti se mitä haikailet mutta fyysisesti olen enemmän sellainen "miehekkäämpi mies" kuin tuo heikko ja herkkä miestyyppi jonka kuvailit. Hiuksetkin ovat lyhyet. En ole "renttu" ... tai no pikkuisen ehkä. Mutta en sillä tavalla ylipääsemättömästi. Ennemminkin kuvailisin itseäni ... äh. säälittäväksi. Kun alan "ryyppään" ostan kolme tölkkiä olutta, unelmoin siitä että joku tulee silitteleen mun selkää (ja luultavasti jos tekee niin niin se sais mut rakastuun itseensä, niin säälittävää kuin sekin on). Ja siis mitään aloitteitahan en ikimaailmassa pysty itsetunnottamana tekemään että koskaan mitään naista löytäisin. Paitsi tietenkin vahingossa, sitä on tapahtunut joskus.
Mutta toi "siipien suojassa oleminen" kuulosti jutulta jota kaipaan. Kaipaan turvassaolemisen tunnetta, sitä että joku ottaa vastaan mut sellaisena kuin olen, vaikka sitten ressukkanakin ja näkee mut silti miehenä. Olen aina tunteellisesti vereslihalla, mutta kaikki olettaa että olen kesstävä ja kokonainen kun kai näytän siltä - ja puhun ja olemukseni on kuitenkin "ehjä" päällisin puolin.
Ilmeisesti pitäis sitten kasvattaa pitkä tukka ja ottaa joku tyyli joka kuvais sisintä tai jotain.
Unelmoida mä osaan senkin edestä... rrrgh.
Kuvailit aika lähelle mua, tosin en kyllä ihan täysin alaselkään asti ole hiuksiani kasvattanut, sillä minulle taas eivät vain niin pitkät hiukset enään sovi ja en myöskään ole laiha, lähinnä normaali. Mut muutamaan otteeseen mulle kyllä on sanottu joskus välillä että aika surullisen näköinen katse sinulla on, mikäs nyt on? Olen kyllä varma että parisuhteeseen varmaan kykenisin, vaikka minulla kyllä rankka elämä ollut takana. :)
Toivottavasti käy flaksi. Noin sitä pitää!
Siis pidät pojista etkä miehistä. Tämä kaikki on ihan normaalia tuossa iässä teiniangstin jyllätessä.
Haaskalle vaan, rohkeesti, ei se oo niin vaarallista! =) Ihmisillä on niin hassuja oletuksia, jotka menee helpolla mehtään mut ei se mitään. En välitä juopoista, enkä oo teini.. ehkä niillä surusilmäisillä sit vaan tarkotan jotain erilaisia ihmisiä.. jotka ei oikein tunne sopivansa joukkoon, jotka on aina tuntenu olevansa erilaisia ja outoja ja eksyneitä, vaikkei tiiä miks. Ja sit se surumielisyys johtuu just siitä selittämättömästä murheesta kun on joutunu kyllästymiseen asti miettimään, että miks ei osaa olla niinkuin muut, miksei kuulu porukoihin. Ja semmonenhan itekin oon, eli kai mä sit hengenheimolaisia niissä näen. En nyt enää nykyään oo niin hirmusen surullinen, kun oon omalla kohdallani tajunnu, että mistä kiikastaa. Eipähän tartte enää tuhlata voimavarojaan sen asian voivotteluun.
Ompa muuten välillä aika vaikeita matikanlaskuja tossa roskapostirobottitarkistuksessa. =D
Olisi kiva tietää millainen nainen tuntee hengenheimolaisuutta kanssani. Minullakaan ei ole tyttöjentukkaa (niin kuin joku tuossa ylempänä kirjoitti :D) mutta muuten osun aika hyvin kuvaukseesi. Aika harvassa vaan tuntuu olevan naiset, joiden kanssa löytyisi sitä hengenheimolaisuutta.
Kerro millainen olet ja millä eri tavoilla sinut on isketty, niin voit auttaa yhtä surusilmää löytämään sopivan naisen.
Jaa, että millainen olen.. aika laaja kysymys, mitähän siihen pitäs vastata. =) Tämmönen välillä hyvin rauhallinen, välillä aika vilkas ja kova selostamaan asioita. Melko pienikokonen naisihminen, ei nyt mikään ihan pygmi kuitenkaan. Utelias ihminen joka tykkää vaihtaa maisemaa vaikka vaan sit kaupungista toiseen, lähimatkailua.. Millä tavoilla mut on isketty? No kai se kivinta on kaveruudesta lähteä liikkeelle, kyllä sen sit tietää synkkaako. Syvälle silmiin saa katsoa, sieltä voi selvitä asioita!
Ai niin ja kaks vuotta vanhempi kuin surusilmä81
Miten sitten joku mies on vielä kaverivaiheessakin onnistunut sinut saamaan? Yhtäkkiä vaan laittanut kädet lanteille ja suudellut? Vai millä tavalla?
Minä en nimittäin ikinä ole onnistunut näissä kaverijutuissa. Mun kokemuksen mukaan useimmat naiset haluaa että mies on alusta lähtien pelimies ja ajatus seksistä on koko ajan ilmassa, eli alusta lähtien jotain muuta kuin kaveruutta. Naiset myös yrittää asettaa kaikki miespuoliset kaverinsa jonkinlaiseen "vaaraton homokaveri" luokkaan, vaikka se tuskin koskaan pitää paikkaansa.
Seksihän on aina ilmassa, ne tarpeet nyt on osa ihmistä. Suora toiminta ei silti mua kiinnosta. Eikä mikään hyökkäily suoraan asiaan. Sehän siinä just on niin kivaa, jos on kemiaa, niin se salamoi silmissä ja siinä tunteessa on kiva oleskella tekemättä mitään.. kaikki aikanaan, rauhassa, pikku hiljaa. Kaveruudesta mun mielestä kaikki lähtee. Ensin pitää synkata ystävänä ja jos hyvin synkkaa niin juttu voi siitä syventyä.
"ensin pitää synkata ystävänä mutta seksiä pitää olla ilmassa"
no jos pelimiehistä tykkää
Miehen ja naisen välinen rakkaus nyt ei perustukaan muulle kuin suvun jatkumisen varmistamiselle jos tarkkoja ollaan, joten seksiä on ilmassa jos kaks ihmistä on kiinnostuneita. Jos ne ei oo kiinnostuneita toisistaan ni sit ei polttelekaan.. paitsi jos hirvee puute on.
Vain pelimies pystyy leikkimään ystävää ja silti vetämään sellaista seksiä ilmassa juttua mitä naiset haluaa.... Korostan sanaa LEIKKIMÄÄN. vittuku voisitte naiset joskus vaan myöntää rehellisesti että haluatte pelimies kusipään... ois kaikille nii paljon helpompaa
Haluat siis platonisen suhteen.. eli se on täysin seksitön suhde, ollaan tosiaankin vain ystäviä eikä missään värähdä mitään muuta. No jos ei värähdä niin ei. Joko tai.
VAAN EN HALUA PELATA ENKÄ LEIKKIÄ ENKÄ NÄYTELLÄ.
näin naisen näkökulmasta... Kuulostat aloittaja jotenkin aivan itseltäni miesmaun suhteen. Olen ollut itsekin aina erilainen, jäänyt ja myös jättäytynyt helposti syrjään pinnallisten ihmisten mekastaessa omiaan. Olen myös onnistunut löytämään poikaystävikseni niitä masentuneita, pitkätukkaisia surusilmiä, jotka hädin tuskin ovat onnistuneet kannattelemaan itseään. Sen voin sano kokemuksesta, että kaksi toinen toistaan heikompaa on aina huono yhdistelmä, koska ennemmin tai myöhemmin, jomman kumman on jaksettava "kannatella" koko elämää kahden edestä. Surusilmien kanssa joutuu helposti itse vastuuseen suhteen etenemisestä, seksin etenemisestä, toisen mielenterveydestä/ongelmista, avun hakemisesta, töihin patistamisesta, ja joutuu menemään aina yksin yleisille paikoille, baareihin, ystävien luo, sukulaisten luo, surusilmät eivät pysty/viitsi/uskalla. Surusilmän kanssa on oltava aina varovainen, ettei toinen loukkaannu verisesti, toisaalta häntä ei koskaan saa suuttumaan niin verisesti, että hän jättäisi sinut, koska on niin riippuvainen. Riippuvaisuus näkyy helposti myös riipivänä mustasukkaisuutena, koska pidemmälle edetessä hän tuntee olonsa parisuhteessa niin turvatuksi, että kokee oikeudekseen rajoittaa toisen elämää.
Nämä ovat ne nurjat puolet aroista ja elämän satuttamista ihmisistä - mitään ei tietenkään voi tietää kokeilematta itse, mutta tämä on toistunut omien ystävä/poikaystävämiesten kanssa monesti. Jos itse olet kuitenkin pohjimmiltasi vahva ihminen, tulet kaipaamaan joku päivä sitä toista vahvaa ihmistä, jotta saisit hengähtää.
miks jaat ihmiset törkeästi kahteen eri kastiin? Eivät kaikki vähän surusilmäiset herkkikset ole mielenterveysongelmaisia! Niin ja niitä mielenterveysongelmiakin on moneen lähtöön, varmasti lähes jokaisella meistä on taipumusta johonkin suuntaan. Toiset ovat masentuneita, toiset narsisteja, jotkut harvat skitsofreenikkoja.
On meissä jokaisessa hyviä ja huonoja puolia, tuskin nyt aloittaja tarkoittaa että haettu jätkä olisi kaikin puolin täysin vätys
Tuo kuulosti hyvältä. Tosin hiusten ei tarvitse olla alaselkään asti, onhan se jo hieman friikkiä =D pitkähkö hiustyyli (mielellään vielä ohut) on kyllä tosi seksikäs! Ja ehdottomasti laiha, en pidä bodatuista tai isokokoisista miehistä vaikka olenkin pitkä
tunnistan pikemminkin tuon henkisen puolen aloittajan miesmieltymyksistä myös omiin vastaaviin toiveisiini kuuluvaksi. Erityisesti tuo herkkyys on yksi niistä harvoista ominaisuuksista, joita minulla on vaatimuksina.
Itse ymmärrän herkkyyden taipumukseksi tunteiden viriämiseen huomaamattomimmastakin ärsykkeestä, esimerkiksi tietyn sävyn hetkittäisestä vivahteesta toisen puheessa. Tähän ominaisuuteen usein liittyy myös taipumus kokea tunteet tavallista voimakkaampina ja eläytyä niihin, sekä omiin että muiden. En näkisi herkkyyden suoraan johtavan elämän kolhimaksi tulemiseen, mutta tietylle psyykkiselle haavoittuvuudelle se kyllä altistaa. Kielteiset tunnekokemukset erityisesti muiden ihmisten suhtautumisesta itseen sekä heräävien tunteiden käsittelemättömyys ovat niitä tekijöitä, jotka voivat johtaa kielteiseen kehityskulkuun, esimerkiksi liialliseen arkuuteen, itseen käpertymiseen, heikkoon itsetuntoon, mielenterveysongelmiin, itseä ja muita koskeviin ajatusvääristymiin sekä pahimmillaan sosiaaliseen syrjäytymiseen.
Toisaalta herkän ihmisen parempi eläytyminen eri ympäristöjen tunneilmapiirien eri piirteisiin voi saada aikaan myös erilaisten ihmisten ja elämäntilanteiden syvempää ymmärrystä, aitoon oikeudenmukaisuuteen pyrkimistä sekä pyrkimystä ottaa muut huomioon joka tilanteessa. Itse tunnen vetoa moniin molempia tämän vähän karkean jaottelun ääripäitä edustaviin ihmisiin. Pohjimmiltaan kyseessä taitaa olla jonkinlainen samaistuminen, koska itsekin tunnistan itsessäni tunneherkkyyden piirteitä. Voin sanoa kokeneeni itse tuon kielteisen kehityskulun ja olevani toivottavasti matkalla kohti jotain parempaa. Noista myönteisemmässä kehityskulussa pidemmällä olevista ihmisistä voi löytyä niitä todellisia helmiä, joiden rinnalla eläessä itsekin voisi saavuttaa sen suurimman onnellisuuden ja vastaanottavaisuuden elämän kauneudelle. Elämän nurjemman puolen muovaamia taas haluaisi auttaa ja tukea. Ennen kaikkea kaipaisin ihmistä, joka ymmärtää sielunmaisemaani, ja jonka kanssa mahdollistuu myös molemminpuolinen ymmärretyksi tuleminen ajatuksia ja tunteita jakaessa.
Tuota ulkonäköpuolta en koe niin tärkeäksi. Koen, että henkiset ominaisuudet selittävät viehättävyyttä paljon pelkkää fyysisiä piirteitä enemmän. Yleensäkin ihmisen kokonaisviehättävyys ei ole vain monen ominaisuuden summa, vaan myös ominaisuuksien keskinäiset suhteet vaikuttavat. Jokin yksittäinen ominaisuus tietyssä voimakkuudessaan saattaa toisella olla häiritsevä, mutta toisella ei. Ominaisuudet ovat sidoksissa toisiinsa ja saattavat eri ympäristöissä synnyttää erilaisia uusia ominaisuuksia. Mikään yksittäinen ominaisuus ei myöskään siis takaa viehättävyyttä, ei myöskään tunneherkkyys.
Mä kanssa pidän siitä juuri täsmälleen tuollaisesta miehestä, jonka aloittaja kuvaili (mutta myös muunlaisistakin). Just semmonen kaunis mies, mutta toisaalta pitkät hiukset on miehekästä (esim. intiaaneilla, aasialaisilla historiassa). Pidän siitä, että miehessä on haastetta. Mutta, tiedostan itsekin että tällaisessa miehessä voi piillä se vaara, että hän on niin hauras että hädin tuskin pysyy hengissä. Tämmöset tuttavuudet jää aika lyhyiksi yleensä. Mutta toivon kait, että tollanen jota elämä on kohdellut enemmän tai vähemmän kaltoin, niin ymmärtäis jotain elämää suurempaa. Että se ymmärtäis olematta semmonen ryyppäävä renttu, vaan olis ihana ja ystävällinen. Mut tuntuu useimmiten olevan niin rikki, ettei kykene enää hymyilemään. Ja tukeutuvat mieluummin ystäviinsä, jotka pompottelevat heitä. Siksi yritän mieluummin etsiä semmosta miestä, joka osaa iloita elämästä ja aatella, että siinä on alamäkiä ja ylämäkiä, mutta kaikesta selviää.
Itsekin pidän surumsilmisistä miehistä, mutten missään nimessä tahdo alkaa heidän äidikseen tai hoitajakseen. Minua ei kiehdo missään mielessä heikkous, mutta sellainen poikamainen, herkkä, maaginen ja taiteellinen olemus. Minulla on täydellinen avomies ihanteeseeni nähden: hän on pitkä ja vahva, mutta melko hoikka ja silmät ovat suuret ja siniset, hyvin mietiskelevät, hieman melankoliset. Kasvoissa on poikamaisuutta, mutta myös miehekkyyttä. Ulkonäköa voisin kuvailla runopojan ja duunarihipin sekoitukseksi :)