uhrit miten pitkäaikainen fyysinen ja henkinen väkivalta on vaikuttanut teidän mielentilaan ja käyttäytymiseen? Millaiset traumat raaka väkivalta (läimäyttäminen, kuristaminen, potkiminen, esineillä hakkaaminen, hiusten vetäminen, ja usein seksuaalinen häpäisy) on aiheuttanut teissä naisissa, sillä naisethan kokevat raakaa väkivaltaa. Kokemuksia naisen näkökulmasta kiitos!!
Kertokaa perheväkivallan
Ei miehille
11555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lisäys: jos uskallatte! Voi lätty lätistä vieläkin pahemmin kun saavat tietää mitä olette heistä kertoneet.
En kestä, uiuiuiui, kun se mies on niin saamaton,UIUIUIUIUIUi, itse löin ensin, uiuiuiui.
Että se kehtas lyödä takaisin, uiuiuiuui, ja lapsetkin vielä uiuiuiuiui
täälläpäin: naiset kuolivat. Miehistä en tiedä, kuinka heille kävi.
muuta niitä uusia vaimojaan kyllä....
Mun molempien exien nimet oli Mika!!
Toinen oli aina kännissä väkivaltainen, yritti tukehduttaa tyynyllä, potki raskaana ollessani mua mahaan, heitteli pitkin seiniä, lasioven läpi ja tietysti piti mua huorana, sehän on selvä.
Toinen Mika alisti henkisesti, sätti, nöyryytti haukku ja piti mua huorana, tietenkin,koska kuulemma nussin miesten kanssa kaiket päivät työmaallani...
haukkui lapseni ja ne olisi pitänyt nussia uudestaan..mun suku. ystävät kaikki oli pelkkiä huoria, tai huoran penikoita.
mun ruoka oli pelkää paskaa, mun vaatteet oli rumia, en edes osnnut siivota oikein (ammatti siivooja olin silloin, kehutuin vielä työssäni)
Molemmat Mikat vielä arvostelivat ulkonäköänikin, ja näyttivät etuhampaitaan, huultaan kohottaen sillä minulla on hiukan etukenoiset etuylähampaat..tarkoitan siis; HIUKAN!!
vaikutus..
joo, on vaikuttanut ja pahasti.
En oikeen tykkää jos lähellä on mies, joka käyttäytyy vähänkään uhkaavasti, minuun iskee vanha pelko, vaikka jokui vieras ukko rähjää ihan jollekin toiselle. pelkään pienintäkin äänen korotusta.
Luulen olevani maailman tyhmin nainen, ja rumin, vaikka onhan ne vuodet n'iden Mikojen jälkeen kertoneet ihan jotain muuta..
Jostain syystä en ikinä enää halua edes kahdenkyymene metrin päähän Mika-nimiseen ukkoon...
Nyt on ihana miesystävä, ihan eri niminen, ja lauhkea kuin lammas..
Olin vuosia henkisen väkivallan uhri, fyysistä väkivaltaa joskus,
vihdoin pääsin eroon tästä miehestä.
Kärsin masennuksesta, ahdistuksesta, painajaisista, pakkoajatuksista ja peloista.
Toivottavasti joku päivä helpottaisi.
Olen ollut vuosikymmenet henkisen väkivallan uhri,joskus fyysisenkin.Kun en enää jaksanut alistua miehen tahtoon,vaan aloin sanoa vastaan hänelle,henkenikin uhalla,hän alkoi etsiä ihanaa naista,joka tekee kaiken mitä mies pyytää.Hankki naisen Venäjältä.Vieläkin sanoo rakastavansa minua,mutta myös toista.Sairastuin hänen takiaan masennukseen,mutta hän vain nauroi ettei syy voi olla hänessä.Ahdistusta,ainaista pelkoa,uhkailua ja alistusta en enää jaksanut.
asioista vielläkin vaikea puhua..iholla ja luissa ikuiset arvet ja sielussa viellä pahemmat....eniten kuitenkin surettaa lapsen traumat....itsellä meni vuosi ennenku uskalsin kaupassa yksin käydä...miehiin en edelleenkään luota vain muutama mies on voinut saada luottamukseni puolellensa tietyllä varauksella...edelleenkin pelkään huutavaa miestä ja sitä jos joudun jäämään yksin vieraan miehen seuraan...
ja joka paikassa törmää ihmisiin jotka syyllistää minua itseäni.. kuulemma oma vika kun en lähtenyt niin puhuu ihminen joka ei asiaa itse ole kokenut ja ei ymmärrä mitä on elää ihmisen kanssa joka sanoo tarkoittaen että hänen luota ei lähetä kuin kilon palasina ja ainoa reitti pois kyseisen ihmisen luota on ikkuna kolmannessa kerroksessa josta pitäisi hypätä pienen lapsen kanssa...
enää en edes kuuntele ihmistä joka väittää että oli mun vika....ei ollut mun vika..olin uhri,peloissani yksin,raiskattu ja hakattu henkisesti ja fyysisesti....
mitä kirjoitit, olisin voinut itsekin kirjoittaa noin ja lisään tuohon (tekstin sinällä en tarkoita sinua vaan ex-miehen osaa sukua ja frendei/tuntemattomia silloin joskus): jos minulle ei ole koskaan mitään tehty niin kuin sinä ja sinä väitätte, niin miksi minä vieläkin säikyn jos miehen käsi menee läheltä kasvojani? Miksi minä pelkään lukittuja huoneita? Miksi minä panikoin vieläkin jäädessäni kahden vieraamman miehen kanssa? Miksi minä säikyn vieraampaa miestä jo tämän pelkästä katseesta? Miksi minä näen vieläkin joskus painajaisia ja itken? Jos hän ei tehnyt minulle koskaan mitään, niin miksi minun vanhin lapsi muistaa väliin tulemisensa, ja miksi he muistavat sen mitä haluavat muistaa tai pystyvät kertomaan? Jos koskaan ei mitään ole tapahtunut ja minä vain valehtelen, tai olen itse aiheuttanut sen miksi hän hermostui?
Ikuisista arvista en tiedä arvetkin haalistuvat ja jopa katoavat, koska joka kuukausi huomaa helpottavan, joka kuukausi huomaa omaa edistystä -> asia joka ennen toi kaiken mieleen aiheuttaen pelkoa/jopa paniikkikohtauksen, ei aiheutakaan enää niin voimakasta reaktiota, jos ollenkaan. Jonain päivänä olen kokonaan ehjä, ja sitä odotellessa/kohti mentäessä ihmettelen uusia asioita "miten mä en silloin osannut ajatella noin?" "miten mä en silloin nähnyt tuollaistakaan?" "missä sumussa mä olen oikein elänyt?" "mä uskalsin tehdä niin/sanoa niin?" "mä pystyin sittenkin kohtaamaan senkin asian"
Mun miesystävä on selvinpäin ihana mut kännis täys ääliö..kerran menin herättää sen ku se oli sammun sohvalle.eikhän se vetän mua hiuksist ja vetäs mun silmän mustaks.Ja viimisin oli viikko sit,ku olin baaris paril käyny.Se veti mustis kohtauksen..kuristi ja hakkas.kuristi siihe ast ku taju läks.taju ku tuli takas,äijä oli lähten kaverillee jatkoille.Opiskelen täl hetkel uutta ammattii..mut mielenkiinto on lopahtan enkä jaksa enää mistää innostuu,,vaikka koulus vetelin hyvii arvosanoi..vähä aikaa.Vietän mielelläni aikaa yksin kotona,koska enää ei ole edes kavereita oikein.en pysty jättämään mun miesystävää,mut itken joka ilta ku en tiiä kauan jaksan tälläst elämää :(
useimmat naiset eivät näe omaa osuuttaan konflikteihin, miehelläkin on OMA elämä.
Miksi yrittää hallita miestä, ahdistua ja syyttää, kaikilla on oma elämänsä, turvaa ei saa ilman kompromissejä (ei tarkoita missiyttä) Naisten pitäis unohtaa itsekkyys....ei kaikkea voi laittaa naiseuden piikkiin, arvosta myös toista osapuolta oikeasti. Kaihda "ovelat" keinot, elät "rikkaammin".
turvakodin työntekijöitä tai perehdy paremmin pitkäaikaisen perheväkivallan aiheuttamista traumoista. Löytyy googlettamalla. Nyt taas oli niin sekava kirjoitus etten ymmärrä mitä tarkoittaa ovela keino. Älä naisena alistu tällaiseen ajattelutapaan. Et ymmärrä millaiseen henkiseen sekavuuteen väkivallan kokenut nainen voi joutua. Kyllä mieshakkaaja osaa aina pitää puoliaan.