Kuvitellaan, että minä olisin yksinäinen ja kertoisin asiasta jollekin tietylle ihmiselle. Kun olen asiasta hänelle kertonut ja asian hänen kanssaan jakanut, niin enhän minä silloin enää ole yksinäinen, koska olisin jakanut hänen kanssaan totuuden?
Toisessa tapauksessa minä kertoisin minulla olevan ystäviä eikä kukaan voi asiaa varmistaa. Ihmiset jäisivät siihen uskoon, että minulla on ystäviä enkä ole yksinäinen. Saisin osakseni ihailua, että onpas sillä paljon ystäviä. Todellisuudessa niitä ei olisi yhtäkään. Enkö minä olisi valehtelun jälkeen entistä yksinäisempi? Kaikki, mitä olisin muiden kanssa jakanut, olisi vain valhetta.
Päättyykö ihmisen yksinäisyys siihen, että hän kertoo totuuden?
Toisessa tapauksessa minä kertoisin minulla olevan ystäviä eikä kukaan voi asiaa varmistaa. Ihmiset jäisivät siihen uskoon, että minulla on ystäviä enkä ole yksinäinen. Saisin osakseni ihailua, että onpas sillä paljon ystäviä. Todellisuudessa niitä ei olisi yhtäkään. Enkö minä olisi valehtelun jälkeen entistä yksinäisempi? Kaikki, mitä olisin muiden kanssa jakanut, olisi vain valhetta.
Päättyykö ihmisen yksinäisyys siihen, että hän kertoo totuuden?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Olet yksinäinen siiihen hetkeen asti, kunnes päästät jonkun lähellesi. Valehtelemalla torjut läheisyyden, totuuden kertomalla sallit sen.
Mitkä ne ovat? Ovatko ne arvostus ihmisten silmissä?
haluaisit valheeseen perustuvaa arvostusta? Onko siinä paistattelu niin pitkälle kantavaa, että se voittaa totuuden kertomisesta koituvat hyödyt?
Sä luot itse oman vankilasi, josta haluat epätoivoisesti ulos.
En ymmärrä kysymyksen asetteluasi.
Itse en ole yksinäinen, joten vaikeaa sanoa. Sen nyt kuitenkin voi sanoa, että valehtelu ton tyyppisessä asiassa, kuin että omaako ystäviä vaiko ei, tuskin kannattaa. Sosiaalinen ihminen ei myöskään mielestäni ole niin pinnallinen, että keksisi esimerkiksi päästään ystäviä, joita ei omaa, eikä sosiaalisella ihmisellä sellaiseen ole tarvetta - ei vaikka olisi yksinäinenkin. Niin mä luulisin asian olevan. Enkä ymmärrä tota, että miten niin ihmiset eivät voisi asiaa varmistaa, että onko jollakulla kertomiaan ystäviä, vaiko ei? Puhutko kenties joistakin virtuaalikuvioista? Niiden päälle en mä ainakaan ymmärrä yhtään mitään, koska koko oma ystäväpiirini on syntynyt liven pohjalta, enkä koskaan ole hakenut seuraa esimerkiksi internetistä.
Mikäli sä olet yksinäinen, kyllä sun musta se asia pitää voida sanoa. Jos pintaliitäjien seurasta kiinnostunut on, niin sellaiset varmastikin saattanevat lähteä litomaan siitä, että joku kertoisi olevansa yksinäinen, mutta yleensä luulis ihmisten ymmärtävän, että yksinäisyyskin on asia, joka voi koskettaa ketä vain ja ettei siinä ole mitään ainakaan hävettävää. Sun omasta sosiaalisuudestas ja omista valinnoistas se kiinni on, että minkälaisia ihmissuhteita sulla on.
kannalta, että vastaus löytyy itsestä ja totuudenpuhumisesta.
En tiedä, onko se edes hyvä keskustelunavaus, että sanoisi jollekulle, että on yksinäinen. Kai sitä nyt parempiakin keskustelunavauksia on ja joskus paremmalla hetkellä, myöhemmässä vaiheessa, voi kenties tunnustaa, että ilman sinua saattaisin tuntisin oloni yksinäiseksi.
Olen mäkin monelle sanonut olevani ajoittain yksinäinen, eikä se kertominen mitään ole vaikuttanut. Kyllä mä sen kertomisen jälkeenkin olen tuntenut itseni yksinäiseksi.
Mieti nyt, se jolle kerrot sen voi olla vaikka ihminen jonka näet kerran vuodessa. Miten se kerran vuodessa näkeminen sun yksinäisyyttäsi helpottaa??
Musta sillä ei ole siis mitään merkitystä, kertooko vai ei. Ihminen joko tuntee itsensä yksinäöiseksi tai sitten ei. Pahinta on se, kun tuntee seurassakin olonsa ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Mulla on näinkin usein.
kattokaa nyt vänkyäkin:
"Olen mäkin monelle sanonut olevani ajoittain yksinäinen, eikä se kertominen mitään ole vaikuttanut. Kyllä mä sen kertomisen jälkeenkin olen tuntenut itseni yksinäiseksi."
seurassakin tuntea olonsa hyvin yksinäiseksi ja toisinaan taas ei ole yksin ollessa ollenkaan yksinäinen olo.
Joskus käy niinkin, että kaipaan jonkun ihmisen seuraa, mutta kun sitä saan, se alkaakin ahdistaa ja joudun "työntämään" sen ihmisen pois.
mutta eivät ole sillä hetkellä tavoiteltavissa, joten voi olla yksinäinen ystävistä huolimatta. Voi olla suuressakin ihmisjoukossa ja silti tuntua yksinäiseltä koska ajatukset ja harrastukset eivät käy yksiin.
Esim. porukka kehuu kuinka monta paukkua ovat illalla ottaneet ja yksinäinen on raitis, eli on ulkopuolella porukasta.
- Jos tekee mieli tanssimaan ja kukaan porukasta ei osaa tanssia.
- Asuu kaukana ystävitään, ei ole kenen kanssa jutella.
- Kaipaa puhekaveria ja ainut "puhekaveri" on tekstiviestit tai tietokone.
Yksinäisyys on sitä,että on ihan todella yksin.Elää yksin.ei sanoja, ei kosketuksia, ei katseita keneltäkään vapaaehtoisesti.
Jos lautasella ei ole mitään - se on tyhjä.Jos lautasella on ruokaa, mutta se ei maistu mielestäsi hyvälle - et ole tarpeeksi nälkäinen.
Usein esim. parisuhteessaelävät valittavat yksinäisyyttä. Kokisivat edes vuoden ihan oikeaa yksinäisyyttä niin jäisi turha marina pois.
Jos kerrot jollekin olevasi yksinäinen, hän karttaa sinua entistä enemmän.
Pidät seurasta, mutta seura ei edes huomaa sinua.Olet läpinäkyvä kuin elmukelmu.
Yksinäiseksi tunnustautunut koetaan uhkaksi - ei kai se vaan ripustaudu minuun.
Yksin - olet yksin.
että todellinen yksinäisyys onkin jotain paljon enemmän kuin pelkkä "eliittiyksinäisyys" ja huomiokipuilu. Itse en voi varsinaisesti sanoa edes tietäväni, että mitä on yksinäisyys, mutta hyvinhän sinä sitä tuossa määrittelit.
Muistan jostain lukeneeni, ettei missään voi tuntea sellaista yksinäisyyttä kuin suuressa väkijoukossa. Ja toden totta allekirjoitan tuon omiin kokemuksiini vedoten. En ole ikinä yksin kotona tai mökillä tuntenut olevani niin yksinäinen kuin aikoinaan juuri muutettuani ulkomaille suurkaupunkiin. Ympärillä olevat, tuntemattomat tai muuten eri aaltopituudella olevat ihmiset kun jatkuvasti muistuttavat yksinäisyydestä.
on tyhjä tunne sisälläni, kaipuuta elävän ihmisen läheisyyteen jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksiaan, tehdä jotakin yhdessä, ajankulua. Tänäänkin kaipaan lenkkikaveria joka lähtisi mukaani tuonne ulos lumimyrskyyn.
Miksi muuten sitten toinen ihminen pelkää yksinäseksi tuntevaa ihmistä? Siksikö että luulee siitä tulevan itselleen taakan paljastaessaan salaisuudensa? Vai jos hän saa tietoonsa vaikkapa sinun salaisuutesi ja et luota hänen vaitioloonsa?
Esim. rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen oli helpompi olla yksin omissaoloissaan kuin vaikkapa jossain seurassa iltaa viettämässä. Puhe, nauru, kaikki tuntui kuin apinalauman kirkunalta ja ihmisten kasvojen ilmeet ja liikehdintä oli kuin vahanukkejen nopeutettua tanssia. Jos olin konsertissa,olivat kättentaputukset sietämätöntä hälyä. Oli helpotus päästä pois väkijoukosta ja hiljaisuuteen.
Mutta entäs sitten, kun ihmiset taas tuntuvat ihan mielenkiintoisilta ja haluaisin päästä mukaan tuolle "aaltopituudelle", mutta en tule nähdyksi, en kuulluksi?En,vaikka olen samoissa tutuissa ympyröissä vuodesta toiseen ja ihan samanhenkisten ihmisten joukossa. Silloin yksinäiseen kotiin palaaminen on itkun aihe ja olen pettynyt itseeni.
vaikka kertoisit jollekin olevasi yksinäinen, se on vain tiedottamista. Yhtä hyvin voit kertoa että sinulla on klamydia. Ja silläkö se yksinäisyys katoaa?
tiedottamisen? Se on nerokas keksintö. Sillä saadaan paljon luonnotonta muutettua luonnolliseksi.
kurat jumalhoidku. Meie ema ehmatas.
tuli tagasi ja nüüd ootab muti ôppetundi.
annab mingisuguse tundi. Me juba arvame. Peab palju õlut ja viina ostma, et saame hakkama. Oleme kõik purjus kui külla tuled. Aga jääd ellu.
Alkohol ei paranda. Alkohol teeb vahest raske olemise kergemaks.
Genio on vähekene pettunud, et sa ei osanud lugeda sônade taha. Aga pole hullu... Genio on juba harjunud sellega, et temast tihti valesti aru saadakse.
sa tead et me ei oska lugeda ja siis valesti lugesime talle. Ema oli ka natuke väsinud ega ta saanud aru. Sa tead küll meie ema. Pole palju tegemist aruga. Meil on ka vett kojus, meil on selline kraan. Saad vett juua kui tahad. Me joome tenu.
Too meile putukaid kui tuled.
Genio tahab kah vabandada, et pani kôiki teid lugema oma muresid. Ja Genio tahab ema ka tänada.
http://www.youtube.com/watch?v=q7hDnKtc9oM
aikaansa toisen, mielenkiintoiseksi katsomansa henkilön kanssa viestimiseen. Olisi tylyä vain ilmoittaa, että minä olen yksinäinen ja alapas toimimaan jotenkin sen asian korjaamiseksi. Ajan käyttäminen toiseen kertoo siitä, että sinulla on kiinnostusta toista kohtaan. Välinpitämättömyys taas kertoisi jotain päinvastaista.
Nopeita ratkaisuja asian hoitamiseksi eli yksinäisyyden poistamiseen ei ole. Kärsimättömyys ei ole hyve näissä tilanteissa. Monta kertaa lieneekin niin, että kärsimättömyyttä käytetään yksinäisyyden synonyymina.
putukaid?
Missugused putukad sind huvitavad?
no juu ai nii... inimesil on ka vahel putukaid... kas sul on? Ema ei ole nii õrn ega rääki sellisist asju, aga oled talle üsna tähtis. Ei tea kas ta tahab putukaid sinuga jagada aga liskodeist kunagi tea.
Liskod on häid. Iga inimesel peaks üks olema.
putukaid öeldi Eestis satikateks vôi mandavoskadeks.
Geniole on olemas ainult üks putukas. Teisi ei tule. Nende aeg on nüüd möödas.
Aga ema on tähtis Geniole. Emasuguseid sôpru pole kunagi kellelgi liiga palju.
jos ei kaikista yrityksistä huolimatta kohtaa sellaista ihmistä jonka kanssa ajatukset kävisi yksiin? Jos yrität jutella niin toisella on kiire ym. (toisinaan tekosyitäkin). Luonteethan voi olla erilaiset myös että välttämättä ei keskustelun aiheet, harrastukset ym. käy yksiin. Kyllä puolisonkin kanssa tuntee yksinäisyyttä esim. toinen katsoo televisiota ja toinen yrittää käytttä aikaansa milloin mitenkin, saa vastaukseksi korkeintaan joitakin murahteluja kyselyihinsä.
Olen joskus saanut ystävän sillä tavalla että tulimme toisiamme vastaan kadulla aamuin illoin ja aloimme tervehtiä toisiamme. Eräänä päivänä soi ovikello ja tämä henkilö tarjosi minule työpaikkaa. Otin työn vastaan mutta tiemme erosivat paikkakunnalta muuton takia.
x'D
ta ei mäletanud et sul ongi putukas. Nii... no ema ka ei taha mingisugusi putukaid enam. Me piisame. Nüüd peab minema.
RUTTU JA SUUR LISKOKALLISTAMINE
Ja mäleta, et sinul on sôber.
kyllä mä olen pienessä sievässä kertonut monellekin, että olen yksinäinen. Eipä se ole yksinäisyyteni siihen päättynyt. Koska olen niin ujo, etten osaa viedä suhteita pidemmälle.
Tuossa kysymyksessä ei kyllä ole oikein mieltä. Kokeile kertoa jollekin, niin sitten voit itse päätellä ja kokea omalta kohdaltasi päättyikö yksinäisyytesi siihen vai ei.
Voihan se toki päättyäkin, jos toinen ei säikähdä, ja osaa itsekin sitten jatkaa siitä sitä suhdetta eteenpäin. Mutta ei pelkkä kertominen sitä kyllä päätä.
Näin onpi asia.
yksinäisyyttä. Yksinolemisen kokeminenkin on vähän sellaista, että sitten vasta sen tietää, mitä se on, kun lakkaa takertumasta ja riippumasta.
Ihmisten seura voi ainoastaan viihdyttää, muttei parantaa sisällä olevaa tyhjyyttä.
Tarkoitatko, että ihmiselle ei oikeastaan ole merkitystä onko hän yksin vai yhdessä toisen ihmisen kanssa?
Miksi sitten jo Jumala totesi, ettei iihmisen ole hyvä olla yksin? Toistemme yhteyteen meidät on luotu ja tarkoitettu;fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Yhteys toisiimme on ihana lahja.
Itse ainakin tajuan,että jotain on pielessä, kun elämäni on yksinäistä. Jotain minussa on vioittunut elämäni koitoksissa.Olen pohtinut sitä paljon.Tyhjäksi en elämääni kuitenkaan luonnehtisi enkä merkityksettömäksikään.Se on yksinkertaisesti yksinäistä.
Oletko ollut elämässäsi pitkiä jaksoja yksin? Olisitko rohkea heittäytymään yksinäiseen elämään vaikkapa tyydyttämättömästä parisuhteesta? Ajatteletko, että yksinäinen ihminen on tyhjää täynnä? Et varmaan ihan noin tarkoittanut.
Lisään vielä, että yksinäisyys ja itsenäisyys (erillisyys) ovat eri asioita
ja yksinäisyydentunne ja tyhjyydentunne ovat eri asioita.
Siis minun mielestäni.
toinen toisistaan monin eri tavoin. Mutta mitäs se merkitsee, että olemme riippuvaisia toisista psykologisesti ja tunnepohjaisesti? Voiskos se tarkoittaa sitä, että riiputaan kiinni toisissa ihmisissä oman onnellisuuden tähden?
Ajatteles sitä ... tietoisesti tai tiedostamatta ollaan vaatimassa sitä, että muiden ihmisten on edistettävä omaa onnellisuutta. Seuraava askel siinä onkin sitten pelko ... pelko menettämisestä, hylätyksi tulemisesta mm., joka johtaa toisen vahtimiseen. Onko täydellisessä rakkaudessa pelkoa? No, ei varmasti ole. Siinä ei ole mitään vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta. Voiko kukaan vaatia toinen toistaan tekemään itseään onnelliseksi? Ei sellaisesta voi ainakaan itsesääliin vaipua. Itsekin nautin kyllä ihmisten seurasta, muttei se tarkoita kuitenkaan sitä, että riippuisin heissä kiinni.
Todellisuudessa nautin kuitenkin jostain sellaisesta, mikä on sekä minua itseä, että muita ihmisiä suurempi ... se on jotain, mitä olen löytänyt ja se sanalla sanoen soi siitä huolimatta, vaikka olisinkin yksin.
Tyhjyyden tunteella edellisessä viestissäni ajattelen kuitenkin sitä, että suurin osa ihmisistä kärsii siitä ... kun se pulpahtaa esiin, mitä silloin etsitään ja tehdään? Juostaan karkuun, avataan tv ja radio, luetaan kirjaa, etsitään seuraa, viihdettä, ajankulua. Sitä tarkoitin ihmisten seuran viihdyttävyyden merkityksellä.
Miksi koet ihmisten riippuvan toisissaan, olevan taakkoja, väärällä tavalla lähellä henkisesti ja ehkä fyysisestikin?Siis muitten kuin itsesi.
Esim. parisuhteessahan itse on toinen osapuoli ja voi puoliksi vaikuttaa mitä suhde on.Jos olen tyytymätön parisuhteeseeni voin olla varma, että kummppaninikin on. Jos on ihmissuhde olemassa, se on mahdollisuus ihanaan yhteiseen kokemukseen. Eihän sitä riiputa toisissaan vaan hengitellään elämää yhdessä.Vaaditaan toiselta vähemmän ja annetaan enemmän.Tai siis pyritään siihen.
Kun kumppani tai ystävä on lähtenyt lopullisesti, olen huomannut kaipaavani tietysti yhteisiä hyviä hetkiä, mutta varsinkin kiihkeitä väittelyitä ja kunnon riitaa, kun on purettu paineet ihan pohjaan asti. Tasaväkisesti ja tietäen, ettei yhteisyys tästä notkahda tuumaakaan. Siinä oikeastaan ehkä onkin ystävyyyden ja rakkauden mitta.
Olen yksinäinen, mutta en pelkää hiljaisuutta, kuitenkin tiedän rakastavani ja nauttivani toisen ihmisen kanssa elämän ja asioitten jakamisesta. Ja omaan hyvään hiljaisuuteensa voi vaipua vaikka ihan lähekkäin, tiedän kokemuksesta.
Ihanaa, että sisälläsi soi jotain erityisen hienoa. Minua tällä hetkellä hykerryttää ja hymyilyttää.Sellaista tämä yksinäisyys on!
tapahtumaa, joka voisi loukata tai häiritä? Minusta ei ... maailmassa ei ole edes ketään ihmistä, joka voisi minua loukata, ellen itse anna kenellekään siihen valtaa. Valtaa tehdä minusta onnetonta. Todellisuus ei ole mun mielestä koskaan ongelmallinen, mutta ihminen on. Jos olen myöskin kiinni siinä todellisuudessa, ei varmasti eteen tule yhtään pettymyksiäkään. No, helpommin sanottu, kuin tehty, mutta näin se vaan on :).
Tarviiko kenenkään edes kuulua johonkin ryhmään tai ylipäänsä kellekään tai millekään? Tarviiko olla rakastunut? Mun mielestä tarpeeni on olla lähinnä vapaa ja rakastaa. Ei minun tarvitse välttämättä olla haluttu, puoleensavetävä, ym, ym. Voin ihan hyvin olla autuaan onnellinen ilman mitään näistä ... mutta sehän on taas yhteiskunnan kantilta aika kauhistuttava ajatus: Miten voi hallita tämänkaltaista ihmistä?
Eli epäkypsästä riippuvuudesta pitäisi siirtyä ja löytää se kypsä riippuvuus :). Täydellinen riippumattomuuskaan ei välttämättä silti ole mikään terve olotila ...
Tuohon taitaa olla viisainta todeta,että jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi.
Yksinäisyys paljastaa kasvonsa, kun se tulee jokapäiväiseksi tuttavaksi.
Toisten ihmisten merkityksen tajuaa kaivatessaan heitä.
Rakkauden voiman ja kestävyyden ymmärtää surressaan rakkaintaan. Rakkaus alkaa,muttei pääty.
Kun ihmiset ovat kaikonneet kauas tai minä heistä, tulee hennoimmastakin yhteydestä toiseen riemullinen kokemus.
Pienistä onnensiruista voi nauttia kuin lumikiteiden kimalluksesta hangella.
Elämästä vielä vanha sanonta:mikä ei tapa niin se vahvistaa!
Esimerkit jäi nyt vähän hämäämään, tai ehkä enemmänkin, mutta ihminen voi olla yksin kaiken ja kaikkien keskellä. Tai vastaavasti, ulkopuolisen silmiin yksinäinen voi omasta mielestään olla vähemmän yksinäinen. Hetkittäistä yksinäisyyttä, tai sitä, että yksinäisyys on jokin "normaali olotila" ilmenee myöskin. Minkä kaikki nyt jo tietääkin.
Esimerkeissäsi valehtelemaan taipuva on yksinäisempi.
Yleisesti ottaen jonkun voinee olettaa olevan yksinäinen, kun hän on yksin, tai vailla parisuhdetta vaikka lapsi/-a olisikin, yleensäkin kun näyttää siltä, että jotain häneltä puuttuu.
valehtelemaan taipuvainen? Olen kyllä sitä mieltä että joskus toden puhuminen vie ystävät kauemmas. Eli jos ei halua valehdella, niin on parempi pitää asiat sisällään kuin tuoda ne julki. Se ei minun mielestäni ole valehtelemista.
Jos omat lapset asuvat kauempana niin heidän kaipuunsakin lisää yksinäisyyttä.
ap:n esimerkissä ihminen valehtelee hänellä olevan ystävä/ystäviä, vaikka todellisuudessa ei ole yhtään, niin onhan tuo kyllä jotenkin surullista. Kuulostaa ainakin sellaiselta.
Ei yksinäisyyden kokeminen riipu siitä mitä muille sanoo. Sitä joko on yksinäinen tai ei. Oli ystäviä tai ei.
mutta ihmettelisin ainakin miksi kummassa kukaan viitsisi valehdella tollaista asiaa. Tai mistäpä minä niitä motiiveja voisin tietää?
olevani todella yksin. Sisälläni on suru ystävieni poismenon takia. Sellaista tyhjyyden tunnetta ei osaa edes selittää. Kuljin eilen kylmässä hyytävässä tuulessa muistellen kaikkea mitä olimme vuosien varrella kokeneet, niin iloja kuin surujakin. Välimme ovat olleet aina hyvät, ei riitoja.
Kukapa olisi uskonut että viimeiset juttelumme olivat vain muutamia päiviä sitten, ne jäävät ikuisiksi muistoihini.
Oi, syksy
anna sadepisaroidesi
pudota kasvoilleni,
nehän ovat jo märät
kyynelistä.
Olen menettänyt ystäväni.
http://www.youtube.com/watch?v=g3vkBxIn870&feature=related
Yksin ihmisten keskellä? Yksinäisyys poistuu, kun päästää toiset lähelle. Avaa itseäään, ottaa toiset huomioon. Helppoa?
Ei se aina ole niin helppoa. Jokaisella on nk. salainen minä ja avoin minä. Jos se salainen minä hallitsee (pelot, arkuus) tai on kasvanut suureksi (traumoja vaikka kiusaamisesta), on mahdollista, että on yksin ja salaisen minän selättäminen voi tuntua mahdottomalta.
Itsensä ryhdistäminen auttaa, jos salainen minä on hallitseva. Lähtee ulos, viettää aikaa muualla kuin vaikka kotona. Puhuminen auttaa, jos salainen minä on kasvanut suureksi. Mutta siinä on silti se, että pitää päästää toiset lähelle ja ottaa toiset huomioon. Ja löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa noin voi toimia.
Tuossa yksinkertaistuksessa: Yksi muistettava asia koskien itseä, _kaksi_ muistettavaa koskien toisia. Mitään ei tule tapahtumaan hetkessä, mutta aikaa myöten asiat alkavat mennä oikeaan suuntaan.
Kun päästää toiset lähelle ja ottaa toiset huomioon, saa samat asiat takaisin. Yksinäisyys ei pääty siihen, että kertoo totuuden, mutta siitä on hyvä aloittaa.