tänään hajosin

tai oikeastaan hajosin jo paljon aikaisemmin. Tänään vaan heräsin ja tajusin jo hajonneeni paljon aikaisemmin. Kun viimeaikaisia tapahtumia mietin, niin oikeastaan ymmärrän kaiken mikä tähän tilanteeseen johti. Oon tällä hetkellä tähän astisen elämäni vaikemmassa tilanteessa, mut mä repäsen itteni irti tästä tilanteesta. Se on helvetin vaikeata, mutta mä pystyn siihen, koska tiedän että vasta kun teen sen, alan parantua. Hitaasti käy, mut en oo kovin monen kuullut eroon tai sydänsuruun kuolleen, joten en mä tähän kuole.

Mä keskityn töihin ja lisään urheilun määrää, ne helpottaa. Mä hajoon nyt, mut yritän ajatella asiaa siten että mitä pikemmin mä hyväksyn asiat ja aloitan suruprosessin, niin sitä nopeammin pääsen asiasta yli. Ainoa tapa ajatella.....

Miks kirjotan tänne? Psyykkaan itteäni. En myöskään tällaisia voisi kenellekään puhua, joten tänne tää on hyvä laittaa kuuroille korville :)

PS.Täällä on nähtävästi joka ketjussa kysymyksiä että kelle tämä ja tämä viesti oli, niin tästä järjettömän, pomppivan katkonaisesta kirjoituksesta ei tartte kysellä että kenelle oli, sillä tää oli mulle, eikä kellekkään muulle. Palaan näihin fiiliksiin ja etsin tän kirjoituksen täältä bittiavaruudesta sitten kun olen toipunut, jos ei tää siinä vaiheessa enää tunnu pahalta, niin tiiän et mä selvisin.
0715
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


minä vaan kirjoitti:

tai oikeastaan hajosin jo paljon aikaisemmin. Tänään vaan heräsin ja tajusin jo hajonneeni paljon aikaisemmin. Kun viimeaikaisia tapahtumia mietin, niin oikeastaan ymmärrän kaiken mikä tähän tilanteeseen johti. Oon tällä hetkellä tähän astisen elämäni vaikemmassa tilanteessa, mut mä repäsen itteni irti tästä tilanteesta. Se on helvetin vaikeata, mutta mä pystyn siihen, koska tiedän että vasta kun teen sen, alan parantua. Hitaasti käy, mut en oo kovin monen kuullut eroon tai sydänsuruun kuolleen, joten en mä tähän kuole.

Mä keskityn töihin ja lisään urheilun määrää, ne helpottaa. Mä hajoon nyt, mut yritän ajatella asiaa siten että mitä pikemmin mä hyväksyn asiat ja aloitan suruprosessin, niin sitä nopeammin pääsen asiasta yli. Ainoa tapa ajatella.....

Miks kirjotan tänne? Psyykkaan itteäni. En myöskään tällaisia voisi kenellekään puhua, joten tänne tää on hyvä laittaa kuuroille korville :)

PS.Täällä on nähtävästi joka ketjussa kysymyksiä että kelle tämä ja tämä viesti oli, niin tästä järjettömän, pomppivan katkonaisesta kirjoituksesta ei tartte kysellä että kenelle oli, sillä tää oli mulle, eikä kellekkään muulle. Palaan näihin fiiliksiin ja etsin tän kirjoituksen täältä bittiavaruudesta sitten kun olen toipunut, jos ei tää siinä vaiheessa enää tunnu pahalta, niin tiiän et mä selvisin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu