jotta toimisi "oikein". Perheessämme on kaksi pientä lasta ja parisuhde ajautunut monen asian summana, päällimmöisenä pettämisen vuoksi, siihen pisteeseen että minä en näe oikein mahdollisena jatkaa tässä liitossa. Noh, asiasta on käyty keskustelua ja mies ei eroa halua kuulema "lasten takia". Kummallisen tästä lasten edun ajamisesta mieheni kohdalla tekee se, että ilmoitti myös olevan olemassa mahdollisuuden ettei hän erottuamme tapaisi lapsia. Ei pysty kuulema sanomaan miten näin tärkeän asian kanssa tulisi käymään. Itselläni on mielettömän paha olla tässä suhteessa mutta en halua lasten menettävän toista vanhempaansa, johon ovat vasta viimeisen vuoden aikana muodostaneet tunnesiteen. Mietityttää vaan kuinka katkera tulen joskus olemaan jos tämän syyn vuoksi jään huonoon avioliittoon?? Mahtaako kukaan olla samassa tilanteessa tai olisiko jollakulla vastaavasta kokemusta? Miten olette toimineet?
mitä hel***** tässä oikein tekisi...
vaimo&äiti
71075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=dfJjS6r41Kw
Olet nyt ja vastaisuudessakin itse vastuussa omasta onnellisuudestasi. Jos olet suhteessa onneton, se varmasti heijastuu lapsiinkin. Mikä minä olen neuvomaan - mutta kun kakkua ei voi säästää ja syödä samaan aikaan, eli hokkuspokkustaikuria tarvittaisiin saamaan sinut luottamaan taas mieheesi. Itse kasvoin ilman isää, äidin ja isoäidin kasvattamana, joten mahdatkohan suurennella 'isättömänä' kasvamisen vaikeutta? Voi kuinka monista meistä on tullut ihan kelpo kansalaisia!!
Sanoit, että sinulla on mielettömän paha olla tässä suhteessa. Tee itsellesi palvelus, tee niinkuin sydämessäsi oikeaksi tunnet. Mies haluaa tietenkin elää entisenlaista helppoa elämää, pitää sinut, lapset ja pari muuta suhdetta siinä sivussa, ja syö vain rusinat kaikkien pullista!
Ja lue tällä palstalla olevia muitakin kirjoituksia, pääasiassa ne ovat hyvin kirjoitettuja ja asiallisia. Niistä saattaa löytää hyvää vertaistukea ja kantapään kautta opittuja neuvoja, ne on niitä parhaita!
Älä päästä itseäsi masentumaan enempää, ota yhteyttä vaikka lähimpään terveydenhoitajaan, joka voi antaa sinulle lisäneuvoja. Sinua lämmöllä ajatellen!!
Allekirjoitan edellisen viestin. Olen juuri eroamassa, pitkän harkinnan jälkeen. Jos avioliitossa on paha olla niin miksi siinä pitää olla. Ei siinä ole kellään hyvä olla, lapsillakaan. Miehestä en tiedä, jos on hyvä. Mutta vain sinä itse tiedät miten sinä oikeasti voit ja tunnet, kuuntele itseäsi ja auta itseäsi, muut eivät sitä voi tehdä. Eropäätös on vaikea, mutta joskus auttaa monessa asiassa. Oletko miettinyt, että mies vaan kiristää sinua uhkauksella olla näkemättä lapsia ja totuus olisikin toinen?
ei ole paras äiti lapselle.
Surullista että mies olisi eron myötä luopumassa isyydestään? vai silläkö vain uhkailee? Kun nyt katsot eteenpäin mitä näet jos jatkat samaa elämää? Katkeruus tulee enemmin tai myöhemmin jos uhraat itsesi tai oman onnesi. Mietit joskus että tämäkö oli minun tarkoitukseni?
Lapset lähtevät kuitenkin ja koittaa päivä kun joko olet yksin tai jatkat katkerana kusipäisen miehesi hoitamista.
Sinun on uskottava itseesi. Ihan oikeasti olet myös nainen et vain äiti tai vaimo jota petetään.
Käy kirjastosta hakemassa sopivaa luettavaa.
Saat rohkeutta ja uskoa itseesi.
Suosittelen. Erossa mutta elossa. (löytyy varmaan tuolla nimellä)
Harville Henrixin Kaikki se rakkaus mikä minulle kuuluu
Tommy Helstenin Sen saat mistä luovut
Ja lopuksi Tony Dunderdoffin Parisuhteen kemia
Minusta tekstistä käy ilmi, että ap on itse pettänyt, mutta ei sitä tässäkään nimettömänä pysty myöntämään. Lukekaapa nyt uudestaan tuo teksti.
Ap:llä on "paha olo suhteessa" -se tyypillinen selitys, jolla pettäjät pettämistään selittävät!
Ap:lle sanoisin, että sinä itse olet oman onnesi seppä. Plus että harvoin se vaihtamalla paranee, paitsi jos on väkivaltaa tai muuta itsestään selvää eroon ajavaa.
ja petetylläkö ei ole paha olla? Totta vitussahan tulisin tänne selittämään pahaa oloani jos itse olisin ukkoani pettänyt ja sen vuoksi ajanut liittomme kriisitilaan. Jos itse olisin pettänyt ja jäänyt siitä kiinni (todennäköisemmin kumminkin olisin potenut asian vuoksi niin huonoa omaatuntoa että olisin itse kertonut miehelleni) olisin myöntänyt myös suhteen jatkumisen mahdottomuuden, sitä mieheni ei tehnyt vaan mitäpä muuta kun alkoi kiristää lapsilla. Että jos ero tulee lapset menettävät mahdollisesti siinä isänsä.
Tiedän että en saa täältä tai mistään muualtakaan valmista ratkaisua ja että ratkaisun avaimet ovat mun omissa käsissä. Lähinnä kirjoittelin vertaistuen vuoksi, sillä uskon jonkun muunkin joutuvan painimaan samanlaisten vaikeuksien kanssa.
Avioliitto ja parisuhde ovat kaksi eri asiaa. Avioliittoa voi jatkaa vaikka kaikki rakkaus, läheisyys ja parisuhde olisi kuollut, tiedä koska kokemusta kohta 10 vuotta ( pari kolme vielä jäljellä ).
Siitä selviää, jos tekee molemmin puoliset pelisäännöt selväksi ja molemmat toki tajuavat parisuhde meni vaikka avioliitto jatkuisi.
Kaksi aikuista ja ajattelevaa ihmistä elää molemmat omaa elämää vaikka asuvat saman katon alla. Toisen yksityiselämään ei saa puuttua, mutta sitä ei saa tuoda kotia. Tässä molemmat luopuvat omasta toiveesta jotta lapset saavat kasvaa ehjässä kodissa, eron aika on kun viimeinen lapsi muuttaa kotoa pois.
PS miehen ilmoitus oli kirsistys yritys, joka toimi koska aloit pitää jatkamista lasten vuoksi mahdollisena.
Mieti ensinnä itse mitä jos ero tulee, mitä seuraa, ja - . entä jos ei, mikä muuttuu ja miten vai muutuuko. Mitä itse haluat, Kun tiedät oman kannan on paikalla keskustelu ja pelisääntöjen luominen ( on muuten poikaa vaikka ero tulisikin)
Kannattaa laittaa paperille ja molempien nimet alle. Erossakin nimi alle mitä sovitte ( molemmat ) Ei tarvi keskustella miten se loppujen lopuksi olikaan.
Oletko varma että mies todella tarkoittaa mitä sanoo, vai onko hänellä tarve vain normaalisoida tilanne jotta kaikki jatkuisi kuten mitään ei olisi ollutkaan. Suostuko itse tähän, tämä sinun on aivan yksin päätettävä.