Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa päälle kaksi vuotta, (itse myös olen tyttö), olemme täysi-ikäisiä, mutta kahdenkympin alapuolella.
Itse asiaan:
Suhteemme on hyvä ja ihana ja täynnä unelmia aina silloin kun ei tapella ja kaikki on hyvin. Välillä on niitä kausia, että tapellaan enemmän, välillä vähän vähemmän. Aiheita tulee millon mistäkin, tosi pienistä, pienistä ja vähän isommista aiheista, mutta jostain ne aina vääntää.
Itse yleensä tappelen hillitysti, joskus muutaman kerran itsellänikin on mennyt hermot niin pahasti, että se on mennyt fyysiseksi.
Mutta harvoin noin tapahtuu.
Tyttöystäväni on taas vähän erilainen. Hän on kuin pahamainen kakara kun tapellaan, inisee pienistäkin asioista, suurentelee asioita.. Ärsyttävimmät ja minua satuttavat puolet ovat ne, että hän usein, melkeenpä joka kerta kun tapellaan, koskee minua jollakin fyysisellä tavalla. Joko lyö muka vahingossa, tai repii hiuksista, tönii tai heittää minua jollakin, ei tosin millään kovalla esineellä, pari kertaa kaukosäädin.
Hän haukkuu ja haistattelee. Itse taas yritän pitää pintani ja haukun häntä todella harvoin, en melkein yhtään, ja jos haukun, niin pyytelen heti anteeksi. Yleensä hänen haukkumasanat on aika pieniä, "idiootti, urpo, paskapää, paska, dorka, kusipää", hänelle ne on siis pieniä, eikä minun muka kuuluisi loukkaantua niistä, mutta mulle se on iso asia. Hän tappelee niin lapsellisesti ja harkitsemattomasti, etten edes tajua miten jaksan kerta toisensa jälkeen antaa hänelle anteeksi.
Jos hän on haukkunut minut pystyyn ja fyysisellä tavalla koskenut ym, hän pyytää anteeksi katsomalla muualle, ja minä annan anteeksi..
Välillä tuntuu että olen liian hyvä hänelle, enkä ansaitsisi häntä.
Nykyään hän haukkuu niin pienistäkin asioista. Ja jos mainitsen siitä, hän huutaa mulle siitä, että ei tajua mua miks suutun semmosesta pikkusanasta. Ei mulle kyseessä ole enää pikkusanat, mulle ne on isoja, koska en tajua miten hän jatkuvasti jaksaa haukkua ja olla paskamainen.
Enkä muutenkaan kaiken kukkuraksi jaksa hänen yli lapsellista käytöstä kun on riita tai riidan alku. Se ärsyttävä marina niin turhanpäiväsistä. Yritän itteäni lohduttaa sillä, että hän on ihana sillon kun kaikki on hyvin. Silloin hän on parhaimmillaan, ja juuri sitä hänessä rakastan.
Palaan tohon riitaan ja miten silloin hän käyttäytyy, olen asiasta maininnut monet kerrat, että hänellä ei ole oikeutta muhun koskea tai mua haukkua, että eikö hän tajua että se sattuu henkisesti ja fyysisesti. Hän EHKÄ tajuaa hetken ja asia katoo taas maailmantuuliin, ja sama jatkuu myöhemmin.
Näemme vain vknloppuisin välimatkan takia, välillä kun lähden hänen luotaan pois, huokaisen melkein helpotuksesta, että pääsee omaan rauhaan, eikä tartte kuunnella turhia marisemisia tai haukkumisia. Mietin että joskus jos ja kun on aika muuttaa yhteen, miten kestän tota käytöstä jos hän ei muutu?
Katson aina hänen tekonsa läpisormien, samalla kun hän pitää asioita niin hälläväliä juttuina.
En tiedä mitä tekis, vai voiko tehdä mitään..
Kunpa hän joskus kantaisi vastuun tekosistaan..
Ehkä oon liian helposti antanu kaiken periksi, ja hän oppii siitä, että antaisin aina..
Jos olen sanonut että en jaksa tota kohta enää, hän toteaa "Jätä sitte..", en tajua mitä sen päässä liikkuu.
Naurettavinta oli se, kun viikonloppuna tapeltiin, hän lähti autolla ajelemaan ympäriinsä ja soitteli välillä mulle raivoten ja haukkuen ja uhkasi erolla, no sitten sanoin että tulee nyt mun luokse ja ottaa mut auton kyytiin ja mennää johonki rauhassa juttelee, hän tokasi "Mulle on ihan sama ajetaanko päin puuta, ihan sama kuollaanko molemmat, ei kiinnosta..", myöhemmin hän pyysi asiaa anteeksi ja sanoi että ei tarkoittanut. Hän ei näe tossa mitään pahaa mitä sanoi? Normaaliako tommoinen, että halutaan toinenkin siinä samalla viedä päin puuta?
Itse asiaan:
Suhteemme on hyvä ja ihana ja täynnä unelmia aina silloin kun ei tapella ja kaikki on hyvin. Välillä on niitä kausia, että tapellaan enemmän, välillä vähän vähemmän. Aiheita tulee millon mistäkin, tosi pienistä, pienistä ja vähän isommista aiheista, mutta jostain ne aina vääntää.
Itse yleensä tappelen hillitysti, joskus muutaman kerran itsellänikin on mennyt hermot niin pahasti, että se on mennyt fyysiseksi.
Mutta harvoin noin tapahtuu.
Tyttöystäväni on taas vähän erilainen. Hän on kuin pahamainen kakara kun tapellaan, inisee pienistäkin asioista, suurentelee asioita.. Ärsyttävimmät ja minua satuttavat puolet ovat ne, että hän usein, melkeenpä joka kerta kun tapellaan, koskee minua jollakin fyysisellä tavalla. Joko lyö muka vahingossa, tai repii hiuksista, tönii tai heittää minua jollakin, ei tosin millään kovalla esineellä, pari kertaa kaukosäädin.
Hän haukkuu ja haistattelee. Itse taas yritän pitää pintani ja haukun häntä todella harvoin, en melkein yhtään, ja jos haukun, niin pyytelen heti anteeksi. Yleensä hänen haukkumasanat on aika pieniä, "idiootti, urpo, paskapää, paska, dorka, kusipää", hänelle ne on siis pieniä, eikä minun muka kuuluisi loukkaantua niistä, mutta mulle se on iso asia. Hän tappelee niin lapsellisesti ja harkitsemattomasti, etten edes tajua miten jaksan kerta toisensa jälkeen antaa hänelle anteeksi.
Jos hän on haukkunut minut pystyyn ja fyysisellä tavalla koskenut ym, hän pyytää anteeksi katsomalla muualle, ja minä annan anteeksi..
Välillä tuntuu että olen liian hyvä hänelle, enkä ansaitsisi häntä.
Nykyään hän haukkuu niin pienistäkin asioista. Ja jos mainitsen siitä, hän huutaa mulle siitä, että ei tajua mua miks suutun semmosesta pikkusanasta. Ei mulle kyseessä ole enää pikkusanat, mulle ne on isoja, koska en tajua miten hän jatkuvasti jaksaa haukkua ja olla paskamainen.
Enkä muutenkaan kaiken kukkuraksi jaksa hänen yli lapsellista käytöstä kun on riita tai riidan alku. Se ärsyttävä marina niin turhanpäiväsistä. Yritän itteäni lohduttaa sillä, että hän on ihana sillon kun kaikki on hyvin. Silloin hän on parhaimmillaan, ja juuri sitä hänessä rakastan.
Palaan tohon riitaan ja miten silloin hän käyttäytyy, olen asiasta maininnut monet kerrat, että hänellä ei ole oikeutta muhun koskea tai mua haukkua, että eikö hän tajua että se sattuu henkisesti ja fyysisesti. Hän EHKÄ tajuaa hetken ja asia katoo taas maailmantuuliin, ja sama jatkuu myöhemmin.
Näemme vain vknloppuisin välimatkan takia, välillä kun lähden hänen luotaan pois, huokaisen melkein helpotuksesta, että pääsee omaan rauhaan, eikä tartte kuunnella turhia marisemisia tai haukkumisia. Mietin että joskus jos ja kun on aika muuttaa yhteen, miten kestän tota käytöstä jos hän ei muutu?
Katson aina hänen tekonsa läpisormien, samalla kun hän pitää asioita niin hälläväliä juttuina.
En tiedä mitä tekis, vai voiko tehdä mitään..
Kunpa hän joskus kantaisi vastuun tekosistaan..
Ehkä oon liian helposti antanu kaiken periksi, ja hän oppii siitä, että antaisin aina..
Jos olen sanonut että en jaksa tota kohta enää, hän toteaa "Jätä sitte..", en tajua mitä sen päässä liikkuu.
Naurettavinta oli se, kun viikonloppuna tapeltiin, hän lähti autolla ajelemaan ympäriinsä ja soitteli välillä mulle raivoten ja haukkuen ja uhkasi erolla, no sitten sanoin että tulee nyt mun luokse ja ottaa mut auton kyytiin ja mennää johonki rauhassa juttelee, hän tokasi "Mulle on ihan sama ajetaanko päin puuta, ihan sama kuollaanko molemmat, ei kiinnosta..", myöhemmin hän pyysi asiaa anteeksi ja sanoi että ei tarkoittanut. Hän ei näe tossa mitään pahaa mitä sanoi? Normaaliako tommoinen, että halutaan toinenkin siinä samalla viedä päin puuta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mietin että kertokaa mulle, että ylireagoinko mä jos hän haukkuu? Onko mulla oikeus suuttua? Tiedän kyllä milloin hän haukkuu ja milloin heittää läpällä jotain, läpästä en suutu, mutta haukkumisesta kyllä. Ja mulla ei olis oikeutta, koska sanat on pieniä? Mikä sitten määritellään pieneksi ja mikä isoksi?
Ja se miten helposti hän välillä haukkuu, on niin turhauttavaa minulle. Hän sanoo mitä sanoo, ei kanna vastuuta, ei ymmärrä mitään.
Oikein harmittaa kun tiedän että on monia pareja jossa molemmat osapuolet on kypsiä ja tietää mistä kannattaa vääntää jotain marisemisen aihetta ja mistä ei. Välillä sitä olettaa että hän osaa käyttäytyä aikuismaisemmin, mutta ei. Tai no osaa sillon kun ei tapella. Heidän perheessään asiat käsitellään haukkumisella ym, jos siis on jotain "riidan aiheita", se tapa kantautuu myös niin voimakkaasti meidän suhteeseen. Häntä jo aikuiseksi voisi kutsua, mutta missä se näkyy..
Taidan seurustella mieheni exän kanssa? Joka kohta sopii siihen mitä mieheni kertoi minulle exästään, hän oli manipuloiva pikkukakara, jonka piti saada tahtonsa aina läpi ja piti huolen siitä että saikin. OLi väkivaltainen ja uhkaili.
Nainen on narsisti, lue narsisteista netistä
siis taidat..
Hullu se akka on, jätä se.
Ei tuollaisen kanssa kannata seurustella pitempään, koska väkivalta parisuhteessa eskaloituu ajan myötä.
Et kai halua päätyä uhriksi Alibin kanteen otsikolla nainen puukotti/myrkytti?