Long story short:
Tapasin ihanan miehen n 6 kk sitten, hän on jonkin verran itseäni nuorempi mutta meillä synkkasi mielettömästi ja ihastuin vaikka hän oli juuri eronnut pitkästä suhteesta ja rehellisesti kertoi ettei ole valmis uuteen suhteeseen. Otin riskin ja lähdin silti seikkailuun..Oli mahtavia aikoja,ihanaa intohimoa..mutta tietenkin tunteet syvenivät ja tuli ristiriitoja ja intiimi suhde piti lopettaa koska hän ei halua sitoutua.
Aikuisena ihmisenä on pakko kantaa vastuu ja hyväksyin että se on ohi, vaikka sattuu pirusti, sillä tiesin että näin käy. Ongelma on nyt se, että hän (ilmeisesti?) pitää minusta kovasti koska hän ei lopeta yhteydenpitoa. Hän soittelee usein, haluaa tietää mitä minulle kuuluu, haluaa välillä nähdä jne..
Tämä ystävyys kuitenkin satuttaa minua enkä pysty enää huolettomasti "hengailla" ..hänen läsnäolonsa tuntuu pahalle kun ei voi koskea jne.
Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä ja olla vastaamatta puheluihin..jolloin hän hätääntyy ja tarrautuu ja annan periksi sillä sydämeni ei kestä satuttaa häntä.
Olen tilaneessa jossa ainoa vaihtoehto olisi sanoa suoraan että en pysty enää nähdä häntä ja olisi parempi ettei enää oltaisi missään tekemisissä. En vain tiedä miten sanoa se hänelle..minulla on hirveästi tunteita häntä kohtaan enkä kestä sitä tilannetta.
Olen toivoton..en tiedä miten edetä...
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Miten sanoisin sen hänelle niin ettei hän loukkaannu? Onko se edes oikea teko? Pitäisikö sittenkin vaan olla enää vastaamatta mihinkään yhteydenottoihin..
auttakaa..
Tapasin ihanan miehen n 6 kk sitten, hän on jonkin verran itseäni nuorempi mutta meillä synkkasi mielettömästi ja ihastuin vaikka hän oli juuri eronnut pitkästä suhteesta ja rehellisesti kertoi ettei ole valmis uuteen suhteeseen. Otin riskin ja lähdin silti seikkailuun..Oli mahtavia aikoja,ihanaa intohimoa..mutta tietenkin tunteet syvenivät ja tuli ristiriitoja ja intiimi suhde piti lopettaa koska hän ei halua sitoutua.
Aikuisena ihmisenä on pakko kantaa vastuu ja hyväksyin että se on ohi, vaikka sattuu pirusti, sillä tiesin että näin käy. Ongelma on nyt se, että hän (ilmeisesti?) pitää minusta kovasti koska hän ei lopeta yhteydenpitoa. Hän soittelee usein, haluaa tietää mitä minulle kuuluu, haluaa välillä nähdä jne..
Tämä ystävyys kuitenkin satuttaa minua enkä pysty enää huolettomasti "hengailla" ..hänen läsnäolonsa tuntuu pahalle kun ei voi koskea jne.
Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä ja olla vastaamatta puheluihin..jolloin hän hätääntyy ja tarrautuu ja annan periksi sillä sydämeni ei kestä satuttaa häntä.
Olen tilaneessa jossa ainoa vaihtoehto olisi sanoa suoraan että en pysty enää nähdä häntä ja olisi parempi ettei enää oltaisi missään tekemisissä. En vain tiedä miten sanoa se hänelle..minulla on hirveästi tunteita häntä kohtaan enkä kestä sitä tilannetta.
Olen toivoton..en tiedä miten edetä...
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Miten sanoisin sen hänelle niin ettei hän loukkaannu? Onko se edes oikea teko? Pitäisikö sittenkin vaan olla enää vastaamatta mihinkään yhteydenottoihin..
auttakaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Annat vaihtoehdot miehelle: Joko seurustelette vakavasti tai sitte yhteydenpito lopetetaan kokonaan. Ja kerrot ettet kestä tämän hetkistä tilannetta, se satuttaa sua liikaa. Luulis ymmärtävän. Jos ei valitse niin sitte jätät sen yhteyden otot huomioimatta vaikka pahalta tuntuuki.
Olen ollut siinä mielessä samassa tilanteessa, että aloitin tapailun ystäväni kaverin kanssa, joka oli tullut minullekin hyväksi kaveriksi edellisen vuoden aikana. En kokemattomuudestani osannut antaa hälytyskellojen soida tapailumme alussa, vaikka hän kertoikin, ettei koe olevansa ehkä valmis uuteen suhteeseen. Tiesin, kuinka ihastunut hän minuun oli, joten en voinut kuvitellakaan, ettei juttu toimisi. Tapailimme ja juttu eteni todella nopeasti, kunnes hän veti jarrut pohjaan ja jätti minut. Hän piti minusta ystävänä aivan mielettömästi, minkä takia halusikin olla yhteydessä eronkin jälkeen. Piti samalla huolta, miten selviän, koska tiesi, että minulla oli ollut rankkaa aikaa ja että olin saanut jo hänen valtavasti tunteita. Ystävyys onnistui ja hän oli aivan ihana minulle. En kuitenkaan päässyt hänestä irti tällä tavoin, vaikka niin kuvittelinkin. Ystävyys ei myöskään ollut täysin viatonta, sillä parin kuukauden jälkeen ajauduimme vielä sänkyyn keskenämme. Tunteeni voimistuivat ja sain uutta toivoa. Hän alkoi piakkoin tapailla uutta tyttöä, jonka jälkeen romahdin täysin. Samalla meni ystävyys. Eli minun vinkkini: älä ole yhteyksissä, laita valitsemaan joko tai. Sillä, jos olet koko ajan saatavilla, saa hän valita, mitä haluaa..suhdetta ei mahdollisesti kuitenkaan tulisi, tai sitten se tulee meneään täysin hänen pillin mukaan. Ja hyvin todennäköisesti et itse pääse eteen päin, jos hän on koko ajan näköpiirissä. Kun hän tajuaa poissaolosi merkityksen, voivat hänenkin halunsa muuttua.