ELi olemme seurustelleet avomieheni kanssa pian seitsemön vuotta. Yhdessä olemme asuneet n. kuusi vuotta. Olen alkanut vahvasti epäillä, että tämä pari suhde ottaa minulta enemmän kuin antaa. Olen paininut näiden samojen tunteiden kanssa jo useita vuosia, mutta lievemmässä mittakaavassa. Ja olen aina ajatellut että jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa mutta nyt en tiedä olenko vain väheksynyt niitä.
Minua meidän suhteessamme rassaa se, että tunnen olevani toiselle ns. äiti. Vihaan tätä roolia parisuhteessa, tuntuu että vastuu arjesta ei ole tasavertainen tällä hetkellä. Tässä muutamia käytännön esimerkkejä. Mieheni opiskelee ja on erittäin huono herääjä, minä puolestani vuorotyössä. Olen sanonut miehelleni että olisi erittäin mukavaa nukkua jokin aamu pitkään jos vain voin, ja näin ollen toivonut että hän voisi nousta sängystä heti kun herää ensimmäisen kerran herätyskellon. Mutta ei. Tänäkin aamuna mieheni herätyskellot soivat valehtelematta n. 10 kertaa, eikä elettäkään nousemisesta vaikka jo havahtunut hereille. Minä siis nousin taas vapaapäivänäni ennen miestäni ja lopulta varmistan että hän herää kouluun. Herättyään mieheni tokaisee minulle käskevään sävyyn.että laita vaattees päälle, sä heität mut kouluun. Tähän sanoin että en varmaan heitä, ei ole minun ongelmani jos itse et herännyt. No tämän seurauksena mieheni ottaa iselleen minun autoni avaimet, sanoi että ottaa avaimet mukaansa koska en auttanut häntä. Sain kyllä lopulta autoni avaimet takaisin, mutta huudon kanssa. Mun mielestä niin lapsellista ja alistavaa käytöstä. Mieheni ei varmaan tullut sitä ajatelleeksi, että olisin voinut viedä kouulun jos olisi pyytänyt kauniisti eikä puolihuutaen. Tämä heräämisongelma on jatkunut vuosia, olen sanonut miehelleni että käy lääkärissä jne. mutta eipä asia taida häntä häiritsevän. Joskus miehení pyytää soittamaan hänelle aamulla että herää kouluun, kun minä jo itse töissä. Tämä asia rassaa ja pahasti, vaikka kuulostaa pikkumaiselta.
Toinen asia siivous. Mieheni harvemmin tekee´mitään oma-aloitteisesti. Joudun aina pyytämään esim. imuroimaan. Tämäkin asia alkanut suututtamaan, sillä en jaksaisi olla aina pyytämässä, toivoisin että mieheni tekisi joskus asioita esim. sen vuoksi ettei minun tarvitsisi tehdä kaikkea. Itse ainakin yritän toimia arjessa ajatellen niin, että minkä minä itse teen niin se on toiselle parempi.
Sitten kolmas merkittävä ongelmamme on riitely. Myönnän että minulta nousee äänen taso helposti, varsinkin ennen. Mutta viimevuosien aikana olen oppinut jo vähän hillitsemään itseäni paremmin. Keskustelun aiheen ollessa arka tai silloin kun mieheni suuttuu, hän ei puhumitään. Ei vastaa kun kysyn, ei reagoi jne. Itse koen asian todella loukkaavana, olen miehelleni sanonutkin että mieluummin sanoo minulle että ei jaksa nyt puhua, kuin että aloittaa mykkäkoulun mielivaltaisesti.
Neljäs ongelma on seksi. Itseltäni on mennyt täysin halut seksiin mieheni kanssa. Olen ajatellut seksihalujeni katoamisen johtuvan siitä, koska tunnen olevani mieheleni äiti. Tuntuu pahalta sanoa, mutta haluan sänkyyni miehen.
Olen vain niin väsynyt tähän samaan. Tuntuu että parisuhteestamme on kaukana tasavertaisuus ja kumppanuus. Ja en nyt sano että kaikki olisi mieheni vika, itsekin osaan olla hankala. Mutta mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa, kun aiat ei muutu ja tuntuu että parisuhde ei anna sitä mitä sen pitäisi.
Minua meidän suhteessamme rassaa se, että tunnen olevani toiselle ns. äiti. Vihaan tätä roolia parisuhteessa, tuntuu että vastuu arjesta ei ole tasavertainen tällä hetkellä. Tässä muutamia käytännön esimerkkejä. Mieheni opiskelee ja on erittäin huono herääjä, minä puolestani vuorotyössä. Olen sanonut miehelleni että olisi erittäin mukavaa nukkua jokin aamu pitkään jos vain voin, ja näin ollen toivonut että hän voisi nousta sängystä heti kun herää ensimmäisen kerran herätyskellon. Mutta ei. Tänäkin aamuna mieheni herätyskellot soivat valehtelematta n. 10 kertaa, eikä elettäkään nousemisesta vaikka jo havahtunut hereille. Minä siis nousin taas vapaapäivänäni ennen miestäni ja lopulta varmistan että hän herää kouluun. Herättyään mieheni tokaisee minulle käskevään sävyyn.että laita vaattees päälle, sä heität mut kouluun. Tähän sanoin että en varmaan heitä, ei ole minun ongelmani jos itse et herännyt. No tämän seurauksena mieheni ottaa iselleen minun autoni avaimet, sanoi että ottaa avaimet mukaansa koska en auttanut häntä. Sain kyllä lopulta autoni avaimet takaisin, mutta huudon kanssa. Mun mielestä niin lapsellista ja alistavaa käytöstä. Mieheni ei varmaan tullut sitä ajatelleeksi, että olisin voinut viedä kouulun jos olisi pyytänyt kauniisti eikä puolihuutaen. Tämä heräämisongelma on jatkunut vuosia, olen sanonut miehelleni että käy lääkärissä jne. mutta eipä asia taida häntä häiritsevän. Joskus miehení pyytää soittamaan hänelle aamulla että herää kouluun, kun minä jo itse töissä. Tämä asia rassaa ja pahasti, vaikka kuulostaa pikkumaiselta.
Toinen asia siivous. Mieheni harvemmin tekee´mitään oma-aloitteisesti. Joudun aina pyytämään esim. imuroimaan. Tämäkin asia alkanut suututtamaan, sillä en jaksaisi olla aina pyytämässä, toivoisin että mieheni tekisi joskus asioita esim. sen vuoksi ettei minun tarvitsisi tehdä kaikkea. Itse ainakin yritän toimia arjessa ajatellen niin, että minkä minä itse teen niin se on toiselle parempi.
Sitten kolmas merkittävä ongelmamme on riitely. Myönnän että minulta nousee äänen taso helposti, varsinkin ennen. Mutta viimevuosien aikana olen oppinut jo vähän hillitsemään itseäni paremmin. Keskustelun aiheen ollessa arka tai silloin kun mieheni suuttuu, hän ei puhumitään. Ei vastaa kun kysyn, ei reagoi jne. Itse koen asian todella loukkaavana, olen miehelleni sanonutkin että mieluummin sanoo minulle että ei jaksa nyt puhua, kuin että aloittaa mykkäkoulun mielivaltaisesti.
Neljäs ongelma on seksi. Itseltäni on mennyt täysin halut seksiin mieheni kanssa. Olen ajatellut seksihalujeni katoamisen johtuvan siitä, koska tunnen olevani mieheleni äiti. Tuntuu pahalta sanoa, mutta haluan sänkyyni miehen.
Olen vain niin väsynyt tähän samaan. Tuntuu että parisuhteestamme on kaukana tasavertaisuus ja kumppanuus. Ja en nyt sano että kaikki olisi mieheni vika, itsekin osaan olla hankala. Mutta mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa, kun aiat ei muutu ja tuntuu että parisuhde ei anna sitä mitä sen pitäisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pistä vaan tavarat jakoon ja muuta ulos. Ei tollases menos oo mitään järkee. Ite melkolailla samanlaisessa suhteessa joku vuosi sitten. Tyttöystävä päätti lähteä. Syy kyllä oli toinen mies, mutta tämä sai kuitenkin kyllä ajattelemaan omaa roolia suhteessa uudestaan enemmän kuin koskaan aijemmin. Nykyään olen onnellinen siitä, että tyttöystäväni päätti lähteä. Ja ehkä tämä kokemus saattoi muuttaa minua myös paremmaksi mieheksi.