Suomalainen mies haluaisi olla se perinteinen johtaja ja kotonaan arvostettu päämies. Hän haluaisi naisellisen naisen, joka hehkeänä hoitaa kotia. Mies ei kuitenkaan ole valmis elättämään naista jotta tämä kaikki voisi toteutua. Mies siis haluaisi vain rusinat pullasta, vai kuinka? Niinpä hän tyytyy vain vikisemään, ja lopulta kyllästyessään hakee idästä vaimon jonka kanssa voi leikkiä perinteistä miestä.
Suomalainen nainen sen sijaan haluaa olla itsenäinen, koska näin hänelle on opetettu. Salaisesti hän haluaisi olla kuitenkin se perinteinen naisellinen kodinrakentaja. Hän ehkä yrittää toteuttaa molempia puolia itsestään ja saattaa jopa onnistuakin siinä. Useimmiten kuitenkaan ei ja nainen on epämääräisesti tyytymätön elämäänsä. Sitten tulee miehekäs etelänmies ja tarjoaa naiselle (ainakin illuusion) perheenpäästä joka huolehtii laumastaan. Suomalainen nainen on myyty.
Ongelma on vain siinä, että ennenpitkää suomalainen mies huomaa, että siitä ihanaa idän naisellista kaunotarta joutuu ihan oikeasti elättämään. Tai jos sen ajaa kotoa töihin, siitä tuleekin itsenäisempi ja sen äänikin muuttuu kimeäksi sen vaatiessa miestä osallistumaan kotitöihin tai johonkin muuhun miehen mielestä epäoleelliseen.
Suomalainen nainen taas puolestaan hoksaa, että se miehekkyys olikin tosiaan pelkkää illuusiota. Joko etelänkaveri yrittää miehekkäästi pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan (Joka usein johtuu monista ihan inhimmillisistä syistä.) tai sitten se on muuten vaan sikamainen mies, ja kolina vaan käy kun pieni tupa ja perunamaa sortuu.
Sitten on se pieni osa niitä vahvoja suomalaisia ja ulkomaalaisia, jotka pystyvät kääntämään kaikki vastoinkäymiset ja kulttuurierot voitokseen. Heille nostan hattua ja toivon heille myös onnellista elämää. Todennäköisesti he tosin olisivat onnistuneet luomaan toimivan parisuhteen myös kotimaisen puolison kanssa?
Suomalainen nainen sen sijaan haluaa olla itsenäinen, koska näin hänelle on opetettu. Salaisesti hän haluaisi olla kuitenkin se perinteinen naisellinen kodinrakentaja. Hän ehkä yrittää toteuttaa molempia puolia itsestään ja saattaa jopa onnistuakin siinä. Useimmiten kuitenkaan ei ja nainen on epämääräisesti tyytymätön elämäänsä. Sitten tulee miehekäs etelänmies ja tarjoaa naiselle (ainakin illuusion) perheenpäästä joka huolehtii laumastaan. Suomalainen nainen on myyty.
Ongelma on vain siinä, että ennenpitkää suomalainen mies huomaa, että siitä ihanaa idän naisellista kaunotarta joutuu ihan oikeasti elättämään. Tai jos sen ajaa kotoa töihin, siitä tuleekin itsenäisempi ja sen äänikin muuttuu kimeäksi sen vaatiessa miestä osallistumaan kotitöihin tai johonkin muuhun miehen mielestä epäoleelliseen.
Suomalainen nainen taas puolestaan hoksaa, että se miehekkyys olikin tosiaan pelkkää illuusiota. Joko etelänkaveri yrittää miehekkäästi pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan (Joka usein johtuu monista ihan inhimmillisistä syistä.) tai sitten se on muuten vaan sikamainen mies, ja kolina vaan käy kun pieni tupa ja perunamaa sortuu.
Sitten on se pieni osa niitä vahvoja suomalaisia ja ulkomaalaisia, jotka pystyvät kääntämään kaikki vastoinkäymiset ja kulttuurierot voitokseen. Heille nostan hattua ja toivon heille myös onnellista elämää. Todennäköisesti he tosin olisivat onnistuneet luomaan toimivan parisuhteen myös kotimaisen puolison kanssa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.