Hymyillään!

Mä ainakin hymyilen :))

Se on ihan totta, että kaikki ei aina jaksa hymyillä, mutta ehkä moni on semmonen ettei hymyilytä ja mitä sitä väkisinkään irvistelemään.. Ainakin me ilopillerit sitte erotutaan joukosta paremmin :D

joten on aivan ymmärrettävää että kun toisilleen tuntemattomat kohtaavat ja jompi kumpi hymyilee niin siinä täytyy olla jotain seksuaalista.
no toki voi olla niinkin et sepalus on auki tai vessapaperia on tarttunut korkokenkiin

tervehtiessäni myös organisaationi seinien sisäpuolella. Erityisen iloisesti hymyilen perhettä, sukulaisia, kaveria tai komeaa miestä moikatessani. Luonnollisestikaan en hymyile rumille miehille, sillä en halua heidän saavan vääriä käsityksiä, jollaista vaaraa komeiden miesten kohdalla ei toki ole.

hymyilen ihmisille..varsinkin jos katseet kohtaa ja toinenkin hymyilee..samoin tervehtiessäni ihmisiä mä myös hymyilen heille..=o)

..hmm..jos sit ny joku sitte kuvittelee flirttaamiseksi, nii on melkosen pihalla mitä flirttaaminen on..=o)

sellaista, tosin ne ei hymyile silloinkaan kun luulevat flirttailevansa.

hymyily muka tarkoita, et multa saa?

Ai miksi - se on simppeliä - ei tarvita mitään monimutkaisia koodeja joita vain harva ymmärtää. Tervehtimisen taasen tunnistaa murahduksesta ja anteeksipyynnön sanasta "Oho!!!. Eli ongelman aiheuttavat enempi koodien rikkojat, jotka yrittävät vääntää asiat mieleisekseen. Just siksi on muutama yhteinen kieli - ei jokaisella henkilöllä omaansa.

sen salliikin, mutta en mä nyt mitenkään kaipaa vieraiden miesten hymyilyjä - vaivaantunut ja hämillinen olo siitä vaan tulee. Naisille kyllä hymyilen takaisin. Sitä en koe minään uhkana. Ja kyllä kadullakin joku nainen joskus tosiaan saattaa hymyillä. Ne ovat yleensä kauniita huomiota herättävän näköisiä naisia ja ovat varmaan tottuneet siihen, että heitä katsotaan. Ja niinhän toki itsekin teen, mutta sitten kun kohteliaasti koitan kääntää pääni pois, saan sen hymyn :)

hymyillään ja tervehditään työpaikalle saavuttaessa. Se on aina ollut sellainen tapa. Päivä ainakin silloin alkaa iloisesti.

Jos on hyvällä tuulella niin se tartttuu myös toisiin.
On myöskin totta että ei aina jaksa hymyillä, silloin ei pidä väkisin koettaa. On vaan omana itsenään.

muistan yhdenkin työpaikan, jonne meneminen oli aamuisin niin *ihanaa* kun väki näytti aina siltä kun maailma ois kaatunu. Sitten tämmönen pellenaama menee paikalle niin se koetaan wttuiluksi, vaan minkäs teet.

Toinen paikallinen esimerkki on iloisuus työmaalla virka-aikaan. Sehän tarkoittaa, että jaat kelle vaan.

Kolmas mieleen tuleva juttu on positiivinen palaute; siis sehän on ilmiselvää piilowttuilua, se ei voi olla ansaittua.

Jos ja kun yhteiskunta kansalaisineen on kerran niin kovin pahoinvoiva, eikö juuri positiivisuutta voisi hehkuttaa vähän enemmän. Pitääkö aina olla kuin seipään nielly ja turpa rullalla, ja vieläpä yhtä aikaa.