Olen iskenyt silmäni kaupassa työskentelevään naiseen, itseäni aika paljon vanhempaan. Hän on ehkä 40v, todella nätti ja minua kohtaan ystävällinen ja kohtelias. Tästä johtuen olen miettinyt että voisiko ihastus olla molemminpuolista vai onko kyseessä pelkät hyvät tavat. En yleensä ujostele naisten seurassa mutta hänen hymyään ja lämmintä olemustaan pelkään siinä määrin että pyrin välttelemään tilanteita joissa kohtaamme. Joskus olen antanut hänelle takaisin "kylmiä katseita" koska se on helpompaa kuin hymyily. On mahdollista että hän on naimisissa. Ihastuksen suora ilmaiseminen tuntuu mahdottomalta; voisin kyllä pakottaa itseni siihen mutta mitään kaunista siitä ei tulisi, ainoastaan väkinäinen ja kivulias tilanne etenkin vastapuolelle. Jos koko asia onkin väärinymmärrystä, hän joutuisi torjumaan lähestymiseni aika suoraan.
Pitäisi varmaan jollain verukkeella hivuttaa yhteystietonsa hänelle siinä toivossa että kommunikaatio lähtisi sitä kautta käyntiin, koska normaalille keskustelulle ei ole mahdollisuutta.
Taidanpa vain lopettaa tumputtamisen ja huomata kuinka kolmen viikon päästä mikään iskupaikka ja tilanne ei ole sopimaton.
Pitäisi varmaan jollain verukkeella hivuttaa yhteystietonsa hänelle siinä toivossa että kommunikaatio lähtisi sitä kautta käyntiin, koska normaalille keskustelulle ei ole mahdollisuutta.
Taidanpa vain lopettaa tumputtamisen ja huomata kuinka kolmen viikon päästä mikään iskupaikka ja tilanne ei ole sopimaton.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tulta kohti vaan, kaduttaa jollet tee yhtään mitään asialle.
Btw, tuli tosta tumputtamisesta mieleen....Harrastaako monikin sitä, että lopettaa tumputtamisen siinä toivossa, että aloitteen tekeminen olis helpompaa? Itse ainakin olen saanut tehnyt enemmän aloitteita viime aikoina, kun ei ole ehtinyt tumputtaa syystä tai toisesta.
Omat kokemukseni selibatiasta ovat hyviä. Siis tietenkin siinä on paljon epämukavuutta, mutta
oma itsevarmuus kasvaa ja torjumiset kestää huomattavasti paremmin. Sitä on kuin pienessä humalassa.