Olen 19 vuotias, 53 kg ja n. 160 cm pitkä nuori nainen.
Ongelmani on se, että olen alkanut seuraamaan syömisiäni aivan neuroottisesti ja laskemaan kaloreita. Koen ahdistusta jokaisesta epäterveellisestä suupalasta ja muutenkin aivan älytön makeanhimo ollut jo pienestä pitäen. Herkkuja tekee ihan joka päivä mieli, en kyllä niitä päivittäin syö koska ei aina jaksa raahautua kauppaan. Juon myös joka viikonloppu kännit, siitä on vaan jäänyt sellanen tapa. Muuten tuntuu jäävän jotenkin ulkopuoliseksi ja selvinpäin on tosi ikävää olla kun ympärillä kaikki ovat ihan muusseissa.
En myöskään käy töissä/koulussa vaan suoritan myöhästyneitä opintojani kotona, eli en saa edes hyötyliikuntaa.
Haluisin siis pitää painoni tälläisena kuin se nyt on, mutta tiedän että jos syön herkkuja usein ja juon niin kohta olen varmaan ylipainoinen. Ainakin jossain vaiheessa. Tuntuu että aineenvaihdunta on hidastunut kun ikää on tullut lisää. Olen aina saanut syödä ihan mitä vain eikä ole näkynyt missään. Mutta nyt pelottaa. Olen myös aivan älyttömän laiska liikkumaan, olen aina vihannut liikuntaa. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Lenkkeilyä olen yrittänyt muutaman kerran, jotain noin 45 minuutin mittaista reipasta kävelyä. Olen vain aina niin väsynyt etten saa itteäni raahattua lenkeille.
Ongelmani on se, että olen alkanut seuraamaan syömisiäni aivan neuroottisesti ja laskemaan kaloreita. Koen ahdistusta jokaisesta epäterveellisestä suupalasta ja muutenkin aivan älytön makeanhimo ollut jo pienestä pitäen. Herkkuja tekee ihan joka päivä mieli, en kyllä niitä päivittäin syö koska ei aina jaksa raahautua kauppaan. Juon myös joka viikonloppu kännit, siitä on vaan jäänyt sellanen tapa. Muuten tuntuu jäävän jotenkin ulkopuoliseksi ja selvinpäin on tosi ikävää olla kun ympärillä kaikki ovat ihan muusseissa.
En myöskään käy töissä/koulussa vaan suoritan myöhästyneitä opintojani kotona, eli en saa edes hyötyliikuntaa.
Haluisin siis pitää painoni tälläisena kuin se nyt on, mutta tiedän että jos syön herkkuja usein ja juon niin kohta olen varmaan ylipainoinen. Ainakin jossain vaiheessa. Tuntuu että aineenvaihdunta on hidastunut kun ikää on tullut lisää. Olen aina saanut syödä ihan mitä vain eikä ole näkynyt missään. Mutta nyt pelottaa. Olen myös aivan älyttömän laiska liikkumaan, olen aina vihannut liikuntaa. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Lenkkeilyä olen yrittänyt muutaman kerran, jotain noin 45 minuutin mittaista reipasta kävelyä. Olen vain aina niin väsynyt etten saa itteäni raahattua lenkeille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taas yksi anoreksiatapaus, jonka naisihanne ja maailmankuva on vääristetty mainonnan mannekiinien avulla! Sinä olet JO NYT liian laiha. Rupea syömään kunnollisen kokoisia lämpimiä aterioita.
En ajattele olevani läski. Enkä halua olla tämän laihempi. Kyse on vaan siitä että en halua olla vanhempana ylipainoinen. Kadulla näkee vaikka kuinka monia ikäisiäni, ennen niin hoikkia ja kauniita ja nykyään paisuneet oikeasti lihaviksi. Enkä ole alipainoinen, painoindeksin mukaan normaalipainoinen. En todellakaan ihannoi mitään anorektikko vartaloita, painosta on tullut minulle vain tavallaan pakkomielle. Minua on sanottu hoikaksi ja kauniiksi. Jos lihon kilonkin, pelkään että en ole enää kaunis. Vaikka tiedän ettei se kilo varmaan missään näy, tekee luultavasti vain kauniimmaksi. Ei aineenvaihdunta varmaan koko ikää hyvänä säily, siksi varmaan mun kannattais vähän päivittää elämäntapoja paremmiksi.
Tiedän kuitenkin että tuollaisista ajattelutavoista saattaa muodostua syömishäiriö. En sitäkään haluisi.
Viina ja herkut pois, lisää liikuntaa ja terveelinen ruokavalio.
Oikotietä onneen ei ole, itse olen aina kärsinyt ylipainosta ja nuo jätin pois ja nyt suht normaalipainoinen. Vaikeeta on välillä ollut, etenkin herkkujen ja viinan pois jättö, mutta sekin on onnistunut. Joka päivä joudun taistelemaan näiden asioiden kanssa ja niin varmasti moni muukin. Ei ole helppoa pitää itsensä hyvässä kunnossa.
Joten sori vain en siedä kuunnella tekosyitä "en jaksa", en viitsi, en voi... Sinulta ja meiltä muiltakin löytyy perseen ja niskan välistä..... SELKÄRANKA! Sitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä muillakin alueilla, joten jos tuota ei osata käyttää, niin turha valittaa.
Ihminen on juuri sitä mitä syö/juo. Tsemppiä!
160cm/53kg niin bmi on pyöristettynä 21... normaalipaino, hoikka toki.
http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/bmilaskuri.htm
Syyllistyminen syömisistä on nykyisin valitettavan tavallinen ilmiö. Se ei kuitenkaan edes edistä painonhallintaa, pikemminkin päinvastoin, koska ruokaan ja herkkuihin tulee epäterve 'kielletyn hedelmän' -suhde joka pahimmillaan johtaa ahmimiseen, rangaistusdieetteihin tai muuhun epäterveeseen kierteeseen.
On varsin hyvä, että tiedostat olevasi nyt jo hoikka ja ettei laihtumisen tarvetta ole. Se suojaa sinua osaltaan syömishäiriön kehittymiseltä, todellakaan tässä ei puhuta mistään anoreksiasta kohdallasi. Olet normaalipainoinen tällä hetkellä ja tod.näk. sopusuhtainen. Näin olisi myös, painaisit muutaman kilon enemmänkin, tai vaikka sen yhden vähemmän. Painosi kanssa ei siis oikeasti ole nyt mitään ongelmaa.
Nykyinen sairas asenneilmasto, jossa vaikka lihavuus on lisääntynyt valtavasti sitä myös demonisoidaan entistä enemmän (esim. päätellään että ylipainoinen on automaattisesti laiska ja selkärangaton tms. vaikka ylipaino itsessään ei kerro ihmisestä mitään muuta kuin sen, että kaloreita on saatu enemmän kuin kulutettu - eikä siis mitään muuta sen ihmisen luonteesta tai hyvyydestä tms) ja näin lihominenkin voi tulla peikoksi, kun kaikki naistenlehdet toitottavat niitä dieettejään ja bikinikuntojaan ja seuraavalla sivulla onkin sitten kermakakun ohje.... Näin sitä lihomista voi pelätä, vaikkei siihen olisi varsinaisesti mitään syytä, vaikka olisikin normaalipainoinen ja ruokatavatkin suht kunnossa.
Eli aloittajan kohdalla kannattaisi nyt taltuttaa tuo _pelko_, koska se tässä näyttää olevan suurin ongelma. Parhaiten siihen pitäisi tehota tieto. Eli lasket oikeasti päivittäiset kalorimääräsi, tajuat ja huomaat että joku herkkupala silloin tällöin tai vaikka pizzakin EI saa sinua lihomaan muodottomaksi möykyksi eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä. Ne ovat osa ihan tavallista ruokavaliota satunnaisina herkkuina - kunhan niitä ei syödä päivittäin eivätkä määrät ole liian suuria. Voisit käydä vilkaisemassa esim. kalorilaskurista päivittäisen energiankulutuksesi ja laskea suunnilleen, mitä kalorimääriä saat ja rauhoittua asiasta. Kiloklubissa on myös mahdollisuus laskea nämä, lisäksi voit seurata siellä päivittäistä ruokapäiväkirjaasi ajatuksella, että pidät painosi tässä missä se on, ilman että tulisi lihomista tai laihtumista. Foorumista löytyy myös keskusteluja juuri syömisen aiheuttamasta syyllisyydestä ja siitä eroon pääsemisestä.
Sinällään se että ruoka muodostuu pakkomielteeksi, ei ehkä sinällään houkuta suosittelemaan sinulle mitään ruokapäiväkirjan pitoa, mutta voisit tehdä näin tietyn ajan esim. 2 vkoa varmistuaksesi siitä, että todellakin ruokavaliosi on terveellinen eikä yksittäisistä herkuista tarvitse potea pahaa mieltä. Näkisit senkin, jos herkkuja oikeasti tulee liikaa, niin sitten pystyt karsimaan ylimääräiset. Lisäksi etuna olisi ruokavaliosi tarkistaminen - liian vähän rasvaa, proteiinia tai kuituja yleensä edistää nälkää ja erityisen usein makeannälkää. Kun ruokavalio on kunnossa ja terveellistä ruokaa syö tarpeesi, yleensä makeannälkäkin vähenee merkittävästi.
Liikuntaa kannattaisi ihan vaan terveyden takia olla elämässä mukana, se auttaa jaksamaan henkistä stressiä ja muutenkin keho voi paremmin. Painonhallinnassa tavallinen liikunta ei yleensä vaikuta enempää kuin muutaman sata kilokaloria/vrk, joten tässä asiassa se on vähemmän merkityksellinen kuin esim. päivittäisten suklaakarkkien poisjättö tms. Joskus sitä menee aikansa ennenkuin löytää sellaisen liikuntamuodon, mistä itse tykkää ja motivoituu, kaikki eivät ikävä kyllä löydä sellaista ikinä. Moni on saanut koululiikunnasta traumat ja välttelee liikuntaa siksi, kunnes joku päivä ehkä huomaakin että vautsi onpas kivaa, miksen aloittanut jo aiemmin.... Mutta se on asia, josta ei myöskään kannata stressata. Menet lenkille jos huvittaa jne. Kehotan kyllä kokeilemaan eri urheilulajeja, itse esim. dissasin kuntosalia pitkään kunnes sitten lopulta sinne menin - ja se olikin aivan oma juttuni, tykkään siitä ehkä eniten kaikista liikuntamuodoista joita harrastan. Mutta kaikki ei sovi kaikille ja siksi kannattaa kokeilla useita juttuja, eikä jättää koskaan kokeilua vain yhteen kertaan, koska alku kuitenkin on yleensä hankalaa.
Alkoholista saa kyllä turhan paljon kaloreita, eli kannattaa ainakin yrittää pysyä kohtuukäytön rajoissa, ruokapäiväkirjaa kun pitää niin alkoholikalorit lähinnä ärsyttää. Nuorena se seuranpaine vaan on aika suuri, mutta joka vkonloppu (vaikka se suomalaisten perusharrastus onkin) on itseasiassa vähän liikaa. Jokunen vkonloppu kannattaisi olla selvänäkin, paljon mukavampia ne vkonloppuaamut pirteänä on kuin krapulaisena (jotkut useat kerrat niitäkin harrastaneena.. ;) )
Mutta hyvää jatkoa sinulle, älä oikeasti ylistressaa niiden syömisten kanssa koska siitä ei hyvä seuraa, tilanteessasi näin objektiivisesti katsottuna ei ole mitään erikoisen huolestuttavaa (paitsi se, että stressaat).