Mies loukkasi minua syvästi.
Itse ei katso tekoaan pettämiseksi, mutta minä koen kyllä asian siten ja olen asiasta hänelle sanonutkin. Kahdesti hän petti luottamukseni naispuoleisen ystävänsä kanssa. Kummallakin kerralla eri tavoin, mutta liittyvät samaan asiaan. Fyysistä pettämistä ei ollut - tai mistäs minä sen tiedän. En ole enää ollut varma omista tunteistani sen ensimmäisenkään kerran jälkeen ja toinen kerta tuntui siltä, että minut olisi hakattu kirveellä palasiksi ja salama polttanut vielä sen jälkeen. Mutta en halua erota, ainakaan vielä.
Siksi mietinkin, voinko sanoa hänelle, että kokeillaan olla vain ystäviä - joku pari, kolme kuukautta - ja mietitään sitten, onko niitä tunteita enää ja ovatko ne molemmin puolisia. Varsinainen tauko suhteesta, kun asiat ovat vielä näin kesken, saa minut vain vihaiseksi. Samalla ehkä näkisin, miten pitkälle mies on mennyt toisen naisen kanssa. Ei minusta ole oikein, että naispuoleista ystävää kohdellaan samalla tavoin kuin rakastettua, sillä erolla, että ei ole fyysistä suhdetta - tietenkään halailua ja ties mitä muuta lukuunottamatta.
Itse ei katso tekoaan pettämiseksi, mutta minä koen kyllä asian siten ja olen asiasta hänelle sanonutkin. Kahdesti hän petti luottamukseni naispuoleisen ystävänsä kanssa. Kummallakin kerralla eri tavoin, mutta liittyvät samaan asiaan. Fyysistä pettämistä ei ollut - tai mistäs minä sen tiedän. En ole enää ollut varma omista tunteistani sen ensimmäisenkään kerran jälkeen ja toinen kerta tuntui siltä, että minut olisi hakattu kirveellä palasiksi ja salama polttanut vielä sen jälkeen. Mutta en halua erota, ainakaan vielä.
Siksi mietinkin, voinko sanoa hänelle, että kokeillaan olla vain ystäviä - joku pari, kolme kuukautta - ja mietitään sitten, onko niitä tunteita enää ja ovatko ne molemmin puolisia. Varsinainen tauko suhteesta, kun asiat ovat vielä näin kesken, saa minut vain vihaiseksi. Samalla ehkä näkisin, miten pitkälle mies on mennyt toisen naisen kanssa. Ei minusta ole oikein, että naispuoleista ystävää kohdellaan samalla tavoin kuin rakastettua, sillä erolla, että ei ole fyysistä suhdetta - tietenkään halailua ja ties mitä muuta lukuunottamatta.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olispa mielenkiintoista tietää, että miten hän sitten on kohdellut naispuoleista ystävää samalla tavalla kuin rakastettua, siis noilla eroilla? Mitän hän on tehnyt käytännössä?
Mun mielestä tollasessa tilanteessa ja ylipäätänsäkin voit sanoa hänelle mitä itse vaan haluat. Eri asia hyväksyykö hän ehdotuksesi. Ja ylipäätänsäkin jos on suhteessa ja epäilee omia tai toisen tunteita, voi aina sanoa ja kertoa asioista. Ts, itse ainakin toivon, että en ole suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka on mun kanssa vain sen takia, kun ei "uskalla" sanoa mulle, että haluaa erota, pitää taukoa vai ihan mitä vaan. Silloin valinta jää mulle, että mitä minä haluan. Siis paitsi erotilanteissa.
Mutta miksi et voisi hänelle ehdottaa tommosta? Jos hän kauhistuu siitä tai ei halua sitä, niin sitten on taas uusi valinta edessä..
Käytännössä on hoettu puolin ja toisin sellaista lausetta kuin "rakastan sinua". Ilmassa myös ollut molemmin puolista flirttiä, mutta se ei minusta ole niinkään vakava asia. Tosin yhdistettynä aikasempaan se kyllä ottaa päähän ja rankasti. Muusta kanssakäymisestä en tiedä. Tästäkin sain vain "vahingossa" tietää, kun omat epäilyt nousivat. Mies ei ole kertonut kuin että heillä on erityisen läheinen suhde, mutta kiistää fyysisen kanssakäymisen suutelemisen ja seksin ohella.
Mietin vain, onko moinen sovelias ehdotus minun puoleltani. Kostoaikeet kyllä kummittelevat mielessä alituisesti, mutta ei niille saisi antaa valtaa. Miehen mielestä minulla on oikeus olla vihainen, mutta hän ei kuitenkaan koe pettäneensä minua. Minä taas koen, että hän on pettänyt minua henkisesti tunnetasolla.
Ja tuo kyseinen lause. Sitä ei ole sanottu vain kaverillisena vitsailuna. Jonkin verran ymmärtäisin, jos se olisi vitsi, mutta ei vaan sydämestään tarkoitettu syvä rakkaus.
Noh, ehkä nyt olis ainakin keskustelun paikka. Mut jos mies on pimittänyt tommosia asioita, ts. jättänyt kertomatta, niin miksi jos kerta ei oo mitään muuta taustalla kuin ystävyys? Ystäviä joo rakastetaan, mutta noh, aika outoa kuitenkin. Itse oikeastaan pikkuhiljaa alan uskoa, että semmonen aito, syvä ystäsyys miehen ja naisen välillä ei oo mahdollista ilman, että jossain vaiheessa on "jotain muutakin". Ei sen tarvii johtaa suhteeseen tm. vakavaan, mutta kuitenkin jommalla kummalla varmasti on jotain seksuaalista mukana. Ellei ystävykset koe toisiaan seksuaalisesti vastenmielisiksi. Tämä siis vain mun mielipide, joka pohjautuu omiin ja ystävien kokemuksiin.
Millä tavalla hän muuten petti luottamuksen sen ystävänsä kanssa? Ja oletko sinä tavannut sitä ystävää? Jos sinä et ole tervetullut heidän tapaamisiinsa, niin sitten on todellakin jotain pahasti pielessä. Jos hän on pelkästään ystävä, kai hänkin haluaisi tavata ja jopa tutustuakin vähän suhun, kun kerta sun mies on hänen hyvä ystävä. Ja luulis, että jos hän on miehesi hyvä ystävä, miehesikin haluaisi tottakai teidän tapaavan ja tutustuvan. Näin itse uskon.
Mun mielestä tuo on ihan hyvä ehdotus, jos kerta itse niin haluat. Jos mies ei sitä halua ja sen mielestä se on "epäsoveliasta" niin sitten on ja sitten voit taas osaltasi miettiä, että miten haluat jatkaa vai haluatko ollenkaan, jos mies ei suostu ehdotukseesi.
Jos sinä haluat kuitenkin olla hänen kanssaa, mun mielestä teidän pitäis pystyä puhumaan rehellisesti kaikesta, myös siitä ystävästä. Alussa voi olla vaikeaa, mutta jos käy niin, ettei mies hänestä halua tai pysty puhumaan, edes kovan yrittämisen jälkeen, niin onko syytä jatkaa suhdetta? Itellä on myös kaikenlaisia kokemuksia pitkän seurustelusuhteen aikana tullut, mutta kaikesta on voitu puhua ja kaikki on selvitetty. Ja toistaiseksi me ollaan selvitty.
Tässä on ollu jo jokusen kuukauden ajan keskustelun paikka. Aivan ensimmäiseksi mies lähti syntymäpäiväkseni kyseisen naisen luokse satojen kilometrien päähän, eikä pitänyt yhteyttä. Kertoi jälkikäteen asiasta, ja minä sain sitten hermoromahduksen, sillä ajattelin heti pahinta. Hän vakuutteli, ettei heillä ole mitään. Pelkäsi vain kertoa minulle, koska "tiesi, että säikähtäisin siitä". Asiahan olisi ollut minulle ok, jos hän olisi vain rehellisesti etukäteen kertonut menevänsä naispuoleisenystävänsä luokse. Mutta koska tapahtumavyyhti oli tuollainen, päätä koputti jatkuva epäilys ja inhon tunne ja se johti reilun vuoden päästä minun puolelta puhelimen urkkimiseen ja sieltä löytyi sitten lisää mukavaa...
Ystävää en ole ikinä tavanut, sillä nainen on asunut aina kauempana opiskeluvuosien jälkeen. Annoin kyllä oman kantani selväksi, etten hyväksy oikein moista. Mutta sattuneesta syystä ystävä ja mieheni eivät ole enää väleissä, sillä tämä ystävä halusi, että joko hyväksyn kaiken heidän välillään tai se on sitten välit poikki. Minä puolestani loukkaannuin tuosta kommentista ja sanoin, että voin se olla minäkin johon ne välit katkaistaan, miehen valintanhan se on. Mies oli tietysti alussa aika vihainen minulle, mutta se on kyllä hautautunut minun vihani alle, sillä koen oloni niin petetyksi kuin olla voi.
Mies taas on silloin tällöin kertonut hänestä vähän, sillä ei halua levitellä hänen yksityisasioistaan. Kaiketi kertoisi enemmänkin, jos kysyisin, mutta en lainkaan tiedä mitä kysyä, eikä hänkään tiedä mitä kertoa, kun en osaa kysyä. Ja sitähän tässä yrittäisin tuolla "ystävyyskokeilulla" selvittää, onko niitä tunteita, jotka tukisivat sitä, että haluan jatkaa hänen kanssaan. Jos niitä ei ole, niin en näe syytäkään. Tässä vihan tunnemellakassa vaan en saa niitä selville ja suhteen ns. tason pudottaminen neutraloisi tilannetta. Olemme kihloissakin. Ehdotin ensimmäisenä kihlauksen purkua, mutta hän ei ottanut kantaa siihen, vaan se selkeästi ahdisti häntä.
Tuo mies ei välitä sinusta. Ainakaan hän ei rakasta, korkeintaa säälii tms. Avaa ihminen silmäsi ja laita mies pellolle. Jos hänelle on tärkeämpää lähteä "pikku ystävättärensä" luokse sinun syntymäpäivänäsi, mieti nyt vähän! Pelaa selvästi peliä, joka (jollei MUKA ole johtanut jo tähän mennessä seksiin) johtaa takuulla sekä fyysiseen että henkiseen suhteeseen tuon ystävättären kanssa.
Sinun tilanteessasi ehdottomasti antaisin miehelle lopullisesti kenkää. Ei kihloissa olevan miehen tarvitse pitää salarakasta vaan keskittyä ja rakastaa SINUA, kihlattuaan.
MIKSI jotkut naiset ovat noin rankasti vedätettävissä? MISSÄ on sinun omanarvontuntosi? Jos nyt alat kynnysmatoksi, elämäsä on päivä päivältä helvetillisempää. Mutta valintahan on sinun ja itse olet vastuussa siitä, miten annat itseäsi kohdella!
Mä llisään tohon vielä,että mun exä käyttää varmaankin myös spy-ohjelmia mun koneeseen,eikä ole suostunut käymään hiv-testissä moneen vuoteen,ainakaan niin,että mä siitä tietäisin.Että mulla sitä murheet vasta onkin.
Kuulostaapa tutulta. :-)
"Ystävää en ole ikinä tavannut ... sillä tämä ystävä halusi, että joko hyväksyn kaiken heidän välillään tai se on sitten välit poikki."
Kyllä tuo on hevosen suusta, eli kuulostaa että mies itse ei halua teidän tutustuvan.
Miksikö? Haluaa syödä ja säilyttää.
t. ystävä
"Aivan ensimmäiseksi mies lähti syntymäpäiväkseni kyseisen naisen luokse satojen kilometrien päähän, eikä pitänyt yhteyttä. Kertoi jälkikäteen asiasta, ja minä sain sitten hermoromahduksen, sillä ajattelin heti pahinta. Hän vakuutteli, ettei heillä ole mitään."
Ja sinä uskoit?
EI KUKAAN TÄYSIJÄRKINEN MIES LÄHDE SATOJEN KILOMETRIEN PÄÄÄHÄN, JOS SIELLÄ EI OLE PILLUA TARJOLLA!
Eikö asia ole täysin päivänselvä? Miehelläsi on aivan selvästi suhde toiseen naiseen. Ja kyllä siellä on ihan varmasti on pantu. Ja mitä sitten vaikka ei olisikaan? Jos kumppani sanoo jollekin toiselle "rakastan sinua" tarkoittaen sitä, niin kyllä siinä on ihan pätevä syy heivaamiseen, vaikkeivat olisi koskaan tavanneetkaan.
MIkä sit on toisen tai itsensä pettämistä.Aina kun kohtaamme uusia ihmisiä me joudumme henkiselle ja ruumillliselle tulilinjalle.Jokaisen kanssa joutuu punnitsemaan kemioita ja miettimään erikeen mihin mä laitan sen ihmisen läheisyyden rajat.Kuinka lähelle lasken toisen ihmisen joka ei ole siis oma seurustelu/ kihla/ aviopuoliso.Jonkun tyypin kanssa on helppo hengittää ja on luontevaa olla hyvinkin läheisiä.Mulla on yks työkaveri joka halaa mua pyytäessäni kun on paha päivä eikä meillä ole ainakaan mun taholta mitään muuta sitä kohtaan :Se vaan on niin lämmin tyyppi.Sen vaimokin on antanut mulle joskus suukon poskelle.
Rakkautta ja läheisyyttä on tässä maailmassa ihan liian vähän.Kovuutta ja itsekkyyttä taas löytyy joka lähtöön.Mitä sä jäät paitsi jos se on suloinen muitakin kohtaan Onko se vaikuttanut teidän suhteeseen? Mä olisin ylpeä jos mun mies olis helläsydäminen muitakin kohtaan kuin mua.Koska siksi juuri rakastan häntä.Se on vaan sydämen suuruutta.Olisiko se sun pettymys ehkä sitä että toivoisit hänen jakavan sun kanssa enemmän.Ja hakeeko hän ehkä muualta jotain mitä ei ehkä saa sun suhteestasi? Ei sekään ole välttämättä mikään ongelma vielä,koska juttuseuraa voi olla muuallakin.Mutta ne rajat..Sulla on oikeus tuntea mitä tunnet.Mitä sä kostaisit?Antaisit samalla mitalla takaisin eli menisit pettämäänkö?Sotisiko se vastaan sun rakkauttasi häntä kohtaan? Pystyisitkö tekemään niin.?Mitä sä sillä voittaisit tai häviäisit.mieti sitä.MItä miehesi sen jälkeen ajattelee susta? ettet sä rakastakaan häntä.???Mut ei sun tartte sietää kaikkea.PIdä reviiristäsi huolta.NÄytä sille naiselle että se mies on sun.Silleen asiallisesti.Haluaako miehesi olla sun kans samaan aikaan kuin hänen? se kertoo jo paljon hänen asenteestaan.Sit vielä.Muista että ihmiset aina värittää juttuja ja panettelee ja keksii jopa omiaan asioihin, joten älä luota ja tuomitse ketään kuulopuheiden takia.Ota itse selvää asioista.Seiso omilla jaloillasi.Sitä voi mieskin kunnioittaa.
Mun mies lähti katsomaan jääkiekkoo mielummin kuin oli mun kanssa.MÄ annoin sille täyden vapauden mennä kiekkonsa kanssa naimisiin.JOS se olis mennyt toisen NAISEN luo niin JUMALEISSÖN...Olis varmaan tullut ruumiita.
Meidän suhteemme on muuttunut lämpimästä selvästi paljon paljon kylmemmäksi samalla, kun he ovat lähentyneet. En edes tiennyt, mikä on aiheuttanut sen, että emme voi enää oikein puhua mistään, edes kuinka päivä on mennyt. Ainakin osasyy löytyi, mutta varmasti vikaa on suhteessakin. Läheisyyttä ja rakkautta ei myöskään ole herunut minulle, vaikka olen omasta mielestäni yrittänyt olla aina hänelle läsnä. Aina hiljainen, ei puhu kuten pari ensimmäistä vuottamme. Sitten nämä kolme viimeistä, aina vain mahdottomammaksi mennyt hiljaisuus, eikä hän varmaan itse edes huomannut sitä, vaikka sanoin siitä monesti... Nainen tuli kuvioihin juuri kolme vuotta sitten, enkä ajatellut kuin vasta vajaa vuosi sitten, että tämä voi johtua hänestä. Sillä minä luotin sokeasti.
Ja ihmettelen todellakin, sillä mieheni on yleisesti ottaen estynyt, etäinen ja kylmä henkilö, joka ei pahemmin harrastele tuota läheisyyskontaktia edes oman perheensä kanssa. Mikäli hän olisi luonnostaan sellainen hellä ja rakastava toisia kohtaan se tuskin minua olisi haitannut, tai todennäköisemmin en olisi edes yhdessä hänen kanssaan. Olen itsekin aika estynyt ihmissuhteissa, joku voi olla läheinen minulle, mutta osoitan sen aivan eri tavoin.
Haluaisin pettää, mutten pysty. En pysty satuttamaan miestäni siten, koska en koe enää olevani hänen arvoisensa. En kyllä tiedä, onko mieskään enää minun arvoiseni tämän jälkeen. Voin pahoin jo ajatuksesta, että pettäisin itse, mutta ajattelen sitä silti. Haluaisin hänen kokevan tämän saman tuskan, mutten voi tehdä sitä.
Asiallisesti en enää voi näyttää, sillä nainen valitsi helpon tien ja lähti karkuun jo alkumetreillä. Otin häneen itsekin yhteyttä ja "siellä täällä, hällä väliä"-heiluja vaikuttaa olevan. Minun ei pitäisi vaikuttaa heidän suhteeseensa millään tavalla, sillä heidän pitäisi saada tehdä ihan mitä tahansa päähän juolahtaa. En edes tiedä, ovatko he harrastaneet seksiä toistensa kanssa kaverillisessa mielessä. Nainen on niin avoinmielinen, että varmasti ryhtyisi siihen, mutta miehestäni en tiedä. En tiedä missä hänen pettämisensä raja menee. Ja sen taidankin kysyä häneltä seuraavaksi.
Lopettakaa peleily. Kummatkin! Vitun ärsyttävää tollanen jaaraaminen. Minua sieppaa. Olen nähnyt ja seurannut sivusta pari kertaa tollasta venkslaamista ja itsekin nuorempana haksahdin vastaavaan mokomaan eestakaiseen souteluun. PELI POIKKI! -ota neuvosta vaari (tai mummi). Ole viisaampi. PELI POIKKI. Voin sanoo että kumpikaan ei hyödy tollasesta mitään. Onnettomia vain olette ja yö-unet menee. Ja hermot. Jos nyt enää on mitä menettää.
kyllä mieskin voi olla vain ystävä naisen kanssa ja ajaa vaikka 1800 km vaikka ei olis pillua tarjolla. jos on mukava ihminen siell jonka kanssa on mukava jutell ja parantaa maailmaa. t. ari
Mieti nyt mitä itse puhut.
On väärin väittää ettei naiset ja miehet voi olla keskenään vain hyviä ystäviä ilman seksuaalista sähköä välillään.
Minulla on siskoja ja heidän kanssaan minulla ei ole mitään seksuaalista minkä sanoo järkikin, vaikka sanonkin heille että rakastan heitä ja halailemme joskus. Se on ihan pelkkää ystävyyttä.
Minulla on myös työn puolesta hyviä naispuolisia ystäviä ja yksi erittäin hyvä naispuolinen ystävä jolle sanon että rakastan häntä. En kuitenkaan voisi kuvitellakaan mitään seksiä hänen kanssaan.
Siksi sinä olet pahasti väärässä siinä ettei miehet ja naiset voi olla vain ystäviä keskenään.
Minä olen naimisissa vaimoni kanssa ja joskus töiden jälkeen tai viikonloppuna käyn naispuolisten ystävieni kanssa ottamassa muutaman oluen. Joskus vaimo on mukana ja joskus olen yksin. Ainoa ihminen jonka kanssa haluan harrastaa seksiä on vaimoni koska ystävien kanssa ei seksiä harrasteta.
Ottamatta kantaa aloittajan tilanteeseen, olen ihan samaa mieltä.
Joskus nainen on se hyvä ystävä, ei rakas tai rakastajatar, jonka kanssa voi keskustella ihan kaikesta sellaisestakin salaisesta jota ei voi vaimolle tai ystäville paljastaa.
Vaimon ei tule kaikkea tietää ja sellaisessa tilanteessa jos haluaa jutella, voi jutella jonkun kaukaisen ja luotettavan ystävän kanssa jos sellainen on. Mielestäni kaikki asiat eivät vain kuulu vaimolle, mutta ei se vaimoni arvoa vähennä lainkaan! Onhan meillä kaikilla kaikenlaisia yksityisiä asioita jotka eivät kuulu kenellekään. Niin vaimollanikin on.
Ellei minulla olisi erästä naispuolista ystävää, minä lähtisin pitkille reissuille ja tulisin sitten joskus takaisin, aivan kuten aloittajankin mies on ilmoittamatta lähtenyt. Minä en tiedä mistä se johtuu ja miksi minun täytyy lähteä reissulle ilmoittamatta ennen, mutta niin minä olen tehnyt ellen saa keskusteltua henkeviä erään ystäväni kanssa. Me emme harrasta seksiä ja olisi suorastaan rikos jos niin tapahtuisi.
Vaimoni on sen tilanteen hyväksynyt koska tajusi sen että minä joka tapauksessa lähden reissulle vaeltamaan yksin maailmalle jos minun pitää olla vain hänen kanssaan ja keskustella "kaikista asioista" hänen kanssaan. On siis paljon parempi että saan olla naispuolisen ystäväni kanssa ja keskustella hänen kanssaan. Se otti pahasti vaimoni itsetunnon päälle alkuun ja hän luuli että hän olisi muka jotenkin vähemmän kuin itse väitin hänen olevan, mutta hänen oli pakko vain luottaa koska muuten ahdistun ja sitten eräänä päivänä olen taas häipynyt ja tulen takaisin kun tulen.
Mun mielestä ainakin vaimo tai oma mies on ne, joiden kanssa tulee puhua vaikeimmistakin asioista, kuunnella ja auttaa. Avioliittohan on myös siksi, että toinen on tukena kaikessa. Mitä sellaista asiaa on ettei oman kumppaninsa kanssa voi puhua ja pitää lähteä satojen kilometrien päähän ajelemaan ja vaeltelemaan? Toi sun liittosi kuulostaa vaan kaveriliitolta eikä miltään naisen ja miehen väliseltä liitolta, rakkausliitosta puhumattakaan. Yleensäkin tollainen itsekäs tyyli, että ei edes ilmoitella ja häivytään pitkiksikin aikoihin, on tosi outoa.
Säälittää vaimosi ja ihmetyttää miksi yleensä olla yhdessä. Tottakai vaimosi on pitänyt hyväksyä moinen itsekeskeinen ajattelu, jos yhdessä haluaa asua, mutta todellisuudessa olisi varmaan parempi ollut erota ja löytää uusi kumppani, joka on läsnä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Itse en katsoisi moista ukkoa ja antaisin lähtöpassit saman tien.
Ihmiset ovat erilaisia. Ymmärrän sen että kirjoitat viestini perusteella mielipiteesi, mutta ymmärrä myös se että ihmiset ovat erilaisia ja tilanteet ovat erilaisia. Se ei minun rakkauttani vaimoani kohtaan vähennä jos minulla on nämä omat outouteni ja se ei tee meidän liitosta kaveriliittoa. Kuten itsekin sanoit, avioliittohan on siksi että siinä tuetaan toinen toistaan. Minun ei ole mikään pakko kertoa asioistani vaimolleni ellen ole siihen valmis. Hän tukee minua ymmärtämällä että tarvitsen omaa vapaa-aikaani, vaikka se sinun laillasi oli hänen alkuun vaikea ymmärtää.
Et sinäkään omassa liitossasi halua olla 247 miehesi kanssa yhdessä vaan välillä otat sitä omaa vapauttasi.
Se mitä sinä pelkäät ja pidät outona, on se että väität rakkaudeksi sitä että toisen kanssa nyhjätään koko ajan. Mikä sinä olet kieltämään minulta sen että haluan vaipua yksinäisyyteen ja vapauteen välillä tai keskustella ystäväni kanssa joka taas vähentää vaelluksiani? Sinä tietenkin epäilet että harrastan seksiä ja juhlin joka ilta kännissä tuntemattomien ihmisten kanssa ja olen muuten moraaliton. Mutta ei se sitä ole. Kun sanon yksinäisyyteen, niin tarkoitan myös sitä. Kyllä minä otan kontaktia ihmisiin, mutta en kaipaa kenenkään seuraa ja siinä on vissi ero.
Ehkä me emme tulisi toimeen keskenämme jos tuntisimme, kuka tietää, mutta minä tiedän sen että ihmiset ovat erilaisia enkä siksi yritäkään miellyttää kaikkia. Sinä kaipaat rinnallesi kotimiestä joka on aina tavoitettavissa ja on hyvä että meitä on erilaisia erilaisissa suhteissa.
nilkki, luuletko ihan oikeasti ettei heillä ole ollut seksiä??? Tai jos ei ole vielä ollut niin tulee olemaan ja muutenkin, ei hän sinua rakasta jos kohtelee noin, eikä rakasta kyllä sitä toistakaan. Olet tyhmä tapaus, täytyy sanoa suoraan.
On se minusta aika erikoista, kun ei voi sanoa naiselleen "rakastan sinua" mutta kyllä sitä vaan sitä pitää hokea toisen kanssa. Minua kohtaan se on yksi suurimmista loukkauksista ja vielä pahempi, kun tilanne on tuollainen. Kuluneiden viikkojen aikana olen tajunut, että koin asian pettämiseksi ja entistä varmemmin pidän sitä edelleenkin pettämisenä. Hän olisi voinnut edes ajatella minun tunteitani siinä tilanteessa, sillä hän ei minun käsittääkseni ole yksin tässä parisuhteessa.
Jos nyhjätään toisen kanssa koko ajan, luulisi sen ärsyttävän kumpaakin. Me kun tosin emme nyhjää, kun asumme erossa toistamme ja näemme vuodessakin sen verran, että harva voisi edes kutsua meidän suhdettamme suhteeksi. En minä siitä pidä mutta minulle on ok, jos ystävän luona käydään. Mutta olisi ihan hyvä kuulla siitä etukäteen, tämän kerroinkin hänelle. Vaan nyt ei enää ole sitä suhdetta ja asia silti raivostuttaa minua. Koen, että minua on raa'asti petetty ja sydämeni revitty rikki. Minua ei ole kunnioitettu. Kertakaikkisesti vihaan tapahtuman molempia osapuolia koko sielustani.
Arvon vastaaja, olet sellainen henkilö, jonka kanssa en voisi olla parisuhteessa. Nyt rupesin miettimään, onko mieheni samanlainen. Mikäli on, tässä ei auta enää mikään muu kuin ero, sillä toista ei voi muuttaa vastoin hänen luontoaan, emmekä me voi elää asian kanssa sovussa.
En kyllä häntä ikinä ole sellaisena nähnyt, mutta hän on muuttunut vuosien varrella ja tämä nainen on muuttanut hänet enemmän kaltaisekseen. Ehkä hän ei ole enää sama henkilö, johon rakastuin.
En kylläkään sanonut omasta liitostani mitään ja mitä minä pelkään liitossani, vaan kommentoin ainoastaan sinun kirjoitusta liitostasi ja ystävästäsi. Minä en kylläkään myöskään väitä mitään, että pitäisi nyhjätä yhdessä 24 h tai 336 päivää!! Minä en myöskään epäile, että harrastat seksiä ystävättäresi kanssa jne. Noi ajatukset ovat nyt kyllä vain sinun päässäsi. Ja sitäpaitsi minulle on ihan sama mitä joku tuntematon ihminen puuhailee ja miten hoitaa suhteensa.
Sitä vain kirjoitin, että todella outoa, että on ok jos ja kun lähdetään yhteisestä kodista sanomatta sanaakaan ja voidaan olla poissa pitkänkin aikaa. Ei se kyllä normaalilta kuulosta, vaan hyvin epäkohteliaalta ja erittäin itsekkäältä tekoselta, vaikka nyt sitten haluaakin olla "yksin" ystävättärensä kanssa puhumassa. Ja toiseksi se oudoksuttaa, että ei halua edes puhua joistain asioista vaimon kanssa ja kaikki asiat eivät kuulu vaimolle.
Sen tiedän, että ihmiset ovat erilaisia ja jokainen kaipaa omaa aikaansa liitossa kuin liitossa. Omassa liitossani en kaipaa miestä, joka on aina kotona, mutta toki miestä, joka ei karkaile sanomatta mitään pitkiksi ajoiksi ja MIESTÄ, joka on valmis jakamaan niin ilot kuin surutkin kanssani. En miestä, joka elää omaa yksittäistä elämäänsä.
joka tarkoittaa selkokielellä eroa . Eikö naiset jotka sanovat sen todellakaan itsekkään tiedä sitä. Oh hoh..
Siis olet eroamssa tai olet jo käytännössä eronut.
...kun mies meni kuulemma "itsetunnonpuutos"tilassa puhumaan seksihaaveistaan siskolleni. itse makasin taju kankaalla paljosta alkoholinkäytöstä johtuen. mitään ei tapahtunut, mutta mistäpä minäkään sen tiedän.
ensimmäinen mitä aamulla kuulin kun kysyin yön tapahtumia, että kaikki oli valuneet nukkumaan. itselläni heräsi epäilyt kun sisko vihjaili että olivat olleen poikaystäväni kanssa viimeiset hereillä. tyhmä en todellakaan ole joten en tajua miksei poikaystäväni voinut kertoa asiasta. rehellisyydenpuutos on aiemminkin ollut ongelma.
sain myös kuulla aamulla siitä kuinka itse olin kuulemma flirttaillut muiden seurueessa olevien kanssa. sitä tekivät kaikki illalla normaalissa hiprakassa enkä kyllä ollut ainoa. sitäpaitsi se tapahtui poikaystävän silmien edessä toisin kuin nämä seksistä puhumiset yön pimeinä tunteina.
hohhoi...
Itsekin täsä mietin et miten voi miehelle sanoa, että kokeillaan ystävyyttä ja sitten mietitään mitä tästä tulee. Niin vaikeita nämä suhde kiemurat.
mustasukkaiselta ihmiseltä. Koita lääkitystä.
Ja siellä päässä on sitten alkuperäistekstissä puhuttu mies, kun tyhmiä puhuu lääkityksentarpeesta? Korkeintaan itse määräisin ap:lle mielialalääkkeitä, hullukshan tollasessa suhteessa tulee!
Ap-kirjottajan mustasukkaisuus on ihan normaalia tässä tilanteessa.
Itse olen riutunut samankaltaisissa suhteissa koko nuoren ikäni menettäen itsekunnioituksen ja itseluottamuksen sekä omanarvontunnon.
Tilanne oli pahimmillaan siinä pisteessä, että jouduin "hullujenhuoneelle" pariksi viikoksi ja halusin vain kuolla. Olin liian kiltti ja sinisilmäinen enkä halunnut/uskaltanut "nalkuttaa" tai kysellä miehiltä epäilyttävistä naisystävistä tms. itseäni vaivaavista asioista hylkäämisen pelossa. Halusin olla se "täydellinen tyttöystävä", joka ei nalkuta, urki, kysele eikä valita. Eli olin täysin selkärangaton reppana.
Onneksi pääsin niistä kuvioista omin (heikoin) voimin irti ja nyt odotetaan vauvaa maailman kultasimman miehen kanssa :)
Nyt se onni potkii kirjaimellisesti (masussa)!
Voi perse että te naiset ootte tyhmiä, kun ette osaa päästää irti. Vaikka mies olis kuinka paska tahansa, ni voi että kun se on ihana ja en halua erota ja lässyn, lässyn... Hankkikaa nyt saatana elämä ja antakaa kenkää sille kusipää pettäjälle! On olemassa myös uskollisia ja kunnollisia Miehiä. Kirjoitin tämän monikossa, koska näitä tapauksia tuntuu olevan todella paljon. Itselleni jos kävisi niin että naisystäväni pettäisi minua, niin se olis "PAKKAA KAMAS SAATANAN HUORA LEHMÄ JA ÄLÄKÄ ENÄÄN IKINÄ NÄYTÄ NAAMAAS MULLE !!!"
Suoraan sanottuna kuvittelin hänet aivan kunnon mieheksi. Minulla ei ole taipumusta ihastua kaljotteleviin renttuihin, jotka käyvät kiksauttelemassa baariseuraansa auton takapenkillä ja valehtelevat naisilleen päin naamaa. Minulla on (ainakin ollut) helvetin hyvä renttututka.
Voithan sinä sille poitsullesi sanoa mitä haluat, mutta kannattaa miettiä ensin, mitä tuo ehdottamasi "ystävyys" sitten käytännössä tarkoittaisi? Tavallisestihan ystävyys tarkoittaa jotain sentapaista, että tapaillaan ja jutellaan mutta ei suudella eikä harrasteta seksiä, ja kummallakin voi olla muita seksikumppaneita eikä niistä tunneta mustasukkaisuutta. Sellaistako sinä itse ihan oikeasti haluat tuossa tilanteessa? Luuletko pystyväsi siihen? Vai tarkoitatko "ystävyydellä" jotain ihan muuta?
Sitten on tämä ns. "friends with benefits" eli normikaveruuden lisäksi harrastetaan seksiä mutta voi harrastaa muidenkin kanssa eikä muutenkaan ole kyseessä parisuhde. Mutta jotenkin en viestisi perusteella usko että sekään sopisi sinulle.
Mutta seukkailkaa te nuoret kaikin mokomin, rakastukaa ja erotkaa, harjoitelkaa tunteita ja erilaisia suhteita, niin ei tarvitse sitten enää harjoitella kun on lapsia ja asuntolaina.
Meinasin ns. taukoa, jonka aikana olisimme yhä virallisesti yhdessä, mutta epävirallisesti vain ystäviä, eikä siinä olisi mitään ystävyyteen ylimääräistä. "Friends with benefits" ei kuulu minun ajatusmaailmaani.
En tiedä enää pystyisinkö edes siihen, sillä koko tilanne ahdistaa minua.
En usko että kannattaa venyttää asiaa kovin pitkälle ,sillä monesti pettämis asiat eivät unohdu kovin helposti ja pyörivät mielessä aina kun toisen näkee .en tiedä kuinka pitkään olette ehtineet olla yhdessä ja kuinka vakavaa seurustelua se on ollut ,mielestäni asia pitäisi puida samantien eikä venyttää silloin ei tule lisää pettymyksiä puolin eikä toisin ,terv,eräs yksin elävä uros.
että miehistä ei ole mihinkään. Jätä se saastainen sika! Se on kuule samanlainen sika kuin kaikki miehet, ei ne muuta halua kuin pillua ja sitten jättävät. Itselläni on viisi lasta viideltä eri mieheltä, eikä yksikään ole vaivatunut isyyttään myöntämään! Kunnon miestä ei mistään tahdo löytyä, pikkupoikia tuolla baareissa vaan pyörii. Totaalisesti petettynä en enää suosta tapailemaan miestä, joka ei ole heti ensi tapaamisesta valmis elinikäiseen avioliittoon kanssani. Varo! Mies on käytöksellään todistanut ettei kuuntele kuin kiimaisen kullinsa ääntä! Sano sille ukolles että se olet sinä joka sanelee ehdot suhteessa, miehiin kun ei voi luottaa alkuunsakaan! Ei ne miehet osaa olla vain ystäviä, kumminkin aina pillu mielessä. Sanot sille että valitsee joko sinun tai ystäväpiirinsä välillä, muuten tulee kipakka potku munille!
jo viiden eri miehen kanssa tehnyt lapsia,täytyy kyllä sanoa ettei silloin paljoa välitä kenelle jalkansa levittää...Täytyy sanoa,meitä on moneksi ja vielä innostutaan mollaamaan miehiä.
voit sanoa. mullakin tyttö puolinen kaveri ja ollaan vaan kavereita!
niin pistetään pillusi pyöreäksi kumilla tai ilman!
Älä tee naisten helmasyntiä eli ymmärrä kaikkea selittämällä. Minä olen ihan tavallinen 50-kymppinen äijä. Mies ja nainen eivät ikinä voi olla ystäviä. Jos he voivat sitä olla ilman fyysistä läheisyyttä, he henkisesti kohtaavat tähdellä ja unelmoivat toisenlaisesta maailmasta.
Kertomasi perusteella ero on ainoa oikea vaihtoehto. Äijäsi on totaalinen kusipää - syntymäpäivänäsi muualla. Se on sikaa, se on narskua, se on psykopatiaa - tai täydellistä kylmyyttä, joka on edellisen kolmen yhteistulo.
Älä leikittele teennäisin eroin. Toteuta se. Hae ihminen joka on mies eikä mikään looseri.