Ajoin sut pois.....elämäni tärkeimmän asian. Kunpa oisin ollut sulle parempi ennen kuin oli liian myöhäistä ja et rakastanut mua enää. Sen kaiken heitin pois.
Kysyit multa monesti että miksi opettelen laulamaan. Vastaus on siihen että pyysin laulajaystävääni kuukausia sitten opastamaan mua, jotta voisin jonain päivänä soittaa ja laulaa sulle laulun. Siinäpä se syy, jonka "opettajallekin" opastusta pyytäessä kerroin. Enpä ilmeisesti kerinnyt oppia....vaan aika loppui kesken.
Tässä sulle kuitenkin laulu.....korni laulu, mutta tosta sä tulet mieleen. Poison...every rose has it thorn
http://www.youtube.com/watch?v=ZcqWyyHlCDA
Älkääkä muuten kanssaihmiset kyselkö kenelle tämä on........ tää on hänelle ja minulle, ei kellekkään muulle. Hän "päästi minut jo menemään".
Kysyit multa monesti että miksi opettelen laulamaan. Vastaus on siihen että pyysin laulajaystävääni kuukausia sitten opastamaan mua, jotta voisin jonain päivänä soittaa ja laulaa sulle laulun. Siinäpä se syy, jonka "opettajallekin" opastusta pyytäessä kerroin. Enpä ilmeisesti kerinnyt oppia....vaan aika loppui kesken.
Tässä sulle kuitenkin laulu.....korni laulu, mutta tosta sä tulet mieleen. Poison...every rose has it thorn
http://www.youtube.com/watch?v=ZcqWyyHlCDA
Älkääkä muuten kanssaihmiset kyselkö kenelle tämä on........ tää on hänelle ja minulle, ei kellekkään muulle. Hän "päästi minut jo menemään".
Vastaukset 2
Vanhimmat
olla kovin hyvä oppilas kun non kauan
kun tossa lauluharjoittelussa ei oo mennyt 3-vuotta, vaan nyt 3 kuukautta (liitto kesti 3 vuotta). Ei siinä ajassa tartte oppia laulamaan, niin että vielä olis valmis mylvimään muiden kuullen ja vime viikkoina on treenit rajoittuneet yksin soitteluun. Enkä ohjausta oo juurikaan saanut, mutta silti ääni irtoaa ja nuotti pysyy ihan eri lailla ku alussa. (seli seli ja eihän tää kyllä ketään kiinnosta)
Nyt mä aion jatkaa hoilailua ja kitaran soittelua, niin voin siinä vaiheessa hurmata seuraavan tytön (kun sellainen joskus löytyy) noiden juttujen osa-avustuksella. Eiköhän lähtökohta ollut tossa se että ois pitänyt muutenkin kohdella tuota neitoa paremmin ja tuo oli vaan sellaista purkautumishöpöttelyä, jota en nähnyt enää tarpeelliseksi hänelle itselle kertoa, mutta halusin kuitenkin "fiilistellä surulla" ja avautua.
Muutama pvä on saanut kuitenkin ihmeitä aikaan mussa, sillä oon lähinnä vähäsen haikeena kun mietin mennyttä.....toivottavasti ei tuu mitään surufläshbackkejä jonain päivänä. En kyllä usko että pahoja sellaisia tulee, ku tiedän syyt mitkä tohon johti ja tunnen olevani ihan fine niiden kanssa.
Keskustelin myös eilen isäukon kanssa, jota olen välillä pitänyt vähän jääränä, mutta hän on oikeastaan joissain asioissa aika fiksu. Sanat "poika kuule ethän sä halua olla sellaisen henkilön kanssa, joka ei välttämättä halua olla sun kanssa, se ei johda mihinkään" herätti. Näin se vaan on.
Tääpä meni taas ohi sen mitä kysyit, mutta kivahan se on kirjoitella omia ajatuksiaan johonkin, kun ei näitä julkisesti omilla kasvoillaan ihan kaikki vois kellekkään kehdata kertoa :) Osan kerron kyllä, mutta osaa en :)
Jos ei tästä jaarittelusta kenellekkään ole mitään hyötyä, niin yritetään sanoa jotain fiksua muille, jotka eron kourissa pyörii:
Ei kannata itkeä ihmisen perään, joka ei kanssas halua olla. Positiivisella ajattelulla selviää. Sillä ei ole mitään väliä että mikä johti eroon, jos homma on finito, niin sitten se on. Nyt vois joku todeta että ei se noin helppoa ole, mä sanon että kyllä on. En mä vielä yli oo, mutta ei mulla mikään älyttömän paha ole olla. Miks? no siks kun mä pakotan itteni ajattelemaan että maailmassa on paljon hyvää ja näin on parempi. (ja helvetti sentään sehän on totta).
Sekametelisoppakirjoitusviestini päättyy tähän.