Ymmärtävätköhän uskottomat isät ja äidit kuinka paljon ja kauan
heidän uskottomuutensa haavoittaa heidän omia lapsiaan
vielä aikuisenakin?
Entä toisen naisen ja miehen osan ottaneet?
Puuttuuko ymmärrys vai halua nähdä?
heidän uskottomuutensa haavoittaa heidän omia lapsiaan
vielä aikuisenakin?
Entä toisen naisen ja miehen osan ottaneet?
Puuttuuko ymmärrys vai halua nähdä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mistäs ne lapset tietävät äidin ja isin vieraissa käymisistä? Ei kai nyt kukaan aikuinen ole niin tyhmä, että jakaa tämän tiedon lapsille?
Mä olen käynyt vieraissa 10 vuotta, lapset ovat normaaleja teinejä, joiden ei tarvitse tietää vanhempiensa seksielämästä mitään.
Lapsesi eivät siis rakasta sinua, vaan mielikuvaa sinusta, uskollisena ja luotettavana miehenä/naisena.
Kun he saavat tietää (aivan varmasti saavat), he eivät ymmärrä miksi olet heille valehdellut esim. meneväsi kauppaan ja oletkin ollut pettämässä heitä...
Juu...asettanut halusi perheen edun edelle!
Hylkäsin isäni tämän asian takia, jos hän olisi rakastanut perhettään olisi ollut mielle ensinnäkin rehellinen ja toiseksi välittänyt meistä enemmän kuin haluistaan!
Sen edestään löytää!
ovat valveutuneita ja ymmärtävät, jos vanhemmat/vanhempi jää kiinni valheesta ja rakastavat vanhempia/vanhempaa siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - vieläkin enemmän! Sillä valehtelu on inhimillistä - vanhemmista voi tulla lapsen silmissä inhimillisempiä "normaaleja" ihmisiä - eikä mitään täydellisyyden esikuvia kuten ovat ehkä siihen asti esittäneet! Hyvinkin pieni lapsi valehtelee - eikä aina jää siitä vanhemmilleen kiinni - ja jos jääkin - niin eiköhän vanhemmat häntä siitä huolimatta rakasta?
Olet uskollinen vain omalle mielikuvallesi täydellisestä isästä. Et tuntenut häntä oikeasti etkä halua oppia tuntemaankaan. Et ole hylännyt isääsi, vaan itsesi.
rakastavat vanhempia, jotka uskaltavat olla sellaisia kuin ovat, eivätkä yritä esittää mitään sellaista mitä eivät ole: lähinnä täydellisiä, erehtymättömiä. Lapsen on helppo kasvaa omaksi itsekseen sallivassa ilmapiirissä, koska siellä hänenkään ei tarvitse olla täydellinen ja erehtymätön: lasta rakastetaan ehdoitta, vaikka hän esim. valehtelisi: mitä jokainen lapsi ja aikuinen tekee - joku enemmän - toiset vähemmän.
mennä esim. pariterapiaan tai edes yrittäää korjata parisuhdettaan ettei tarvitsisi mennä hakemaan lohtua ja lämpöä toiselta ihmiseltä? Kannattaa varmaan kaikkien katsoa peiliin ja miettiä, mitä ITSE voisi tehdä oman parisuhteensa eteen ENNEN pettämistä? Huono parisuhde jää tasan tarkkaan myös lasten mieleen miten kotona riideltiin jne. Lapset eivät ole tyhmiä, lapset kyllä vaistoavat jos kotona vanhemmilla ei ole kaikki hyvin. Pettäminen on vain viimeinen niitti jo kauan aikaa sitten alkaneessa ongelmavyyhdissä.
Monet ovat yrittäneet pariterapiaa ja korjata parisuhdetta jopa enemmän kuin on järkevää. Parisuhdeterapeutit sanovat samaa. Pelkkä molempien tahto ei riitä hyvään parisuhteeseen - vaan suhteessa tarvittaisiin myös sisältöä. Tottumus ja tapa - jonka vuoksi parisuhdetta yleensä jatketaan, elää meissä paljon sitkeämpänä kuin rakkaus. Monet eivät myöskään uskalla erota kuvitellun "yleisen" mielipiteen vuoksi. Tai sen vuoksi, että "niin monet" eroavat.
Jokaisella vanhemmalla on ongelmia -suurempia tai pienempiä, ne vaikuttavat parisuhteeseen ja sitä kautta koko perheeseen. Tyypillistä onkin, että yhdestä ongelmasta kasvaa toinen, sitten kolmas jne. Mitä siitä seuraa ja milloin - ei voi tietää. Koska parisuhteessa(kin) toteutuu vanha fraasi "kaikki vaikuttaa kaikkeen". Elämässä täytyy osata ratkoa ongelmia - eikä parisuhteessa riitä, että ratkoo vain omansa. On vähintään kiinnostuttava toisen murheista, suruista ja ongelmista - muuten parisuhde menee myttyyn.
Kyllikki. Kyllä lapsesi vaistoavat ja saattavat tietää hyvin yksityiskohtaisestikin uskottomuudestasi, vaikka eivät tuo sitä esille ja ilmi. Salaathan sinäkin, miksi eivät lapsesi? Lapset ovat loppuun asti lojaaleja vanhemmilleen ja rakastavat näitä pyyteettömästi ja puhtaasti, luottavaisina.
Lapset näkevät, kuulevat, yhdistävät asioita, vaistoavat ja ymmärtävät paljon jo hyvin pieninä.
Itsekin ymmärsin vanhempani uskottomuuden hyvin varhain ja muistan yhä kuinka paljon se järkytti minua. Eikä kenellekään voinut puhua tästä kauheasta surusta. Se oli pahinta.
Olin minäkin tavallinen teini. Ulkoapäin. Sisältä surullinen.
Luulevatko uskottomat vanhemmat todella lasten olevan tietämättömiä tästä asiasta?
Pienillä padoilla on suuret korvat. Lapsilta vanhempien uskottomuus ei pysy salassa, vaikka puolisoaan pystyisikin pettämään.
Vai eivätkö uskottomat vanhemmat halua nähdä totuutta suojellakseen omaa mielenrauhaansa?
Lapsille ei todellakaan tarvitse kertoa, he tietävät muutenkin.
Kyllikki ja muut uskottomat vanhemmat!
Mitä sinulle merkitsee se mitä uskottomuus tekee lapsillesi?
hyvin paljon lapsesta miten vanhempien/vanhemman uskottomuuden kokevat - ja tietenkin lapsen suhteesta vanhempiinsa. Kuin myös sosiaalisesta ympäristöstä - ja joskus etenkin siitä.
Jos sosiaalisessa ympäristössä korostetaan uskonnollisia tai muuten vaan tiukkoja moraalikäsityksiä, lapsi todennäköisesti kokee vanhemman/vanhempien uskottomuuden varsin ahdistavana. Hänellä kenties tulee polttava tarve suojella itseään ja vanhempiaan: jotkut lapset keksivät uskottomalle vanhemmalle jopa alibeja, ettei uskottomuus yleisesti paljastuisi.
Toisaalta on paljon - ja aina enenevässä määrin - sosiaalisia ympäristöjä, joissa puhutaan asioista - vaikeistakin. Jos niissä on jotain sellaista puhuttavaa mitä osaa ja haluaa sanoa tai kysyä.
Mitä tarkoitat:
"Toisaalta on paljon - ja aina enenevässä määrin - sosiaalisia ympäristöjä, joissa puhutaan asioista - vaikeistakin. Jos niissä on jotain sellaista puhuttavaa mitä osaa ja haluaa sanoa tai kysyä."
En ymmärtänyt. Voitko selittää?
Oletko sitä mieltä, että lasten kanssa tulisi puhua pettämisestä, vanhemman uskottomuudesta?
-------------------------------
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että on olemassa aikuisten asiat ja lasten asiat. Vanhempien uskottomuus kuuluu aikuisten asioihin, joista ei voi ilman vahinkoa keskustella lapsen kanssa. Siksi on ongelmallista, jos vanhemmat ovat uskottomia, koska lapsi saa sen tietoonsa kuitenkin, kertomattakin ja se järkyttää häntä ilman, että ympäristö paheksuisi uskottomuutta ja uskottomuus menee samalla yli sen rajan, mikä kuuluu lapselle ja lapsuuteen. Sukupolvien välillä on oltava mielestäni raja. Uskottomuus vahingoittaa hirvittävän montaa ihmistä uskottoman lähellä. Omia lapsia kaikkein eniten.
Tarkoitin sitä, ettei nykyisin ole ollenkaan mahdotonta, että lapsi - yleensä teini - kysyy vanhemmaltaan onko hänen tekemissään havainnoissaan perää. Ja saa sitten juu tai ei vastauksen. Joskus enemmänkin. Olenpa kuullut, että vanhempi itse ottaa asian puheeksi nuoren kanssa, koska tietää/aavistaa nuoren tietävän. Joku selittelee enemmän - toiset vähemmän.
Lisäksi etenkin nuoret tytöt - tosin usein jo lähes aikuiset - keskustelevat toisinaan hyvinkin paljon keskenään vanhempiensa välisestä suhteesta ja perheen ongelmista. On ollut ilo havaita, että kun yksi ns. avautuu jostain vaikeasta asiasta, niin toisilta alkaa löytyä samankaltaisia ongelmia. Näihin vaikeisiin asioihin ei kuulu pelkästään vanhempien/vanhemman uskottomuus, vaan perheväkivalta - sekä psyykinen että fyysinen - kuin myös mielenterveysongelmat perheessä - tai alkoholismi/huumeet. Ns. aikuisten asiat, koskevat lähes aina myös lasta tai nuorta - olivat ne mitä tahansa. Vaikka he eivät puhuisi niistä vanhemmilleen mitään, niin ystävilleen puhuvat - siis parhaassa tapauksessa.
Olen vahvasti sitä mieltä, etten ole vahvasti mitään mieltä :). Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Silti minua hieman kummastuttaa, miksi monet vanhemmat korostavat lapselle, etenkin tämän ehtiessä murrosikään, että "kaikesta voi ja saa puhua" - mutta itse varoo kertomasta mitään sellaista minkä kuvittelee poikkeavan ns. valtalinjasta.
Larissa,
omasta kokemuksestani voin sanoa, että vanhemman uskottomuutta ei voi verrata sairauteen, mielenterveysongelmiin tai päihteiden väärinkäyttöön perheessä.
Oletko sitä mieltä, että lapsi ei kärsi vanhemman uskottomuudesta, jos lapsi tai nuori voi avoimesti keskustella vanhempansa uskottomuudesta vanhemman tai ystävänsä kanssa? Vai kuinka tarkoitit?
Kuinka keskustelu toteutetaan käytännössä, jos uskoton vanhempi ei halua petetyn puolisonsa eikä kenenkään muunkaan ihmisen lähellään tietävän ja uskoton puoliso haluaa edelleen jatkaa avioliiton ulkopuolisia suhteita aikomatta kuitenkaan erota? Eli ehdotat, että uskoton vanhempi ja lapsi keskustelisivat keskenään salaten pettämisen petetyltä puolisolta? Ja tämä huojentaisi mielestäsi lapsen oloa? Eikö lapsesta tulisi näin uskottoman vanhemman liittolainen? Olisiko se lapselle/nuorelle mielestäsi hyväksi?
Ymmärsinkö oikein, että ajattelet keskustelun uskottomuudesta poistavan lapsen tuskan?
Tai että vanhemman uskottomuus ei olisi kovin iso asia lapselle/nuorelle alun alkaenkaan?
- Onko Larissa sinun vanhemmistasi toinen tai molemmat olleet uskottomia toisilleen?
Onko sinulla käytännön omakohtaista kokemusta vanhemman uskottomuuden vaikutuksesta?
ei varsinaisesti petetty, mutta oltiin muuten onnettomia. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että perheissä joissa vanhemmista toinen tai molemmat pettävät, jättävät uuden takia tms. muuten ikävällä tavalla tulee ero tai suhde kariutuu, ollaan onnettomia niin todistetusti:
vanhemmat antavat lapsilleen parisuhteen mallin. Se minkä kotona näkee, tulee lähes säännönmukaisesti toteutumaan myös lasten elämässä ja heidän parisuhteissaan.
Pidä siis huoli lapsesi tulevaisuudesta ja päätä olla pettämättä. Jos annat hänelle mallin siitä, että pettäminen on ok, hän tulee hyvin luultavasti ajattelemaan että on ok pettää omassa suhteessaan. Jos taas jätät toisen takia, niin hän tulee toteuttamaan tätä omissa suhteissaan. Tämä ei perustu nyt vain minun kokemukseeni, vaan on ihan ammattilaistenkin suusta kuultua. Tuskin mikään uutinen, mutta kannattaa miettiä mitä sitä suhteessaan tekee ja luulee, että lapsi (tai puoliso!) ei mitään vaistoa.
ei puhu totta joka väittää etteikö lapsi muka tajua kun jompikumpi vanhemmista pettää. Jos ei lapsi tajua sitä heti, niin jossain vaiheessa ainakin tajuaa.
ovat ihmisiä kuten aikuisetkin :)... erilaisia. Jotkut osaavat suhtautua asiaan - ehkäpä ymmärtävämmin kuin useimmat aikuiset. Jos vanhempien välillä asiasta riidellään ja pidetään kauheaa älämölöä, niin tottakai lapsi kärsii. Mikäli taas vanhemmat suhtautuvat rauhallisemmin, niin lapsetkin suhtautuvat samoin.
Irina, puhutko omasta kokemuksestasi uskottoman vanhemman aikuisena lapsena?
Luuletko siis tietäväsi, miltä uskottoman vanhemman lapsesta tuntuu?
Luuletko tietäväsi vai tiedätkö vain luulevasi?
Vanhemman uskottomuus lapselle ei ole moraalinen kysymys.
Lapsi tietää ja kärsii vanhemman uskottomuudesta sanomattoman paljon. Lapsi tietää ennen kuin aikuiset ympärillä. Siksikin tilanne on lapselle niin murskaava: lapsi tietää ja tietää senkin, että muut eivät tiedä. Kärsimyskin on salattava, siitä ei voi puhua. Sitä ei voi jakaa, koska lapsen velvollisuus on suojella vanhempaansa.
On kauheaa huomata lapsena, että oma vanhempi on uskoton.
Kysymys ei ole moraalista, säännöistä tai uskonnollisuudesta, lapsen kärsimyksen syynä ei ole ympäristön kiihkoilu.
mistä se lapsi saa sen tietää. Miehelläni paljastui monen vuoden suhde toisella paikkakunnalla. Mistä lapset olisivat voineet sen tietää. Eipä tullut itsellänikään koskaan mieleen siitä heille mainita. Eron voi hoitaa siististikkin, mahdollisimman vähän lapsia vahingoittaen. Kylmä liitto antaa lapsille huonomman mallin kuin onnellisten erillään elävien vanhempien malli.
En ymmärrä näitä lässytyksiä ollenkaan. Miten muka lapsi voi vanhempansa uskottomuuden ymmärtää?? Itselläni ollut kolme vuotta salasuhde. Kun lähden tapaamiseen sanon lapsille ja miehelleni meneväni naisystäväni kanssa lenkille/elokuviin/mustikkaan/shoppailemaan...miten ihmeessä lapset tästä osaisivat ajatella äidin lähtevän rakastelemaan toisen miehen kanssa.
Kyllä teitä jymäytetään aika lailla kotona, jos näin naiiveja olette.
"Kyllä teitä jymäytetään aika lailla kotona, jos näin naiiveja olette."
1) Kenelle kohdistit tämän, keitä tarkoitit viittaamalla "te"?
2) Kuka on naiivi?
3) Ketä jymäytetään kotona?
4) Mikä tässä on lässytystä?
5) Mitä tarkoitat kaikenkaikkiaan?
Lapset tietävät vanhemman uskottomuudesta ilman, että se kerrotaan heille erikseen.
Lapset ymmärtävät ja tietävät ylipäätään paljon enemmän kuin aikuiset luulevat. Lapset ovat herkkävaistoisia ja osaavat yhdistellä pieniäkin yksityiskohtia.
Lapset ovat uteliaita, he haluavat oppia ymmärtämään maailmaa ja omia vanhempiaan.