apua!! avokkini on sottapytty

Ei avokkisi muutu siksi, että sinä haluat sitä. Hän muuttuu jos alkaa itse haluta muutosta.

Valitettavasti tuollaiset perustavanlaatuiset erot ihmisten suhtautumisessa ympäristöönsä tahtovat iän mukana vain korostua. Joudut jossain vaiheessa päättämään, haluatko olla nykyisen kanssa ja sietää hänen tapansa vai haluatko parempitapaisen... Nykyisellään jatkaminen vaatii siis muutosta sinulta, ei niinkään häneltä.

Oletko kokeillut olla siivoomatta jälkiä? Kuinka pitkälle avovaimo antaa asunnon törkyisyyden mennä?
Tai ala sinäkin heittelemään roskia lattialle ja sottapyttyilemään, jos hän huomaisi?

Mites siivousvuorot/yhdessä siivoaminen?

Voi olla, että toista on vaikea muuttaa, jos hän ei todella itse halua muuttua.

Onko avokki aina ollut samanlainen? Myös yksin asuessaan? Kai näit hänen asuntonsa ennen kuin muutitte yhteen?

Eihän hänellä ole mitään syytä muuttua, kun sinä kiltisti siivoat hänen jälkensä. Hölmökö sinä olet? Pistä ne vaikka jätesäkkiin ja pihalle tai jotain muuta, roskapönttöön jne.. Älä ole niin kiltti tossukka.

Mulla on kokemusta muutamasta pitkäaikaisesta suhteesta.
Yllättävän usein nainen on se selkeästi sottaisampi ja laisekempi siivoamaan, vaikka minäkään en ole mikään kotipedantti.
Itseasiassa jopa tuttavapiirissäni taitaa olla sellainen tilanne se et naiset on pahemia sottaajia.
Siinä ei oikeasti auta mikään muu, kuin että sovitte yhteisest pelisäännöt.
Jos naisesi tavat mielestäsi menevät selkeästi normikäytöstapojen huonommalle puolelle ( kutan mainitsemasi roskien ja vaatteiden heittely lattialle ) niin koita vedota hänen älyynsä. Jos sitä on, niin fiksu nainen kyllä alkaa yrittää hoitaa hommansa...jos ei ole, niin nosta kytkintä.
Jos ihminen on epätavallisen epäsiisti, niin kyllä hänellä on jotain muutakin pielessä kuin käytöstavat siisteyden suhteen.

Ei muuta kun kaksi eri osoitetta ja vierailette jomman kumman luona. Toinen vaihtoehto on että otat avokkiasi niskasta kiinni ja seuraat sitä kuin hai laivaa ja pistätä siivoamaan ja etkä anna periksi niin toinen muuttuu ja jos ei muutu niin vaihda naista.

Sano sill että aikuinen ihminen ei voi elää tuolla tavalla että kaikki viskellään minne sattuu.

Minulla oli aikanaan yhtä typerä muija, väsyin itse käytettyjen alkkareiden keräilyyn lattialta. Ja joka paikassa oli likaisia astioita roskia. Heillä kotona äiti kuulemma kävi aina keräämässä.

Tämäkö on ns. vapaan kasvatuksen tulos? Toivottavasti se muija ei saa lapsia ennenkuin järki kasvaa päähän.

Ex-avovaimoni oli aivan karsea. Lakanoita ei tarvnnut sänkyyn kuulemma vaihtaa kuin kaksi kertaa vuodessa. Roskat ja kaikki paperit pitkin pöytiä ja lattioita. Kun en itsekään mikään suursiivoja ollut, niin kämppä oli puolet ajasta aivan kauheassa kunnossa. En minä kaikkea jaksanut siivota. Kun joku tuli yllätysvierailulle, meinasin hävetä silmät päästäni. Kokeilin puhumista, ja kokeilin olla siivoamatta, ja kaikkea tällaista... ei auttanut ollenkaan. Ei me kauaa asuttu yhdessä kun ero tuli, ja tämä meidän erilainen siisteyskäsitys oli selkeästi yksi, mutta ei lainkaan ainut syy eroomme.

Niin että sanoisin, jos teillä kerta muuten menee hyvin, niin hoida sinä siivoaminen, ja nainen sitten hoitaa jonkun muun kotityön.

Ja tällainen vinkki: Laita joku pieni roskakori sen pöydän lähistölle jonne yleensä roskat jää. Yleensä roskia ei jakseta heti viedä roskiin, ja sitten kun lähdetään pois, ei muisteta viedä niitä. Jos ne saa samantien roskiin, niin ongelma ratkaistu. Sama juttu pyykkien kanssa. Pyykkikoreja voi olla vaikka yksi makuuhuoneessa ja yksi pesuhuoneessa. Niissä paikoissa yleensä riisuudutaan, joten eiköhän ne vaatteetkin löydä tiensä sitten lattian sijasta oikeaan osoitteeseen.

Entäs kun uhkailukaan ei auta? Meillä avokkini (mies) ei ole ymmärtänyt vihjailusta eikä suoraan sanomisesta eikä nalkutuksestakaan ruveta siistimmäksi (hänen tavaroitaan ja papereitaan kaikki pöydät täynnä, puhtaat vaatteet kerääntyy muualle kuin kaappiin, likaiset lattialle, roskat sinne missä sattuu milloinkin olemaan, eikä tavaroillaan todellakaan ole paikkaa josta ne löytää kun tarvitsee, vaan sitten kysellään ja raivotaan että ootko nähnyt sitä ja sitä, ihan kuin MINÄ voisin tietää!), ja jos olen joskus sanonut että vaihtoehtona on sitten asua eri asunnoissa niin toinen on vaan että ala mennä sitten!? Olen myös yrittänyt olla itse siivoamatta omia sotkujani, ja muutenkin yrittäny sulkea silmäni sotkuilta (omilta ja toisen), mutta jossain vaiheessa menee hermo siihen kun huushollissa ei ole minkäänlaista järjestystä millään! Tiedän iäkkäitä pariskuntia joissa mies ei todellakaan osallistu siivoamiseen tai muutenkaan kodinhoitoon, mutta en ole kehdannut kysyä miten se järjestely on toiminut tai yleensä alkanut....Nainen tuntuu siivoavan ihan automaattisesti....
Niin että samanlaista ongelmaa täälläkin, ja juuri tänä päivänä asia taas ottaa kaaliin, kun minulla on vielä vapaapäivä ja sekin menee sikolättiä katsellessa! En tahtoisi uskoa että ero olisi ainut ratkaisu, kun muuten viihdytään yhdessä (7 vuotta jo takana), mutta aina kun tulee kyseeseen kodinhoito, niin sillon ei kyllä muista miksi ollaan yhdessä! Ja siis kun toista ei tunnu tää paskaläjä haittaavan yhtään! Niin että jos joku tietää miten itse muuttua niin ettei sotkut häiritse, niin olisin kiitollinen käytännön vinkeistä myös!
Kiitos kun sain minäkin purkaa kiukkuani...

Mukava kuulla, etten ole yksin tämän ongelmani kanssa.

Olen myös miettinyt samaa, että miten voisin muuttua, koska se tuntuu olevan ainut ratkaisu ongelmaan. Naiseni dumppaaminen ei ole itselleni mikään vaihtoehto.

Itse kasvoin kodissa, jossa tavattiin siivota ja kantaa huolta kodin viihtyvyydestä myös (!) muidenkin kuin vieraiden vierailujen tähden. Yhteiselon alussa jaksoin vielä katsella hommaa läpi sormien, mutta tänä aamuna taas vituttaa aika kiitettävästi. Oon niin helvetin väsynyt tähän hommaan, että välillä tekis mieli vaan paiskoa tavarat mäelle.

Mutta niitä muutosvinkkejä kaipailisin itsekin.