Rakastan vaimoani, mutta hän on loukannut minua seksittömyydellä. Nyt hän ehkäpä olla halukas seksiin jos vain itse pystyisin unohtamaan sen miten paljon hän on minua seksittömyydellään satuttanut. Ongelma on se, että olen niin sydänjuuriani myöden loukkaantunut, että minun vaikea vastata vaimoni yrityksiin luoda leppoisa ilmapiiri välillemme.
Minulle tulee heti mieleen, että mitä hiton hyötyä tästä on, seksittömyyteen tämä mahdollisesti taas johtaa. Kaikkein pahin ajatus mitä voisin kuvitella on, että hellisin vaimoani ja vaimoni loukkaisi minua taas kerran seksittömyydellä. Ajatus tuntuu niin puistattavalta, että olisin melkein valmiimpi vetämään ranteet auki, kuin kokisin tuollaisen pettymyksen.
Tämä pettymyksen pelko on johtanut siihen, että yritän pysyä ylpeästi kylmänä vaimoani kohtaan. Sillä vaimoltani saatu lämpö tuntuu valheelta ja erittäin ärsyttävältä, mikäli siihen ei liity seksiä. Eikä siihen seksiä tietenkään liity, koska vaimoni kaipaa huomiota ja hyväksyntää. Haluaisin antaa hänelle tätä huomiota ja hyväksyntää, mutta hän on seksittömyydellä niin paljon minua satuttanut, että ajatuskin puistattaa. Voin tietenkin antaa anteeksi, mutta minun on äärimmäisen vaikeaa tehdä aloitetta ja esimerkiksi halata vaimoani. Koen, että olen vain se antava osapuoli. Siis minä annan sitä mitä vaimoni tarvitsee siis hellyyttä, mutta itse saan takaisin valheellista, epäaitoa ja loukkaavaa "hellyyttä". Vaimoni tietenkin kokee antavansa ihan oikeaa hellyyttä antamanlla pusun tai halauksen, itse koen että se on ns. tyhjänpäistä small talkiin verrattavaa elehdintää. Mikä ei merkitse mitään.
Minulle tulee heti mieleen, että mitä hiton hyötyä tästä on, seksittömyyteen tämä mahdollisesti taas johtaa. Kaikkein pahin ajatus mitä voisin kuvitella on, että hellisin vaimoani ja vaimoni loukkaisi minua taas kerran seksittömyydellä. Ajatus tuntuu niin puistattavalta, että olisin melkein valmiimpi vetämään ranteet auki, kuin kokisin tuollaisen pettymyksen.
Tämä pettymyksen pelko on johtanut siihen, että yritän pysyä ylpeästi kylmänä vaimoani kohtaan. Sillä vaimoltani saatu lämpö tuntuu valheelta ja erittäin ärsyttävältä, mikäli siihen ei liity seksiä. Eikä siihen seksiä tietenkään liity, koska vaimoni kaipaa huomiota ja hyväksyntää. Haluaisin antaa hänelle tätä huomiota ja hyväksyntää, mutta hän on seksittömyydellä niin paljon minua satuttanut, että ajatuskin puistattaa. Voin tietenkin antaa anteeksi, mutta minun on äärimmäisen vaikeaa tehdä aloitetta ja esimerkiksi halata vaimoani. Koen, että olen vain se antava osapuoli. Siis minä annan sitä mitä vaimoni tarvitsee siis hellyyttä, mutta itse saan takaisin valheellista, epäaitoa ja loukkaavaa "hellyyttä". Vaimoni tietenkin kokee antavansa ihan oikeaa hellyyttä antamanlla pusun tai halauksen, itse koen että se on ns. tyhjänpäistä small talkiin verrattavaa elehdintää. Mikä ei merkitse mitään.
Vastaukset 42
Vanhimmat
elä omaa elämää
Naisella se juttu toimii kyllä niin, että ensin pitää olla hellyyttä ja läheisyyttä ennen kuin on valmis seksiin. Niin ja hellyyttä ja läheisyyttä pitää olla siinä seksissäkin. Ei se ole mikään mekaaninen suoritus.
Kyllä se vaatii nöyrtymistä sinunkin puolelta. Ette pääse tuosta umpikujasta, jos et anna anteeksi ja yritä uudelleen. Sano, että haluat puhua ja kerro, mikä sinua loukkaa ja sano, ettet halua riidellä etkä jatkaa näin. Halaa, hoivaa ja helli. Kun vaimo siitä lämpenee, kyllä se sitten seksiin johtaa, mutta ei se lämmittämättä syty, kun teillä kuulostaa tilanne menneen aika jäätäväksi.
Taas tätä iänikuista valitusta ku akka ei anna! Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa; tyytyä tilanteeseen ja vetää käteen tai vaihtaa akkaa!! Muita vaihtoehtoja ei ole! Lopettakaa miehet tuo ainainen narina ja piipitys kun ei saa seksiä ja pitää olla puutteessa, tehkää asialle jotain eli ei muuta ku ero vireille ja ettimään sopivampi akka joka antaa!
Lakatkaa akatkin valittamasta, kun ukot eivät anna läheisyyttä ja haluuvat vaan seksiä. Pankaa ukot kiertoon niin maailma pelastuu.
Just joo! Oletkos ottanut huomioon sukupuolten välisen eron? Kenties olisi jotain asioita, joita pitäisi sovitella yhteenkin. Tuolla sinun menetelmälläsi tuloksena olisi aika monta eroa eron perään.
Mies on rakennettu eri tavalla kuin nainen. Ainakin viimeksi kun tarkistin, miehet ovat edelleen tilastollisesti se halukkaampi osapuoli, mitä seksiin tulee, ja naiset enemmän ei-eroottista hellyyttä kaipaava sukupuoli. Ja jos et muuten usko, niin seuraapa hetken MIESTEN kuukautiskiertoa ja sen vaikutusta haluihin... vai onko sitä?
Oletkos vaimosi kanssa jutellut, miksi ei halua seksiä? Eli onko se hänen kiristys/hallinta keinonsa, onko kipuja vai ihan vaan haluttomuutta? Ja onko tämä alkanut jossain vaiheessa yhtäkkiä vai jatkunut koko suhteen ajan?
Naisista harva tuntee minkäänlaista halua seksiin, jos ei saa mieheltä hiukan jotain vastakaikua (hellittelyä, koskettelua jne.) kuten aiempikin kirjoittaja totesi. Eli puhukaa, selvittäkää syyt ja sitten jatkakaa MOLEMPIEN ehdoilla!
Siis ihan paras! :D
Lainaa kirja: Mars ja Venus vuoteessa
Hyvä kirja
Meillä on tilanne juuri tuollainen. En kyllä tiedä onko kyse miehelläni muustakin, kun vain haluaa miettiä...ja miettiä... valmista ei tule. Itse olen tiedotanut läheisyyden puutteen jo kauan sitten, mutta on ollut liian vaikeaa lähestyä toista. Nyt sitten kun mieheni ilmoitti haluavansa miettiä koko suhdettamme niin yritin lähestyä häntä, mutta hän vetäytyi pois. Se oli kuin olisi lyöty kasvoille, älä vain tee samaa vaimollesi se tuntuu kamalalta. Tämän hetkinen lopputulos on etten enää kestänyt torjutuksi tulemista, vaan heitin ukon pihalle miettimään. Toivottavasti teillä ei mene näin pitkälle, jos rakastat vaimoasi niin kannattaisi yrittää vielä. Ei kuitenkaan koskaan voi etukäteen tietää onnistuuko vai epäonnistuuko joku suhde. Itsekin luulin että olisin ollut loppuelämän avioliitossa, mutta eroksi taitaa mennä.
Sen verran vielä edelliseen jatkoa, että vaimosikin saattaisi haluta seksiä. Itsellä ainakin on hirveät himot koko ajan, sitä pysyvätkö ne en osaa sanoa. Kukaan ei varmaankaan voi ennakoida tulevaisuutta, eikä sitä pysty minkään matemaattisen kaavankaan perusteella päättelemään. Kyse on kuitenkin herkistä asioista, ihmismielestä, joka reagoi pieniinkin asioihin.
On paljon mahdollista, että teillä on tilanne aivan sama kuin meillä. Olet kuitenkin oikeassa, että jotain pitää tehdä. Sanoit, että sinusta tuntui kuin sinua olisi lyöty vastoin kasvoja. Sama juttu se on myös minulla. Haluaisin antaa vaimolleni anteeksi kaiken sen tuskan jonka hän on minulle aiheuttanut. Välillä tuleekin hetkiä jolloin luulen voivani antaa anteeksi. Ne hetket eivät kuitenkaan kestä niin pitkään, että pääsisimme sopimaan asiamme seksillä. Toivon valtavasti, että vaimoni auttaisi minua tässä asiassa. Kyllä hän varmasti yrittääkin, mutta hän on varmaan itsekin samalla tavalla kuin minä lukossa.
Jotain on kuitenkin tehtävä.
"Loukattu mies" kuvaili hyvin tunteitaan ja tilannetta. Samaistuin melko pitkälti kuvailemaasi tilanteeseen. Siis tämä asiahan on niin monimutkainen, että siihen ei vastausta ja apua löydy ihan pika pikaa. Eli lähtökohta varmaankin on keskustelu yhteys, sen tulee toimia jos ei keskenään niin ammattiauttajan kanssa. Sitten kokonaisuuteen liitty varmasti koko suhteen toimivuus , tyytyväisyystila molemmilla, eli arkiaskareiden jakaminen , toisen huomioon ottaminen jne. Näiden asioiden ollessa kunnossa tulee varmasti läheisyys kuvioihin, paitsi jos asiaan liitty joitain muita haittaavia tekijöitä, kuten esim. sairaus.
Omalla kohdallani puolisollani on henkisiä ongelmia ja se on aivan ilmeinen osatekijä tilanteeseen jo lääkityksenkin vuoksi. No niin , tilanne on todella raastava , vuodesta toiseen , mutta toisaalta koen velvollisuudekseni auttaa ja tukea rakasta vaimoani kaikesta huolimatta.
Sama juttu, kyllä sitä rakkauden voimalla jotenkuten jaksaa. Mutta on tämä elämä välillä todella raastavaa.
Seksuaalisuus on ihmeellinen asia. Kärsin vuosia puolisoni (miehen) haluttomuudesta. Haimme apua tuloksetta. Mikään ei muuttunut. Tilanne oli ahdistava ja raastava. Puhuin asiasta muutaman luotettavan ystävän kanssa ja sain kaikenmaailman pinnallisia ohjeita. "Viettele", "tee romanttinen ilta ja pukeudu" ym., ym.
Lopulta olin ihan rikki ja ajattelin jo rinnakkaissuhdetta, eroa ja kaikkea. Sitten se tapahtui... Mies halusi seksiä eikä se tuntunutkaan sääliseksiltä. Kului muutama viikko ja mies halusi edelleen säännöllisesti seksiä. Koska olimme niin usein puhuneet asiasta, en halunnut ottaa tätä uutta tilannetta puheeksi, koska pelksin että siihen se tyssäisi. Kului muutama kk ja mies sanoi "nautin taas seksistä". Asiasta puhuttiin eikä mieskään tiennyt mistä ne halut palasivat, kuten ei aikanaan tiennyt sitäkään mikä ne vei.
Tämän oman kokemuksen kautta opin, että tilanne voi oikeasti myös korjaantua vaikken siihen aiemmin uskonut. Joten toivon, että näin käy myös aloittajan elämässä.
Ja pakko sanoa etteivät naiset ole stereotypioita. Minä en ole hellyyden kipeä kissa, joka haluaa seksiä vasta jonkun hellyysrituaalin jälkeen.
jäi epäselväksi annatko vai et sitä hellyyttä? Oikea rakkaushan on vain sitä antamista ja mitään se ei itselle vaadi. Rakkauden antaminen ei ole ehdollista.
Naisesi ei ilmeisesti rakasta sinua kuten nainen miestä vaan hän rakastaa kuten äiti lastaan tai hyvä ystävä
ystäväänsä. Seksi on miehen ja naisen välistä kemiaa. Eri sukupuolet syttyy eri asioista.
Mies alastomuudesta ja naisen muodoista, nainen miehen persoonallisuudesta ja henkisestä vahvuudesta.
Jos naisesi ei tunne vetoa sinuun hän voisi silti antaa itsensä sinulle mutta ei siinä touhussa olisi mukana hänen sisintään. Riittäisikö se sinulle?
P.s Vaikka Ihan sama en minäkään sinulle antaisi vaikka seksistä tykkäänkin. Vaikutat jotenkin aika mustavalkoiselta ja yksinkertaiselta tyypiltä.
"Oikea rakkaushan on vain sitä antamista ja mitään se ei itselle vaadi. Rakkauden antaminen ei ole ehdollista."
Koko homman ydin on siinä, että koen olevani pitkään kestäneen henkisen väkivallan uhri. Kun ihmistä tarpeeksi murjotaan, niin kyllä se koettelee rakkautta.
Joskus luin lastenkasvatusoppaista (ja kokeilin käytännössäkin tätä neuvoa) tunneakuista, jotka pitää ladata esim. halaamalla. Kun tunneakut ovat täynnä, niin ihmiset ovat paljon paremmalla tuulella ja pystyvät myös "käyttämään ladattua akkua", eli myös osoittamaan hellyyttä. Jos halaisit vaimoasi, niin hänen tunneakkunsa täyttyisi ja hän pystyisi taas vastavuoroisesti osoittamaan sinulle hellyyttä.
Ei ole helppoa, mutta kannattaa kokeilla. Itse en voinut tätä keinoa käyttää, kun mieheni ahdistui kosketuksestani, mutta jos teillä toimisi.
kun lakkaat rakastamasta niin mikään ei satuta. Tietääkö vaimosi kuinka paljon sinua lokkaa hänen seksittömyytensä? Tiedätkö sinä kuinka paljon vaimosi kärsii omasta haluttomuudestaan vai kiusaako hän sinua tahallaan?
rakkautta koetellaan näissä tilanteissa. Hitto toivoisin että mieheni jaksauisi rakastaa minua silloinkin kun kärsin haluttomuudesta. Silloin on hyvä apukeino helliminen jos se onnistuu.
Minun mielestäni tilanne olisi pahempi jos mies ei halailisi ja pussailisi päivittäin mutta hänellä seisoisi kerran viikossa. Mieluimmin toisinpäin.
Helppoa se ei ole, mutta tuo on varmaankin ainut tapa päästä eteenpäin.
Ymmärrän, että sinun tarpeidesi kannalta asia on juuri noin. Ikävä juttu kun miehen ja naisen tarpeet tuntuvat olevan välillä kovin erilaiset. Kun yhteisymmärrys saavutetaan, niin sitten ei ole mitään ongelmaa, mutta meillä tilanne on päässyt aika pahasti lukkiutumaan.
Kyse on niin monitahoisesta asiasta, ettei varmaan kumpikaan minä sekä vaimoni tiedä mistä loppujen lopuksi on kyse. Erilaisia syitä tulee ja menee ja ne vaihtelevat jatkuvasti. Kyllä vaimoni tietää, miten seksittömyys loukkaa, hän ei varmaan ymmärrä, että miksi se voi loukata niin paljon, että se tuntuu estävän seksin jatkossakin.
Jos ei kukaan halua avata lukkoja, eikä edes kaivaa avaimia esille, niin ne eivät koskaan aukene. Ruostuvat vain tiukemmin kiinni.
niin suorituskeskeistä sitten. Pakkoseksi ei ole hyvä juttu. Toisaalta me naiset kai odotetaan vaikka itseä panettaisikin että mies huomaa sen ja tekee aloitteen. Minä en halua vongata koska haluan tuntea itseni halutuksi ja vastaanottaa miehen. Hienointa on kun mies ei liikaa kysele minun toiveitani...heittää vaikka köökin pöydälle ja hoitaa homman kyselemättä mistä sopisi nyt rouvaa kutittaa.
Surullista kun kierre pääsee tuollaiseksi.
Elän miehen kanssa suhteessa, missä mies alussa säikähti seksuaalista halukkuuttani; mies sai minussa syttymään puolen mitä en ennen ole suhteessa kokenut, mutta mitä olen aina kaivannut - eli minulla oli jo alussa syvä ja voimakas hellyyden antamisen tarve, mikä sisälsi myös seksin. Yhtä ja samaa kaikki toisen hyvänä pitäminen. Kokemus oli niin aistillinen, että olin taivaissa. Mies ei.
Mies oli tottunut siihen että hän oli se, joka oli ollut suhteessa se aktiivinen osapuoli ja saanut siitä ja rakastelutaidoistaan palautetta, mitä sitten toisti minulle heti suhteen alussa kun kokikin itsensä riittämättömäksi minulle. Ihmettelin sitä, miksi hän ei riittäisi kun nautin hänestä niin kokonaisvaltaisesti ettei erotiikka ollut mikään erillinen aika tai tila - mielentila kylläkin.
Mies ei katso minua kuin naista katsotaan, eli en ole koskaan lukenut hänen kasvoiltaan himoa. Tyytyväisyyttä kylläkin, mutten ihailua. Mies ei myöskään huomaa lainkaan jos olen uusinut silmälasini tai käynyt kampaajalla. Hellyyttä mies vaatii ja koen että minun on sitä hänelle annettava todella paljon - kuin pohjaton kaivo. Toki antaisinkin, mutta suhteen kuluessa hänen käytös on ollut ajoittain niin karkeaa, että olen herkkänä ihmisenä saanut siipeeni.
Miehen seksuaalinen vire minua kohtaan on mielestäni aivan eri luokkaa kuin omani häntä kohtaan. En ole mikään yliseksuaalinen mutta aistillinen, mielelläni rakastelisin vaikka päivittäin - se ei olisi ongelma lainkaan koska tietty vire jää tuolloin päälle eikä miehen tarvitse tehdä "töitä" lämmittääkseen minua. Jos on viikonkin tauko, niin mies ei osaa eikä ymmärrä sitä, että tarvitsen aistillisen herätyksen; ihon lämmön ja tuoksun sekä kosketuksen. Pysähtymisen.
Se, ettei toinen näe minussa seksuaalisesti herättävää naarasta, se loukkaa. Sille ei voi mitään että niin käy. Etenkin kun hän suhteen alussa suorastaan mainosti sitä miten seksi ei ole ollut ongelma hänen suhteissaan, edes erotessa. Nämä puheet liittyivät suhteen alkuun ja miehen säikähtämiseen, mitä hän kompensoi näillä (minua jossain määrin loukkaavilla kertomuksillaan - enhän ollut millään lailla kritisoinut häntä) omaa epävarmuuttaan.
Nyt kun mies on elänyt parisuhteessa saman katon alla kanssani on hänelle käynyt niin, että hän ei koe seksuaalista kiihtymystä kuten aikaisemmin kun asui erillään naisestaan. Minulle on taas käynyt toisin; yhdessä asuminen on virittänyt minut taajuudelle, missä nytkin liitelen miehen kuorsatessa makuuhuoneessa. Torjumista on monta muotoa, tämä yksi niistä. Mies ei vieläkään ole tutustunut seksuaalisuuteeni koska ei ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Itse olen lopen väsynyt olemaan se aloitteen tekijä, se joka osoittaa himonsa. Jos en sitä tee, niin ei tee mieskään. Eli rakastamisen yksi puoli jää kokonaan pois.
Niin, että hienointa olisikin se, että lounatunnilla joku ottaisi ja heittäisi "köökin pöydälle". Osoittaisi sen, että haluaa minua.
Ehkäpä herkkä ja kiltti nainen ei saa miestäni syttymään, ehkäpä ne entiset naiset ovat olleetkin persoonallisuudeltaan erilaisia, kovempia, joiden eteen on pitänyt saalistaa ja nähdä vaivaa; tällainen avoimen aistillinen ja siten helppo nainen on ollut ns. perusmiehelle liikaa.
menneestä suhteestani. Pelkällä olemassaolollaan Mies sai minut syttymään, kokemaan aivan uusia eroottisia puolia itsestäni. Haluni oli kokonaisvaltaista ja kuten osuvasti kirjoitit, halu oli mielentila. Jatkuva sellainen. Hänen ei tarvinnut kuin saapua samaan huoneeseen, niin olin kuin riivattu.
Suhteemme alussa Mies esitti kovin itsevarmaa ja seksuaalisesti kokenutta. Jostain käsittämättömäst syystä hän jopa kerskui edellisillä suhteillaan ja seksikokemuksillaan. Ymmärtämättä kai lainkaan, miten paljon niillä jutuilla minua loukkasi.
Kanssani hän jännitti, oli epävarma, tarvitsi tietyn mieletilan ja sytyttelyä. Jossain vaiheessa sitten myönsi kokevansa riittämättömyyden tunnetta ja paineita tyydyttää minut. Koska olin niin halukas. En kyennyt tätä ymmärtämään. Itse kun kuvittelin,että halu luo halua. Että olisi helppo rakastella naista, joka haluaa pyyteettömästi. Ilman että tarvitsee hieroa ja hyväillä ja viritellä tunnelmaa tuntitolkulla.
Kaipa tästäkin tuli taakka suhteeseemme. Lopulta mies myönsi alitajuntaisesti painaneensa minua ja seksuaalista itsetuntoani alas noilla kerskumisillaan. Oli näet tottunut, että nainen ei ole aktiivinen, ei halukas, ei koe orgasmia tärkeäksi. Ja sitten tulin minä, joka nautin liikaa, halusin liikaa, janosin kosketusta. Sanoi epäilevänsä, että olen nymfomaani??? Ja me tapasimme vain kerran pari viikossa???
Suhteemme päättyi eroon. Mies keksi ja kehitteli niin paljon paineita ja stressiä itselleen ja koki kuulemma niin suurta riittämättömyyttä kanssani, että katsoi parhaaksi erota ja etsiä jonkun vähemmän halukkaan naisen.
En oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa.
Miten se nyt miehet on? Saako teitä haluta vai ei? Onko se tosiaan pelottavaa, jos nainen kostuu jo katseesta? Ahdistaako se todella, jos haluan itseäni rakasteltavan eri tavoin, jos haluan itse koskettaa kaikin tavoin? Edes kerran viikossa?
Saa meitä miehiä haluta. Toki meitäkin on moneen junaan mutta kyllä moni mies kokee juuri naisen halukkuuden parhaana "palkintona" jonka voi suhteessaan saada. Itse en tiedä parempaa kuin se kun huomaan vaimoni todella haluavan ja nauttivan sängyssä. Silloin saan itsekin rakastelusta kaikkein eniten irti ja sen jälkeinen hyvänolon tunne on jotain jota ei voi muulloin kokea. Mutta valitettavasti pitkässä suhteessa jossa on myös pieniä lapsia, tuota saa kokea vähän liian harvoin. Mutta parempia aikoja odotellessa...
Lukekaa ihmeessä Tony Dunderdoffin parisuhteen kemia. Siitä saa oivalluksia moneen asiaan.
Käsittämätöntä että mies on kirjoittanut tämän kirjan!
Miksi aina selostatte mitä mies tekee kannattaisiko joskus miettiä mitä naiset tekee vai oletko feministi lepakko?
Merkit on aika selvät. Seuraa merkkejä eukkos käytöksessä. Seuraako puhelin jopa vessaan,
onko alkanut tekstiviestit piipata useammin, onko alkanut lenkeillä jota ei ennen tehnyt.
Jopa töihin tuusataan ja meikataan ja jota ei ennen tehty.
Avaa mies silmäsi.
minullekin mieleen. Naisena voin kertoa, että kun tuli vipinää vieraan miehen kanssa niin jopa alkoi seksi omankin miehen kanssa maistumaan.
En haluaisi koskaan tuollaista huoraa itselleni :(
Olen nainen ja avioliitossa jo useamman vuoden. Mieheni ei himoitse minua (ainakaan konkreettisesti), eikä seksiä ole. Viimeisen muutaman vuoden aikana seksiä on ollut ehkä kymmenen kertaa. Koen myös, että seksittömyys on henkistä väkivaltaa mieheni puolelta. Silloin kun miestäni haluttaa, täytyy minun virittäytyä tunnelmaa sekunneissa, koska seuraava mahdollinen kerta on ehkä vuoden kuluttua.
Olemme keskustelleet asiasta, mutta mieheni mielestä seksittömyys ei ole ongelma tai se on vain minun ongelmani. Alkuun hän totesi, että minun pitäisi antaa aikaa, käyttäytyä arjessa määrätyllä tavalla, harrastaa itsetyydytystä (mitä hän tekee, mutta sillä ei ole kuulema mitään tekemistä seksittömyyden kanssa). Nyt hän on todennut, että ei halua, eikä koe tarvitsevansa seksiä (ehkä ei koskaan enää elämässään).
Olen yrittänyt keskittyä kaikkeen muuhun, lakannut puhumasta koko asiasta, mutta kuitenkin se kalvaa sisältä.
Niille, jotka ajattelevat, että olisin joku pirttihirmu, karmea akka, niin kerrottakoon, että olen melko hyvännäköinen, normaalipainoinen ja monen muun miehen mielestä hyvin himoittavakin. Kiusaus alkaakin olla suuri, heittäytyä jonkun tuntemattoman kanssa sänkyyn, kun tämä parisuhde on ainaista sisko/veli suhdetta. Useinkin niinä harvoina kertoina kun käyn ravintoloissa olisi tarjolla monia ehdokkaita. Ehkäpä otsastani voi lukea, että puutteessa oleva akka.
en osaa auttaa sinua, eikä varmaan kukaan osaa auttaa minua. hyvä kuitenkin lukea, että kohtalotovereita on. Itsetunnolle tämä kuitenkin aina välillä käy.
Tuttu juttu sanois Koivusalo...vaan myös tuskallinen!
Kertomasi tapainen annan-enpäsanna "leikki" on ollut olemassaoleva käytäntö meilläpäin jo pidemmän aikaa.
Sairasta, i know and you know...
Henk.kohtaisesti olen alistunut tähän valtapeliin mukaan, koska
A) olen tyhmä
B) olen kiinnostunut tyhmyydestä muissa
C) en välitä
D) joku muu, arvaa
Asiaan, koska henk.kohtaisesti tätä on kestänyt jo liian kauan tunteidenkuolema korjaa kohta satoa!
Ikävää vaan niin todellista!
"Kaverisuhteeksi" muuttuva nyt ja ikuinen suhde ei toimi...jos ei halua päästää irti...ja ei halua eunukiks...
oli myös minun menneessä avioliitossani tämä seksittömyys. Mieheni kertoi, miten minun pitäisi käyttäytyä, mitä tehdä arkielämässä ja mitä ei, jotta seksiä voisi ehkä sitten tulla. Itse olin halukas ja yritin monella tavalla lähestyä miestäni. Lopultahan siinä kävi niin, että rikoin vain omaa sieluani hyppimällä liikaa toisen määräysten mukaan. Myös toistuvasti torjutuksi tuleminen loukkasi pahasti. Kyse oli vallankäytöstä toista osapuolta kohtaan.
Lopulta tajusin tilanteen mielettömyyden ja muutin itse pois siitä tuskallisesta tilanteesta.
Haluttomuuden takana voi olla monenlaisia asioita, mutta jos kyse on toisen alistamisesta ja itsetunnon polkemisesta, niin ollaan mielestäni jo hyvin vaarallisilla vesillä parisuhteen jatkamisen kannalta.
Jos vaimosi ei anna seksiä niin sanot vaimollesi jos sinä et sekstaile niin haen sen muualta eli hommaat rakastajattaren tai käyt vaikka maksullisissa naisissa. Jos vaimosi ei usko niin sanot että tästä ei tule mitään koska seksi ei toimi ja kerrot että haluat seksiä vaikka 4 kertaa viikossa ja jos vaimosi ei suostu niin ei muuta kuin avioero koska turhaan sitä on seksittömyyttä kärsiä kun sitä on saatavilla joltain muulta naiselta.
...miehelleni, kun hän álkoi torjua minut muutaman kerran kuussa väsymykseen tai työhuoliin vedoten. (En epäillyt rakkauttaan.) Mieli synkistyi, tästäkö alkoi alamäki, ei kai hemmetti sentään 40-vuotias mies vielä ole viettejään kadottanut... Otin toisinaan tyynyt ja täkin ja muutin vierashuoneeseen, kun ahdisti maata "kylmän miehen" vieressä. Siitäkös lempeä ja hellä mies loukkaantui verisesti. Jos olisimme kumpikin jäänet hautomaan "muna vai kana" -ylepysonelmaa, emme olisi naimisissa. Pitää riidellä, puhua, antaa anteeksi ja rakastella. (Vähintään kerran viikossa -siis rakastella.) Liika ylpeys on helvetistä lähtöisin.
Ite haluasin seksiä useammin kun vaimoni ei taas jaksa koulukiireide/ rasituksen takia. Ja joskus haluaisin että hän ottaisi suihin mutta toteaa että ei aina jaksa vaikka viimekerrasta on jo kulunut monta kuukautta. Tuntuu olevan vaan niin vaikea miellyttää minua.....
Olet ylpeä ja oikeassa ennemmin kun onnellinen. Haluat kostaa ennemmin, kun tehdä itseäsikään onnelliseksi. Se on inhimillistä, mutta onkohan kovin viisasta.
Ihmisellä on erilaisia kausia, siksi avioliittolupaukseen kuuluu myös lupaus tahtoa vastoinkäymisten aikaan. Mikä vaatiikin tahtoa paljon enemmän. Antaa anteeksi, ryhtyä taas, rakastaa, vaikkei toinen sitä ansaitsekaan ja unohtaa kärsimänsä paha. Se on rankkaa ja vaatii joskus paljon.
Mutta toisaalta, nyt vatvot pettymystä, olet katkera, marttyyri ja onneton. Onko se parempi vaihtoehto?
Enpä oikein usko.
Toisaalta en tiedä, miten vaimosi sinua loukkasi: oliko hän uskoton, ilmaisi seksihaluttomuutensa karkeasti, että miten hän loukkasi? Vaan vaiko se riitti, että hän ei halunnut.
Sen tiedät sinä. Ja se pitää miettiä, on tuo nyt tuon arvoista.
Koet itsesi antavaksi edelleen, vaikka et edes halaa, et anna anteeksi, et anna seksiä vaan kostat, pidät vaimosi hellyttä tyhjänpäiväisenä elehdintänä... Et sä nyt mikään runsauden sarvi ole. Olisiko tuo kosto jo riittävä? Helpottiko? Mä ehkä ennemmin itse eläisin jo eteenpäin, nauti siitä seksistä kun sitä on tarjolla. Tottakai tulee uusia seksittömiä jaksoja! Mitä ihmettä, ei elämä mene koskaan samaa rataa ja aina kaikki hyvin. Tottakai tulee menemään huonosti, sehän on selvä! Mutta tulee menemään hyvinkin, kun antaa mahdollisuuden.
Jos oikeasti olisi sitä mieltä, että vetää ranteet auki, kun toinen ei halua, niin suosittelen heti ja välittömästi hoitoon hakeutumista, ei sen takia edes kuvainnollisesti vedetä ranteita auki. Ei eron, eikä seksittömyyden takia, se on sairasta ja silloin tarvitsee jo apua. Että mikäli tilanne on oikeasti niin vakva, että puhut jo itsesi vahingoittamisesta, oksentamisesta ja muusta tosissaan, niin ei puhuta enää vaimostasi, vaan sinusta. Vaimosi ei kuitenkaan niin pitkälle ole sinusta vastuussa, eikä kaikki tässä maailmassa ole hänenkään vikaansa, parisuhteessa on kuitenkin aina kaksi. On turha luulla, että itsessä ei olisi mitään vikaa.
Valehtelet itsellesi:"Voin tietenkin antaa anteeksi, mutta minun on äärimmäisen vaikeaa tehdä aloitetta ja esimerkiksi halata vaimoani."
Anteeksi anto on sitä, että vanha asia sovitaan ja haudataan. Sinä et ole lähelläkään anteeksi antoa, vaan hyvinkin katkera ja ehkä jopa hieman oudon katkera siitä, että teillä nyt on ollut jakso seksittömyyttä.
Älä lähde liikenteeseen siitä, että vain sinä olet kärsinyt osapuoli, haluttomuus satuttaa myös sitä, jolla se on, älä valehtele itsellesi, että olet marttyyri, kun tavallisesta elämästä on kyse, äläkä ainakaan rakentele kuvaa itsestäsi anteeksi antavana puolisona, kun selkeästikään et sitä ole. Et voi nimittääin korjata asioita, mitä et tiedosta ja tunnusta. Et voi opetella asioita, jos luulet jo osaavasi. JOten tee itsellesi palvelus, ja ole itsellesi ainakin rehellinen.
Jos et itse ole valmis mitään tekemään, on aika mahdotonta myöskään sen elämän parantua ja seksiäkään olla. Se, mitä mun mielestä kannattaisi tehdä, on puhua ja keskustella asioista, harrastaa sitä seksiä nyt kun sitä kerran on, hankkimalla hankkia sitä läheisyyttä taas uudelleen, ja vaan antaa olla. Sun ehkä pitäisi hakea myös jotain pohdinta apua, koska ihan normaalilta noin katkera tilitys ei kuulosta: ettei siihen nyt liittyisi jotain muutakin..?
Tehän siis tulette tuota menoa päätymään eroon, kai sen ymmärrät? Että jos haluat avioliittosi pitää, on sinunkin pakko tulla vastaan. Samoin vaimosi, ja teidän siis pitää selvittää se syy, mikä johti seksittömyyteen. Että osaatte torjua sen ongelman ensi kerralla.
Onko teillä molemmilla vaativat työt tai muita huolia. Nehän vaikuttavat haluihin. Jos olette uupuneita arjesta, menkää lomalle kahdestaan ja keskittykää vain toisiinne. Kannattaa mennä puolitiehen vastaan. Tietääkö vaimosi sinun ajatuksiasi. Ihan itsesikin kannalta asioista kannattaa keskustella vaimosi kanssa kahdestaan, eikä hautoa vihaa sisällään. Uskon hänen ymmärtävän tunteitasi. Jos hänkin on lukossa eikä uskalla ottaan kontaktia sinuun, kun aistii vihan. Puhukaa keskenänne. Saattaahan kyse olla pelkästä väärinkäsityksestä. Edetkää pienin askelin. Eihän Roomaa rakennettu päivässä.
Meillä vaimo ei suostu seksiin, eikä mihinkään intiimiin koska en hänen mielestään ansaitse tarpeeksi. Hän haluaa rahaa, hienoja autoa, oikean asuinalueen ja muutenkin statusta. Hän on myös aktiiviseti metsästänyt menestyviä miehiä ja viihtyy nyt paremmin heidän seurassa keskustellen heidän kanssa saunailloissa ryhmäseksistä. Kiva kuulla niitä juttuja sivukautta. Minä kelpaan kyllä talouden ja lapsen hoitoon, joten kyrsiihän se ihan vitusti. Jos pakkaan kamat niin siinähän sitten hoitaa asiat itse ja huomaa, että muutakin oli tarjolla.
vaimosi alkaisi antaa sulle seksiä vain omilla ehdoillaan? Vaatisi että annat orkut hyväilyhoidolla jonka jälkeen saisit itse käsipeliä (mutta vain jos olisit jo valmiustilaan kiihottunut,--tätä samaa kiihottuneisuutta kun odotat vaimoltasi)
Oma vaimosi saa pelkkää kylmää kyytiä. Torjut jokaisen pusunkin 'merkityksettömänä' mitä vaimosi ei taatusti voi olla huomaamatta. Paljonko kehut hänen ulkonäköään, haluttavuuttaan, sitä että vain hän on se jonka haluat? Vai onko tyylisi 'kyllä sä oot panettava vaikka sulla onkin pienet tisut ja iso masu, anna siis beibi pesää'--?
Oletko surkea rakastaja? Valitan, sitä sinä olet jos et saa naista syttymään. (Ellei vaimosi haluttomuus sitten johdu fyysisistä tai psyykkisistä syistä, mutta kuinka hän niistä 'aroista asioista' voisi sulle puhua kun torjut tylysti hänen hellyyden tarpeensakin?)
Perusjuttu on tämä , jos ovessa ei ole kahvaa sitä ei saa auki ja ellei mies saa pesää niin se ei tee myöskään kotitöitä. Tämä ei toimi toisin päin, siis puolisot kahvasta kiinni joka päivä.
Kokemusta 30 v. ps. luvatkaa rouvat jo het aamusta että tänään on taas juhlapiirasta saatavilla , niin mies kehrää koko päivän.